ARTIKKELI / 03.11.2025

Blogi: Riippuvuuden puheeksiotto – välittämisen voima arjessa

Riippuvuus on ilmiö, joka koskettaa monia – suoraan tai läheisen kautta. Se ei aina näy ulospäin, eikä sitä aina tunnisteta ajoissa. Siksi puheeksiotto on yksi tärkeimmistä keinoista ehkäistä haittoja ja tukea muutosta. Se ei ole syyttelyä, vaan välittämistä. Se on teko, joka voi muuttaa elämän suunnan.

Mitä riippuvuus on – ja miksi se voi jäädä huomaamatta?

Riippuvuus voi olla fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista. Se voi ilmetä pakonomaisena tarpeena käyttää ainetta tai harjoittaa toimintaa, vaikka siitä aiheutuu haittaa. Fyysisessä riippuvuudessa keho tottuu aineeseen, psyykkisessä käyttö lievittää esimerkiksi ahdistusta tai tylsyyttä, ja sosiaalisessa riippuvuudessa korostuu tarve kuulua ryhmään tai saada hyväksyntää.

Usein riippuvuus mielletään yksilön ongelmaksi, vaikka siihen vaikuttavat myös yhteiskunnalliset tekijät. Lääketieteellisesti kyse on aivojen sairaudesta, jossa kyky hallita käyttöä heikentyy. Arkikielessä riippuvuus saatetaan nähdä tapana tai tottumuksena – erityisesti nuorten keskuudessa – eikä sen haitallisuutta aina tunnisteta.

Varhainen puuttuminen – miksi se on tärkeää?

Puheeksiottaminen ajoissa voi:
•    Ehkäistä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja
•    Auttaa tunnistamaan riskin vakavan riippuvuuden kehittymiselle
•    Ylläpitää toivoa, välittämistä ja muutoksen mahdollisuutta
•    Suojata kehittyviä aivoja – erityisesti nuorilla
•    Säästää resursseja – ehkäisy on tehokkaampaa kuin korjaaminen

Nuoren kohdalla aikuisen rooli on erityisen tärkeä. Nuori ei aina itse tunnista ongelmaa, mutta voi hyötyä tiedosta ja tuesta. Aikuinen voi olla se, joka näkee ensimmäiset merkit ja uskaltaa kysyä.

Miten ottaa riippuvuus puheeksi?

Puheeksiotto vaatii herkkyyttä, kunnioitusta ja rohkeutta. Tässä muutamia käytännön vinkkejä:

1.    Valitse oikea hetki ja paikka. Keskustele rauhallisessa ja luottamuksellisessa ympäristössä, kahden kesken.
2.    Aloita huolen ilmaisemisella. Esimerkiksi: “Olen huomannut, että… ja haluaisin jutella siitä.”
3.    Kysy – älä syytä. Käytä avoimia kysymyksiä: “Miten sä itse koet sun pelaamisen/juomisen?” tai “Oletko miettinyt, miksi käytät?”
4.    Kuuntele aidosti. Älä tuomitse tai vähättele. Anna tilaa kertoa oma näkökulma.
5.    Tuo huoli esiin rakentavasti. Kerro, mitä olet huomannut ja miksi se huolestuttaa sinua.
6.    Tarjoa tukea – älä uhkaa. “Haluaisin, että voit hyvin – voitaisko miettiä yhdessä, mitä tälle voisi tehdä?”
7.    Hyödynnä tietoa ja ymmärrystä. Kerro, että riippuvuus ei ole heikkoutta. Etsikää tietoa yhdessä.

Täydellistä hetkeä ei tarvita – välittäminen riittää. Toistuva keskustelu on tärkeämpää kuin täydellinen hetki. Läheisen rooli voi olla hyvin kuormittava ja raskas, muuta kaikesta ei tarvitse selvitä yksin. Apua on saatavilla. 

Miten tukea lopettamisessa?

Kun riippuvuus on tunnistettu, tuki muutokseen on ratkaisevaa. Tärkeintä on olla rinnalla kulkija:

•    Näytä, että välität. Pysy mukana myös vaikeina hetkinä.
•    Auta löytämään apua. Ohjaa esimerkiksi kouluterveydenhuoltoon, terveydenhuollon palveluihin tai verkkopalveluihin kuten fressis.fi ja mielenterveystalo.fi 
•    Keskustele motivaatiosta. Miettikää yhdessä, mitä hyötyä lopettamisesta voisi olla.
•    Aseta realistisia tavoitteita. Pienet askeleet vievät eteenpäin – lipsahdukset voivat kuulua muutokseen.
•    Tunnista ja kannusta edistystä. Huomaa pienetkin onnistumiset ja vahvista niitä.
•    Tarjoa vaihtoehtoja. Etsikää yhdessä mielekästä tekemistä, joka tuo hyvää oloa ilman riippuvuutta.
•    Kerro vieroitusoireista. Ne ovat ohimeneviä – tieto helpottaa niiden sietämistä.
•    Hyödynnä vertaistukea. Tarinoiden jakaminen voi lisätä toivoa ja uskoa muutokseen.

Riippuvuus ei katso ikää tai muotoa

Riippuvuus voi liittyä alkoholiin, nikotiiniin, pelaamiseen, someen, huumausaineisiin tai mihin tahansa toimintaan, joka alkaa hallita elämää. Pienetkin sanat voivat vaikuttaa – ja joskus juuri ne käynnistävät muutoksen.

Huoli on hyvä syy puhua.
Välittäminen on paras työkalu.
Muutos on mahdollinen.

Anna Kenni, ehkäisevän päihdetyön asiantuntija
hyte- ja osallisuusyksikkö

Lisätietoa hyvinvointialueen mielenterveys- ja päihdepalveluista

Marraskuun ensimmäisellä viikolla vietetään valtakunnallista ehkäisevän päihdetyön viikkoa - lue lisää kampanjasta

ARTIKKELI / 03.11.2025

Blogi: Hyvinvointia elämän taitekohdissa – ilo ja yhteys ehkäisevät yksinäisyyttä

Terveysriskien tunnistaminen ja ennaltaehkäisevä työ ovat avainasemassa oman toimintakyvyn ylläpitämisessä ja hyvinvoinnin edistämisessä kaikissa elämänvaiheissa. Ennaltaehkäisevä työ, yhteenkuuluvuus sekä osallisuus korostuvat myös Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa: Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027.

Ennaltaehkäisevin palveluiden tulisikin olla helposti saavutettavissa ja tarjonnaltaan monimuotoisia. Kuntien, hyvinvointialueen sekä järjestöjen kesken yhteistyö on avainasemassa niin suunnittelussa ja toteutuksessa kuin toiminnan jatkuvuuden varmistamisessa. Kohderyhmän, kuten esimerkiksi ikäihmisten, tarpeiden kuunteleminen ja toiveiden esiin nostaminen luovat yhteyttä toimijoiden välille sekä tukevat asiakaslähtöistä työotetta. Yhteisöllisyyden vahvistaminen, kohtaaminen sekä kuunteleminen ovat tärkeitä hyvinvoinnin tukipilareita. 

Kokonaisvaltaista hyvinvointia voi edistää lisäksi omiin elintapoihin panostamalla. Esimerkiksi arkiliikunnan lisääminen, säännöllinen ateriarytmi, palautumisesta huolehtiminen, keskusteluhetki ystävän kanssa kahvikupin äärellä tai kulttuuritapahtumaan osallistuminen luovat iloa arkeen ja tukevat toimintakykyä merkittävästi. 

Otetaan vaikeatkin aiheet rohkeasti puheeksi 

Yksi elämän isoista taitekohdista on eläkkeelle jääminen. Arki voi tuntua jopa tyhjältä, kun ei ole enää työrytmiä tai työyhteisön tukea. Yksi riski eläkkeelle siirtymisen yhteydessä on päihteiden käytön huomaamaton lisääntyminen. Esimerkiksi alkoholia saatetaan käyttää keinona käsitellä elämänmuutosta. 

Tämän vuoksi on tärkeää puhua päihteistä avoimesti niin omassa lähipiirissä kuin ammattilaisten kanssa – vaikka se tuntuisikin vaikealta. Varhainen puuttuminen ja puheeksi ottaminen ovat keskiössä myös Ehkäisevän päihdetyön viikolla, jota vietetään 3.–9.11.2025. 

Kahvikupin äärellä syntyy hyvinvointia 

Eläkkeelle jääneiden ja jäävien osallisuutta halutaan tukea myös Ikä Iloiten – Selvästi eteenpäin -hankkeessa. Kehitämme hankkeessa ryhmätoimintaa sekä tuomme terveyttä ja hyvinvointia tukevaa tietoa kohtaamispaikkoihin – juuri sinne, missä ikääntyneet muutenkin kokoontuvat. 

Ikä Iloiten -hankkeen työntekijöinä olemme jalkautuneet ryhmätoimintoihin ja saaneet tutustua omaehtoisiin huumoria viliseviin kokoontumisiin, joissa huolehditaan ja avustetaan toisia sekä ylläpidetään osallistujien hyvinvointia ja toimintakykyä – ehkäpä huomaamattakin. Juuri nämä ikäihmisten yhteiset kohtaamiset sekä vuorovaikutustilanteet vaikkapa huoltoasemien kahviloissa luovat iloa ja hyvinvointia arkeen ja siten ovat hyvin merkityksellisiä keinoja terveysriskien ennaltaehkäisyssä. Ne vahvistavat yhteisöllisyyttä, tukevat osallisuutta ja voivat vähentää yksinäisyyttä sekä päihteiden käyttöä. 

Yhteisöllisyyden merkitys hyvinvoinnille 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terve Suomi-tutkimuksen 2022–2023 mukaan itsensä yksinäiseksi tuntevia yli 65-vuotiaita on Suomessa arviolta 128 000. THL:n Sotkanetin tilaston mukaan Kanta-Hämeen hyvinvointialueella itsensä yksinäiseksi tuntevia 65 vuotta täyttäneitä on vuonna 2022 ollut 8,6 % ja vuonna 2024 10,2 %. Yksinäiseksi kokevien määrä siis kasvanut Kanta-Hämeessä muutamassa vuodessa lähes kaksi prosenttiyksikköä. 

Yhteisöllisyys sekä osallisuus ovat avaimia hyvinvointiin. Jokainen voi olla osa toisen ihmisen hyvinvoinnin edistämistä sekä löytää oman tapansa tukea terveyttään ja toimintakykyään. Arjen kohtaamiset, ryhmätoimintaan osallistuminen ja rohkeus puhua vaikeistakin asioista rakentavat siltoja yksinäisyyden yli. Jokainen meistä voi olla osa ennaltaehkäisevää työtä: pienillä teoilla, jotka tuovat iloa ja yhteyttä arkeen sekä rakentavat hyvinvointia. Voit kysyä tänään joltain läheiseltä: "Miten voit?", se voi olla tärkein kysymys, jonka esität. 

Tervetuloa mukaan keskustelemaan Ikä iloiten -hanketyöntekijöiden kanssa aiheesta Oma Hämeen Instagram-livessä 12.11. klo 18:00.  Siirry tästä Oma Hämeen Instagramiin. 

Anuliisa Salovaara 
Projektisuunnittelija, Ikä Iloiten- Selvästi eteenpäin -hanke  

Lue lisää: 

Hankkeet - Oma Häme 

Ikäihmisten hyvinvointi - Hyvinvointisi tueksi - Oma Häme

Blogi: Arjen areenat – arkisia kohtaamisia ja hyvinvoinnin siemeniä ikäihmisille - Oma Häme 

Kanta-Hämeessä alkoi kaksi merkittävää ikäihmisten terveyden edistämishanketta - Oma Häme 

ARTIKKELI / 30.10.2025

Inhimillistä teknologiaa etsimässä, osa 2

Ahveniston sairaalan rakennusvaihe on saatu päätökseen, ja hanke on siirtynyt testaukseen ja varusteluun. Oma Häme on vastaanottanut rakennuksen hallintaansa, ja katseet ovat nyt toiminnan ja teknologian yhteensovittamisessa – siinä vaiheessa, jossa teknologia muuttuu seinistä työvälineiksi.

Sarjan ensimmäisessä osassa tarkastelin inhimillistä teknologiaa asukkaan näkökulmasta. Nyt katse kääntyy henkilöstöön: millaisia konkreettisia hyötyjä moderni teknologia tuo ammattilaisille?

Yksi näkyvimmistä uudistuksista on uudet digitaaliset työvälineet: ajanmukaiset tietokoneet, mobiililaitteet ja kattava tietoliikenneverkko. Lisäksi ovet, kaapit ja lokerot toimivat sähköisillä lukoilla, mikä helpottaa hallintaa ja turvallisuutta.

Potilasvirran hallinta on tärkeä osa toiminnan sujuvuutta. Uusi järjestelmä mahdollistaa potilaiden ohjaamisen ja seuraamisen eri hoitopisteissä – yhdessä itseilmoittautumisen kanssa. Vuodeosastoilla käyttöön otettu tilannekuvajärjestelmä auttaa hahmottamaan potilaiden sijainnin ja tilanteen reaaliajassa ja toimii samalla toiminnanohjauksen tukena.

Sähköinen palvelupyyntösovellus mahdollistaa tukipalveluiden – kuten puhtauspalveluiden, logistiikan ja potilaskuljetusten – tilaamisen ja seuraamisen. Tämä keskitetty järjestelmä on arjen moottori, jonka avulla työ sujuu oikea-aikaisesti ja tarkoituksenmukaisesti.
Leikkaustoimintaan on panostettu erityisesti. Uusi ohjaus- ja kuvansiirtojärjestelmä tukee toimenpiteiden suunnittelua ja toteutusta, parantaa turvallisuutta ja vahvistaa Assin asemaa opetussairaalana. Taustalla toimii älykäs logistiikka, joka varmistaa, että tarvittavat välineet ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Assissa laitteet ja tilat ovat yhteiskäytössä. Ne ovat varattavissa keskitetysti, ja tarvittavat laitteet löydettävissä mobiilisovelluksen avulla. Tämä säästää tiloja ja kustannuksia sekä tehostaa käyttöastetta koko sairaalassa. Lopulta kyse on ihmisistä. Jokainen työntekijä tekee parhaansa, jotta potilaat saavat hyvää hoitoa. Teknologian tehtävä on tukea tätä työtä – ei hallita, vaan helpottaa.

