ARTIKKELI / 31.07.2026

Dialyysin muuttosankarit pitivät arjen käynnissä

Ovia avataan, käytävillä liikutaan nopeasti. Tavaraa tulee samaan aikaan sisään ja ulos, eri suuntiin, eri osastoille. Jossain kuljetetaan dialyysilaitetta, toisaalla pakataan vielä viimeisiä tarvikkeita.

– Kun tavaraa tulee ikkunoista ja ovista, niin yritä siinä pysyä perässä mikä menee minnekin ja milloin. Ja usein useammalle osastolle vielä samaan aikaan.

Dialyysiyksikön muutto uuteen Assi-sairaalaan ei ollut vain siirto paikasta toiseen. Se oli tarkasti ajoitettu kokonaisuus, jossa jokainen hetki, laite ja hoitovuoro piti sovittaa yhteen niin, että yksi asia ei muuttunut: potilaiden hoito jatkui keskeytyksettä. Taustalla kulki ajatus, jota ei sanottu ääneen, mutta joka oli monella mielessä.

– Kyllä siinä pään sisällä koko ajan mitä jos ajatukset kummittelivat, muutossa mukana olleet kuvaavat.

Kahden maailman rajalla

Dialyysimuutossa kohtasivat kaksi todellisuutta. Toisessa liikuttiin laitteiden, tarkastusten ja käyttöönottojen maailmassa. Lääkintätekniikassa työ tarkoitti sitä hetkeä, kun ensimmäiset koneet siirtyivät Assiin ja ne piti saada toimintavalmiiksi nopeasti ja turvallisesti.

– Ennen kuin hoitoja pystyttäisiin aloittamaan, täytyy pystyä varmistamaan laitteiden toimiminen turvallisuuden varmentamiseksi ja että kaikki on löytänyt perille tietenkin, sanoo huoltomestari Jari Leivo.

Team Leivona tunnettu kaksikko työskenteli käytännössä jatkuvassa liikkeessä. Kyse ei ole vain työkavereista, vaan isästä ja tyttärestä. Nimi on syntynyt työn arjessa.

– Sukunimen kirous. Yleistä työpäivässä on, että tulee jossain välissä puhelu, joka alkaa hei sun isäs anto sun numeron tai käytävällä joku huutaa perään, asentaja Tia Leivo naurahtaa.

Yhteinen tapa työskennellä näkyy tilanteissa, joissa aikaa ei ole hukattavaksi.

– Kaikkea ei tarvitse sanoittaa, kun tapahtuu jo. Osataan toimia yhdessä ilman että ollaan toistemme tiellä. Suurimman osan ajasta.

Työnjako löytyi luontevasti myös muuton keskellä.

– Otin enemmän koppia tuosta tylsemmästä puolesta, eli laitejärjestelmän ylläpitämisestä, sekä otin vastaan muuta laitteistoa, jotta Jari pystyi keskittymään täysin dialyysikoneiden käyttökuntoon saamiseen, Tia kertoo.

Yhteistyö ei rakentunut erillisten keskustelujen varaan, vaan yhteiseen ymmärrykseen.

– Kommunikoinnissa, ei tarvinnut jokaisessa välissä pitää keskustelua mitä, missä, mihin, kuka. Helpotti paljon, kun tuntee ne kenen kanssa työskentelee sekä kaikilla sama päämäärä mihin tähdättiin.

Samalla kun laitteet liikkuivat, toisaalla pidettiin kasassa kokonaisuutta, joka ei saanut hajota hetkeksikään.

Palapeli, joka ei saa hajota

Sairaanhoitaja Eveliina Puhakalle muutos ei näyttäytynyt käytävien liikkeenä, vaan jatkuvana sovittamisena. Jo yksikin väliinjäänyt hoitokerta voi vaikuttaa vointiin ja veriarvoihin.

– Haastava kokonaisuus, jossa monta huomioitavaa ja muuttuvaa tekijää. Potilaiden riittävä hoito taattava.

Yksi muutos aikataulussa vaikutti seuraavaan, ja seuraava taas useampaan.

– Tämän palapelin työstäminen ja koossa pitäminen oli kokonaisuutena haastavinta muutossa.

Muuttoa ei ratkaistu muuttopäivänä. Sitä rakennettiin kuukausia etukäteen. Hoitovuoroja lisättiin, toimintaa muutettiin ja jokaiselle potilaalle suunniteltiin hoitokokonaisuus, joka kesti myös siirtymän.

– Hoitovuorojen muutoksissa on monta muuttujaa taksikyydeistä välipalatilauksiin.

Yksikön sulkuaika rajattiin yhteen päivään. Kaikki muu piti tapahtua sen ympärillä.

Viimeinen ilta

Viimeiset hoidot vanhassa yksikössä päättyivät klo 19. Sen jälkeen alkoi työ, joka ei näy ulospäin, mutta ratkaisee onnistumisen.

– Viimeisen illan loppurutistus. Työaika venyi, mutta valmista tuli.

Yksikkö pakattiin, laitteet valmisteltiin, ja samaan aikaan varmistettiin, että muuton jälkeen hoidot voivat jatkua. Aamulla muutto käynnistyi. Laitteet siirtyivät, tarkastettiin ja otettiin käyttöön. Toiminta jatkui.

– Potilaiden hoito jatkui keskeytyksettä suunnitelman mukaan.

Taustalla kulki jatkuva kirjanpito, aikataulutus ja varmistaminen. Työ, jota ei näe, mutta jonka varassa kaikki lepää.

Hetki, jolloin kaikki loksahti

Onnistuminen ei tullut yhdestä suuresta hetkestä. Se tuli hiljaisuudesta.

– Aika lailla sama kuin Jarilla, eli kun kukaan ei kauheasti soitellut perään. Tai käytävällä hyökätty kimppuun.

Ja siitä, kun vanha yksikkö jäi tyhjäksi.

– Muuttofirman saapuessa kuljettamaan ensimmäisiä dialyysilaitteita. Ja viimeistään tyhjät hoitohuoneet vanhassa yksikössä.

Kaaos, joka kantoi

Muuttoa on kuvattu yhdellä sanalla.

– Kaaos.

Toinen sanoo:

– Extreme run.

Muuton kokonaisuus piti, potilaiden hoito jatkui keskeytyksettä suunnitelman mukaan, merkittäviä laiterikkoja ei tapahtunut, vaikka yksittäisiä kuljetuksesta johtuvia vikoja ilmeni ja tarvittaessa Team Leivo korjasi nämä nopealla aikataululla.

– Lopussa ei ollut mitään yhtä hetkeä. Hoidot jatkuivat normaalisti, koneet olivat paikoillaan ja vanha yksikkö oli tyhjä. Siinä sen oikeastaan tiesi, että tämä onnistui, Puhakka sanoo.

ARTIKKELI / 30.07.2026

Näin uusi sairaala saatiin toimimaan – lääkintätekniikka varmisti onnistuneen käyttöönoton

Ahveniston uuden sairaalan käyttöönotto on nyt saatu päätökseen. Uudet tilat ovat täyttyneet potilaista, henkilöstö on siirtynyt arkeen ja toiminta käynnistynyt.

Kulissien takana onnistuminen on rakentunut pitkän ja intensiivisen työn varaan. Yksi keskeisimmistä kokonaisuuksista on ollut lääkintätekniikka, joka on vastannut siitä, että tuhannet laitteet toimivat oikein heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Projektipäällikkö Kauro Mulari on koordinoinut lääkinnällisten laitteiden muuttoa ja käyttöönottoa.

– Tehtävä on vaatinut täyden sitoutumisen. Tämä on ollut intensiivisin työtehtävä, missä olen ollut mukana, Mulari sanoo.

Nykyajan sairaala ei toimi ilman lääkinnällisiä laitteita, eikä kyse ole pienestä määrästä. Assiin siirtyi noin 3 000 laitetta, kun alkuperäinen arvio oli noin 2 000. Laitteet vaihtelevat tietokonetomografialaitteista verenpainemittareihin, mutta jokaisella on oma roolinsa potilaan hoidossa.

– Jokainen laite on osa hoitoa ja jokaisen täytyy toimia, Mulari kuvaa.

Laitteet kulkivat läpi tarkasti suunnitellun prosessin. Se inventoitiin, merkittiin, tarkastettiin, siirrettiin, asennettiin ja testattiin. Samalla varmistettiin, että laite toimii yhteen sairaalan järjestelmien kanssa ja täyttää kaikki valmistajan vaatimukset. Työ ei alkanut muuttopäivinä, vaan paljon aiemmin.

Lääkintätekniikka oli mukana jo sairaalan suunnitteluvaiheessa. Varsinainen muuttoon valmistautuminen käynnistyi syksyllä, kun yksiköiden kanssa alettiin kartoittaa laitteita ja niiden tulevia sijainteja. Suunnittelu ulottui yksityiskohtiin, joissa esimerkiksi leikkaussalien, teho-osaston, dialyysin ja kuvantamisen laitesiirrot käytiin läpi jopa minuuttitasolla. Laitteita myös RFID-merkittiin, jotta niiden sijaintia ja käyttöä voidaan seurata uudessa sairaalassa.

Muuttopäivät olivat intensiivisiä ja rytmiltään tarkkoja. Päivä alkoi aikaisin, usein jo ennen kuutta, ja jatkui iltaan saakka. Päivän aikana seurattiin muuttavia yksiköitä, osallistuttiin useisiin palavereihin ja varmistettiin, että laitteet saatiin käyttöön suunnitellusti. Mukana oli jatkuvasti useita eri toimijoita, ja kokonaisuuden hallinta vaati jatkuvaa tilannekuvaa.

– Yksi onnistumisen edellytyksistä oli, että tieto kulki oikeaan aikaan oikeille ihmisille. Näin isossa kokonaisuudessa tiedonkulku ratkaisee paljon, Mulari sanoo.

Nopeat muutokset kuuluivat tilanteeseen, mutta yllätyksiä oli lopulta vähemmän kuin olisi voinut odottaa. Huolellinen valmistelu näkyi käytännössä.

– Muutto on nopearytminen tilanne, mutta yllättävän vähän tuli tilanteita, joita ei olisi voitu ennakoida. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Kun yksiköt käynnistyivät uusissa tiloissa, työn tulokset näkyivät konkreettisesti. Yksi hetki on jäänyt erityisesti mieleen, kun huoli muuttui helpotukseksi.

– Lääkäri kertoi, että häntä huolestutti, toimivatko laitteet uudessa sairaalassa verkkojen osalta. Kun hän tuli aamulla testaamaan laitetta ja kaikki toimi kuten ennenkin, hän oli erityisen tyytyväinen. Se oli hieno hetki.

Lääkintätekniikan työssä kyse ei ole vain laitteista, vaan potilasturvallisuudesta. Laitteiden täytyy olla turvallisia ja toimivia, jotta hoito voi toteutua luotettavasti.

– Siksi niiden tarkastus ja käyttöönotto on niin tärkeää. Se varmistaa, että potilaat saavat hoitoa turvallisilla laitteilla, Mulari sanoo.

Suurin osa työstä tapahtuu ennen kuin potilas astuu sairaalaan. Kun kaikki toimii, sitä ei välttämättä huomata, mutta merkitys on silti keskeinen.

– Vertaan lääkintätekniikan työtä ihmiskehon verihiutaleisiin. Lääkintätekniikasta löytyy paljon yhteistä, jos kaikki sujuu sairaalassa hyvin meidän toimintaamme ei välttämättä huomata, mutta jos lääkintätekniikan toiminta sakkaa alkaa tämä näkyä sairaalan toiminnoissa häiriöinä.

Kun käyttöönotto on nyt ohi, tunne on luottavainen ja levollinen.

– Olen ylpeä koko sairaalan henkilökunnasta ja siitä, miten hyvin kaikki valmistautuivat muuttoon. Ja erityisen ylpeä olen lääkintätekniikan tiimin työstä ja siitä, miten kaikki puhaltivat yhteen hiileen.

ARTIKKELI / 25.06.2026

“Voin olla sellainen turvallinen ihminen, jota omassa nuoruudessani ei ollut”

Lastensuojelun Kokemus innovaatioiksi ja oppimiseksi Kanta-Hämeen lastensuojelussa -hanke (KokoOma) kouluttaa nuoria kokemusasiantuntijoita lastensuojelulaitosten kummeiksi ja vertaistukihenkilöiksi.  

Jokioislainen Janika Korhonen, 22, ja hämeenlinnalainen Eetu Uschanov, 23, hakivat välittömästi mukaan valmennukseen, kun kuulivat KokoOma-hankkeen järjestämästä mahdollisuudesta kouluttautua lastensuojelun kokemusasiantuntijaksi. Omat kokemukset ovat auttaneet heitä ymmärtämään, mitä vaikeassa tilanteessa oleva nuori tarvitsee. Siksi päätös hakea mukaan oli helppo. 