Voimme olla ylpeitä niin uudesta sairaalasta kuin siitä porukasta, joka siellä työskentelee.
Ihanaa ja aurinkoista syksyn jatkoa kaikille!

Kirjoittajana Oma Hämeen Ahveniston sairaalahankkeen ICT-projektipäällikkö Harri Halinen
Hän vastaa teknologiaratkaisujen yhteensovittamisesta ja käyttöönotosta. Hän on keskeisessä roolissa varmistamassa, että moderni teknologia palvelee sekä potilaita että henkilöstöä sujuvasti ja inhimillisesti. Harrilla on pitkä kokemus vaativista ICT-hankkeista, ja hänet tunnetaan ratkaisukeskeisestä otteestaan ja rauhallisesta johtamistyylistään.

ARTIKKELI / 10.10.2025

Assin tekijät: Perehdytysvastaavat rakentavat turvallista alkua uudessa sairaalassa

Kun Assi avautuu, noin 1700 työntekijää siirtyy uuteen sairaalaan. Muutos on valtava, ja sen onnistumisessa perehdytyksellä on keskeinen rooli. Se auttaa löytämään oman paikan uusissa tiloissa, omaksumaan toimintatavat ja ennen kaikkea luo turvallisuutta. Hyvin suunniteltu perehdytys vähentää epävarmuutta ja tukee työn sujuvuutta heti alusta lähtien – ja sitä kautta varmistaa myös potilasturvallisuuden.

Tämän työn taustalla toimii laaja perehdytysvastaavien tiimi, jossa on jäseniä monista sairaalan yksiköistä. Jokaisella on oma roolinsa ja erikoisosaamisensa, ja yhdessä he muodostavat verkoston, joka on rakentanut Assin perehdytyskokonaisuuden. Tiimiä koordinoi ja sen työtä vetää muutama vastuuhenkilö, joista yksi on Lilli Väisänen, keskeinen hahmo perehdytysmateriaalin koordinoinnin suunnittelussa ja kehittämisessä. Hän korostaa, että tiimin suuri vahvuus on juuri moniammatillisuus – se, että mukana on erilaisia näkökulmia ja kokemuksia, jotka rikastavat kokonaisuutta ja tekevät perehdytyksestä aidosti käyttäjälähtöisen.

Perehdytysvastaavien joukossa työskentelee esimerkiksi leikkaus- ja anestesiayksikön anestesiavastuuhoitaja Sanna Kiuru, joka on aina kokenut perehdyttämisen sydämenasiakseen. Psykiatrian puolelta mukana on sairaanhoitaja Annika Mertanen, jolla on pitkä kokemus opiskelijoiden ja uusien työntekijöiden perehdytyksestä. Tukipalveluita edustaa Jaana Helenius, joka muistuttaa, että ilman näitä toimintoja hoitotyö ei onnistuisi.

Alusta asti perehdytysvastaavien joukossa vallitsi avoin ja innostunut ilmapiiri. Sannan mukaan yhteinen suunta löytyi jo ensimmäisistä päivistä lähtien, vaikka jäsenet tulivat erilaisista työympäristöistä. Myös Annika kuvaa yhteistyötä sujuvaksi ja rakentavaksi alusta saakka. Jaana lisää, että jokaisella on ollut omat vastuualueensa, mutta haasteet on ratkaistu yhdessä keskustellen ja kuunnellen.

Selkeyttä ja tasalaatuisuutta

Perehdytyksen suunnittelussa kaikkia yhdistää tavoite tehdä siitä selkeä, helposti omaksuttava ja yhdenvertainen kaikille. Sanna painottaa, ettei perehdytyksen pidä tuntua raskaalta lisätehtävältä, vaan kiinnostavalta ja hyödylliseltä osalta työtä.

Jaana korostaa tukipalveluiden näkökulmaa: on tärkeää, että uudet IT-sovellukset ja teknologiat tulevat tutuiksi, sillä ilman niitä arki ei suju. Annika puolestaan muistuttaa, että loppukäyttäjän näkökulma on pidetty koko ajan kirkkaana mielessä: yleisperehdytys on rakennettu geneerisesti niin, että se sisältää asiat, jotka kaikkien on hyvä tietää Assissa työskentelystä.

Lilli nostaa esiin materiaalin selkeyden ja loogisuuden merkityksen. Kesällä perehdytyssisältö oli käyttäjien kommentoitavana, ja saadun palautteen avulla sitä muokattiin entistä käyttäjälähtöisemmäksi.

Odotusta ja jännitystä

Suuren muuton lähestyessä tunteet vaihtelevat. Sanna luottaa siihen, että jokainen kantaa oman kortensa kekoon ja siksi muutto onnistuu. Annika kertoo odottavansa muuttoa innolla, sillä uuden sairaalan moderni ympäristö tarjoaa monia mahdollisuuksia.

Jaana puolestaan näkee muutoksen valtavana askeleena tukipalveluiden kehityksessä: –Assissa tukipalvelut siirtyvät tälle vuosikymmenelle, mikä on iso askel kaikille.

Muistoja ja inhimillisiä hetkiä

Vaikka työ on ollut intensiivistä, siihen on mahtunut myös iloa ja huumoria. Sanna muistaa kuvauspäivän, jolloin haluttiin, että perehdytyskuvissa näkyy ihmisiä eikä vain tiloja – ja lopputuloksena oli myös muutama hassuttelukuva. Tiimitapaamisissa nauru on vallannut koko ryhmän, ja perehdytysvastaava Satu Vinnarin taito valita tilanteeseen sopiva kappale on tuonut kokouksiin keveyttä. Jaanan mieleen ovat jääneet keskustelut siitä, miten tukipalveluiden osuus perehdytyksessä esitetään: erillisenä kokonaisuutena vai muun toiminnan sisällä.

Työn ja jaksamisen tasapaino

Näin laaja hanke vaatii sovittamista arjen työn rinnalle. Sanna saa energiaa tiimin dynamiikasta ja erilaisten persoonien kohtaamisesta. Lillin mukaan yhdessä tekeminen ja huumori ovat olleet kantavia voimavaroja, jotka auttavat jaksamaan.

Jaana on ollut mukana Assi-työssä jo projektin alusta saakka, välillä kokoaikaisesti. –Välillä se on vienyt kaiken ajan, mutta oman hyvinvoinnin on täytynyt kulkea mukana koko ajan. Annika puolestaan kiittää sitä, että perehdytykselle on osoitettu omaa työaikaa, mikä on mahdollistanut keskittymisen kunnolla ja vähentänyt kuormitusta.

Jos Assi olisi elokuva…

Kysyttäessä, millainen elokuva Assi-hankkeesta tulisi, Sanna valitsee nimeksi Suljettu saari, jossa mysteeri ratkeaa vasta lopussa. Lilli kuvailisi tiimin kohtauksen täynnä iloa, naurua ja musiikkia – samoja asioita, jotka ovat kannatelleet heitä pitkän työn keskellä.

Lopuksi perehdytysvastaavat haluavat lähettää terveisiä koko alueelle. –Tästä tulee hyvä. Kaikille sopiva sairaala, sanoo Sanna. Lilli muistuttaa: –Muistetaan inhimillisyys kohtaamisissa ja moniammatillisessa yhteistyössä. Yhdessä olemme enemmän. Jaana tiivistää oman viestinsä: –Assi tulee, olethan siihen valmis.

Ja kaiken taustalla pysyy kirkkaana yksi tavoite: kun noin 1700 työntekijää siirtyy uuteen sairaalaan, jokainen saa alun, joka tuntuu turvalliselta, selkeältä ja kannustavalta – yhdessä tehty perehdytys on avain Assin sujuvaan starttiin.

ARTIKKELI / 07.10.2025

Blogi: "Kunpa joku näkisi minut" – ikääntyneiden yksinäisyys koskettaa

Yksinäisyyden kokemus vaikuttaa ikääntyneeseen monin eri tavoin, valtaosin se koetaan hyvinvointia heikentävänä tekijänä. Yksinäisyys voi herättää pelkoa, surua, toivottomuutta, masentuneisuutta tai tyhjyyttä. Sen on havaittu aiheuttavan kehossa vastaavanlaisia fyysisiä reaktioita kuin kipu. Joskus yksinäisyys ja yksin olo ovat myös omia valintoja, eivätkä näin aiheuta ikäviä tunteita.  

Kanta-Hämeessä 10 % yli 65-vuotta täyttäneistä ja 12 % yli 75-vuotta täyttäneistä kokee itsensä yksinäiseksi (Sotkanetin tilasto). Osuus on kasvanut kahdessa vuodessa. Positiivista mielenterveyttä kokee vain noin neljännes yli 65-vuotta ja yli 75-vuotta täyttäneistä. Ikääntyneiden yksinäisyys on merkittävä ja kasvava yhteiskunnallinen haaste. 

Yksinäisyyden myötä voi tuntua siltä, että elämän merkitys häviää. Elämänlaadulle on ensiarvoisen tärkeää olla yhteydessä toisiin ihmisiin sekä saada kokemus siitä, että on osa jotakin ryhmää tai yhteisöä. Pahimmillaan yksinäisyys on syrjäytymistä ja on käytetty nimitystä myös sosiaalisesta kuolemasta. Yksinäiset kokevat elämänlaatunsa heikommaksi ja heillä on kohonnut itsemurhariski. Ei siis ole ihme, että Maailman mielenterveysjärjestö (WHO) pitää ikääntyneiden yksinäisyyttä yhtenä teollistuneen maailman suurimmista ongelmista. 

Yksinäisyys koskettaa – ja ikääntyneiden yksinäisyys on jotain, jota emme voi sivuuttaa. Meillä jokaisella on mahdollisuus auttaa. Kysyimme Kanta-Hämeessä asuvilta ikääntyneiltä anonyymin Forms-kyselyn kautta sitä, mitä he kaipaavat eniten silloin, kuin kokevat olonsa yksinäiseksi. Näin he vastasivat: 

”Sitä että joku kysyisi, Mitä sinulle kuuluu? Sitä että olisi jotain mitä odottaa, olisi jokin sovittu tapaaminen, puhelu, tapahtuma. Sitä, että tuntisi että kuuluu johonkin porukkaan. Sitä, että kun jotain itselle merkityksellistä tapahtuu sen voisi jakaa jonkun kanssa. Olisi joku, jolle soittaa tai joka tulisi käymään.” 

”Olisi joku, joka voisi jakaa elämän palasia” 

” Puhelinsoittoa, että edes joku soittaisi. Kysyisi mitä kuuluu tai juttelisi ihan mitä vaan.” 

”Joskus on ollut useita päiviä peräkkäin, etten ole puhunut kenenkään elävän ihmisen kanssa. Silloin kaipaan juttukaveria.” 

” Joskus nautin yksinolosta. Mutta yksinäisinä hetkinä kaipaan toisen ihmisen kosketusta.” 

” Toista ihmistä, ystävää” 

”Lenkkiseuraa” 

”Kunpa joku näkisi minut” 

Tällä viikolla vietetään vanhusten viikkoa ja kunnat, järjestöt ja seurakunnat järjestävät paljon erilaista toimintaa ja mahdollisuuksia kohtaamisille. Kanta-Hämeen hyvinvointialue järjestää webinaarin 8. lokakuuta Onni kasvaa yhteist(yö)ssä - Oma Häme ja kunnat asukkaidenhyvinvoinnin asialla. Webinaarissa ammattilaiset kertovat keinoista edistää omaa hyvinvointia sekä palveluista, joihin on mahdollista ottaa yhteyttä elämän eri käänteissä. Webinaarin tarkempi sisältö ja liittymislinkki löytyvät tästä.  

Yksinäisyyden vähentäminen ei vaadi suuria tekoja – usein jo yksi ystävällinen sana, soitto tai hetki toisen kanssa riittää. Meistä jokainen voi olla se ihminen, joka huomaa toisen. Jokainen kohtaaminen, hymy tai viesti voi olla toiselle askel pois yksinäisyydestä. Vanhusten viikko muistuttaa meitä siitä, että yhteisöllisyys ei synny itsestään – se rakennetaan teoilla. Kunpa joku näkisi minut – ehkä juuri sinä voit olla se joku. 

Minna Ritakorpi 
asiantuntija, elintapaohjaus 

ARTIKKELI / 03.10.2025

Blogi: Ekselenssiä etsimässä

Taitoa, tietoa, koeteltua ketteryyttä ja kyvykkyyttä – osaamista eri muodoissaan löytyy Oma Hämeestä yllin kyllin ja läpi organisaation kaikkien tasojen. Lienee siten oikein ja perusteltua sanoa, että olemme jo lähtökohtaisesti laatua tuottava ja laadun päälle ymmärtävä hyvinvointialue.

Osaamisen positiivisesta ongelmasta johtuen onkin virinnyt tarve ja tahto tehdä olemassa olevaa laatua aiempaa selkeämmin näkyväksi paitsi alueen asukkaille ja palvelujen käyttäjille, niin myös yhteistyötahoille ja meille Oma Hämeen edustajille itsellemmekin. 

Tätä tarvetta silmällä pitäen on käynnistynyt monialainen työ laadun muunnelmien liittämiseksi osaksi Oma Hämeen omavalvontaohjelmaa ja -suunnitelmia. Tavoitteena on luoda Kanta-Hämeen hyvinvointialueelle oma laatujärjestelmä, joka kootaan alati päivittyvän ja käytännön työtä palvelevan laatukäsikirjan muotoon.