KokoOma-hanke rakentaa lastensuojelun osallisuutta uudella tavalla Kanta-Hämeessä – mukana myös kokemusasiantuntija - Oma Häme 

Vertaisuudella Eetu ja Janika haluavat antaa nuorille sellaisia kokemuksia, joita he ehkä itsekin olisivat kaivanneet: tunnetta selviämisestä, turvallisuutta ja luottamusta tulevaisuuteen ja itseensä. 

– On tärkeää, että nuorella on edes yksi turvallinen aikuinen, jolle voi puhua. Koen merkitykselliseksi, jos pystyn olemaan sellainen ihminen, jota ei omassa nuoruudessani ollut. Olisin kaivannut enemmän turvaa omaankin laitoselämään, nyt jälkihuollossa oleva Janika sanoo. 

– Haluan näyttää omalla esimerkilläni, että vaikka nyt tuntuisi huonolta, tulevaisuus voi näyttää ihan toisenlaiselta. Minulla on aikaisemmin ollut tosi vaikea luottaa aikuisiin – mutta tiedän, että jos nuori saa edes yhden luotettavan ihmisen, kenelle jutella, se voi avata mahdollisuuksia ja uskallusta puhua muillekin, Eetu lisää. 

Kokemusasiantuntija toimii sillanrakentajana 

Kanta-Hämeen hyvinvointialueen KokoOma-hankkeessa on tunnistettu tarve inhimillisempään ja läsnä olevaan kohtaamiseen lastensuojelussa. Keväällä järjestettiin valmennus, jossa koulutettiin nuoria sekä kummeiksi lastensuojelun sijaishuoltoyksiköihin että vertaistukihenkilöiksi yksittäisille nuorille. Kevään valmennukseen osallistui kahdeksan nuorta. Samalla neljä ammattilaista kouluttautui vetämään vastaavaa toimintaa myös tulevaisuudessa. 

Ajatus nuorten tukemisesta syntyi yhdessä Oma Hämeen RIOT! -nuorten kehittäjäryhmän kanssa, josta myös kaikki nuoret löytyivät koulutukseen. Valmennuksesta kiinnostuneita olisi ollut jopa enemmän kuin oli mahdollisuuksia ottaa mukaan. Valmennus sisälsi esimerkiksi arvo- ja kohtaamistyöskentelyä, tietoa lastensuojelussa toimimisesta ja luottamuksellisuuden merkityksestä sekä oman elämäntarinan käsittelyä. 

– Valmennus oli hyvin tasa-arvoinen tilanne, jossa myös vetäjät jakoivat omat tarinansa, nuoret kiittelevät.  

Kummitoiminnassa nuoret käyvät sovitussa sijaishuollon yksikössä säännöllisesti. 

Kohtaavaan hengaamiseen perustuva toiminta voi olla mitä vain keskustelusta kummien ohjaamaan puuhasteluun. Nuorilla on mahdollisuus toimia myös vertaistukihenkilönä yhdelle nuorelle kerrallaan. Tuki voi olla hyvin arkista tai toiminnallista – vaikka kuntosalilla käymistä tai asuntojen etsimistä – sellaista toimintaa, jossa voi toisen kanssa saada positiivisia ja vahvistavia kokemuksia ihmisistä sekä yhteiskunnasta.   

 – Kokemusasiantuntijat voivat toimia siltana nuorten ja ammattilaisten välillä. He ymmärtävät kokemuksen kautta asioita, joita ei välttämättä näe pelkästään työntekijän näkökulmasta. Hankkeessa meillä on tavoitteena lisätä lastensuojeluun inhimillisyyttä ja uusia tapoja kohdata nuoria. Parhaimmillaan toiminta voi vähentää syrjäytymisriskiä, projektipäällikkö Tuukka Pajuniemi sanoo. 

Lastensuojeluun on nimetty kaksi koordinaattoria, jotka huolehtivat mm. vertaistukihenkilötoiminnasta ja tukevat kokemusasiantuntijoita tehtävissään, mutta myös ammattilaisia lastensuojelun kehittämisessä kokemustiedon avulla, kun KokoOma-hanke päättyy lokakuussa. Varsinainen kummitoiminta pyritään käynnistämään heti kesän aikana. Hankkeessa on kehitetty nuorten toiminnan lisäksi myös uudenlaista vanhempien vertaistoimintaa.

– Esimerkiksi Riihimäellä Mäkikujan perhetukikeskuksessa Juttutuvista on tullut jo säännöllisiä kohtaamispaikkoja vanhemmille, kertoo kokemustaustainen hanketyöntekijä Jaana Litokorpi. 

"Nuorten ääntä pitää kuulla enemmän" 

Eetu ja Janika haluavat rakentaa kummitoimintaa ennen kaikkea nuorten toiveiden pohjalta. Heille tärkeintä on viedä läsnäoloa ja hyväksyntää sinne, missä nuoret sitä kaipaavat. RIOT! kehittämistä kokemustiedolla -kehittäjäryhmään osallistuessaan he ovat päässeet vaikuttamaan laajemminkin nuoria koskeviin asioihin, osallistumalla palveluiden kehittämiseen tai ottamalla kantaa esimerkiksi lastensuojelun kansalliseen uudistamiseen. 

– Lastensuojeluun pitäisi saada enemmän mukaan nuorten omaa näkökulmaa. Nuoria pitäisi kuulla enemmän ja kohdata yksilöinä, Janika ja Eetu sanovat. 

Heille tärkeintä on kuitenkin se, että he voivat välittää eteenpäin sitä tukea, jota ovat itse saaneet. Eetua on hänen omassa matkassaan eniten auttanut itseluottamuksen vahvistuminen. 

– Sitä olen saanut ohjaajalta, kavereilta, läheisiltä ihmisiltä ja omalta työntekijältäni. Jos luotat itseesi, olet oman elämäsi johtaja ja kaikki polut ovat valideja. Haluan antaa tätä viestiä nuorille, joiden tulevaisuus näyttää epätoivoiselta. 

Jaana Litokorpi (vasemmalla) toimii hankkeessa kokemustaustaisena työntekijänä vanhemmalta vanhemmalle –toimintamallissa. Hanketiimiin kuuluu lisäksi Minna Väinölä ja Tuukka Pajuniemi.

Kokemus innovaatioiksi ja oppimiseksi Kanta-Hämeen lastensuojelussa -hanke (KokoOma): 

Kokemus innovaatioiksi ja oppimiseksi Kanta-Hämeen lastensuojelussa -hanke eli KokoOma-hanke kehittää Kanta-Hämeen lastensuojeluun uusia toimintamalleja, jotka vahvistavat asiakkaiden ja heidän läheistensä osallisuutta, vertaistukea ja kokemustiedon hyödyntämistä.

Euroopan sosiaalirahaston (ESR+) osarahoittamassa hankkeessa kokeillaan käytännön ratkaisuja yhdessä asiakkaiden kanssa ja kehitetään niiden pohjalta pysyviä toimintatapoja lastensuojeluun. Hanke jatkuu Kanta-Hämeen hyvinvointialueella lokakuuhun 2026 asti. 

KokoOma-hanke Instagramissa: https://www.instagram.com/kokoomahanke  

RIOT! kehittämistä kokemustiedolla -kehittäjäryhmä Instagramissa: https://www.instagram.com/riot_kehittajaryhma/  

Lue myös: KokoOma-hanke rakentaa lastensuojelun osallisuutta uudella tavalla Kanta-Hämeessä – mukana myös kokemusasiantuntija - Oma Häme 

ARTIKKELI / 10.06.2026

Blogi: Soten korjausliike vai uusi kierros jossittelua?

Kuluvan vuoden aikana on noussut näkemyksiä siitä, miten sotea pitäisi korjata (pelastustoimi on ilmeisesti kunnossa, kun siitä puhutaan hyvin vähän). Nämä ajatukset ovat näkyneet myös arviointiryhmien esityksissä niillä alueilla, jotka ovat arviointimenettelyssä. Arviointiryhmien työssä erikoissairaanhoidon keskittäminen on ollut yksi keskeisimmistä – ellei jopa näkyvin – teema.

Lapissa tämä on näkynyt keskusteluna Meri-Lapin palvelurakenteesta, ja Keski-Suomessa on esitetty tiettyjen erikoisalojen keskittämistä Pohjois-Savoon. Keskittämisen lisäksi alueita on pyydetty lisäämään yhteistyötä ja monissa yhteyksissä on melko suoraan esitetty, että alueiden määrää tulisi vähentää, jotta syntyisi "isommat hartiat". Nämä suorat esitykset perustuvat nimenomaan talouslukuihin, mutta välillä tuntuu siltä, että meillä on tässä valtakunnassa käytössä erilaisia taskulaskimia. En nimittäin ymmärrä, miten nämä kaksi tekijää yksinään ratkaisisivat soten keskeiset ongelmat.

On totta, että erikoissairaanhoito yksittäisenä kokonaisuutena on merkittävä menoerä hyvinvointialueiden budjeteissa, se muodostaa noin kolmanneksen kokonaiskustannuksista. Kyse on kuitenkin hoidoista ja palveluista, joita ei käytännössä voida lopettaa. Tai voidaan, mutta seuraukset olisivat potilaille kohtalokkaita. Jos palveluita ei lopeteta, miten toiminnan siirtäminen alueelta A alueelle B sitten säästäisi merkittävästi rahaa? Jonkin verran säästöjä voi syntyä palveluiden kokoamisesta yhteen hallinnollisesta näkökulmasta (hyvin pieni säästö), mutta saman hoidon tai vastaanottokäynnin potilas tarvitsee riippumatta siitä, tapahtuuko se alueella A vai alueella B.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna etäisyydet kasvavat ja välilliset kustannukset lisääntyvät. Ihmiset joutuvat olemaan pidempään poissa töistä, matkakulut kasvavat ja palveluiden saavutettavuus heikkenee. Sitten tulee vaikein kysymys: jos toiminta X siirretään alueelta A alueelle B, on hyvin todennäköistä, että alueelle A jää vajaakäytöllä olevia tiloja ja alueella B tarvitaan lisää kapasiteettia. Jos siirtyvä toiminta olisi esimerkiksi osa leikkaustoiminnasta, seurauksena voisi olla, että toisaalla leikkaussaleja jää tyhjiksi ja toisaalla rakennetaan uusia tai laajennetaan olemassa olevia tiloja. Toinen keskustelussa usein unohtuva näkökulma on toiminnallinen kokonaisuus. Ei ole sattumaa, että sairaala ja sen päivystys rakentuvat tiettyjen erikoisalojen ympärille. Ei tuolikaan pysy kunnolla pystyssä, jos siitä katkaisee yhden jalan – ja satulatuoli taitaa romahtaa.

Puretaan väliin vielä yksi myytti: isompi yksikkö ei tarkoita sitä, että toiminta olisi laadukkaampaa. Terveydenhuollossa tärkeintä on, että hoito on laadukasta ja potilasturvallista. Jos sairaala ei pysty tuottamaan laadukasta hoitoa, toimintaa ei pidä jatkaa sellaisenaan, sanoi eräs johtajaylilääkärikin aikoinaan. Se pitää korjata tai tarvittaessa siirtää toiseen sairaalaan. Eli keskittäminen ei itsessään ole laadun tae, eikä suurempi yksikkö ole automaattisesti parempi kuin pienempi.

Kurkataanpa sitten kustannuspuolta, sillä se näyttää olevan esitysten ytimessä. Toimin aikoinaan Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin palvelutuotantojohtajana, ja yksi tehtävistäni oli optimoida palvelutuotannon kustannusrakennetta. Kävimme läpi useita erikoisaloja siitä näkökulmasta, olisiko palvelu järkevää tuottaa itse vai ostaa toiselta sairaanhoitopiiriltä tai yksityiseltä toimijalta. Joka kerta, kun arvioimme kokonaiskustannuksia, olivat ostopalveluiden kustannukset joko samalla tasolla tai korkeammat kuin omassa tuotannossa. Lisäksi tunnistimme välillisiä kustannusriskejä, koska erikoissairaanhoito on toiminnallinen kokonaisuus. Esimerkiksi ortopedi saattaa tarvita neurologin konsultaatiota osana hoitoprosessia. Jos neurologia olisi keskitetty alueelle X, jokainen konsultaatio muodostaisi uuden laskutettavan kustannuserän, eikä yhteistyö olisi samanlaista kuin oman talon sisällä tehty. Ammattilaiset eivät ole robotteja, vaan ihmisiä, jotka toimivat työyhteisössä. Tästä näkökulmasta en ymmärrä, mistä todellinen säästö syntyisi, jos erikoissairaanhoitoa siirretään paikasta toiseen.

Ymmärrän kyllä, että erittäin pitkällä aikavälillä, esimerkiksi 15–20 vuoden perspektiivissä, säästöjä voi syntyä. Siihen mennessä palvelut, teknologia ja hoitomenetelmät ovat kuitenkin todennäköisesti muuttuneet merkittävästi. Tällöin tämän päivän keskittämisratkaisut voivat osoittautua tarpeettomiksi tai jopa kustannuksia lisääviksi ja laatua heikentäviksi. Voimme loputtomasti väitellä erikoissairaanhoidon työnjaosta, mutta todelliset säästöt syntyvät tarveperusteisesta yhteistyöstä, ei valtakunnallisesti ohjatusta yhteistyöstä.

Sisä-Suomen YTA-alueella, johon kuuluvat Kanta-Hämeen lisäksi Pirkanmaa ja Etelä-Pohjanmaa, yhteistyötä tehdään jo monilla osa-alueilla. Meillä on muun muassa Sydänsairaala, Coxa, Fimlab ja Tuomi Logistiikka. Nämä yhteistyökokonaisuudet eivät ole syntyneet siksi, että meitä olisi ohjattu tekemään yhteistyötä. Ne ovat syntyneet alueiden omasta tahtotilasta sekä yhteisesti tunnistetusta tarpeesta. Voisi olla, että meillä olisi yhteinen Tähtisairaala, jos se olisi sopinut hallitusohjelmaan, mutta ei sopinut Sipilän kaudella. Epäilenkin, että valtion "informaatio-ohjaus" pikemminkin syventää poteroita kuin avaa uusia yhteistyökanavia.

Onko alueiden yhdistäminen sitten se paljon puhuttu hopealuoti? Jokainen hyvinvointialueiden talouslukuja tarkastellut näkee melko nopeasti, ettei ole. Rakenteiden muuttaminen tässä hetkessä aiheuttaisi vain uuden käänteen, joka pysäyttäisi kehittämistyön pitkäksi aikaa. Hyvinvointialueiden yhdistäminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että seuraavat 2–3 vuotta käytettäisiin taas organisaatio- ja johtamisrakenteiden rakentamiseen sekä toiminnan vakauttamiseen. Lisäksi syntyisi huomattava määrä kustannuksia tietojärjestelmien yhteensovittamisen, palveluiden yhdistämisen ja toiminnan harmonisoinnin kautta.

Käytännössä moni asia alkaisi jälleen alusta, samalla tavalla kuin hyvinvointialueiden aloitettua toimintansa vuonna 2023. Onko siis järkevää esittää, että koko soten uudistusrumba käynnistetään uudelleen ja kesken nykyisen järjestelmän vakiinnuttamisen? Saa olla aikamoinen taikuri, joka taikoo kahdesta tai kolmesta köyhästä alueesta rikkaan alueen pelkästään hallintoa vähentämällä, koska samat palvelut on joka tapauksessa tuotettava väestölle.

Yksi alueiden yhdistämiseen liittyvä näkökulma jää kuitenkin vähälle huomiolle: poliittinen järjestelmä. Alueiden yhdistyminen voisi muuttaa vaalipiirejä, poliittisia voimasuhteita ja päätöksenteon painopisteitä sekä siirtää päätöksentekoa kauemmas osasta asukkaita. En sukella tähän teemaan tämän syvemmin. Totean kuitenkin sen, että virkamiehen näkökulmasta päätöksentekokykyinen poliittinen rakenne on ratkaisevan tärkeä asia. Kanta-Hämeessä meillä on ollut päätöksentekokykyä, siitä iso kiitos poliittisille päättäjille.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että rahoitusjärjestelmällä ajetaan alueita vähitellen taloudelliseen ahdinkoon, jotta alueiden määrän vähentämisestä tulisi poliittisesti helpompi vaihtoehto. On erikoista, että valtakunnallisesti käydään hyvin vähän keskustelua siitä, että rahoitusjärjestelmän ns. tekniset tarkistukset leikkasivat hyvinvointialueilta muutamassa kuukaudessa noin 695 miljoonaa euroa. Samalla meillä on useita alueita, joiden pitäisi nopeasti ikääntyvän väestön keskellä tuottaa sote- ja pelastuspalvelut käytännössä rahoituksen nollakasvulla. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki sopimusten mukaiset palkankorotukset, inflaation vaikutukset ja muut kustannusten nousut on katettava täysimääräisesti toiminnasta säästämällä.

Jotain on todella pahasti pielessä, jos järjestelmä toimii näin. Jos kuntien valtionosuusjärjestelmästä leikattaisiin vuositarkistuksen yhteydessä 695 miljoonaa euroa, keskustelu olisi todennäköisesti huomattavasti äänekkäämpää. Nyt asia jäi yllättävän vähälle huomiolle, vaikka vaikutukset hyvinvointialueiden toimintaedellytyksiin ovat erittäin merkittäviä.

rahoitus- ja investointijohtaja
Petrus Kukkonen
Oma Häme

ARTIKKELI / 08.06.2026

Tekoäly keventää hoitotyön johtajien aivokuormaa – uusi opinnäytetyö nostaa esiin konkreettiset hyödyt

Hoitotyön johtajat työskentelevät jatkuvasti muuttuvassa ja kuormittavassa työympäristössä, jossa henkilöstöpula, kasvavat vaatimukset ja tiedon määrä lisäävät kognitiivista kuormaa. 

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Digitaaliset palvelut sosiaali- ja terveysalalla YAMK-tutkintoa suorittavat Mari Koivuranta (kuvassa vasemmalla) ja Vera Paalanen tutkivat opinnäytetyössään tekoälyn hyödyntämisen mahdollisuuksia hoitotyön johtajan aivokuorman keventämiseen. Tekoälyä hyödyntämällä hoitotyön johtaja voi kohdistaa oman kognitiivisen työpanoksensa tehokkaammin sitä vaativiin tehtäviin.

Tekoäly hoitotyön johtajan tukena

Opinnäytetyön tuloksissa tekoälylle kuvattiin mahdollisuuksia informaatiotyöskentelyn tueksi sekä paremman tiedolla johtamisen mahdollistamiseksi. Tekoäly toimii johtajan päätöksenteon tukena analysoimalla suuria tietomääriä, tunnistamalla datasta trendejä sekä tuottamalla ennakoivaa tietoa. Lisäksi tekoälyn hyödyntäminen voi edistää työhyvinvointia automatisoimalla rutiinitehtäviä, mikä vähentää kiireen tunnetta ja työn keskeytyksiä. Tulokset osoittivat myös, että tekoäly voi tehostaa työn tekemistä nopeuttamalla esimerkiksi raportointia, tiedonhakua ja dokumentointia.

Keskeinen löydös on, että tekoäly vapauttaa johtajien aikaa vaativaan aivotyöhön, kuten henkilöstön kohtaamiseen, kehittämiseen ja strategiseen suunnitteluun. Lisäksi tekoäly voi tukea resurssien kohdentamista ja helpottaa viestintää.

Tulevaisuudessa tekoälyä toivotaan hyödynnettävän entistä tehokkaammin tiedolla johtamisen tukena, esimerkiksi RAI-mittarin tulosten hyödyntämisessä nähtiin useita mahdollisuuksia. Ennakoiva johtaminen on merkityksellistä, sillä hyvinvointialueen väestön tarpeet muuttuvat väestörakenteen kehityksen mukaan. Huoltosuhteen muutos muokkaa alueen sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta ja jatkuva taloudellinen paine vaatii kehittämään uusia tapoja tehdä työtä vaikuttavasti.

Tekoäly hoitotyön johtamisen tukena on niukasti tutkittu aihealue

Opinnäytetyö toteutettiin Kanta-Hämeen hyvinvointialueen aihe-ehdotuksen pohjalta. Tarkoituksena työssä oli selvittää tekoälyn hyödyntämisen mahdollisuuksia hoitotyön johtajan aivokuorman keventämiseen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, miten tekoälyä voi hyödyntää päivittäistyön tukena ja luoda kehittämissuositukset hyvinvointialueen hyödynnettäväksi. Opinnäytetyö tukee Oma Hämeen vahvaa digitaalista kehitystä ja edelläkävijyyttä aiheen parissa, ja tämä on mainittu myös hyvinvointialueen tuottamassa toimintaympäristöanalyysissä.

Opinnäytetyön menetelmäksi valikoitui integratiivinen kirjallisuuskatsaus, jonka avulla luotiin analysoitu näkemys jo tehdystä tutkimuksesta sekä havaittiin useita tutkimusaukkoja, joita tulee jatkossa tutkia laajemman tuntemuksen saavuttamiseksi. Opinnäytetyön kehittämisosuus toteutettiin osallistavana aivoriihityöskentelynä ikäihmisten asumispalveluiden toimialan teknologiatyöryhmän kanssa keväällä 2026. Tekoälyä ja hoitotyön johtamista yhdessä on tutkittu niukasti, joten jatkossa olisi mielekästä tarkastella tätä näkökulmaa syvemmin.

Aivoriihen tulokset vahvistivat kirjallisuuskatsauksen havaintoja ja toivat esiin uusia käytännön ideoita, kuten tekoälyn hyödyntämisen tiedolla johtamisessa, raportoinnin automatisoinnissa ja ennakoivassa suunnittelussa.

Opinnäytetyön tuotoksena laadittiin toimeksiantajalle selkeä huoneentaulu, joka kokoaa konkreettiset kehittämissuositukset hoitotyön johtajien arjen tueksi. Suositukset on suunniteltu niin, että ne ovat helposti käyttöönotettavissa ja sovellettavissa eri yksiköissä. Keskeisiä suosituksia ovat: tekoälyavusteinen raportointi ja tiedonhaku, rutiinitehtävien automatisointi, ennakoivan analytiikan hyödyntäminen johtamisessa, tekoälypohjaiset työkalut esihenkilöiden ajanhallinnan tueksi ja henkilöstön kouluttaminen tekoälyn turvalliseen käyttöön.

Tekoälyn hyödyntäminen hoitotyön johtamisessa on ajankohtainen ja nopeasti kehittyvä alue. Tulokset osoittavat, että onnistunut käyttöönotto edellyttää eettistä harkintaa, henkilöstön koulutusta ja vahvaa johtamista. Tulokset osoittavat, että tekoäly ei korvaa hoitotyön johtajia, vaan toimii heidän työnsä tukena. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta tekoälyn vaikutuksista johtajien työhyvinvointiin ja kehittämissuositusten käytännön vaikuttavuuteen. Oma Häme voi hyödyntää tuloksia suoraan osana johtamisen kehittämistä ja tekoälyn käyttöönottoa.

Valmis opinnäytetyö on luettavissa Theseus-palvelussa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052818171

ARTIKKELI / 02.06.2026

Blogi: Sosiaali- ja terveydenhuollon keskeinen rooli väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyssä

Väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä on perinteisesti ehkäisty Suomessa korostamalla turvallisuusviranomaisten roolia. Niiden työtä tukemaan on kehitetty erityisesti kolmannen sektorin Exit-työn malleja. Viime vuosina on alettu myös yhä enemmän ymmärtää, miten tärkeä ennaltaehkäisevä rooli on sosiaali- ja terveydenhuollolla.

Euroopan komissio korostaa väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ehkäisyssä the whole-of-society -näkökulmaa. Se tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että ehkäisytyöhön osallistuvat niin päättäjät, tutkijat kuin käytännön työn tekijät kaikilla aloilla. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla on tässä keskeinen rooli.

Perinteisesti sosiaali- ja terveysviranomaiset ovat lähestyneet väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ehkäisyä ikään kuin puhtaasti turvallisuus-, valmius- ja varautumiskysymyksenä, joka kuuluu poliisiviranomaisten tehtävään tai jota toteutetaan lähinnä poikkeus- ja häiriötilanteissa. Kun sosiaali- ja terveysviranomaiset ovat olleet mukana, kyse on ollut lähinnä uhrien ja tekijöiden auttamisesta silloin, kun jotain on jo tapahtunut.

Turvallisuusnäkökulma

Turvallisuusnäkökulmassa korostuvat perinteisesti sellaiset seikat kuten lainvalvonta, kontrolli, ilmoitusvelvollisuudet, tiedonvaihto, seuranta, uhka-arviot ja väkivaltatekoihin puuttuminen, valmius ja varautuminen sekä reagointi poikkeus- ja häiriötilanteissa. Nämä näkökulmat ovat tärkeässä roolissa, kun hyvinvointialueet laativat turvallisuus-, valmius- ja varautumissuunnitelmiaan, ja kun ilmoitusvelvollisuuskynnys ylittyy, tai monialaista yhteistyötä tarvitaan.

Turvallisuusnäkökulma ei kuitenkaan riitä. Sosiaali- ja terveysviranomaisten on lähdettävä liikkeelle ensisijaisesti niiden lakisääteisistä ja eettisistä omista tavoitteistaan.