Ensimmäinen versio laatukäsikirjasta on määrä julkaista vuoden 2026 loppuun mennessä. Pelkistetyimmillään kyse on avoimuudesta ja yhteisestä ymmärryksestä sen suhteen, mitä ja miten tehtäväämme hyvinvointialueena täytämme. Kyse on myös sitoutumisesta pitämään kiinni sovituista toimintatavoista sekä sen varmistamisesta, että näin myös tosiasiallisesti tapahtuu. Olemassa olevat hyvät käytännöt ansaitsevat tulla jaetuiksi ja tekemisen taso vakiinnutetuksi vastaamaan jatkossa määriteltäviä Oma Hämeen korkeita laatuvaatimuksia.

Laadun koordinointityön avaus on toteutunut ensimmäisen kokoontumisen muodossa 17. syyskuuta. Käynnistystilaisuudessa aihetta on lähestytty monialaisesti pyrkimyksenä löytää ja luoda jaettu näkemys siitä, mitä laadulla nimenomaisesti tarkoitetaan Oma Hämeen puitteissa ja toimintaympäristöissä.

Aivoriihen tuloksiin palataan jatkossa tarkemmin, mutta tässä vaiheessa lienee tarkoituksenmukaista todeta, että laadun ymmärretään koostuvan monista ulottuvuuksista aina yksilön laatukäsityksistä koko organisaation kattavaan laadunhallintajärjestelmään ja pienimmistä yksityiskohtien hiomisista laajoihin prosessikuvauksiin.

Oman lisänsä laadun käsitteeseen tuo myös arvojen ja asenteiden ulottuvuus eli laadun filosofisen perustan muotoilu. Filosofisena katsauksena tulee väistämättä mieleen Aristoteleen etiikkaan pohjaava sitaatti: ”Ekselenssi ei niinkään ole yksittäinen teko kuin tapa.”

Aristoteles itse on puhunut hyveistä, erinomaisuuteen viittaavan ekselenssin käsitteen ollessa huomattavasti myöhempää tuotantoa. Perusidea on kuitenkin se, että ekselenssin tavoittaminen millä tahansa saralla edellyttää jatkumoa: toistettavuutta ja vakiintunutta tapaa. Yksittäiset huipputeot ja erinomaisen laadun ilmentymät ovat toki arvokkaita sinänsä. Kun laatutekoja pystytään toistamaan ja vakiinnuttamaan laadun taso, ekselenssin idea manifestoituu ja saa tunnistettavan, koettavan sekä vaikuttavan muodon.

Ekselenssin hintana on kuitenkin vahva sitoutuminen ja tahdonvoima, fokuksen säilyttäminen ja uudelleen palauttaminen, kurinalaisuus sekä kasvun asenne – kaikki ominaisuuksia, joita ei voi ostaa rahalla tai korvata tekoälyllä.

Maailman inhimillisimmän sairaalan avautumisen kynnyksellä tahdomme Oma Hämeessä tuskin tyytyä vähempään kuin vakiinnuttamaan korkealaatuinen hyvinvointityö aiempaakin tunnistettavammin, koettavammin ja vaikuttavammin osaksi arkeamme: Tasokkuus olkoon tapamme ja erinomainen tekeminen hyveemme.

Tiina Ketola-Mäcklin
potilasasiavastaava

ARTIKKELI / 25.09.2025

Blogi: Arjen areenat – arkisia kohtaamisia ja hyvinvoinnin siemeniä ikäihmisille

Ikä iloiten –hankkeessa pyritään tavoittamaan ja osallistamaan erityisesti miehiä matalan kynnyksen tapaamisilla.

Eläköityminen ja ikääntyminen tuovat vapautta ja aikaa elämään: mahdollisuuden hengähtää, kokeilla uutta ja rakentaa arkea omilla ehdoilla. Eläköityminen on elämänvaihe, joka vaatii uudenlaista sopeutumista ja joskus myös uusien tapojen opettelua.

Kun vapaa-aikaa on enemmän, arkeen voi hivuttautua sekä hyviä että huonoja tottumuksia, joille ei aiemmin ollut tilaa. Mitä aktiivisempaa ja osallisempaa elämä on ollut työuran aikana, sitä sujuvammin tämä siirtyy myös eläkeläisen arkeen. Toki tunnistamme, että terveyteen ja perhesuhteisiin liittyvät seikat voivat muuttaa tilannetta nopeasti.

Hyvinvointia lisäävää ryhmätoimintaa ikääntyneille aikuisille

Keväällä 2025 alkaneessa Ikä Iloiten – selvästi eteenpäin -hankkeessa olemme kohdanneet lukuisia aktiivisia eläköityneitä ja vierailleet monenlaisissa toiminnoissa. Kanta-Hämeessä on paljon aktiivista ryhmätoimintaa niin kuntien, seurakuntien kuin järjestöjenkin tarjoamana. Hanketyöntekijät ovat saaneet nauttia mukavia hetkiä eri palvelujen parissa ja voineet todeta, että valtaosa aktiivisista osallistujista ovat ikääntyneitä aikuisia naisia.

Kuitenkaan terveelliset elämäntavat ja hyvinvointia tukevat palvelut eivät aina tavoita heitä, jotka niistä eniten hyötyisivät. Eläköitymiseen valmistautuminen onkin taito, jota voi ja kannattaa harjoitella ja pitää yllä aktiivisuutta lisääviä keinoja.

Miesten omat kohtaamispaikat

Monet ikääntyneet miehet kokoontuvat vapaamuotoisesti ostoskeskuksissa, kahviloissa ja kauppojen auloissa. Nämä "raadit ja parlamentit" ovat monelle ikääntyneelle päivän kohokohta – ja osalle ainoa syy lähteä kotoa. Tärkeintä ei ole ohjelma, vaan yhdessäolo, kuulumisten vaihto, muistelu ja kylän asioiden päivittäminen.

Ikä Iloiten -hankkeesta olemme jalkautuneet Kanta-Hämeen alueella toimiviin kahviloihin tapaamaan ikääntyneitä. Uudenlainen työtapa on edellyttänyt hanketyöntekijöiltä rohkeutta ja kykyä asettua kohdattujen miesten luomaan ilmapiiriin. Keskustelunaiheet ovat tapaamisissa nousseet miehiltä ja hanketyöntekijöiden tilannetajua on haastettu.

Miesporukoissa korostuu selkeästi osallisuus ja kohtaaminen. Miesten kokoontumisissa on käynyt selväksi, etteivät he koe tarvitsevansa mitään lisää ja kokevat vapaamuotoiset tapaamiset riittävänä. Kahvilayrittäjillä on tärkeä rooli: he tuntevat kävijänsä ja huomaavat heti, jos joku puuttuu. Tämä luo turvaa ja yhteisöllisyyttä.

Hankkeessa olemme tunnistaneet ilmiön, johon toiminnan kehittäminen osittain pohjautuu: terveyttä ja hyvinvointia edistävät, olemassa olevat palvelut tavoittavat niukasti miehiä. Tunnistamme ilmiön ja miesten omatoiminen tapa luoda itse omaa ryhmätoimintaa on jo hyvä lähtökohta.

Tavoitteenamme on osallistaa ikääntyneitä miehiä ryhmätoimintojen sisältöjen kehittämiseen sekä tuoda hyvinvoinnin ja toimintakyvyn lisäämisen teemoja matalan kynnyksen tapaamisiin. Luottamussuhteen luominen on aikaa vievää ja hankkeen työntekijät suhtautuvat tähän ilmiöön nöyryydellä, kunnioittavalla asenteella sekä aidolla halulla kuunnella kohderyhmän tarpeita. Hankkeessa kootaan ilmiön ympärille myös eri toimijoita ja luodaan ”ilmiökahviloita”, joissa voidaan yhdessä pohtia ilmiön tunnistamisen ja tunnustamisen mahdollisuuksia yhteistyötä vahvistettaessa.

Christa Ahonen
Projektiasiantuntija  
Ikä Iloiten- Selvästi eteenpäin -hanke 
Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen määräraha (STM) 
Kanta-Hämeen hyvinvointialue

Lue lisää:

Hankkeet - Oma Häme

Kanta-Hämeessä alkoi kaksi merkittävää ikäihmisten terveyden edistämishanketta - Oma Häme

ARTIKKELI / 24.09.2025

Blogi: Tunteiden jäävuori – mitä pinnan alla todella tapahtuu?

Tunnetaidoista tai tunteidenhallinnasta keskustellaan nykyään paljon. Mutta solahtavatko tunteiden käsittely tai niistä puhuminen eri palveluihimme tai ihmisuhteisiimme sittenkään luontevasti? Tuntuu, ettei moni edelleenkään ymmärrä, millainen merkitys arjessa esiintyvillä tunteilla on jokaisen meidän hyvinvoinnille.

Sanon tämän siksi, että törmään tunteidenhallinnan ja tunteista keskustelemisen vaikeuteen sekä omassa työssä että siviilissä. Monesti en voi olla pohtimatta, mitkä kaikki haasteet ihmisten elämässä olisivat ennaltaehkäistävissä, jos ilmapiiri keskustelulle olisi vapaampi.

Sosiaalisessa mediassa asiat, kuvat ja tekstit, menevät usein filtterien ja nimimerkkien läpi. Mutta uskallanko kertoa kasvotusten, kumppanille, vanhemmalleni, lapselleni tai ammattilaiselle siitä, millaisia haasteita tunteiden suhteen on oman pään sisällä tai oman perheeni sisällä?

Onko meillä tunne lähisuhteissamme tai ammattilaisen kanssa keskustellessamme, että voin kertoa tunteistani, saati omista haasteistani niiden hallinnassa? Mitä voin saavuttaa tai menettää, jos avaan itseäni muille?

Mitkä ihmeet roolit?

Tarkastelen tätä aihetta niin lähisuhdeväkivaltatyöntekijänä kuin itse ruuhkavuosiani elävänä perheenisänä. Nämä kaksi ovat erilaisia rooleja, mutta nämä roolit vuotavat keskenään väkisinkin  – esimerkiksi tällaisesta aiheesta kirjoittaessani tai ammattilaisille koulutusta pitäessäni. Rohkenen kuitenkin väittää, että tämä on vain vahvuus.

Opimme elämässämme eri rooleistamme, keräämme vahvuuksia. Vanhemmuus vuotaa ammattilaisroolin puolelle kykynä olla paremmin läsnä, tarkastella pieniäkin yksityiskohtia. Ammattirooli tukee vanhemmuudessa kykyä ajatella asioita laajemmin. Näihinkin liittyy tunteidenhallintaa ja tasapainottelua: miten en esiinny työssäni perheenisänä enkä toisaalta kotona sosiaalisetänä. Välillä roolit sekoittuvat ja sekin on varsin inhimillistä, ihmisiähän ollaan. Töissä nyökkäilee välillä univelkoja kerryttänyt perheenisä ja kotona ohjeistaa Oma Hämeen ammattihenkilö.

Yksi itseäni pohdituttava asia liittyykin juuri rooleihin ja niiden välillä sukkulointiin. Elämässä meillä on useita rooleja, työntekijänä, puolisona, vanhempana, itse jonkun lapsena. Päädymme tarkastelemaan omia ja toisten tunteita monesta eri roolista käsin. Yhden roolin painamme helposti taka-alalle, tietoisesti tai tiedostamatta: olen jonkun lapsi.

Millaisen mallin sain tunteiden käsittelystä lapsena, omilta vanhemmiltani tai muilta aikuisilta? Koen, että tämä on tärkeä kysymys pohtia. Siksi, että se määrittää sen tason, jolta ponnistamme kohti onnistunutta tunteiden käsittelyä. Malli selittää myös sitä, millainen tarve meillä olisi esimerkiksi tuelle tunteidenhallintamme suhteen.

Tämä liittyy myös armollisuuteen ja itsemyötätuntoon: mikä minulle on tällä hetkellä riittävää ja mahdollista, mitkä tunteet itsessä tai toisessa ovat vaikeita ja miten näissä asioissa voisin turvautua ammattilaisen apuun?

Jäävuori näkyvissä

Jos saamme turvallisesti ja riittävästi pohdittua omaa taustaamme ja kipukohtiamme tunnetaitojen suhteen, on myös lähisuhteissamme mahdollisempaa paremmin ymmärtää omia ja läheisen reaktiota erilaisiin tilanteisiin ja tunteisiin.

Olen niin ammatissani kuin siviilielämässäkin seurannut, miten monesti tunteiden jäävuoren huippu voimakkaine tunteineen hämmentää ja pelottaa ihmissuhteissa. Pinnan päälle meistä saattavat näkyä primitiivisimmät tunteet ja näkymättömiin jäävät helposti syvemmät tunteet ja tarpeet. Ellemme pääse katsomaan pinnan alle, voi meihin jäädä turvattomuuden ja hämmennyksen tunteita.

Oman pinnanalaisen maailman pohtiminen luo paremmin mahdollisuutta myös toisen ihmisen ymmärtämiseen. Tässä yhteydessä on pakko nostaa esille yksi monipuolisimmin haastetta ja avuntarvetta aiheuttava tunne: häpeä. Häpeä lymyilee pinnan alla eikä tule sellaisenaan useinkaan esiin. Se kuohauttaa pinnalle mitä erilaisimpia reaktioita ja tunteita: kiukku, viha, pettymys, epätoivo, noin muutamia mainitakseni. Nämä edellä mainitut aiheuttavat sitten lisää häpeää.

Bongaatko noidankehän? Jos lanseerattaisiin kansallinen häpeänhoito-ohjelma, väittäisin että ehkäistäisiin samalla montaa negatiivista ilmiötä, väkivallan riskiä, muiden mukana.

Onkin tärkeää myös erottaa toisistaan pinnan päällä pyrskähtävät, arkeen kuuluvat tunteet ja väkivalta tai sen uhka. Omat tai toisen tunteidenhallinnan haasteet eivät oikeuta siihen, että lähisuhteissa kukaan joutuu kokemaan väkivaltaa tai sen uhkaa. Lähisuhdeväkivallan kokemuksiin on saatavissa apua. Tärkeä osa väkivaltatyötä, niin kokijan kuin tekijänkin kohdalla, onkin juuri omien tunteiden ja itsessä tapahtuvien reaktioiden pohtiminen.

Mistä tukea ja apua?

Jos oma tai läheisen turvallisuus lähisuhteessa mietityttää, voit pohtia tilannetta esimerkiksi seuraavien kysymysten läpi:

• Millaisia erimielisyyksiä tai riitoja minulla on lähisuhteessani? Mitä riitojen jälkeen tapahtuu?
• Käyttäytyykö läheinen minua kohtaan uhkaavasti, kovakouraisesti, mitätöi sanallisesti?
• Onko lähisuhteen tunnelma muuttunut? Ovatko riidat pahenemassa? Pelottaako minua?
• Tunnenko oloni luottavaiseksi ja turvalliseksi läheisteni seurassa?
• Saanko olla oma itseni läheisteni seurassa?
• Pelkäänkö käyttäväni väkivaltaa?

Lähisuhdeväkivaltaan on saatavilla apua, sekä tekijälle että kokijalle, yksin ei tarvitse jäädä. Mikäli oman arjen turvallisuus tai tunteiden kuohuminen pohdituttaa, Oma Hämeen Apua lähisuhdeväkivaltaan-sivusto tarjoaa tietoa ja polkuja asioiden käsittelyyn.

• Oma Hämeen lähisuhdeväkivaltatyön yksikön konsultaationumero 03 629 6562 palvelee arkisin klo 8-15.
• Akuutissa lähisuhdeväkivaltatilanteessa ole aina yhteydessä hätänumeroon 112.
• Kanta-Hämeen alueella lähisuhdeväkivallan kokijoita palvelee myös Hämeenlinnan turvakoti, 24/7 päivystysnumero 050 355 6707.

lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntija
Vesa Thynell

Vanhemman tunnetaitoja ja niiden merkitystä perheeseen pohditaan Instagram-livessä keskiviikkona 1. lokakuuta. Oma Hämeen asiantuntijat keskustelevat aiheesta klo 18 alkaen. Ota Oma Hämeen instatili seurantaan ja hyppää mukaan keskusteluun! 

ARTIKKELI / 19.09.2025

Blogi: Murrosikä haastaa – Vanhemman tuki nuoren hyvinvoinnin turvana on tärkeää

Nuoruusikä haastaa nuorta, mutta niin myös nuoren vanhempaa. Oma nuori muuttuu silmissä lapsesta murrosikäiseksi nuoreksi, joka ei välttämättä vastaa kysymyksiisi, haluaa viettää entistä enemmän aikaa vain omien kavereiden kanssa tai vetäytyy mielellään omiin oloihinsa. Tämä on luonnollista, koska nuoruudessa on tiettyjä kehitystehtäviä, joita nuoren täytyy kyetä ratkaisemaan pystyäkseen itsenäistymään. Näitä ovat vanhemmista irrottautuminen, suuntautuminen ikätovereihin, sopeutuminen murrosiän fyysisiin muutoksiin sekä oman seksuaalisen identiteetin jäsentäminen.  

Mielialan vaihtelut, ristiriidat vanhempien kanssa, mustavalkoinen ajattelu ja kiinnostus kavereihin ovat nuoruusiässä tyypillistä. Mielialat voivat etenkin varhaisnuoruudessa vaihdella hyvin nopeasti, mikä saattaa herättää vanhemman huolen.  Jos huomaat nuorella olevan voimakasta mielialojen vaihtelua, tästä on hyvä yrittää keskustella nuoren kanssa.  

Joskus mielialan vaihtelun taustalla voi olla masennusta tai ahdistuneisuutta. Esimerkiksi muutokset tai ristiriidat ihmissuhteissa, yksinäisyyden kokemus tai muutokset nuoren elämäntilanteessa voivat aiheuttaa masennusoireita.   

Tyypillisiä masennusoireita ovat väsymys ja masentunut mieliala. Nuoren paha olo voi ilmetä myös fyysisinä oireina, kuten vatsakipuina ja päänsärkyinä, tai tavanomaisesta poikkeavana ärtyneisyytenä. Itsetuhoiset ajatukset tai itsensä satuttaminen esimerkiksi viiltelemällä ovat aina merkki nuoren vaikeuksista pärjätä haastavien tunteidensa kanssa, ja vaativat puuttumista nuoren tilanteeseen ja nuoren ohjaamista avun piiriin.  Lisäksi vetäytyminen kaverisuhteista tai mielekkäistä harrastuksista sekä haasteet huolehtia ikätasoisesti itsestään ja omasta koulunkäynnistään, voivat viitata siihen, että taustalla on mielialaongelmia.  

Riippumatta siitä, kuinka halukas nuori on vanhemman kanssa keskustelemaan asioistaan, vanhemman on tärkeää tuoda nuorelle esiin oma huolensa nuoren voinnista. Jos nuorella vaikuttaa olevan paha olla suurimman osan ajasta useamman viikon ajan, nuori olisi hyvä ohjata avun piiriin.  

Vanhemmalle tärkeää muistettavaa 

• Vaikka nuori ei ole aina halukas keskustelemaan kanssasi, jatka sinnikkäästi oman mielenkiinnon osoittamista nuorta kohtaan. Kysy arkisista asioista, vaikka nuoren vastaukset olisivat lyhyitä. Kiinnostuksen osoittaminen on nuorelle tärkeää, vaikka hän ei sitä siinä hetkessä osoittaisikaan.  

• Nuoren jatkuvasta vetäytymisestä omaan huoneeseensa ei tarvitse olla huolissaan, jos et ole huolissasi mistään muusta nuoren käytöksessä. Nuori tarvitsee omaa tilaa ja rauhaa. Pyri kuitenkin ylläpitämään yhteisiä, arkisia yhdessä tekemisen hetkiä, kuten yhteisiä ruokailuita. 

• Nuoren voi joskus olla hyvin vaikea sanoittaa omaa oloaan ja ajatuksiaan. Jos olet huolissasi nuoren muuttuneesta käytöksestä, ota se puheeksi nuoren kanssa. Kääntykää tarvittaessa avun piiriin mm. ottamalla yhteyttä koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon. 

• Mikäli nuorella on itsetuhoisia ajatuksia tai itsetuhoista käyttäytymistä, tällöin olisi aina syytä hakeutua avun piiriin. Näin olisi syytä tehdä myös silloin, jos nuori jatkuvasti toimii aggressiivisesti, rikkoo sääntöjä tai ottaa vaarallisia riskejä.  

• Pidä huolta myös omasta jaksamisestasi: liikkuminen, riittävä palautuminen, omien ystävien ja mielekkäiden asioiden tekeminen on erityisen tärkeää myös silloin, kun nuoren käytös haastaa.  

Oma Häme on julkaissut syyskuun alusta alkaen lyhyen videosarjan nuorten mielen hyvinvoinnista. Tässä ja tunteella -somevideot ovat katsottavissa Facebookissa ja Instagramissa Voi hyvin Oma Hämeessä -tileillä. Parin minuutin mittaiset videot tarjoavat helposti lähestyttävää tietoa nuorille, vanhemmille ja nuorten kanssa toimiville aikuisille.  

Ymmärrystä myllerrykseen – somevideoita nuorten mielen hyvinvoinnin tueksi - Oma Häme 

Aija Myllyniemi

Lasten ja nuorten erityispsykologi 

ARTIKKELI / 18.09.2025

Blogi: Yksi banaani, yksi raivokohtaus – ja yksi vanhempi, jonka tunnetaidot punnitaan

Tiedätkö sen hetken, kun lapsi huutaa kuin palosireeni, koska banaani katkesi väärästä kohdasta? Siinä kohtaa ei välttämättä auta pelkkä syvä hengitys – tarvitaan tunnetaitoja, mentalisaatiokykyä ja ripaus huumoria.

Lasten tunnetaitojen tukeminen on noussut viime vuosina keskiöön kasvatuksessa. Mutta yksi asia jää usein varjoon: aikuisten – erityisesti vanhempien – omat tunnetaidot ja hyvinvointi. Ne eivät ole vain taustatekijöitä, vaan ratkaisevia rakennuspalikoita lapsen tunne-elämän kehityksessä.

Mitä tunnetaidot ovat – ja miksi ne merkitsevät?

Tunnetaidot tarkoittavat kykyä tunnistaa, nimetä ja kohdata omia ja toisten tunteita. Ne eivät ole synnynnäisiä lahjoja, vaan opittavia taitoja – aivan kuten lukeminen tai pyörällä ajaminen. Moni meistä kantaa mukanaan lapsuudessa opittuja tapoja käsitellä tunteita – tai olla käsittelemättä niitä.

Jos omassa lapsuudessa ei ollut tilaa tunteille, aikuisena voi tuntua vaikealta kohdata niitä omassa arjessa, saati lapsen tunnekuohuissa. Vanhemman tunteiden säätelykyky on yhteydessä siihen, miten lapsi oppii käsittelemään omia tunteitaan. Juuri siksi tunnetaitojen harjoittaminen aikuisena on niin arvokasta: se ei vain auta meitä itseämme voimaan paremmin – se muuttaa myös tapaa, jolla olemme vanhempia.

Mentalisaatio – mielenlukutaitoa

Mentalisaatio tarkoittaa kykyä ymmärtää, että toisella ihmisellä on mieli – tunteita, ajatuksia, tarpeita – jotka ohjaavat hänen käytöstään. Vanhemmuudessa se tarkoittaa lapsen kokemusten huomioimista arjessa ja käyttäytymisen taustojen ymmärtämistä. Sen sijaan, että kysytään ”Miten saan tämän käyttäytymisen loppumaan?”, pysähdytään ja pohditaan ”Mitähän lapsi mahtaa kokea ja tarvita juuri nyt?”. Kun vanhempi suhtautuu lapsen tunteisiin kiinnostuneesti ja hyväksyvästi, lapsi oppii, että hänen kokemuksensa ovat merkityksellisiä. Tämä tukee lapsen kykyä ymmärtää itseään ja muita.

Kuka kasvattaa vanhempaa?

Lapsen tunnetaitojen kehitys ei tapahdu tyhjiössä. Se rakentuu vuorovaikutuksessa – ja ennen kaikkea mallista, jonka aikuinen antaa. On helppo puhua lasten tunnetaitojen tärkeydestä, mutta kuka tukee vanhempaa, joka ei ole koksaan saanut oppia tunteiden käsittelystä? Moni vanhempi kantaa mukanaan sukupolvien ketjua, jossa tunteet ovat olleet tabu tai rangaistuksen syy. Mutta tässä piilee myös mahdollisuus: ketju voidaan katkaista.

Kun vanhempi oppii tunnetaitoja, hän pysty paremmin kohtaamaan lapsensa tunteet ja luomaan tilan, jossa kaikki tunteet ovat sallittuja. Lapsi oppii, että kiukku, suru ja pelko eivät ole vaarallisia, ne ovat osa elämää. Tunnetaitoinen vanhemmuus ei ole sitä, että aina jaksaa, aina toimii oikein tai aina pysyy rauhallisena. Se on sitä, että uskaltaa tarkastella omaa toimintaa, pyytää anteeksi ja yrittää uudelleen – ja ennen kaikkea: olla läsnä ja uskaltaa kohdata myös omat tunteet. Tunnetaitoinen vanhempi ei vain ymmärrä lasta – hän myös ymmärtää itseään.

Vanhemman hyvinvointi – tunnetaitojen perusta

”Kun minä voin hyvin, jaksan olla se aikuinen, joka ei huuda banaanin takia.”

Vanhemman oma hyvinvointi ei ole luksusta, vaan edellytys tunnetaitoiselle vanhemmuudelle. Kun vanhempi on kuormittunut, hänen kykynsä nähdä lapsen käyttäytymisen taustalla olevat tunnetarpeet heikkenee. Tämä voi johtaa väärinymmärryksiin, ristiriitoihin ja siihen, että lapsi jää ilman tarvittavaa emotionaalista tukea. Kun vanhempi voi hyvin, hän kykenee näkemään myös lapsen mielen – ja kun lapsi tulee nähdyksi, hän oppii näkemään myös itsensä.

Siksi itsestä huolehtiminen ei ole itsekästä – vaan vastuullista vanhemmuutta. 

Tunnetaitojen oppiminen voi alkaa pienistä asioista:

• Pysähdy hetkeksi ennen kuin reagoit.
• Nimeä tunne: ”Taidan olla nyt ärtynyt, koska…”
• Sanoita lapsen tunteita: ”Näen, että olet tosi pettynyt.”
• Hyväksy tunne ilman kiirettä muuttaa sitä: ”Olen tässä. Saat olla vihainen.”
• Ole myötätuntoinen – sekä itsellesi että lapsellesi.
• Keskustele toisten vanhempien kanssa – vertaistuki auttaa.

Mikäli toivot tukea lapsen tunnetaitojen tukemiseen, voit ottaa asian puheeksi esimerkiksi neuvolapalveluissa tai varata ajan lapsiperheille suunnatuille pika-ajoille. Lisäksi konkreettista materiaalia lasten tunnetaitojen tukemiseen on tarjolla Arjen Kesyttämön sivuilla.

psykologi
Ainomarja Uusi-Oukari
neuvolapalvelut

Vanhemman tunnetaitoja ja niiden merkitystä perheeseen pohditaan Instagram-livessä keskiviikkona 1. lokakuuta. Oma Hämeen asiantuntijat keskustelevat aiheesta klo 18 alkaen. Ota Oma Hämeen instatili seurantaan ja hyppää mukaan keskusteluun! 