Sosiaalihuoltolain avulla edistetään väestön hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Lisäksi sosiaalihuoltolain avulla vähennetään eriarvoisuutta ja edistetään osallisuutta. Sosiaalihuoltolain tarkoituksena on myös turvata yhdenvertaiset ja tarpeenmukaiset palvelut sekä edistää asiakaskeskeisyyttä sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa. Näiden tavoitteiden toteutumiseksi tehdään monialaista yhteistyötä.

Terveydenhuoltolain avulla edistetään puolestaan ennen kaikkea väestön terveyttä, hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä, sosiaalista turvallisuutta, yhdenvertaisuutta ja asiakaskeskeisyyttä. Yhteistyötä tehdään terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa ollaan kiinnostuneita yksilöstä ja hänen hyvinvoinnistaan. Samalla tehdään yhteistyötä myös perheiden, läheisten ja yhteisöjen kanssa sekä moniammatillisesti.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa kyse on pitkälti kohtaamistyöstä

Aito kohtaaminen ja vuorovaikutus sekä riittävän pitkäjänteinen työskentely synnyttävät luottamusta, ja ihminen kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi. Edistetään suojaavia tekijöitä, kuten lasten ja nuorten tasapainoista kasvua ja kehitystä, hyvän vanhemmuuden taitoja, koulutusta ja työllistymistä, osallisuutta, tunnetaitoja, resilienssiä sekä psyykkistä ja fyysistä terveyttä, joiden kautta syntyy rakentava suhde ympäristöön. Tuetaan ihmisten kasvua ja kehitystä kohti myönteisiä ja rakentavia ihmissuhteita. Oli kyse sitten uhreista, tekijöistä tai sivullisista, nämä sosiaali- ja terveystyön lähtökohdat luovat työlle perustan. 

Julkisesta sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavien hyvinvointialueiden tuleekin luoda toimivat rakenteet, prosessit ja toimintamallit ehkäistäkseen väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä oman tehtävänsä mukaisessa roolissa. Toiminnan on ulotuttava organisaatioiden kaikille tasoille, eli kattavasti myös käytännön työntekijöiden tasolle.

Turvallisuus-, varautumis- ja valmiussuunnittelussa väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ehkäisy tulee ottaa huomioon. Lisäksi, ja ennen kaikkea sosiaali- ja terveystyössä on luotava käytännöt, joilla ehkäistään väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä sekä puuttumalla siihen moniammatillisesti että ottamalla asiat puheeksi jo varhaisessa vaiheessa, kun huoli vasta orastaa.

Tarvitaan myös uutta osaamista. Tarvitaan ilmiötasoista ymmärrystä, kykyä tunnistaa ilmiötä, kykyä kohdata asiakkaat ja potilaat ensisijaisesti ainutkertaisina ihmisinä myös tämän ilmiön yhteydessä, ottaa huoli puheeksi sekä tehdä työtä pitkäjänteisesti. Tarvitaan vaikuttavia keinoja ja menetelmiä ilmiön ja yksilön ja hänen sosiaalisen verkostonsa haasteiden syvenemisen ehkäisemiseksi. Väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ehkäisy on tärkeä osa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävää.

Tiina Hofström
Erityisasiantuntija
Kanta-Hämeen hyvinvointialue

ARTIKKELI / 28.05.2026

Blogi: Muuttuva labyrintti – hyvinvointialueet menettelyjen kierteessä

Hyvinvointialueiden talouden ohjaus ei enää näytä, eikä tunnu ratkaisukeskeiseltä. Enemmänkin tämä alkaa näyttää menettelyjen kierteeltä, joka vain syvenee koko ajan.

Valtio rahoittajana ja eri ministeriöt tuntuvat kehittävän uusia menettelyjä sitä tahtia, että perässä on vaikea pysyä. Meillä on jo käytössä lisärahamenettely, ennakollinen arviointimenettely, lainanottovaltuusmenettely ja varsinainen arviointimenettely. Nyt eduskunnassa valmistellaan vielä lisäaikamenettelyä.

Ymmärrän kyllä, että ohjaukseen tarvitaan välineitä. Mutta kun poikkeusmenettelyistä tulee arkea, ollaan aika kaukana normaalista. Kun tähän lisätään oikaisupyynnöt ja oikeudelliset prosessit, kokonaisuus alkaa näyttää jo aika hurjalta. Kanta-Hämekin on mukana lainanottovaltuusmenettelyssä ja meillä on avoinna kaksi oikaisupyyntöä rahoituksesta ja kuulemismenettelystä. Taas yksi menettely lisää. Samaan aikaan nämä prosessit, menettelyt ja ohjaus vievät huomiota pois siitä, minkä pitäisi olla keskiössä eli palveluiden uudistaminen ja kehittäminen.

Rehellisesti sanottuna olen aika huolissani siitä, mihin tämä johtaa. Aikaa kuluu ainakin valtavasti - ministeriöissä, oikeuskanslerilla ja alueiden virkamiehillä. Tilanne muistuttaa välillä lapsuuden Muuttuva labyrintti -peliä. Hyvinvointialue yrittää rakentaa toiminnan ja talouden reittiä pala kerrallaan. Juuri kun oikea suunta alkaa löytyä, joku siirtää palikoita ja käytävä muuttuu. Ja tällä hetkellä niiden palikoiden siirtely tulee hyvinvointialueille ulkopuolelta.

Uusin muutos on lisäaikamenettely. Hyvinvointialueilla on lakisääteinen velvoite kattaa vuosien 2023 ja 2024 alijäämät tämän vuoden loppuun mennessä. Nyt ministeriössä on valmisteltu mahdollisuutta myöntää lisäaikaa jopa vuoden 2029 loppuun saakka. Lain pitäisi tulla voimaan kesäkuun alussa. Aluevaltuusto on juuri päättänyt, että Oma Häme hakee lisäaikaa, kun se tulee mahdolliseksi. 

Ajatus lisäajasta on sinänsä hyvä. Se auttaisi suunnittelemaan toimenpiteitä järkevämmin, ajoittamaan niitä paremmin ja hallitsemaan vaikutuksia. Mutta samaan aikaan lakimuutoksen valmistelu on tehty kiireellä, ja alueilta odotetaan suunnitelmia vielä nopeammalla aikataululla. 

Tässä kohtaa on pakko kysyä, mihin jäivät hyvän virkavalmistelun periaatteet? Oikeassa elämässä kunnollisten suunnitelmien tekeminen vie 6–8 kuukautta. Nyt niitä tehdään muutamassa viikossa. Meidän isoimpia muutosohjelmiamme: talouden tasapainottamisohjelmia ja palveluverkkosuunnitelmaa, on valmisteltu yli puolen vuoden ajan ennen päätösesitystä. Minua on välillä sanottu nopeaksi virkamieheksi, mutta nyt alkaa Kukkonenkin jo pudota ratsailta.

Moni varmasti miettii, miksi muutostalousarvion ja lisäajan hakemisen valmistelua ei ole aloitettu aiemmin. Syy on aika yksinkertainen. Pelin palikat ovat muuttuneet viime kuukausina todella paljon. Vielä joulukuussa julkaistujen rahoituslaskelmien mukaan lisätoimenpiteitä ei olisi tarvittu. 

Huhtikuussa tilanne muuttui taas: vuosien 2027–2029 rahoituksesta leikattiin noin 90 miljoonaa euroa. Se on iso raha suhteutettuna katettaviin alijäämiin ja Oma Hämeen vuosittaiseen valtion rahoitukseen, joka on esimerkiksi tänä vuonna 828 miljoonaa euroa vuodessa. Siinä kohtaa hiekkaa meni aika reippaasti sekä toiminnan että talouden rattaisiin. Onneksi olimme kuitenkin valmistautuneet muutoksiin.

Otan toisen pelivertauksen, Rubikin kuution. Sitä voi pyörittää loputtomiin ilman, että ratkaisu löytyy. Mutta kun tietää oikeat liikkeet, palaset loksahtavat suht helposti paikoilleen. Nyt tätä hyvinvointialuejärjestelmää pyörittää monta tahoa yhtä aikaa. Valtio rahoittaa, ministeriöt ohjaavat ja alueet yrittävät toteuttaa. Mutta värit eivät asetu paikoilleen, vaan menevät koko ajan enemmän sekaisin. Kukahan rohkenisi tekemään ne oikeat käännöt ? Vaihtoehtoja on kyllä esitetty.

rahoitus- ja investointijohtaja
Petrus Kukkonen
Oma Häme

ARTIKKELI / 15.05.2026

Aimo auttaa löytämään sopivan avun – Karoliina Kärkkäinen kehittää digipalveluita asiakkaiden arjen tueksi

Miten varmistetaan, että asiakas löytää sopivan palvelun silloin, kun sitä tarvitsee? Oma Hämeessä tätä kysymystä ratkotaan määrätietoisesti digitaalisten palveluiden kehittämisessä. Yksi konkreettinen esimerkki siitä on Aimo-tekoälyapuri.

Verkkosivujen projektipäällikkö Karoliina Kärkkäinen on ollut mukana rakentamassa Aimoa alusta asti. Hänen työnsä yhdistää verkkopalvelut, sisällöt, asiakasohjauksen ja teknologian kehittämisen yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi.

– Työskentelen digipalveluiden, tiedonhallinnan ja asiakasohjauksen parissa. Käytännössä työni liittyy verkkosivuihin, intraan ja ohjepankkiin sekä näiden kokonaisuuksien ja kehittämisprojektien koordinointiin, Karoliina kertoo.

Kehittämistyötä asiakkaiden tarpeista

Ajatus Aimosta syntyi käytännön arjesta ja asiakkaiden todellisista tarpeista.

– Huomasimme, että ihmiset etsivät tietoa verkosta, mutta eivät aina löydä oikeaa vastausta tai ymmärrä, mihin palveluun heidän kannattaisi olla yhteydessä. Sisältöä on paljon, ja kokonaisuutta voi olla vaikea hahmottaa, Karoliina sanoo.

Aimon kehittämisessä tavoitteena ei ollut rakentaa pelkkää teknologista ratkaisua, vaan aidosti asiakkaiden asiointia helpottava palvelu. Karoliinan rooli kehitystyössä on ollut toimia siltana sisällön, palveluiden ja teknologian välillä.

– Olen ollut mukana määrittelemässä, mitä Aimon pitää osata ja mistä se saa vastauksensa. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että hyvä tekoäly perustuu hyvään, selkeään, rajattuun ja ajantasaiseen verkkosisältöön.

Asiakas voi kysyä omilla sanoillaan

Ennen Aimoa asiakkaat saattoivat joutua etsimään tietoa pitkältäkin verkkosivupolulta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden termit, palvelurakenteet ja yhteydenottokanavat eivät aina olleet helposti hahmotettavia.

– Ongelma ei ollut asiakkaan digitaidoissa, vaan siinä, että tietoa on paljon ja ihmisillä on hyvin erilaisia tarpeita. Asiakkaan voi olla vaikea tietää, millä hakusanalla omaa asiaa pitäisi lähteä etsimään.

Aimo tuo tähän uudenlaisen tavan asioida: asiakkaan ei tarvitse tuntea palveluiden nimiä tai organisaation rakennetta.

– Asiakas voi kysyä asiansa omilla sanoillaan. Aimo auttaa erityisesti tilanteissa, joissa ihminen ei tiedä, mistä lähtisi etsimään vastausta tai mihin hänen kannattaisi olla yhteydessä.

Karoliinan mukaan suurin hyöty asiakkaalle on asioinnin helppous ja matala kynnys.

– Aimo ei kiirehdi, ei moiti eikä oleta osaamista. Se vastaa sillä kielellä, jolla kysymys esitetään, ja on käytettävissä ajasta riippumatta.

Vastuullisuus ohjaa kehittämistä

Tekoälyratkaisujen kehittämisessä turvallisuus ja vastuullisuus ovat keskeisessä roolissa. Tämä on ollut lähtökohta myös Aimon rakentamisessa.

– Aimo ei tee diagnooseja eikä hoitopäätöksiä. Sillä ei ole pääsyä järjestelmiin, vaan se hyödyntää ainoastaan Oma Hämeen virallista, hyväksyttyä ja julkista verkkosisältöä.

Karoliina korostaa, että palvelu on suunniteltu tukemaan asiakasta turvallisesti.

– Aimo ei kerää henkilötietoja eikä muista käyttäjiä. Jos tilanne vaatii ihmiskontaktia, Aimo ohjaa ottamaan yhteyttä ammattilaiseen.

Kehitystyössä käyttäjäpalautteilla on suuri merkitys

Aimo ei ole valmis palvelu, vaan jatkuvasti kehittyvä osa Oma Hämeen digipalveluita. Kehitystyössä käyttäjäpalautteella on suuri merkitys.