ARTIKKELI / 09.09.2025

Blogi: Muistisairauksien ennaltaehkäisy alkaa riskin tunnistamisesta – Kanta-Hämeessä pilotoidaan FINGER-toimintamallia

Muistisairaudet ovat yksi aikamme suurimmista kansanterveydellisistä haasteista. Ne koskettavat meitä kaikkia – joko omakohtaisesti tai läheistemme kautta. Siksi on tärkeää, että ennaltaehkäisy ei jää vain asiantuntijoiden agendalle, vaan tulee osaksi jokaisen arkea. 

Kanta-Hämeen hyvinvointialue on aloittanut Kanta-Hämeen Muistiyhdistys Ry:n ja Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyön, jossa FINGER-toimintamalli tuodaan osaksi kuntien ja yhdistysten yhteistyötä. Tämä malli noudattaa elintapaohjelmaa, johon kuuluu terveellinen ruoka, liikunta, sosiaalinen aktiivisuus, aivojen aktivointi sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden hallinta. FINGER-toimintamalli perustuu kansainvälisesti tunnustettuun tutkimukseen, jonka mukaan terveelliset elintavat voivat merkittävästi vähentää muistisairauksien riskiä.

Riskitesti – ensimmäinen askel kohti muutosta

FINGER-riskitesti on kuin peili, joka näyttää meille, missä olemme ja mihin suuntaan voisimme kulkea. Testi huomioi muun muassa liikunnan määrän, ravitsemuksen, sosiaalisen aktiivisuuden ja sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät. Riskitestin voi tehdä itse tai ammattilaisen toimesta. Testi sisältyy mm. osana kansansairauksien riskitestiä. Kun muistisairauden riski on tunnistettu, voidaan jatkossa ohjata yksilö joko omatoimiseen elintapapolkuun tai ammattilaisen arvioon ja ryhmäohjaukseen. Tämä ei ole vain terveydenhuollon toimenpide – se on kutsu meille jokaiselle pysähtyä hetkeksi ja miettiä, miten voimme vaikuttaa omaan tulevaisuuteemme.

Pilotti Kanta-Hämeessä – yhteistyöllä vaikuttavuutta 

Kanta-Hämeen pilotti on ensimmäinen laatuaan alueella, ja sen tavoitteena on vakiinnuttaa FINGER-toimintamallia osaksi kuntien ja hyvinvointialueen palvelurakenteita.

FINGER-toimintamallin mukaista elintaparyhmän toiminta aloitetaan 7.10.2025 Arjen aarteet -ryhmässä. Ryhmä aloittaa toimintansa Turengin koulukeskus välkyssä, Koulutie 2, Turengissa. Ilmoittautua voi hankkeen henkilöille (leena.onttonen[at)omahame.fi tai milka.lintinen(at)muistiaina.fi).

Kohderyhmänä pilotissa ovat 65–75-vuotiaat, jotka hyötyvät ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä. Pilottikunnissa – kuten Janakkalassa, Forssassa ja Hämeenlinnassa – järjestetään myös Ikäpolku-tapahtumia hankkeen aikana, joissa alueen asukkaat voivat testata omaa tilannettaan ja saada tietoa elintapamuutoksista sekä alueen palveluista.

Ensimmäinen Ikäpolku -tapahtuma järjestetään 16.9. klo 14–16 Janakkalan pääkirjastolla, osoitteessa Koulutie 2a, Turenki.

Tilaisuudet eivät ole vain mittauspisteitä – ne ovat kohtaamispaikkoja, joissa voi syntyä oivalluksia oman hyvinvoinnin lisäämiseksi.  Ikäpolku-tapahtumassa voidaan jakaa kokemuksia. Siellä myös rakennetaan yhteistä ymmärrystä siitä, miten voimme elää terveempää ja toimintakykyisempää elämää.

Hyvinvointia pitkällä tähtäimellä ja yhdessä toimimista

Yhteistyö kuntien, yhdistysten ja kolmannen sektorin kanssa on keskeistä. Etsivän vanhustyön keinoin pyritään tavoittamaan riskiryhmään kuuluvat ikäihmiset ja tarjoamaan heille tukea elintapamuutoksiin. Riskin tunnistaminen ei ole pelkästään ennaltaehkäisyn väline – se on myös hyvinvoinnin alku. Kun tiedostamme riskin olemassaolon, voimme tehdä tietoisia valintoja ja muuttaa elintapojamme. Tämä ei ainoastaan vähennä sairastumisen riskiä, vaan parantaa myös elämänlaatua ja toimintakykyä.

Tuleva digitaalinen palvelupolku, joka hyödyntää riskitestin tuloksia, mahdollistaa yksilöllisen ohjauksen ja helpottaa palveluihin ohjautumista. Kuka tahansa voi ohjata asiakkaan oikealle polulle – tai asiakas voi löytää sinne itse mainonnan avulla. Otamme askeleen kohti tasa-arvoisempaa terveyttä: jokaisella on mahdollisuus saada tietoa ja tukea, riippumatta ajankohdasta tai siitä, missä kunnassa asuu tai millainen elämäntilanne on.

Muistisairauksien ennaltaehkäisy ei ole vain terveydenhuollon tehtävä – se on yhteinen matka, jossa jokainen askel kohti parempia elintapoja on askel kohti pidempää, aktiivisempaa ja merkityksellisempää elämää. 

Leena Onttonen
Projektiasiantuntija  
Muistijälki - Aivoterveyttä elämänvarrelle -hanke 
Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen määräraha (STM) 
Kanta-Hämeen hyvinvointialue

ARTIKKELI / 04.09.2025

“Pidetään huolta, että kaikki saavat elää hyvää elämää” – japanilaisryhmä kävi Riihimäellä hakemassa oppeja ikäihmisten yksilöllisestä hoidosta

Mitä Japani voisi oppia Suomelta ikäihmisten hoidosta? Tätä kysymystä pohdittiin perjantaina Riihimäellä, kun kuuden henkilön japanilaisryhmä saapui tutustumaan Oma Hämeen keväällä avattuun uuteen ikäihmisten arviointi- ja kuntoutusyksikköön.  

Ryhmä koostui eri puolilta Japania tulevista entisistä virkamiehistä, jotka halusivat kerätä oppeja erityisesti asiakkaiden yksilöllisestä hoidosta ja siitä, miten vanhuksia voisi hoitaa kunnioittavasti. Japanista järjestetään erilaisia hyvinvointiteemoihin tutustuttavia matkoja Suomeen. Ennen Riihimäen yksikössä vierailua ryhmä oli käynyt tutustumassa myös Lasitehtaan kouluun, jossa erityisopetuksen järjestäminen ja riittävät resurssit herättivät ihastusta, ja jatkoivat matkaa vielä Lasimuseoon. Suomen lisäksi he piipahtivat hakemassa oppeja Tanskasta. 

Rouva Sugimoto ja rouva Satou esittivät runsaasti kysymyksiä vierailun aikana.

Riihimäen arviointi- ja kuntoutusyksikössä lähijohtaja Susanna Kajanto ja asumispalveluiden palvelupäällikkö Ville Kirkonpelto kierrättivät vieraita tiloissa ja kertoivat hyvinvointialueen sekä vasta perustetun yksikön taustoja. Riihimäen arviointi- ja kuntoutusyksikkö sijaitsee Riihimäen sairaalan 3. kerroksessa, mutta on vielä loppuvuoden 2025 väistötiloissa sairaalan 5. kerroksessa. Yksikköön rakennetaan väistön aikana esimerkiksi sprinkleröinti. Lyhytaikaiseen arviointi- ja kuntoutusyksikköön tullaan sairaalasta, ja sen tarkoituksena on aktivoida ja parantaa asiakkaan toimintakykyä ja voimavaroja, jotta hänet voidaan ohjata yksiköstä oikeaan paikkaan, esimerkiksi kotihoitoon tai muuhun palveluun. Keskitetyllä palvelulla saadaan samalla säästöjä ja esimerkiksi sairaanhoitajia voidaan vapauttaa muihin tehtäviin hyvinvointialueella.  

Arviointikriteetit ja asiakkaan kuuntelu herätti kysymyksiä 

Japanilaisia vieraita kiinnosti kuulla erityisesti siitä, miten asiakkaita ja heidän hoidontarvettaan arvioidaan yksilöllisesti ja millaisia kriteerejä arviointiin käytetään. Japanissa ikäihmisten hoidossa on vasta viime aikoina herätty ajatukseen, että potilaat tulisi nähdä yksilöllisemmin - kuten Suomessa. Perinteisesti hoito on ollut hyvin lääkäri- ja hoitajakeskeistä, jossa kaikille potilaille on tarjottu samoja toimenpiteitä ja aktiviteettejä.  

– Meille tullaan sairaalasta ja iso osa pääsee kotiutumaan yksiköstä kotiinsa. Hoitoaika on keskimäärin noin kolme viikkoa. Asiakkaan toimintakykyä arvioidaan päivä ja viikko kerrallaan ja arvioinneissa käytetään erilaisia arvioinnin mittareita. Suunnitelmat tehdään sen mukaan, ja katsotaan kotihoidon tarpeita myös kotiutumisen jälkeen. Arviointijakso kestää noin pari kuukautta, Susanna kertoi ryhmälle.  

Susanna Kajanto esitteli yksikköä ryhmälle. Takana fysioterapeutti Mari Metsälä. Mukana oli myös kotiutushoitaja Anne Autio.

Jatkokysymyksinä rouva Sugimoto halusi tietää, miten ihmisten toiveita kuunnellaan ja entä jos on arvioitu, että asiakas pärjää kotona, mutta ei pärjääkään? 

– Käymme jatkuvasti palavereja ja keskustelemme asiakkaan kanssa hänen voinnistaan ja pärjäämisestään. Jos voinnissa tapahtuu muutoksia, voimme ottaa hänet takaisin. Kotihoito huolehtii asiakkaasta kotiutumisen jälkeen, Susanna jatkoi.  

“Hienoa, miten yksilölliset tarpeet otetaan huomioon” 

Vierailun aikana suurinta ihastusta herätti kotihoidon laajasti käytössä oleva turvaranneke, joka mahdollistaa nopean pääsyn sairaalaan, jos asiakas ei itse pysty itselleen soittamaan apua. Fysioterapeutti Mari Metsälä näytti, miten yllättävän aivoverenvuodon saanut henkilöä kuntoutetaan. Asiakas oli päässyt nopeasti hoitoon turvarannekkeen hälytyksen ansiosta ja kuukauden jälkeen ottaa jo askeleita avustetusti. Hän sai kuntoutumisestaan vierailta aplodit.  

– Turvaranneke kuulostaa tosi hyvältä idealta ja turvalliselta, kun se on koko ajan mukana, ja siten pääsee nopeasti sairaalaan, rouva Sugimoto pohti. 

Myös yksikön kuntosali herätti ihastusta ja vertailua Japanin vastaaviin paikkoihin. Ryhmä kertoi, että Japanissa on todella paljon pelkästään ikäihmisille tarkoitettuja kuntosaleja, mutta erona Suomeen on se, että niissä täytyy harjoitella itsenäisesti, kun arviointi- ja kuntoutusyksikössä niihin saa ammattilaisen tukea.  

– Laitteet näyttävät kuitenkin hyvin samanlaisilta, totesi herra Taguchi (kuvassa).

Kahvitauolla maisteltiin suomalaisia herkkuja, kuten Jaffa-keksejä ja Fazerin suklaata, ja pohdittiin yhteiskunnallisiakin aiheita. Oma Hämeen työntekijät saivat vastata kysymyksiin esimerkiksi siitä, miten hoitajapula on Suomessa ratkaistu, ketkä saavat Suomessa hoitoa, suositaanko tiettyjä maantieteellisiä alueita ja miten nopea hoitoonpääsy on varmistettu.  

Ihmettelyä herätti se, ettei terveyspalvelut olekaan Suomessa täysin ilmaisia ja keskustelua käytiin siitä, mitä kaikkea esimerkiksi kotihoidon tai yhteisöllisen asumisen maksuihin kuuluu. Yksilöllinen tilanne maksuissa tai arviointi- ja kuntoutusyksikön kriteereissä kuten ikärajassa ihastutti vieraita. Parin tunnin vierailun päätteeksi vieraat lähtivät matkaan vihkot täynnä muistiinpanoja sekä uusia ajatuksia ikäihmisten hoidosta. 

– Oli tosi hienoa kuulla, miten potilaiden yksilölliset tarpeet ja toiveet otetaan huomioon myös yksiköstä kotiutumisen jälkeen. Pidetään huolta, että kaikki saavat elää hyvää elämää. On myös hienoa, että valtio tukee vanhuksia ja tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia sekä rahallista tukea. Myös erilaisia hoitajia eri tarpeisiin on paljon, rouva Satou kiteytti tilaisuuden päätteeksi. 

Matkanjohtaja ojensi yksikölle lahjaksi origamipapereita. Lahjan vastaanotti Susanna Kajanto.

ARTIKKELI / 19.08.2025

Rohkeus, avara mieli ja vahva ammattitaito kannattelevat – gynekologi Sari Silventoinen kertoo työstään katastrofialueilla

Maailman humanitaarisuuden päivänä, 19. elokuuta, muistetaan niitä ihmisiä, jotka päivittäin auttavat kriisien keskellä eläviä ympäri maailmaa. Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Sari Silventoinen on yksi heistä. Suomessa hän on työskennellyt operatiivisen palvelualueen ylilääkärinä Oma Hämeessä. Pian hän siirtyy johtajaylilääkäriksi Etelä-Karjalan hyvinvointialueelle. 

Avustustyötä Sari on tehnyt Punaisen Ristin kautta Afganistanissa, Haitissa, Bangladeshissa ja Gazassa. Hän on hoitanut ihmisiä luonnonkatastrofien jälkeen, pakolaisleireillä ja viimeisimmäksi viime kesänä konfliktialueella Gazassa. Silventoisen työ tuo konkreettisesti esiin sen, miten humanitaarinen apu voi muuttaa ihmisten elämää ja tuoda toivoa keskelle vaikeita olosuhteita. 