– Seuraamme aktiivisesti palautetta ja sitä, millaisia kysymyksiä Aimolle esitetään. Usein palautteet kertovat myös siitä, miten verkkosivujen sisältöjä voidaan kehittää entistä selkeämmiksi.

Kehittämistyössä yhdistyvätkin teknologia ja sisällöntuotanto.

– Aimo kehittyy juuri tämän kautta: sisältö tarkentuu, vastaukset selkeytyvät ja ohjaus paranee. Ilman palautetta kehittäminen olisi vaikeaa.

“Oikea tieto oikeaan aikaan voi helpottaa arkea paljon”

Karoliinaa motivoi työssä erityisesti se, että digipalveluilla voidaan aidosti helpottaa ihmisten arkea.

– Jokainen selkeä ohje, löydetty palvelu tai vältetty turha yhteydenotto on pieni mutta merkityksellinen asia.

Häntä kiinnostaa erityisesti myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulma.

– Kun oikea tieto löytyy oikeaan aikaan, se voi tukea ihmisen arkea ja prosessia yllättävän paljon palvelun rinnalla.

Työn vastapainoksi Karoliinan arki täyttyy luonnosta ja eläimistä.

– Minulla on neljä koiraa, joiden kanssa harrastan muun muassa paimennusta. Lisäksi kesälampaat ovat taas tulossa laitumelle, ja kotona on myös muutama matelija. Kulttuuri on tärkeä vastapaino. Käyn keikoilla ja festareilla ja katson mielelläni elokuvia.

Kaikilla pitää olla mahdollisuus asioida itselleen sopivalla tavalla

Karoliina haluaa myös rohkaista niitä, joille digipalvelut tai tekoäly tuntuvat vierailta.

– Tunne on täysin ymmärrettävä. Kaikilla pitää olla mahdollisuus asioida itselleen sopivalla tavalla.

Digipalvelut eivät korvaa muita kanavia, mutta ne voivat tarjota monelle helpon ja matalan kynnyksen tavan hoitaa asioita silloin, kun se tuntuu itselle luontevalta.

Juuri tähän tarpeeseen myös Aimo on rakennettu.

– Aimo on matalan kynnyksen apuri, jolta voi kysyä omilla sanoillaan asioita silloin kun se itselle sopii.

Kokeile Aimoa Oma Hämeen verkkosivujen etusivulla

ARTIKKELI / 13.05.2026

Blogi: Kilistä kohtuudella kevään ja kesän juhlissa – tunnista riskit

Kesä on monille vuoden odotetuinta aikaa. Valoisat illat, loma, juhlat ja lämmin sää houkuttelevat irrottautumaan arjesta. Kesään sijoittuu myös paljon juhlia ja yhteisiä hetkiä: valmistujaisia, häitä, festareita ja mökkireissuja. Monelle kesään liittyvä vapaus ja yhteiset juhlahetket saavat aikaan sen, että alkoholinkäyttö lisääntyy - jopa aivan huomaamatta. Alkoholista ei ole pakko pidättäytyä, mutta kohtuullisuuteen on hyvä pyrkiä. 

Kohtuukäyttö tukee hyvinvointia 

Alkoholin kohtuukäyttö tarkoittaa juomista niin, ettei siitä aiheudu merkittävää haittaa terveydelle. Alkoholi haittaa erityisesti sisäelimiä ja sydäntä. Alkoholinkäyttöön liittyviin terveysriskejä on mahdollista minimoida sillä, että juodaan vain pieniä määriä kerralla, pitämällä juomiskerrat harvoina ja välttämällä humalahakuista juomista. Kesän vapaudesta huolimatta oma hyvinvointi on hyvä pitää mielessä. 

Kevään ja kesän juhliin liittyviä riskejä 

Juhlissa alkoholin määrä voi huomaamatta kasvaa. Riskit lisääntyvät erityisesti, jos: 

• juominen tapahtuu useana päivänä peräkkäin (esimerkiksi lomalla tai festareilla) 
• alkoholia käytetään helteen tai saunomisen yhteydessä 
• juominen liittyy stressiin, rentoutumiseen tai sosiaaliseen paineeseen 
• juominen vaikuttaa uneen, mielialaan tai palautumiseen 
• alkoholia käytetään yhdessä lääkkeiden kanssa 

Alkoholi lisää tapaturmien, riitojen ja loukkaantumisten riskiä sekä voi heikentää toimintakykyä tilanteissa, joissa tarvitaan tarkkaavaisuutta. Jos tietää joutuvansa samana päivänä ajamaan autoa, polkupyörää, sähköpotkulautaa tai venettä, on parempi jättää juomatta. Alkoholin palamisaika elimistössä vaihtelee paljon ihmisen mukaan, ja sitä on vaikea laskea itse. Voit käydä laskemassa arvion siitä, kuinka kauan kuluu ennen kuin käyttämäsi alkoholimäärä on palanut elimistöstäsi Alkoholilaskuri - THL. 

Nuorten juhliminen vanhempien vastuulla  

Kesä tuo vapautta myös nuorille: lomat, festarit ja kaveriporukat lisäävät tilanteita, joissa alkoholi voi tulla vastaan. Vanhemmilla on tärkeä rooli nuoren turvallisuuden tukemisessa. 

Avoin keskustelu on usein tehokkain keino. Nuoren kanssa kannattaa puhua etukäteen alkoholiin liittyvistä riskeistä, omista odotuksista ja yhteisistä pelisäännöistä. Selkeät rajat ja kiinnostus nuoren tekemisiin lisäävät turvallisuutta, vaikka nuori hakisikin itsenäisyyttä. Nuoren kanssa on hyvä konkreettisesti sopia, missä nuori saa liikkua, miten nuori pääsee turvallisesti kotiin ja miten toimitaan, jos tulee ongelmatilanne. Nuorelle on tärkeää tietää, että vanhemmille voi aina soittaa omasta tai kaverin tilanteesta ilman pelkoa rangaistuksesta, jos tilanne menee hankalaksi.  

Vanhemman oma esimerkki vaikuttaa myös paljon. Kohtuullinen suhtautuminen alkoholiin ja vastuullinen juhliminen välittävät nuorelle mallia siitä, miten alkoholia käytetään turvallisesti – tai että sitä voi olla käyttämättäkin. 

Nauti kesästä fiksusti 

Kohtuullisuus ei tarkoita, että juhlista pitäisi luopua. Hauskat hetket eivät vaadi alkoholia – usein ne jäävät paremmin mieleen ilman sitä. Voit myös tasapainottaa juhlintaa pitämällä osan tilaisuuksista alkoholittomina tai valitsemalla välillä alkoholittomia juomia, kuten mocktaileja. Muista myös juoda vettä. 

Juhlien jälkeen kannattaa kuunnella omaa kehoa. Krapula on merkki siitä, että alkoholia on tullut liikaa. Jos huomaat juomisen vaikuttavan uneen, mielialaan tai arkeen, on hyvä pysähtyä pohtimaan omaa käyttöä ja tarvittaessa vähentää sitä. 

Pohditko omaa tai läheisen alkoholinkäyttöä?

Hyvinvointisi tueksi -sivulta löydät lisää tietoa, itsearviointia ja tukea: Päihteet - Hyvinvointisi tueksi - Oma Häme

ARTIKKELI / 28.04.2026

Blogi: ”Voiko kuolla, jos juo neljä tölkkiä energiajuomaa päivässä?"

Energiajuomatölkki tulee nykyään bongattua yhä useamman nuoren kädestä. Tätä havaintoa vahvistaa myös syksyllä 2025 Jyväskylän yliopistossa valmistuneen Maija Puupposen väitöskirjatutkimus, jonka mukaan energiajuomien käyttö lasten ja nuorten keskuudessa on lisääntynyt selvästi vuosien 2014–2022 aikana.

Tutkimus pohjautuu laajoihin Maailman terveysjärjestön WHO:n koululaistutkimuksiin, jotka on toteutettu 11-, 13- ja 15-vuotiaille vuosina 2014, 2018 ja 2022. Tutkimusten mukaan kasvua on tapahtunut erityisesti energiajuomia useita kertoja viikossa käyttävien määrissä. 11-vuotiaista joka kymmenes käyttää energiajuomia viikoittain, 15-vuotiaista jo lähes puolet. Aiemmin energiajuomien käyttö oli selvästi yleisempää pojilla, mutta tytöillä käyttö on lisääntynyt voimakkaammin ja sukupuolten väliset erot ovat kaventuneet.  

Tutkimuksessa havaittiin, että suosituksiin nähden liian vähän nukkuvat lapset ja nuoret käyttävät energiajuomia muita useammin. Yhteys voi olla kaksisuuntainen: energiajuomilla voidaan pyrkiä taklaamaan univajeesta johtuvaa väsymystä ja toisaalta niiden sisältämä kofeiini sekä muut piristävät ainesosat voivat heikentää unta entisestään. Energiajuomien viikoittainen käyttö oli myös yleisempää nuorilla, jotka kokivat vanhempiensa tai huoltajiensa tietävän vähemmän heidän vapaa-ajan vietostaan, sosiaalisista suhteistaan ja rahan käytöstään.

Vuoden 2022 kyselyssä lisäksi hieman yllättäen havaittiin, että energiajuomien käyttö oli yleisempää varakkaampien perheiden nuorilla. Energiajuomien entistä laajempi markkinointi on vaikuttanut kyselyiden mukaan myös niiden käytön lisääntymiseen, kun mainontaa on myös some-alustoilla ja siinä hyödyntävät niin julkisuuden henkilöitä kuin myös hyvinvoinnin, liikkumisen ja opiskelun teemoja. 

Energiajuomat houkuttavat, mutta myös mietityttävät nuoria 

Fressis-sivustolla on kysymyspalsta, johon nuoret voivat jättää nimettömänä eri teemoihin liittyviä kysymyksiä, joihin asiantuntijat vastaavat. Kysymyspalstalta selviää, että nuoria mietityttää etenkin sopiva energiajuomien määrä päivässä ja käytöstä koituvat haittavaikutukset. Energiajuomien houkuttelevuus näkyy: nuoret ovat muun muassa kysyneet, miten energiajuomien käyttöön voisi totutella ja miten niitä voisi nauttia ilman haittavaikutuksia.  

Nuoret ovat miettineet myös, voiko energiajuomiin kuolla, jos niitä juo paljon. Yksi nuorien jättämistä kysymyksistä on jutun otsikon mukainen. Kofeiinin yliannostuksesta johtuvia kuolemia ei ole raportoitu Suomessa, mutta ulkomailla kyllä. Muita terveyshaittoja on paljon ja niistä kerrottaan tarkemmin tällä videolla, joka sopii niin nuorten kuin vanhempienkin katsottavaksi. 

Yhdessä kohti vähäisempää kofeiinin käyttöä  

Liiallisesta kofeiininkäytöstä on haittaa myös aikuisille. Päivittäiseen kahvin juomiseen jää helposti koukkuun – toistuvista kahvihetkistä työpäivän aikana muodostuu tapa, jossa kofeiinia tulee nautittua liiankin kanssa. Rytmihäiriöt ja heikot yöunet ovat myös aikuisille tyypillisiä kofeiinin liikakäytön vaikutuksia. Toki iällä on merkitystä – lapset ja nuoret ovat pienikokoisempia kuin aikuiset, jolloin kofeiinin haittavaikutukset tulevat herkemmin ja pienemmistä määristä. Lisäksi energiajuomissa on mukana myös paljon muita terveydelle haitallisia aineita, kuten sokeria ja tauriinia. 

Maija Puupponen toteaa väitöskirjassaan, että nykyiset suositukset ja toimet eivät ole riittäneet hillitsemään energiajuomien käytön kasvua. Energiajuomien käyttö tulisikin ottaa herkemmin puheeksi lasten ja nuorten kanssa. Erityisesti tärkeää keskustelu on silloin, kun nuorella on univaikeuksia, väsymystä tai psykosomaattista oireilua. Lisäksi tutkijat peräänkuuluttavat suositusten päivittämistä ja tehokkaampia keinoja suojella lapsia ja nuoria energiajuomien haitoilta. WHO on lisäksi kehottanut rajoittamaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa energiajuomien markkinointia. 

Ongelman laajuuden vuoksi energiajuomat olisikin hyvä nostaa keskustelunaiheeksi kaikkialla: kotona, kouluissa, palveluissa ja harrastuksissa. Hyviä konkreettisia esimerkkejä ovat mm. 