Tie avustustyöhön ja valmistautuminen 

Sari kertoo, että ajatus avustustyöstä syntyi jo lääkäriopintojen alussa. Erillistä ”heräämistä” ei koskaan tullut, vaan hän tiesi jo nuorena opiskelijana haluavansa viedä myöhemmin osaamistaan alueille, jossa sitä tarvitaan. 

Suomalainen lääkärikoulutus tarjoaa hyvän lääketieteellisen osaamisen omasta erikoisalastaan, mutta se ei anna valmiutta tämän kaltaiseen kriisityöhön. Punainen Risti järjestää avustustyöntekijöille koulutuksia, jotka keskittyvät avustustyön olosuhteisiin, monikulttuurisuuteen ja käytännön selviytymiseen. Punainen Risti tarjoaa reservissä oleville avustustyöntekijöille myös jatkuvasti lisäkoulutuksia. Avustustyöhön valmistaa parhaiten vahva kokemus potilastyöstä. 

Silventoisen mukaan potilaat ovat periaatteessa samanlaisia kuin Suomessa: synnyttäviä naisia ja erilaisia gynekologisia ongelmia. Erona on se, että heillä ei esimerkiksi ole ollut minkäänlaista raskauden seurantaa ja he tulevat usein sairaalaan huomattavasti heikkokuntoisempina tai liian myöhään. Myös potilaiden hoitamisessa on rajoituksia, esimerkiksi mahdollisuuksia tehohoitoon ei katastrofialueilla ole.

– Meillä oli lapsi, joka syntyi täysin terveenä, mutta hän ei hengittänyt. Yhdessä lastenlääkärin ja anestesialääkärin kanssa yritimme miettiä päämme puhki, mistä on kyse ja anestesialääkäri jopa soitti Osloon yliopistolliseen sairaalaan neuvoja saadakseen, kertoo Silventoinen.

– Suomessa lapsi olisi viety tehohoitoon, ja hän olisi todennäköisesti selvinnyt. Bangladeshissa tätä mahdollisuutta ei ollut. On vaikea hyväksyä potilaan menettämistä olosuhteiden takia, mutta tapahtuneiden kanssa pitää oppia elämään ja ne pitää käsitellä.

Humanitaarinen työ tuo myös eteen vaikeita päätöksiä. Esimerkiksi keisarileikkaus voi pelastaa lapsen tässä hetkessä, mutta leikkaus altistaa äidin mahdollisesti vaaraan seuraavassa synnytyksessä ilman asianmukaista hoitoa.

– Pitää miettiä, priorisoidaanko lapsen pelastaminen nyt vai varmistetaanko, että äiti pysyy hengissä muille lapsilleen. Tällaisia valintoja Suomessa ei joudu tekemään.

Onnistumiset kuitenkin kompensoivat rankkoja hetkiä: suuri osa potilaista lähtee sairaalasta onnellisena terveen lapsen kanssa. Tämä on suurin ja tärkein syy, miksi työtä jaksaa. 

Jaksaminen ja kaksi maailmaa 

Akuutit tehtävät katastrofialueilla kestävät yleensä enintään viisi viikkoa, ja silloin työtä tehdään lähes tauotta. Lepo ja hetket omassa rauhassa auttavat jaksamaan. Tiivis työryhmä ja kollegoiden tuki ovat ratkaisevia. Avustustyöntekijöitä tulee kohteeseen ympäri maailmaa, ja joskus Sari on ollut tiimin ainoa suomalainen. 

– Meillä avustustyöntekijöillä on vähän kuin kaksi elämää: on elämä siellä ja elämä täällä. Ne pitää pystyä erottamaan toisistaan. Ei voi ahdistua kehitysmaan ja kehittyneen länsimaan terveydenhuollon erosta. Jos ahdistuu liikaa, pitää miettiä kannattaako keikoille lähteä. Perheen kanssa tulee sopia asioista ennen matkaa. Yhteydenpito läheisten kanssa toimii yleensä netin kautta.

Avustustyön aikana täytyy luoda yhteistyö paikallisten terveydenhuollon toimijoiden kanssa. Miettiä esimerkiksi potilaiden jatkohoitopaikkoja ja jatkohoitoa. On tärkeää tiedottaa, mitä avustustyöntekijät pystyvät tekemään ja mitä eivät. Paikalliset ovatkin yleensä hyvin kiitollisia kaikesta avusta. 

– Joka kerta, kun nainen lähtee terveen lapsen kanssa ulos sairaalasta, se on mieletön juttu. 

Ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa riippumatta kulttuurista tai harjoitetusta uskonnosta. Avustustyöntekijöiden tulee työskennellä kuhunkin kulttuuriin sopivalla tavalla sekä hyväksyä, ettei aikkea voi tai saa tehdä, vaikka pystyisikin. 

Apu menee perille 

Kokemus on opettanut, että yksi autettu ihminen on suuri saavutus. Avustustyössä on turha ajatella, että lyhyessä ajassa pystyy muuttamaan kehitysmaan terveydenhuollon toimivaksi. 

Sari korostaa, että isojen järjestöjen apu todella menee perille. Muun muassa Punaisen Ristin nälkäpäiväkeräys mahdollistaa telttasairaalan lähettämisen täysin tuhoutuneeseen maahan maanjäristyksen jälkeen. Kritiikkiä on annettu avustusjärjestöjen hallinnollisille rakenteille, mutta ne mahdollistavat sairaaloiden varustamisen, lähettämisen sekä avustustyöntekijöiden palkkaamisen, lähettämisen kohdemaahan sekä kohdemaassa paikallisten ihmisten palkkaamisen sairaalaan työntekijöiksi.  

Vinkit avustustyötä harkitseville  

Turvallisuustilanne monilla alueilla on heikentynyt, ja avustustyöntekijöiden turvallisuus on tärkeä huolenaihe. Silti Sari uskoo ihmisten hyvyyteen:

– Ei saa luopua toivosta. Ihmisiä, jotka haluavat auttaa, on edelleen paljon.

Hän antaa myös vinkkejä avustustyötä pohtiville: humanitaarinen työ vaatii rohkeutta, ammattitaitoa ja joustavuutta. On hallittava oma työ hyvin Suomessa ennen lähtöä. Lisäksi on oltava valmis tekemään myös muuta kuin omaa erikoisalaa – esimerkiksi auttamaan sairaalan pystytyksessä tai hallinnollisissa tehtävissä.

Avustustyöntekijä on osa suurempaa kokonaisuutta: sairaala toimii kuin pieni kaupunki, ja siihen tarvitaan sähkömiehiä, hallintohenkilöitä ja monia ammattilaisia.

– Rohkeasti mukaan, mutta varaudu kaikkeen. Avara mieli ja vahva ammattitaito ovat avain onnistumiseen.

Sari muistuttaa myös, että kaikkien ei tarvitse lähteä avustustyöhön. Avustustyöhän lähteminen ei onnistu ilman työnantajan lupaa ja koko työyhteisön joustamista – jonkun on tehtävä lähtijän työt. 

ARTIKKELI / 30.07.2025

Assi – maailman inhimillisin sairaala

ASSI-sairaala Ahvenistolla ei ole vain rakennus – se on tilallinen vastaus tulevaisuuden hyvinvoinnin tarpeisiin. Pääsuunnittelijana tehtäväni on ollut huolehtia ja varmistaa monien asioiden yhteensovittaminen, mutta ennen kaikkea keskittyä siihen, että tilaajan tavoite toteutuu: tehdä Assista maailman inhimillisin sairaala.

Inhimillisyys suunnittelussa tarkoittaa meille sitä, että rakennus sisätiloineen ja pihaympäristöineen tukee palautumista ja hyvinvointia. Se näkyy teknisissä ratkaisuissa, materiaalivalinnoissa, muodoissa ja väreissä – ja ennen kaikkea valossa. Yksi tärkeimmistä arkkitehtonisista lähtökohdista on ollut luonnonvalon tuominen sairaalan sisätiloihin. Kookkaista ikkunapinnoista virtaakin nyt vuolaasti valoa, ja katse saa kulkea kantahämäläisittäin kumpuilevaan maisemaan.

Assi on suunniteltu käyttäjälähtöisesti – yhdessä tulevien käyttäjien kanssa. Toiminnalliset ratkaisut, hoitoprosessit ja logistiikka on mietitty huolellisesti, jotta tilat todella vastaavat tarpeisiin. Käyttäjien osallistaminen ei ole ollut vain käytännöllistä – se on tuonut omistajuuden tunnetta ja sitoutumista hankkeeseen. Sairaala syntyy aidosti yhdessä.

Assin matka on ollut pitkä ja monivaiheinen: kehityssuunnittelusta rakennusluvan, yleis- ja toteutussuunnittelun kautta nykyiseen vastaanottovaiheeseen. Tämän mittakaavan hankkeessa pääsuunnittelijan rooli on ollut antoisa ja opettavainen – ja sydäntä lähellä. Olen saanut olla mukana kehittämässä allianssihankkeen yhteistyö- ja toimintatapoja sekä viemässä eteenpäin hyvässä hengessä sujunutta viranomaisyhteistyötä.

Kun Assi avaa ovensa vuonna 2026, toivon sen tarjoavan jokaiselle kävijälleen luotettavan, sujuvasti suunnistettavan, kiinnostavan ja ajanmukaisen inhimillisen sote-rakennuksen tunnun. Tämä sairaala on rakennettu suurella sydämellä – ja se näkyy.

Nina Väistö
Arkkitehti SAFA, pääsuunnittelija
Ahveniston sairaala -hanke

ARTIKKELI / 10.07.2025

”Tärkeintä on olla ihminen ihmiselle” – Riitta Fagerström eläköityy vuosikymmenien työstään lasten ja perheiden kanssa

Kun sosiaaliohjaaja Riitta Fagerström kesäkuussa jäi eläkkeelle, jäivät häntä kaipaamaan Perhehoitoyksikkö Kanervan työkaverit. Ja suuri joukko sijais- ja tukiperheitä Kanta-Hämeessä.  

Riitta on ollut mukana perustamassa Kanervaa Kanta-Hämeeseen 2010-luvulla. Sittemmin hän on kehittänyt sijais- ja tukiperheiden toimintaa ja kohdannut ihmisiä tavalla, joka ei koskaan ollut vain työtä.

– Ajattelen, että tämä työ vaatii sitä, että olet ihminen ihmiselle. Vaikka joutuisit tekemään vaikeita päätöksiä, on kohdattava ihmiset inhimillisesti. Silloin heidän on helpompi ottaa apua vastaan. Toisaalta se tekee tästä välillä raskaasta työstä merkityksellistä.

Riitan ura sosiaalialalla alkoi jo vuosikymmeniä sitten. Sosionomiksi opiskellut Fagerström työskenteli ennen Kanta-Hämeen vuosiaan muun muassa Helsingin ensikodissa 14 vuotta. Siellä hän kohtasi perheitä aivan erityisessä vaiheessa – lapsen syntymän kynnyksellä tai kriisin keskellä.

– Työ ensi- ja turvakodissa oli arvokasta aikaa. Siellä opin näkemään perheiden moninaisuuden, mikä jäi selkärankaan.  

Riitta työskenteli ennen Kanta-Hämettä maakunnallisessa perhehoidon hankkeessa Keski-Uudellamaalla.

– Mä tulin tänne sijaishuoltoon vuonna 2011, ja sitten alettiin valmistella Kanervaa. Meitä oli silloin perustamisvaiheessa kolme työntekijää. Toiminta alkoi tammikuussa 2012.

Kanta-Häme on onnistunut perhehoidossa  

Koko Kanervassa työskentelyn ajan Riitan punaisena lankana on ollut perusajatus, että lapsi kuuluu perheeseen. Jos lapsen asuminen syntymäperheessään ei jostain syystä ole mahdollista,  on sijaisperhe parempi kuin laitospaikka. Kanta-Häme onkin onnistunut poikkeuksellisen hyvin perhehoidossa: jopa 66 prosenttia lapsista sijoitetaan perheisiin, mikä on merkittävän korkea osuus valtakunnallisessakin vertailussa.

– Se on ihan mieletön luku. Me ollaan pystytty sijoittamaan lähes kaikki lapset perheisiin. Toki joissakin tilanteissa esimerkiksi erityistarpeet tai vaikea teini-ikä edellyttävät laitospaikkaa, kertoo Fagerström.

Perhehoidolla tarkoitetaan käytännössä sijaisperhetoimintaa, jossa lapset ja nuoret saavat kasvaa turvallisessa ja perhekeskeisessä ympäristössä. Se on tarkoitettu lastensuojelutoimien piirissä olevalle lapselle tai nuorelle, joka ei voi asua huoltajansa kanssa eikä tuettuna. Ennen sijaisperhettä lapsi saattaa olla sijoitettuna kriisiperheeseen, jos hänen tilanteensa sitä vaatii. Päätöksen lapsen sijoittamisesta perhehoitoon tekee lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä.  

Tukiperhe on taas perhe, jossa lapsi on hoidossa yhden viikonlopun kuussa ja sovitusti lomien aikana. Tukiperhetoiminta on tarkoitettu tukea tarvitseville lapsille ja heidän perheilleen, joilla on voimassa oleva asiakkuus lapsiperheiden sosiaalityössä tai lastensuojelussa. Tavoitteena on lisätä lapsen perheen voimavaroja ja tarjota lapselle turvallisia aikuissuhteita. Tukiperheelle maksetaan tehtävästä palkkio ja kulukorvaus.

– Perheitä on erilaisia ja tukiperheenä voi toimia myös yksi aikuinen. Toki suurin osa on pariskuntia tai lapsiperheitä. Mutta myös isovanhempien ikäiset voivat hyvin olla tukiperhe, muistuttaa Riitta.

Riitta on tehnyt työtä sijaisperheiden kanssa, mutta viimeiset kolme vuotta hän on toiminut Kanervassa kokopäiväisesti tukiperhetyöntekijänä. Hän on etsinyt ja valmentanut tukiperheitä, ja sen jälkeen etsinyt lapselle sopivan tukiperheen. Se vaatii tietynlaista silmää ja kokemusta.

– Kun etsimme matcheja, emme tapaa lapsia, vaan heidän paperinsa. Mutta tukiperheet olemme tavanneet ja heihin tutustuneet valmennuksen aikana. Tiedämme perheen arvot, tavat ja arjen, minkä kautta voimme arvioida millainen lapsi siihen perheeseen sopii. Kun löydämme oikean perheen oikealle lapselle, voi siitä syntyä jotain tosi hienoa ja kestävää, iloitsee Riitta.  

Tukiperheitä Kanervassa on paljon, mutta heitä myös tarvitaan. Kaikille lapsille ei löydy sopivaa perhettä, ellei valikoima ole riittävän laaja.

– Pitää olla erilaisia perheitä, koska lapsetkin on erilaisia. Ei riitä, että on yksi malli. Täytyy olla perheitä eri elämäntilanteista, eri sijainneista, eri rakenteilla. Siitä se yhteensopivuus syntyy.  

Sydämellä rakennettu yhteisö  

Perhehoitoyksikkö Kanerva vastaa perhehoitajien rekrytoinnista ja valmennuksesta sekä etsii lapsille sopivat perheet, tarpeen mukaan sijais-, tuki- tai kriisiperheeksi. Lisäksi Kanervan ammattilaiset toimivat perhehoitajien tukena sijoituksen aikana. Kriisi-, sijais- ja tukiperheille järjestetään myös koulutusta, virkistystä ja vertaisryhmätoimintaa.  

Riitalle erityisen rakkaita ovat olleet juuri vertaistukiryhmät, joita hän on saanut vuosien varrella rakentaa. Vertaistuki ei ole ollut sivujuonne – vaan osa työn ydintä.

– Mä oon perustanut ryhmiä kaikille: tukiperheille, sijaisvanhemmille, isovanhemmille, kriisiperheille, huostaanotettujen lasten vanhemmille. Ne on paikkoja, joissa voi puhua asioista, joista ei muualla voi. Se on älyttömän tärkeää.  

Yksi merkityksellisimmistä on ollut Voikukka-ryhmä, huostaanotettujen lasten vanhemmille. Ryhmän kautta vanhemmille useimmiten syntyy ymmärrys siitä, miksi ollaan tähän tilanteeseen tultu ja miten siitä mennään eteenpäin.

– Siellä puhutaan paljon myös työntekijöistä, mutta pääsääntöisesti se, että joku on kohdannut vanhemman ihmisenä, muuttaa kaiken.  

Työvuosien aikana Riitta on myös nähnyt muutoksen perheissä ja lasten erityisyyksissä.

– Ei ole enää niin, että haetaan tukiperhettä lettipäiselle tytölle. On enemmän neurokirjoa, erityistarpeita ja haasteita. Mutta se on säilynyt, että kun lapset tulevat tukiperheeseen, he unohtavat murheensa. Ne pelaa lautapelejä, ovat vaan. Perhearjen rauha vaikuttaa valtavasti.  

Riitta on toiminut myös itse tukiperheenä.

– Muistan, että itsekin vähän jännitin yhteistä aikaa ja mietin, mitä pitäisikään puuhata. Mutta sitten tukipoika pyysi, että ollaan vaan ja että hieroisin hänen jalkojaan. Se oli konkreettinen muistutus itsellekin, mikä on tärkeää: yhteinen aika ja läsnäolo.  

Matka kohti uusia vaiheita – mutta ei kauas  

Hyvinvointialueuudistus, järjestelmämuutokset ja resurssipaineet eivät ole sammuttaneet Riitan paloa, mutta antavat sopivan hetken siirtyä sivuun.

– Onhan tämä työ muuttunut ja monimutkaistunut. En ole enää tässä kaikkia uusimpia kommervenkkejä edes opiskellut. Mutta mä oon sanonut, että jos valmennuksissa on hätä, niin kyllä mä tulen. Ihan kokonaan en halua vielä irrottautua.

Riitta aikookin jatkaa lasten ja perheiden parissa tekemällä keikkatyötä. Eläkeaika saattaa viedä myös ulkomaille, koska Riitan poika asuu Hongkongissa.

– Mä oon sanonut, että voin tulla au pairiksi! Siellä on vajaan vuoden ikäinen lapsenlapsi, ja se olisi aikamoinen kokemus.  

Riitan elämäntyö on arvokas: hän on antanut osaamistaan ja sydämensä niille perheille, jotka kaipaavat tukea ja varsinkin niille lapsille, jotka ovat usein hiljaa.  

ARTIKKELI / 08.07.2025

Eläinystävien vierailut ilahduttavat ja tuovat turvan tunnetta ikäihmisille

Eläinten vierailut ovat tuttuja monissa ikäihmisten asumispalveluyksiköissä Kanta-Hämeessä. Niin sanotut tassuterapeutit ilahduttavat läsnäolollaan, ja voivat helpottaa esimerkiksi muistisairasta hoitotilanteessa. Eläinkavereita voi löytää useiden eri toimijoiden kautta.  

Kanta-Hämeen hyvinvointialueella eläinystävien vierailut ovat muodostuneet tärkeäksi osaksi monien ikäihmisten asumispalveluyksiköiden arkea. Yksiköissä on nähty vieraina eniten koiria, hevosia, pupuja ja poneja, mutta myös kissat, marsut, kanat, lampaat, vasikat ja karitsat ovat päässeet ilahduttamaan ikäihmisten arkea. 

Ponien vierailu sisätiloissa on herättänyt asukkaissa hilpeyttä ja keskustelua pitkäksi aikaa Kyterinhovissa. Eräs asukas iloitsi, että pääsi vielä vanhemmalla iällä rapsuttamaan hevosia.  

Eläinvierailut ovat järjestyneet pääasiassa työntekijöiden oman aktiivisuuden avulla. Usein vierailevat eläimet ovat henkilöstön omia lemmikkejä tai vierailut järjestetään vapaaehtoisten avustuksella.  Esimerkiksi kaverikoiratoiminta, Suomen Karva-Kaverit, Hellikit ry ja yksityishenkilöt ovat aktiivisesti mukana toteuttamassa toimintaa. Monissa asumisyksiköissä vierailuja järjestetään kuukausittain tai useita kertoja vuodessa. Asukkaiden ja henkilökunnan toiveet ja allergiat vaikuttavat myös siihen, voidaanko vierailuja järjestää. 

Oma Hämeen asumispalveluiden työntekijöille tehdyn kyselyn perusteella eläinten läsnäolo tukee silminnähden ikäihmisten hyvinvointia; se vahvistaa asukkaiden tunne-elämää ja luo kodinomaisia kokemuksia. Esimerkiksi Hämeenlinnan Voutilakeskuksessa koiravieraita käy säännöllisesti Suomen Karva-Kavereiden kautta. 

– Koirien vierailut saavat aikaan hellyyden puuskia sekä asukkaissa että henkilökunnassa. Asukkaat juttelevat automaattisesti koiralle enemmän kuin koiran hoitajalle. Suurin osa asukkaista kurkottaa rapsuttaakseen koiraa ja ovat tykänneet koiran vierailusta. Osa voi ilmaista, ettei halua koskea koiriin, jolloin he ovat katselleet sivusta, kuvailee ohjaaja Vuokko Syväntä. 

Koirat tuovat iloa myös vuodeasukkaille.

Työntekijöiden mukaan eläinten vierailut herättävät ikäihmisissä muistoja, tuovat keskustelunaiheita ja lisäävät positiivista vuorovaikutusta. Erityisesti muistisairaat hyötyvät eläinten läsnäolosta – suihkuhetki voi sujua helpommin, kun tutun koiran läsnäolo tuo rauhaa ja turvallisuuden tunnetta. Vierailut voivat myös helpottaa haastavia hoitotilanteita.  

Eläimet vierailevat toisinaan myös vuodeasukkaiden tai osallistuvat läsnäolollaan arjen hetkiin – sohvalle viereen istahtava koira tai takapihalla laiduntava poni herättää usein puheensorinaa pitkäksi aikaa. 

Eläinvierailujen kesto vaihtelee: tyypillisesti ne kestävät 1–2 tuntia, mutta joissakin tapauksissa eläimet viipyvät puoli päivää tai jopa koko työvuoron ajan. 

– Koiranpennun sosiaalistaminen voi olla myös yksi syy eläinvierailuille. Sauvolassa on vieraillut eri-ikäisiä koiria. Olemme huomanneet, miten positiivisesti koira vaikutti muistisairaisiin, ja tämä lisäsi vierailujen määrää. Asukkaiden silmät syttyvät, kun eläin astuu huoneeseen. Vaikka käynti kestäisi vain hetken, sen vaikutus näkyy vielä pitkään keskusteluissa ja tunnelmassa, kertoo Satu Peltomaa Hyvinvointikeskus Sauvolasta. 

Peltomaa on tehnyt myös opinnäytetyön lemmikin merkityksestä kotona asuvalle vanhukselle. Työ osoitti, miten merkittävästä asiasta voi olla kyse. 

– Kaikilla ei lemmikkiä ole ollut, mutta ne joilla on, lemmikin tärkeä merkitys säilyy läpi elämän. Esimerkiksi heppatyttö on heppatyttö vanhanakin.   

Eläinkavereita voi löytää useista paikoista: 

Suomen Karva-Kaverit ry 

Hellikit ry 

Paikalliset kaverikoiraharrastajat 

Metsälän tila (eläinvierailuja kuten hevosia, pupuja, karitsoita) 

Yksityishenkilöt, joilla on koulutettuja eläinystäviä 

Lisäksi omien työntekijöiden eläimet voivat toimia yksikön eläinystävinä, kunhan asiasta sovitaan erikseen ja huomioidaan hygienia- ja turvallisuusasiat. 

ARTIKKELI / 03.07.2025

Kesä kutsuu luontoon – löydä lähiseudun ulkoilumahdollisuudet!

Kesä on täydellistä aika nauttia luonnosta ja liikkua ulkona. Ulkoilu ja retkeily eivät ainoastaan virkistä mieltä, vaan tukevat myös fyysistä terveyttä. Lähiluonto tarjoaa elämyksiä kaikenikäisille – eikä retkelle lähteminen vaadi suuria valmisteluja tai pitkää matkaa.

Lähde liikkeelle – mahdollisuuksia on kaikkialla

Kanta-Häme tarjoaa runsaasti ulkoilukohteita, joihin tutustua.

Oma Hämeen Hyvinvointisi tueksi -sivustolta löydät helposti ja yhdestä paikasta ulkoilumahdollisuuksia kuten:

• Uimarannat
• Leikkipuistot
• Ulkoliikuntapaikat
• Laavut, kodat
• Ulkoilu- ja retkeilyreitit

Sivusto kokoaa yhteen tärkeimmät tiedot ja tekee ulkoilumahdollisuuksien löytämisestä helppoa.

Ulkoilu sopii kaikille

Luonnossa liikkuminen ei vaadi huippukuntoa tai erikoisvarusteita. Voit lähteä lyhyelle kävelylle puistoon, uimarannalle tai viettää päivän metsässä eväiden kanssa. Tärkeintä on lähteä liikkeelle – yksin, ystävän kanssa tai koko perheen voimin.

Luonto on lähellä – tartu tilaisuuteen

Kesä on lyhyt, mutta täynnä mahdollisuuksia. Lähde ulos, hengitä syvään ja anna luonnon tehdä tehtävänsä. Hyvinvointisi alkaa pienistä askelista – vaikka lähimetsän polulta. 

Tutustu ulkoilumahdollisuuksiin helposti Oma Hämeen Hyvinvointisi tueksi -sivustolla ja löydä oma suosikkisi!

Siirry sivustolle: omahame.fi/web/hyvinvointisi-tueksi

ARTIKKELI / 01.07.2025

Ypäjäläinen Urho Puukka on jo kokenut etähoidon asiakas: “Tuntuu kuin joku tulisi kotiin vieraaksi kuvapuhelimen kautta”

85-vuotias Urho Puukka saa sekä lähi- että etäkotihoitoa hyvinvointialueelta. Urho kokee päivittäisten puheluiden tuovan turvallisuutta ja etäkotihoidon helpottavan tarvittaessa nopeastikin hoitoon pääsemistä. 

Urho Puukka keskustelee etälaitteen kautta Riihimäellä olevan hoitajan Mirkan Kaitasen kanssa.

Kun kuvapuhelimen ruudulle ilmestyvät tutut kasvot, ypäjäläisen Urho Puukan silmät kirkastuvat. Hän tunnistaa Riihimäeltä soittavan etähoitajan Mirka Kaitasen. Hoitajat saattavat vaihtua usein ja soitto tulla eri puolilta hyvinvointialuetta, mutta Urho kertoo oppineensa nopeasti tunnistamaan tutut ja tutustumaan uusiinkin hoitajiin. Hän on ollut Kanta-Hämeen hyvinvointialueen etäkotihoidon asiakkaana nyt noin viitisen vuotta.  

– Nopeasti jää kasvot ja nimet mieleen. Tämä kuvapuhelin sopii minulle oikein hyvin ja se on toiminut. Tässä ehtii jutella ja rupattelua voisi usein kyllä jatkaa pidempäänkin, mitä aikaa on, hän naurahtaa.  

Urho asuu kotonaan Ypäjällä, jossa hänellä käy kotihoitaja paikan päällä kerran viikossa. Tuolloin hoitaja auttaa esimerkiksi peseytymisessä sekä antaa reuman hoitoon tarvittavia piikityksiä. Muina päivinä Urho saa soiton etälaitteeseen, johon hoitaja on avannut videoyhteyden. Aamuisissa puheluissa käydään läpi kuulumisia, ajankohtaisia esimerkiksi lääkitykseen liittyviä asioita tai tehdään yhdessä tuolijumppaa. Puhelut kestävät yleensä 5-15 minuuttia.  