• Tehdä kotona yhteinen haaste: nuori vähentää energiajuomia, vanhempi kahvin juontia – sopikaa yhteisestä, motivoivasta palkinnosta 
• Teettää energiajuomista koituva kustannustehtävä terveystiedon tai matematiikan tunnilla tämän Maistuva koulu-esimerkin pohjalta 
• Kieltää energiajuomien käyttö harrastusten aikana ja laittaa tarjolle esim. maustettua kivennäisvettä 
• Järjestöjen tarjoamissa nuorten kohtaamispaikoissa nostetaan aihe avoimeen keskusteluun nuorten kanssa 
• Linjaukset koulun järjestyssäännöissä energiajuomien käytöstä koulupäivän aikana ja energiajuomien käyttöön puuttuminen ovat tärkeitä viestejä lapsille ja nuorille 

Suvi Pitkänen, terveydenhoitaja, TtM-opiskelija 

Minna Ritakorpi, elintapaohjauksen asiantuntija 
 

ARTIKKELI / 10.04.2026

OLKA-piste avattiin Assissa – tukea ja kohtaamisia sairaalan arkeen

Ahveniston sairaalan pääaulaan on avattu OLKA-piste, joka tuo järjestöjen ja vapaaehtoisten tuen lähelle potilaita, läheisiä ja henkilöstöä. Uusi piste on osa valtakunnallista OLKA-toimintaa, jota toteutetaan Kanta-Hämeessä myös Forssan ja Riihimäen sairaaloissa sekä Viipurintien terveysasemalla. Toimintaa toteutetaan Kanta-Hämeessä Hämeen Setlementti ry:n ja Oma Hämeen yhteistyönä.

Avaus merkitsee paljon myös toiminnan toteuttajille.

–OLKA-pisteen avaaminen uudessa sairaalassa tuntuu hienolta ja on kunnia olla mukana alusta alkaen. Modernit ja valoisat tilat tarjoavat hyvät puitteet toiminnalle, ja olemme erittäin tyytyväisiä pisteemme sijaintiin, kertoo järjestöpäällikkö Eini Nurmi.

OLKA-piste on avoin kaikille sairaalan kävijöille. Sen äärelle voi pysähtyä kuka tahansa, joka kaipaa tietoa, tukea tai hetken rauhallista kohtaamista.

Kohtaamisia silloin, kun niitä eniten tarvitaan

OLKA-toiminta tuo sairaalaan järjestöjen ja vapaaehtoisten osaamisen. Pisteeltä voi saada tietoa yhdistysten toiminnasta, vertaistuesta ja erilaisista palveluista. Taustalla on ajatus, että kenenkään ei tarvitse jäädä yksin.

–Vapaaehtoisemme kohtaavat ihmisiä kiireettömästi ja suurella sydämellä. Usein riittää, että joku kuuntelee hetken, Nurmi kuvaa.

Tilanteet voivat olla hyvin konkreettisia. Esimerkiksi juuri diagnoosin saanut ihminen voi tulla OLKA-pisteelle keskustelemaan ja saamaan tietoa uudessa elämäntilanteessa. Joskus kohtaamiset osuvat lähes hämmästyttävällä tavalla oikeaan hetkeen.

–On ollut tilanteita, joissa ihminen on saanut diagnoosin hiljattain ja sattuu paikalle juuri silloin, kun oikea yhdistys on esittelemässä toimintaansa. Se tuntuu melkein uskomattomalta, mutta kertoo siitä, miten tärkeää tämä työ on, Eini kertoo.

Teemapäivä tuo yhdeksän yhdistystä saman katon alle

OLKA-pisteellä järjestetään maanantaina 13.4. klo 10–13 teemapäivä, jossa mukana on yhdeksän eri yhdistystä. Tapahtuma on avoin kaikille ja järjestetään Assi-sairaalan pääaulassa, OLKA-pisteellä toisessa kerroksessa.

Teemapäivä tarjoaa mahdollisuuden tutustua yhdistysten toimintaan, tavata ihmisiä ja saada tietoa vertaistuesta sekä erilaisista palveluista.

–Kävijä voi kohdata ihania yhdistysaktiiveja ja saada uusia oivalluksia siitä, millaista tukea on tarjolla. Suosittelen lämpimästi osallistumista niin vertaistukea kaipaaville, yhdistystoiminnasta kiinnostuneille kuin sairaalan henkilökunnallekin, Nurmi sanoo.

Teemapäivässä ovat mukana:

• Suomen Ultraharvinaiset ry
• Etelä-Suomen Syöpäyhdistys
• Vaskuliittiyhdistys ry
• Pirkanmaan Kilpi ry
• HARSO ry
• Hämeenlinnan Seudun Diabetesyhdistys ry
• Kanta-Hämeen Muistiyhdistys ry
• Hämeenlinnan Seudun Omaishoitajat ry
• Kanta-Hämeen Aivovammayhdistys ry

Osa inhimillistä sairaalaa

OLKA-toiminnan ydin kiteytyy sen omaan viestiin: tukea on tarjolla, eikä kenenkään tarvitse jäädä yksin. Sama ajatus näkyy myös Assin palvelulupauksessa.

–Assin tavoite olla maailman inhimillisin sairaala sopii erinomaisesti OLKA-toimintaan. Järjestöt ja vapaaehtoiset tuovat sairaalaan kohtaamisia ja läsnäoloa, jotka täydentävät hoitoa tärkeällä tavalla. OLKA-pisteellä vihreisiin liiveihin pukeutuneet vapaaehtoiset ovat helposti tunnistettavissa ja he ovat paikalla juuri sitä varten, että joku pysähtyisi ja tulisi kohdatuksi, kertoo Eini Nurmi.

ARTIKKELI / 08.04.2026

Blogi: Hyvinvointialueet tarvitsevat talouden ennustettavuutta

Viime päivinä hyvinvointialueiden rahoituksesta on käyty vilkasta keskustelua, erityisesti eduskuntaan etenevän lakiesityksen myötä. Keskustelussa on kuitenkin piirre, joka vie helposti huomion sivuun olennaisesta. Usein ajatellaan, että ne valittavat rahoitusjärjestelmästä, jotka häviävät, ja ne kehuvat, jotka hyötyvät.

Tässä ei kuitenkaan ole kyse ensisijaisesti siitä, kuinka paljon rahaa yksittäinen alue saa. Kyse on siitä, että rahoituksen taso muuttuu, eikä se ole ennakoitavissa. Hyvinvointialueen rahoituksen ennustettavuus on käytännössä lähes nolla. Meillä ei ole näkyvyyttä, mitä laskentamyllyssä tapahtuu ja jännityksellä aina saamme odottaa seuraavia lukuja, jotka voivat heilahtaa kumpaan tahansa suuntaan.

Ei kukaan voi suunnitella satojen miljoonien eurojen budjetilla toimivan julkisen toimijan taloutta tilanteessa, jossa tulot vaihtelevat jatkuvasti. Hyvinvointialueella tilanne on vielä haastavampi, koska emme voi äkillisesti lopettaa tai muuttaa lakisääteisiä palveluita. Kaikki muutokset on tehtävä harkiten ja vaiheittain, ja se vaatii aikaa sekä vakaan näkymän tulevaan. Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu pääosin valtion rahoitukseen - asiakasmaksuilla ja muilla myyntituloilla katetaan pieni osa toimintamenoista. Valtion myöntämä rahoitus määräytyy hyvinvointialueelle laskennallisten kriteerien mukaan, jossa huomioidaan alueen asukasmäärä, palvelutarve (ikärakenne, sairastavuus) sekä alueelliset olosuhteet.

Seuraavassa avaan, miltä Kanta-Hämeen hyvinvointialueen toiminta näyttäisi, jos seuraisimme toiminnassamme rahoituksen muutoksia. Tarkastelussa on vuosi 2027 ja pohjana 23.9.2024 julkaistut rahoitustiedot Kanta-Hämeen osalta, 845 miljoonaa euroa. Seuraavat laskelmat perustuvat oletukseen, että henkilöstön keskipalkka on 50 000 euroa / 1 henkilötyövuosi eli HTV (pitää sisällään kaikki työnantajakulut).

Syyskuun 2024 jälkeen seuraava virallinen rahoituslaskelma vuoden 2027 osalta julkaistiin 30.4.2025. Se osoitti, että Kanta-Hämeen rahoitusasema paranee vuonna 2027 ja rahoituksen taso olisi 862 miljoonaa euroa eli 17 miljoonaa enemmän kuin aiempi laskelma. Tämän perusteella olisimme voineet teoriassa palkata vuotta 2027 ajatellen lisää hoitajia, sosiaalityöntekijöitä, pelastajia ja lääkäreitä, yhteensä 340 henkilötyövuotta.

Seuraava laskelma julkaistiin 26.6.2025, ja se osoitti, että rahoituksen taso onkin 3 miljoonaa alhaisempi eli 859 miljoonaa euroa. Ja heti olisi pitänyt muuttaa rekrytointisuunnitelmaa ja perua 60 henkilön palkkaus.

Seuraavassa käänteessä, 22.9.2025 rahoituksen taso nousi hieman kesäkuussa julkaistuista tiedoista, yhdellä miljoonalla eurolla. Se vuoksi olisi voitu palauttaa 20 henkilön palkkaus eri toimialoille.

Kuinka ollakaan, 18.12.2025 julkaistussa laskelmassa Oma Hämeen rahoituksen taso palautui alkuperäiseen tasoon eli 862 miljoonaan euroon. Ja silloin käyttöön olisi otettu alkuperäinen suunnitelma 340 henkilötyövuoden lisäyksestä.

Seuraava laskelma julkaistiin 10.2.2026 lakiesityksen yhteydessä. Tässä laskelmassa Kanta-Hämeen rahoituksen taso laskee vuoden 2027 osalta 18 miljoonaa euroa, minkä vuoksi olisi heti peruttava henkilöstölisäykset ja käynnistettävä yhteistoimintaneuvottelut palkattujen irtisanomiseksi ja lisäksi vähennettävä 20 HTV, muutos yhteensä 360 HTV.

Laskelmat päivittyivät vielä 26.3.2026 vaikutusarvioiden täsmennyttyä, ja Kanta-Hämeen hyvinvointialueen rahoitusta leikattiin vielä 7 miljoonaa euroa. Sitten olisi ollut pakko päivittää yhteistoimintaneuvottelujen tavoitetta 140 HTV:llä, ja kokonaismäärä olisi noussut jopa 500 henkilötyövuoteen.

Otin tähän tarkoituksellisesti ajanjakson, jossa rahoituslaskelmat olivat hetken melko stabiileja. Isoimmat rahoitustason vaihtelut tapahtuivat vuonna 2024, jolloin Kanta-Hämeen hyvinvointialueen rahoituslaskelmien vaihteluväli oli 50 miljoonaa euroa eli noin 1 000 henkilön keskimääräinen palkkakustannus. Seuraavat tiedot rahoituksesta tasosta julkaistaan tämän kuun lopussa, 30. huhtikuuta, saa nähdä mihin suuntaan luvut heilahtavat.  

Jos vuoden 2027 rahoituksen taso olisi ollut tiedossa ajoissa ja luotettavasti vuosina 2023–2024, olisivat hyvinvointialueet voineet tehdä sen mukaiset esitykset sopeutustoimista toimielimille. Nyt osa alueista on tehnyt liian suuria ja osa liian pieniä sopeutuksia suhteessa vuoden 2027 rahoitukseen. Palvelurakenteiden muuttaminen ja kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, jota ei voi tehdä liian nopeasti. Jo nyt muutosvauhti on liian kovaa. Talouden tasapainottaminen ei tapahdu vuodessa, ja aikaa päätöksistä konkreettisiin säästöihin kuluu usein 1–2 vuotta.

Kyse ei siis ole vain rahan määrästä, vaan siitä, että tiedämme, kuinka paljon rahoitusta on tulossa. Vain silloin voimme tehdä tarvittavat muutokset hallitusti yhteistyössä päättäjien ja henkilöstön kanssa asiakkaita kuullen. Talouttaan hyvin hoitava hyvinvointialue on sellainen, joka pystyy suunnittelemaan toimintansa pitkäjänteisesti, ennakoimaan tulevaa ja sopeuttamaan palvelurakenteensa hallitusti. Tämä edellyttää, että päätökset voidaan tehdä tietoon perustuen – ei jatkuvassa epävarmuudessa ja rahoituksen heilahtelujen perässä reagoiden.

Tällä hetkellä liian moni hyvinvointialue suunnittelee tulevaa epävarmassa tilanteessa. Siksi keskeisin toive on yksinkertainen: tarvitaan ennustettavuutta.

Rahoitus- ja investointijohtaja
Petrus Kukkonen

ARTIKKELI / 24.03.2026

Assi blogi: Johtaminen ja muutos – Assin ensimmäiset askeleet

Elokuussa 2015 edessämme oli tyhjä pöytä ja suuri tehtävä: rakentaa kantahämäläisille uusi sairaala. Nyt, lähes vuosikymmen myöhemmin, Assi on avannut ovensa ja samalla alkaa uuden sairaalan arki.

Ahveniston uusi sairaala, Assi, on siirtynyt vaihe vaiheelta suunnitelmista toteutukseen. Matka on ollut pitkä, perusteellinen ja monella tavalla poikkeuksellinen. Assi on ollut hanke, jossa ovat yhdistyneet tulevaisuuden sairaalatoiminta, henkilöstön osaaminen ja alueen asukkaiden palvelutarpeet, mutta ennen kaikkea ihmisten yhteinen työ.

Aloitin hankkeen valmistelun projektipäällikkönä elokuussa 2015. Uuden sairaalan suunnittelu tarkoitti samanaikaisesti sekä tilojen että toiminnan kehittämistä: miten rakennetaan sairaala, joka palvelee sekä potilaita että henkilöstöä pitkälle tulevaisuuteen.

Sittemmin vaihdoin sairaalahankkeessa roolia toiminnan johtamisen puolelle. Nyt, lähes vuosikymmen myöhemmin, on ollut palkitsevaa nähdä suunnitelmien konkretisoituvan ja tilojen täyttyvän toiminnasta ja ihmisistä.

Vuosien varrelle on mahtunut paljon mieleenpainuvia hetkiä. Erityisesti ne vaiheet, joissa uuden sairaalan tilat muuttuivat vähitellen suunnitelmista konkreettisiksi: onnistuneet muutokset vanhoissa tiloissa ennen muuttoa, ensimmäiset yksiköt testaamassa Assin uusia tiloja, varustelutiimien työ yksiköissä sekä perehdyttäjien käynnistyvä työ Assissa. Näiden vaiheiden myötä uusi sairaala alkoi tuntua yhä enemmän todelliselta.

Assin käyttöönottoa valmisteltiin samanaikaisesti hyvinvointialueuudistuksen kanssa. Uudistus toi mukanaan rakenteellisen muutoksen, jossa eri organisaatiokulttuurit ja toimintamallit yhdistyivät uuteen kokonaisuuteen. Tämä on vaatinut toimintatapojen yhtenäistämistä sekä uudenlaista ajattelua palvelujen ohjaamiseen ja johtamiseen. Vuosien aikana oma ymmärrykseni on syventynyt: Assissa ei ole kyse vain rakennuksesta, vaan kokonaisesta uudesta toimintakulttuurista.

Siirtyminen uuteen sairaalaan on henkilöstölle merkittävä muutos. Se näkyy niin tunteissa kuin arjen kysymyksissä. Ilmassa on ollut odotusta ja innostusta. Uusi työympäristö, uusi teknologia ja yhtenäiset toimintatavat herättävät luonnollisesti myös pohdintaa siitä, miten onnistumme yhdessä.

Henkilöstöä on tuettu muutoksessa monin tavoin. Assin yleisperehdytyksiin osallistui noin 2000 työntekijää, ja perehdytysvastaavat ovat tehneet koordinoitua työtä yksiköissä. Ennakoiva ja selkeä viestintä on ollut keskeinen osa valmistelua. Tavoitteena on ollut varmistaa, että moniammatillisella henkilöstöllä on riittävästi tietoa ja tukea muutoksen keskellä. Tärkeää on ollut luoda ilmapiiri, jossa muutos tehdään yhdessä – ilman, että kukaan jää uuden äärelle yksin.

Assissa muuttuvat sekä tilat että toimintatavat. Uudet rakenteet mahdollistavat sujuvammat prosessit, tiiviimmän moniammatillisen yhteistyön ja selkeämmän potilasvirran ohjauksen. Toivon näkeväni erityisesti arjen työn sujuvoitumista: vähemmän turhia työvaiheita ja enemmän aikaa potilaan kohtaamiselle.

Assi on rakennettu asiakasta varten. Uudet tilat näkyvät asiakkaalle turvallisuuden, rauhan ja sujuvuuden lisääntymisenä. Tilasuunnittelu tukee selkeää asiointia, teknologia tukee hoitoa ja moniammatillinen yhteistyö vahvistaa hoidon jatkuvuutta.

Assin tavoitteena ei ole ollut vain vastata tämän päivän tarpeisiin, vaan rakentaa pitkäjänteinen pohja kantahämäläisten laadukkaalle hoidolle. Nyt kun uusi sairaala on avannut ovensa, tärkeintä on se arki, joka sen sisällä alkaa, potilaiden hoito, ammattilaisten yhteistyö ja jatkuva kehittäminen.

Kirjoittajana Oma Hämeen erikoissairaanhoidon sairaalapalveluiden tulosaluejohtaja Mirja Ottman-Salminen
Hän toimii  Kanta-Hämeen hyvinvointialueella ja hänellä on pitkä kokemus hoitotyöstä, lähijohtamisesta ja sairaalatoiminnan kehittämisestä. ASSI-hankkeessa hän on ollut mukana alusta alkaen varmistamassa, että uusi sairaala tukee laadukasta, turvallista ja inhimillistä hoitoa.

ARTIKKELI / 20.03.2026

Synnytysyksikön matka viimeisestä yöstä ensimmäiseen Ahveniston sairaalassa

Kanta-Hämeen keskussairaalan synnytysyksikössä koettiin ainutlaatuinen hetki, kun sama yövuorotiimi työskenteli sekä vanhan sairaalan viimeisessä että uuden Ahveniston sairaalan ensimmäisessä yövuorossa. Kätilöt Kaisa Ikävalko, Mervi Sundholm ja Jenni Toivola olivat mukana siirtymässä, joka jää harvinaisena kokemuksena mieleen koko työuran ajalta.

Viimeinen yö Kanta-Hämeen keskussairaalassa oli rauhallinen, mutta merkityksellinen. Pitkät työurat ja yhteiset vuodet näkyivät tunnelmassa, jossa oli sekä haikeutta että kiitollisuutta.
– Tunnelma oli haikea. Aloitin kätilön urani Kantiksessa ja kasvoin siellä ammattilaiseksi. Vuosien varrelta on kertynyt paljon muistoja – olen työskennellyt siellä lähes 28 vuotta, kuvaa Kaisa Ikävalko.

Yön aikana hoidettiin synnytysyksikön viimeinen synnytys, joka jäi vahvasti mieleen koko tiimille. Aamu synnytyssalissa oli rauhallinen, ja työvuoron päätteeksi henkilöstö ehti osallistua myös muuton viimeisiin vaiheisiin.
– Hoidimme yöllä Kantiksen viimeisen synnytyksen, ja se jäi päällimmäisenä mieleen meille kaikille.

Siirtyminen uuteen sairaalaan herätti odotusta, mutta myös jännitystä. Uudet tilat ja toimintatavat mietityttivät etukäteen, vaikka valmistelut oli tehty huolellisesti.
– Meitä kaikkia jännitti ensimmäinen yö uudessa sairaalassa.

Siirtymää helpotti merkittävästi huolellinen ennakkovalmistelu ja erityisesti yksikön muuttovastaavien työ. Muutto oli organisoitu molemmissa sairaaloissa sujuvasti, ja uusiin tiloihin oli päästy tutustumaan jo etukäteen perehdytysten kautta.
– Uudet tilat jännittivät, mutta muuttovastaavat olivat organisoineet muuton todella hyvin. Heidän jäljiltään oli helppo aloittaa työt, ja perehdytykset uusiin tiloihin vähensivät jännitystä.

Naistentautien ja synnytysten yksikön muutto sujui suunnitelmien mukaisesti, jopa ennakoitua nopeammin. Rauhallinen asiakastilanne tuki muuttopäivien onnistumista ja mahdollisti toiminnan käynnistämisen uusissa tiloissa hallitusti.

– Muuttovastaavamme ja varustelijamme ovat tehneet korvaamatonta työtä tilojen valmistelussa ja muuttoon liittyvien osa-alueiden huomioimisessa. Suuret kiitokset kuuluvat kuitenkin jokaiselle yksikkömme työntekijälle. He ovat kuluneiden kuukausien aikana valmistelleet muuttoa ja huolehtineet asiakkaidemme hoidosta muutoksen keskellä suurella sydämellä, sanoo osastonhoitaja Anne Tervo.

Ensimmäinen yö Ahveniston sairaalan synnytysyksikössä sujui rauhallisesti. Yö tarjosi mahdollisuuden tutustua uusiin tiloihin ja toimintaympäristöön ilman kiirettä. Samalla kävi nopeasti selväksi, että uuden opettelu vaatii aikaa ja keskittymistä.
– Yllätti, kuinka paljon uuden opettelu vie energiaa.

Vaikka ympäristö muuttui, työn tekeminen jatkuu samana.
– Yhden yön perusteella on vielä vaikea sanoa, miten työ muuttuu, mutta uudet tilat vaikuttavat hyvin toimivilta. Työ tehdään paikasta riippumatta.

Uudet tilat tukevat synnytystyötä ja on suunniteltu vastaamaan myös perheiden tarpeisiin. Jokaisella synnyttäjällä on oma wc, mikä lisää viihtyvyyttä ja rauhaa. Samalla uusi teknologia, kuten älylääkekaapit ja hälytysjärjestelmät, vaatii alkuvaiheessa totuttelua.

Yhteinen kokemus viimeisestä ja ensimmäisestä yöstä on vahvistanut työyhteisön merkitystä muutoksen keskellä.
– Tämä on varmasti ainutkertainen tilanne koko työurallamme, ja olemme siitä ylpeitä. Hyvän työyhteisön kanssa muutto on sujunut hienosti. Onneksi tutut työkaverit säilyvät, vaikka tilat vaihtuvat.

Ahveniston sairaalan synnytysyksikön toiminta käynnistyy vaiheittain, ja arki rakentuu vähitellen. Tavoitteena on tarjota synnyttäjille ja perheille turvallinen, toimiva ja viihtyisä ympäristö.
– Toivomme, että synnyttäjät ja perheet viihtyvät uusissa tiloissa mahdollisimman hyvin.

ARTIKKELI / 17.03.2026

Ei kannata jännittää – 12-vuotias Juho on Assin lastenosaston ensimmäinen potilas

Assin uudella lastenosastolla koettiin erityinen hetki, kun ensimmäinen potilas saapui osastolle. 12-vuotias Juho Pennanen pääsi perheensä kanssa kokemaan siirtymän vanhasta sairaalasta uusiin tiloihin.

Juho suhtautuu tilanteeseen rauhallisesti.
– Ei tässä mitään ihmeellistä ole, koitan vain parantua. Siirtyminen oli vähän erikoinen – ensin olin yön vanhassa sairaalassa ja sitten vaihdettiin paikkaa.

Matkasta uudelle sairaalalle jäi myös hyvä kokemus.
– Taksikuljettaja oli tosi mukava.

Uusi ympäristö teki kuitenkin heti vaikutuksen.
– Huone on parempi ja tilavampi. Sänky on parempi ja sitä voi säätää sähköisesti, joten jalan saa helposti ylös. Näyttää ihan hyvältä, mutta seinille voisi tulla lisää tarroja tai jotain lapsille.

Muille lapsille Juho haluaa lähettää yksinkertaisen viestin:
– Ei kannata jännittää. Lääkärit ovat ammattilaisia ja osaavat hoitaa sinut. Kun tänne tulet, ole vain rauhassa ja mene eteenpäin.

Valoisa ja lämmin vastaanotto

Juhon äiti Johanna Pennanen kertoo, että perhe sai tiedon muutosta hyvissä ajoin.
– Ensiavussa kerrottiin heti, että me muutamme. Tajusimme silloin, että pääsemme kokemaan molemmat lastenosastot. Meitä on informoitu hyvin ja saatu paljon tietoa etukäteen.

Uusi osasto teki vahvan ensivaikutelman.
– Tämä on valoisa, uusi ja moderni osasto. Sisäilma tuntuu puhtaalta ja täällä on kaikki kunnossa. Oli ihanaa ottaa esimerkiksi kaukosäädin käyttöön suoraan paketista.

Perheelle kokemus on ollut poikkeuksellinen myös potilaan näkökulmasta.
– Onhan tämä ainutlaatuinen tilanne. Sänky, jossa ei ole kukaan muu vielä nukkunut. Kiinteä suihkutuoli kiinnitti heti huomiota, ja on hienoa, että myös vanhemmat on huomioitu – huoneessa on esimerkiksi mukava tuoli omaiselle.

Johanna korostaa, että lämmin kohtaaminen on kulkenut mukana koko hoitopolun ajan.
– Vanhallakin puolella ihmiset olivat hymyileviä ja ihania, ja jokainen kohtaaminen työntekijöiden kanssa on ollut lämmin. Siellä oli kuitenkin enemmän kiireen tuntua ilmassa ja pakkaamista. Täällä taas tunnelma on rauhallisempi, ja vastaanotto on ollut hymyilevää ja innostunutta.

Myös kokonaiskokemus on ollut perheelle merkityksellinen.
– Tämä on sellainen paikka, jonne on ihan kiva tulla. On tullut tunne, että olemme tervetulleita tänne. Kiitos kaikille työntekijöille – kohtaamiset ovat olleet inhimillisiä ja lämpimiä.