– Tuntuu kuin joku tulisi kotiin vieraaksi kuvapuhelimen kautta. Kun asuu yksin, on tosi virkistävää, kun soitetaan päivittäin. Se on tuo myös turvallisuuden tunnetta. Puheluista jää tunne, että ei tässä nyt ihan yksin ja hukassa ole, hän hymyilee. 

Etänä voidaan hoitaa kaikkea lääkityksestä kauppatilauksiin – myös apu tulee tarvittaessa nopeasti paikalle - Oma Häme

Hoitaja laskee etäyhteyden päässä viiteen, ja Urho tekee jumppaliikkeitä nousemalla tuolilta ylös.

Etäyhteyden kautta saa nopeasti apua paikalle 

Urho on kokenut erityisen tärkeäksi sen, että etäyhteys mahdollistaa nopeastikin avun saannin paikan päälle, eikä tarvitse itse lähteä jonottamaan matkan päähän päivystykseen. Etähoitaja voi tarvittaessa lähettää hoitajan paikalle tarkastamaan tilanteen, jos jokin asia herättää huolta. Urholla on tästä omakohtaista kokemusta. 

– Kerran oli pahoja vatsaongelmia ja kotihoitaja tuli käymään ja hälytti sitten Gerbiilin (kotisairaalan liikkuva yksikkö) paikalle Hämeenlinnasta. Hoitaja totesi, että oli kuivahtamista tapahtunut ja kahtena päivänä kävivät antamassa nesteytystä kotona. Ei tarvinnut lähteä päivystykseen, vaan kaikki hoitui täällä kotona. Olo oli kuitenkin vielä hutera, niin pyysin, että hoitaja soittaisi kuvapuhelimeen kaksi kertaa päivässä ja varmistaisi, että kaikki on hyvin. Se toi turvallisuuden tunnetta, että joku varmistelee, olenko tolpillani. 

Urho on kokenut etälaitteen käytön helpoksi. Jos yhteysongelmia on ollut, hoitaja saattaa soittaa kännykkään tai etälaite käynnistetään uudelleen. Hänelle teknologian käyttö on tuttua muutenkin: hän harrastaa musiikin kuuntelua YouTubesta. Lempikappale on Iltatuulen viesti, josta tulee muistoja mieleen esimerkiksi kirkkokuorosta, jossa hän nuorempana lauloi.

Urho toivoisi, että kaikilla ikäihmisillä olisi vastaava laite, johon voi olla yhteydessä. Etälaitteisiin voivat myös omaiset soittaa. 

– Mielestäni nämä soitot mahdollistavat sen, että laajenee mahdollisuus saada apua. Joku tulee tarvittaessa aina nopeasti katsomaan tilannetta paikan päälle. Olisi hyvä, jos palvelu saataisiin toimimaan laajemmin niin, että tavoitettaisiin kaikki vanhukset. Palveluita tarvitaan nyt, kun suuret ikäluokat alkavat harmaantua. 

Myös päättäjille hänellä on terveisiä: 

– Toivon, että löydätte resursseja tämän toiminnan kehittämiseen. Viisaita ihmisiä hyvinvointialueella on, kun tällainenkin on saatu aikaiseksi ja kehitettyä. 

Etälaitteeseen voivat myös omaiset soittaa videopuheluita.

Lue myös:

Etänä voidaan hoitaa kaikkea lääkityksestä kauppatilauksiin – myös apu tulee tarvittaessa nopeasti paikalle - Oma Häme

Kotihoidon etähoito laajenee – turvallisuus ja läsnäolo ovat tärkeässä roolissa etäpalveluissa - Oma Häme 

Kotihoito - Oma Häme 

Oma Hämeen kotisairaalan liikkuva yksikkö GerBiili - Oma Häme 

ARTIKKELI / 01.07.2025

Etänä voidaan hoitaa kaikkea lääkityksestä kauppatilauksiin – myös apu tulee tarvittaessa nopeasti paikalle

Etäkotihoito mahdollistaa hoitajalle kiireettömän kohtaamisen asiakkaan kanssa. 

Riihimäkeläinen lähihoitaja Mirka Kaitanen on tehnyt ikäihmisten kotihoidon etäneuvontaa ja etäkotihoitoa noin 1,5 vuoden ajan. Työtä tehdään tiiminä aamu- ja iltavuoroissa. Jokaiseen vuoroon mahtuu noin 30 puhelua, kestoltaan 5-15 minuutin mittaisia. Hoitaja soittaa videopuhelun sovittuna aikana etälaitteeseen asiakkaalle. Jos asiakas on esimerkiksi vielä nukkumassa, hänet voidaan herättää puhelinsoitolla. Videopuheluiden aikana käydään läpi asiakkaan vointia ja kuulumisia sekä varmistetaan esimerkiksi lääkkeidenottoon ja ravitsemukseen liittyviä asioita. 

– Lääkeautomaatin avulla voimme myös valvotusti annostella ja valvoa lääkkeidenottoa etäyhteyden aikana.  Myös mahdolliset mittaukset, kuten verensokerin tai verenpaineen mittaus, asiakas voi tehdä puhelun aikana. Lisäksi teemme tarvittaessa asiakkaille kauppatilauksia, lääketilauksia apteekista ja asiakas voi esimerkiksi jakaa lääkkeensä dosettiin soiton aikana, Mirka kertoo. 

Hänen mukaansa etäkotihoidossa korostuu ennen kaikkea intensiivisyys ja vuorovaikutus. Etäkotihoidon avulla asiakas voi myös saada nopeasti avun paikalle kotiinsa hätätilanteen sattuessa. 

– Siinä, missä työntekijä lähihoidossa tekee paljon fyysisesti avustettavia asioita, etäkotihoidossa ollaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja ohjataan sanallisesti esimerkiksi ruuan lämmityksessä. Tilanteen vaatiessa kentällä olevaa hoitajaa voidaan pyytää käymään asiakkaan luona, jos esimerkiksi herää huoli asiakkaan voinnista ja pärjäämisestä, Mirka kertoo.  

Ypäjäläinen Urho Puukka on jo kokenut etähoidon asiakas: “Tuntuu kuin joku tulisi kotiin vieraaksi kuvapuhelimen kautta” - Oma Häme

Mirka Kaitanen juttelee etäyhteydellä Riihimäeltä Ypäjälle, jossa asiakas Urho Puukka asuu.

Etätiimi hoitaa iltaisin ja viikonloppuisin puheluiden lisäksi myös lääkeautomaattihälytyksiä, joista välitetään tarvittaessa tietoa tiimeihin kentälle. 

– Itse vastaan lisäksi sähkölukkotilauksista Riihimäen seudulla ja olen mukana sähkölukkopäivällä asentajan kanssa. Yleensä työpäivän alkaessa käyn läpi sähköpostiin sekä muihin kanaviin tulleet viestit. Etäkotihoidon puheluiden välissä otetaan vastaan lääkeautomaattihälytyksiä. 

Palvelu on ollut tykätty kokeilun jälkeen

Oma Hämeessä etäkotihoitoa tekee tällä hetkellä 25 työntekijää. Asiakkaiden vastaanotto uudelle palvelulle on pääasiassa ollut positiivista, vaikka kaikkien mieleen etäsoitot eivät heti alkuun ole. 

– Yleensä kokeilun jälkeen asiakkaat ovat kuitenkin olleet mielissään palvelusta. Omaiselle on mahdollista luoda omaisliittymä, jolloin omainen voi myös soittaa laitteeseen ja pitää sitä kautta yhteyttä. Tämä ominaisuus on kovin tykätty. 

Kanta-Hämeen hyvinvointialueella tavoitteena on lisätä etäkotihoidon palveluja. Tällä hetkellä kotihoidon käynneistä yli 5 % toteutuu etäpalveluna. Kotihoitoa annetaan uusille asiakkaille ensisijaisesti etäpalveluna, mutta asiakkaan kyky teknologian käyttöön arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Etähoidolla pyritään vähentämään myös kentällä olevaa työtaakkaa ja niitä käyntejä, mitkä voidaan onnistuneesti hoitaa myös etänä. 

– Mielestäni etähoidossa on ja tulee olemaan paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Mielenkiinnolla odotan, miten tekniikka kehittyy, ja millaisia työkaluja se antaa lisää työhön. Mielestäni etähoito mahdollistaa eri tavalla asiakkaan kohtaamisen ja kiireettömän ilmapiirin arkeen, Mirka hymyilee. 

Etälaitteeseen voivat myös omaiset ottaa videoyhteyden.

Kotiin vietävät etä- ja digipalvelut

Kotiin vietävät etä- ja digipalvelut ovat osa Kanta-Hämeen palveluita ikääntyneille asiakkaille.

• Ammattilainen arvioi teknologian soveltuvuutta ikääntyneelle asiakkaalle osana palvelutarpeen arviointia.
• Asiakkaalta ei odoteta osaamista teknologiasta vaan laitteiden käyttöä opetellaan ja kokeillaan yhdessä ammattilaisen kanssa.
• Teknologian avulla ammattilainen ja omainen voivat tehdä yhteistyötä ikääntyneen asiakkaan hoitamisessa.

Tavoitteena on, että asiakkaan kokemus etä- ja digipalvelusta on hyvä ja hän kokee saavansa tarpeeseensa vastaavaa palvelua. Ikääntyneitä henkilöitä kannustetaan tutustumaan laitteisiin ja digipalveluihin jo ennen kotihoidon asiakkuutta.

Kotiin vietävät etä- ja digipalvelut Kanta-Hämeen hyvinvointialueella

• kotihoidon etäkäynnit
• itsenäisen lääkkeenoton tuki
• etäneuvonta.

Lue myös:

Ypäjäläinen Urho Puukka on jo kokenut etähoidon asiakas: “Tuntuu kuin joku tulisi kotiin vieraaksi kuvapuhelimen kautta” - Oma Häme

Kotihoidon etähoito laajenee – turvallisuus ja läsnäolo ovat tärkeässä roolissa etäpalveluissa - Oma Häme 

Kotihoito - Oma Häme 

Oma Hämeen kotisairaalan liikkuva yksikkö GerBiili - Oma Häme 

ARTIKKELI / 20.06.2025

Blogi: Maailman pakolaiset, sinä ja minä

Tänään 20. kesäkuuta vietetään maailman pakolaispäivää. Päivän tavoitteena on lisätä solidaarisuutta ja ymmärrystä pakolaisuudesta, jotta kodeistaan paenneille voitaisiin varmistaa mahdollisimman onnistunut sopeutuminen. Yhtä lailla päivän tavoitteena on vaikuttaa yhteiseen tahtotilaan pakolaisuutta aiheuttavien syiden lopettamiseksi. Kodeistaan paenneiden määrä on kasvanut jo 122,1 miljoonaan ihmiseen.

Pakolaisuuden taustalla on monenlaisia syitä. Juridisena terminä pakolainen viittaa ihmiseen, joka on paennut kotimaastaan vakavan vainon tai ihmisoikeusloukkausten vuoksi. Vainon syitä voivat olla esimerkiksi etninen tausta, uskonto, seksuaalinen suuntautuminen tai poliittinen mielipide. Yleiskielessä termi ”pakolainen” viittaa kaikkiin, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan. Yleisimpiä paon syitä ovat sodat ja väkivaltaiset konfliktit, mutta yhä useampi ihminen joutuu jättämään kotinsa myös sään ääri-ilmiöiden ja muiden äkillisten luonnonmullistusten vuoksi.

Pakolaisuus on kokonaisvaltainen elämänmullistus, joka ravistelee kaikkia elämän osa-alueita, joihin ihmisen turvallisuudentunne ja identiteetti tyypillisesti kiinnittyvät. Kotimaissaan ja usein pakomatkallakin ihmiset ovat joutuneet kohtaamaan ja kokemaan asioita, joita ihmismieli ei kykene käsittämään eikä keho kestämään. Oman kodin ja kotimaan lisäksi on täytynyt jättää taakse myös ihmiset, joita on tottunut arjessaan kohtaamaan. Usein myös omista lähimmäisistä on jouduttu eroon tai koetut menetykset ovat muuttuneet pysyviksi ja korjaamattomiksi. Uudessa asuinmaassa omia ansioita ei enää tunnisteta aiempaan tapaan, ja ihmisestä tulee muiden silmissä ennen kaikkea pakolainen - oman persoonallisen itsensä sijasta.

Mitä voimme tälle kaikelle tehdä? Tärkein aloituspiste on oma itse ja tapa kohdata muita. Hyvää oloa ja turvallisuudentunnetta voimme kukin välittää ympärillemme pienillä teoilla, joista ehkä tärkein on hymy. Hymyileminen lisää turvallisuudentunnetta, koska se viestii vaarattomuutta ja ystävällisyyttä. Hymy lisää sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja vähentää sekä antajansa että vastaanottajansa kokemaa stressiä.

Tärkeää on myös jokaisen ihmisen kohtaaminen omana itsenään ja luottamus toiseen, kun syytä epäluottamukselle ei ole. Valmius kohtaamiseen ja perusluottamus ovat edellytys sille, että vaikeistakin asioista voidaan puhua suoraan niiden kanssa, joita ne koskevat. Tällöin ongelmat eivät kasva kokoaan suuremmiksi. Kolmantena sanoisin, että istuta puu. Puut puhdistavat hengitysilmaa kaikille, eivät vain joillekin, ja niiden rooli on keskeinen myös sotien ja konfliktien jälkeisen maailman rakentamisessa. Näiden lisäksi on paljon muutakin, mitä sinä ja minä voimme tehdä.

Ollaan ystäviä toisillemme! Hyvää maailman pakolaispäivää!

Milla Elo
erityisasiantuntija, maahanmuutto ja kotoutuminen