Rauhalliset tilat ja sujuva yhteistyö

Hoitaja Inga Ahola oli mukana lähettämässä potilasta vanhasta sairaalasta Assiin ja kohtasi hänet uudelleen iltavuorossa uudella osastolla.
– Tilanne oli jännittävä. Lähetimme potilaan vanhasta sairaalasta ja luotin kollegoihin, jotka ottivat hänet vastaan Assissa. Oli mukava tulla itse perässä iltavuoroon jatkamaan hoitoa.

Ahola työskentelee lasten varahenkilöstössä ja on tottunut työskentelemään eri yksiköissä.
– Olen käynyt tutustumassa Assiin etukäteen. Tilat ovat valoisat ja kiertoalueeni osastot ovat samassa kerroksessa lähekkäin, mikä helpottaa arkea.

Uudella osastolla korostuvat yksityisyys ja rauhallisuus.
– Huoneet ovat pääosin yhden hengen huoneita, mikä tuo potilaille ja perheille omaa rauhaa.

Myös perheiden tarpeet on huomioitu tilasuunnittelussa.
– Vanhemmille on oma tila, jossa on esimerkiksi pieni keittiö, jääkaappi ja oleskelutila. Sinne voi mennä hetkeksi hengähtämään. Lisäksi osastolle on tulossa leikkihuone, jonka sisustus on vielä kesken.

ARTIKKELI / 13.03.2026

Johanna Romu valittiin Vuoden päihdesairaanhoitajaksi

Oma Hämeen Forssan mielenterveys- ja päihdeyksikössä työskentelevä sairaanhoitaja Johanna Romu on valittu vuoden 2026 päihdesairaanhoitajaksi. Valinta julkistettiin 5. maaliskuuta Päihdelääketieteen päivillä. Romu kertoo yllättyneensä tunnustuksesta.

– Menin ihan sanattomaksi, enkä oikein osannut ensin sanoa mitään. Enkä oikein ehkä vieläkään, Romu kuvailee ensireaktiotaan.

Hän pitää valtakunnallista tunnustusta suurena luottamuksen osoituksena.

– Arvostan tunnustusta todella korkealle. On hienoa, että pitkäjänteinen työ päihdetyön kentällä huomioidaan näin merkittävällä tavalla.

Vuoden päihdelääkäri ja Vuoden päihdesairaanhoitaja -palkinnot ovat Päihdelääketieteenyhdistyksen tunnustuksia. Päihdelääketieteenyhdistys perustelee Romun valintaa hänen pitkäjänteisellä ja vaikuttavalla työllään päihdehoitotyön kentällä. Hänen työssään yhdistyvät vahva ammatillinen osaaminen, inhimillinen kohtaaminen ja tinkimätön potilaslähtöisyys.

Romu on ollut aktiivinen myös päihdehoitotyön kehittäjänä valtakunnallisella tasolla. Hänen YAMK-opinnäytetyönsä (2024) käsitteli psykososiaalisen tuen kehittämistä opioidikorvaushoidossa asiakasnäkökulmasta. Lisäksi Romu on toiminut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijana ja osallistunut Päihdelääketieteen yhdistyksen opioidikorvaushoitosuosituksen laatimiseen vuonna 2023.

Pitkä kokemus päihdetyöstä

Johanna Romu on työskennellyt Forssan mielenterveys- ja päihdeyksikössä jo yli 18 vuoden ajan. Työura päihdepalveluissa alkoi aikanaan A-klinikalta, ja vuosien varrella työ on kehittynyt integroiduksi mielenterveys- ja päihdetyöksi.

– Aina olemme hoitaneet myös mielenterveysongelmia päihdeongelmien rinnalla, mutta nykyään myös itsenäisinä haasteina, Romu kertoo.

Pitkän uran aikana työnantaja on hänen mukaansa mahdollistanut työn kehittämisen ja ammatillisen kasvun.

– Olen pystynyt kehittämään osaamistani, ja työ on pysynyt mielekkäänä läpi urani.

Romu sai tunnustusta myös aiemmin, kun hänet valittiin vuonna 2023 vuoden etelähämäläiseksi sairaanhoitajaksi.

– Molemmat tunnustukset ovat minulle hyvin merkittäviä ja isoja luottamuksen osoituksia. Niissä korostuu ihmisen kohtaaminen ja asiakkaan asialla oleminen.

Luottamuksellinen hoitosuhde keskiössä

Forssan mielenterveys- ja päihdeyksikkö tarjoaa perustason mielenterveys- ja päihdepalveluja. Työryhmään kuuluu kuusi sairaanhoitajaa, psykologi ja osastonhoitaja sekä säännöllisesti yksikössä työskentelevä päihdelääkäri ja riippuvuuspalvelujen palveluohjaaja.

– Yksikössä on hyvä yhteishenki, työntekijät puhaltavat yhteen hiileen. Työkaveria autetaan ja tuetaan raskaassa työssä, Romu kertoo.

Johanna toimii yksikössä vastuusairaanhoitajana. Työhön kuuluu muun muassa arjen hoitotyön organisointi, henkilöstön koulutuksen suunnittelu sekä opiskelijoiden ohjaus ja uusien työntekijöiden perehdyttäminen.

Työssä kohdataan asiakkaita, joilla on mielenterveys-, päihde- ja muita riippuvuusongelmia. Hoito perustuu ajanvaraukseen, ja toisinaan vastaanotolle tulee myös asiakkaiden läheisiä. 

– Asiakkaan kanssa luottamuksellisen hoitosuhteen rakentaminen on kaiken lähtökohta, painottaa Romu.

Sairaanhoitajan mukaan päihde- ja mielenterveystyöhön liittyy edelleen sitkeitä väärinkäsityksiä.

– Saatetaan ajatella, että päihde- tai mielenterveysongelma johtuu huonosta itsekurista. Todellisuudessa taustalla on usein monien tekijöiden yhdistelmä.

Hänen mukaansa päihde- ja mielenterveysongelmat koskettavat kaikkia yhteiskuntaryhmiä. Toipuminen on usein pitkä prosessi, joka etenee pienin askelin ja voi sisältää myös retkahduksia.
Romu muistuttaa, että päihdetyö on paljon muutakin kuin käytön lopettamista.

– Se on arjen tukemista, sosiaalisten suhteiden vahvistamista sekä esimerkiksi asumisen ja työn tukemista.

Onnistumiset palkitsevat

Romu kertoo viihtyneensä työssään pitkään erityisesti siksi, että työ on merkityksellistä ja asiakkaiden edistyminen palkitsee.

– Palkitsevinta työssäni on asiakkaiden kohtaaminen ja onnistuneet asiakastapaukset. Joskus asiakkaat ottavat vuosienkin jälkeen yhteyttä ja kertovat, mitä heidän elämäänsä kuuluu.

Forssan seudulla mielenterveys- ja päihdepalveluille on hänen mukaansa jatkuvaa tarvetta. 

– Toivon, että tähän työhön liittyvä stigma vähenee ja että työlle on jatkossakin riittävät resurssit, sanoo Romu.

Työhön kuuluu toisinaan myös haastavia tilanteita, esimerkiksi tilanteita, joissa asiakkaan toivoma hoito ei ole lääketieteellisesti perusteltu.

Vapaa-ajalla koripalloa ja sieniretkiä

Työn vastapainoksi Romu viettää vapaa-aikaa läheisten kanssa. Hän kuvailee elävänsä mielekästä "tätielämää" sisarensa lasten kanssa.

Koripallo on ollut hänelle tärkeä harrastus: Romu toimi 13 vuotta liigatason koripallojoukkueen joukkueenjohtajana.

– Nykyään seuraan koripalloa aktiivisesti penkkiurheilijana.

Syksyisin Romu viihtyy myös metsässä sienestämässä. Lisäksi hyvä ruoka on hänelle tärkeä harrastus – niin kotikeittiössä kuin ravintoloissa.

Vuoden päihdesairaanhoitaja -tunnustus on tärkeä arvostuksen osoitus myös Kanta-Hämeen hyvinvointialueella tehtävälle päihde- ja mielenterveystyölle.

ARTIKKELI / 09.03.2026

Aivojesi parhaaksi – pieniä tekoja, suuria vaikutuksia FINGER-mallin avulla

Aivoviikko muistuttaa meitä joka vuosi yhdestä tärkeimmästä voimavarastamme: aivoistamme. Aivoterveys ei ole jotain, joka vain “on tai ei ole”– siihen voidaan vaikuttaa merkittävästi ihan tavallisilla arjen valinnoilla. Tutkimusten mukaan jopa 40 % muistisairauksista olisi ehkäistävissä tai siirrettävissä myöhemmäksi, kun hyödynnetään tutkitusti toimivia elintapamuutoksia. 

Yksi vaikuttavimmista ja tunnetuimmista tutkimusnäytön lähteistä on suomalainen läpimurto: FINGER-tutkimus. 

FINGER – suomalainen menestystarina, joka mullisti käsityksen aivoterveydestä 

FINGER-tutkimus osoitti ensimmäisenä maailmassa, että monipuolinen elintapaohjelma voi parantaa ikääntyneiden muistia ja ajattelutoimintoja sekä ehkäistä kognitiivisen toimintakyvyn heikentymistä. Vaikutukset olivat laaja-alaisia ja näkyivät myös niillä, joilla oli perinnöllinen tai muu kohonnut riski muistisairauteen. 

Mistä FINGER-mallissa on kyse?

Sen ytimessä on viisi keskeistä osa-aluetta: 

• Terveellinen ravitsemus 
• Säännöllinen ja nousujohteinen liikunta 
• Muistiharjoittelu ja muu kognitiivinen aktivointi 
• Sosiaalinen aktiivisuus 
• Sydän- ja verisuoniterveyden riskitekijöiden hallinta 

Täältä voi lukea lisää FINGER tutkimushankkeesta: FINGER-tutkimushanke - THL

Nämä tutkitut ja toimivat elementit yhdessä muodostavat kokonaisuuden, joka tukee aivojen hyvinvointia läpi elämän. 

Aivoviikolla on lupa innostua – tee pieni aivoterveysteko joka päivä 

Aivoviikko tarjoaa täydellisen hetken pysähtyä ja pohtia omia arjen tapoja. Pienet teot ovat usein kaikkein voimakkaimpia: lyhyt kävelylenkki, ystävälle soittaminen, uuden reseptin kokeileminen tai muutama minuutti aivojumppaa, vaikka jonkin pelin muodossa, voivat olla juuri se kipinä, joka vie kohti parempaa aivoterveyttä.  

Muista myös tuttu periaate: kun aivot voivat hyvin, voi sydänkin hyvin. Aivo- ja sydänterveyttä tukevat valinnat kulkevat käsi kädessä, ja jokainen pieni teko on sijoitus tulevaisuuden hyvinvointiin. 

Kannustamme jokaista tekemään Aivoviikolla ainakin yhden pienen muutoksen – sellaisen, joka tuntuu itselle mielekkäältä. Kun yhden askeleen ottaa tänään, seuraava askel on jo helpompi.  

Aivoterveys kuuluu kaikille – ja sitä edistetään jo alueellisesti 

Aivoterveyteen panostaminen ei vaadi radikaaleja muutoksia. Usein jo pienet, toistuvat teot arjessa riittävät: kävelylenkki, terveellinen välipala, sosiaalinen tapaaminen vaikka ystävän kanssa, uuden oppiminen tai verenpaineen seuraaminen. Myös säännöllisistä kontrolleista huolehtiminen on tärkeää, jos sellaisia on määritelty terveydenhuollosta. Aivot muokkautuvat koko elämän ajan – koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. 

Alueellamme aivoterveyden edistäminen näkyy myös käytännön tekemisenä: 

Meillä on Kanta-Hämeen alueella nyt muutama aivotreeniohjaaja ja Muistijälki-hankkeemme aikana toivomme saavamme kouluttajia lisää alueelle, jotta arjen toiminta eri yksiköissä monipuolistuu ja vahvistuu entisestään. 

Janakkalan Arjen aarteet -ryhmä tuli juuri päätökseensä, ja sieltä moni osallistuja löysi omia pieniä, mutta merkittäviä muutoksia arkeensa – sellaisia, joilla on aivoterveyttä edistävä vaikutus pitkälle tulevaisuuteen. Hankkeen pilotit ovat edenneet Tammelaan ja siirtyvät seuraavaksi Forssaan, missä aivoterveyttä tukevia toimintamalleja kehitetään edelleen paikallisiin tarpeisiin. 

Kaikki tämä vahvistaa yhteistä tavoitetta: tarjota mahdollisuuksia oivalluksiin, oppimiseen ja hyvinvointia tukeviin muutoksiin aivan tavallisessa arjessa. 

Haluatko vahvistaa omaa aivoterveyttäsi? Tutustu FINGER ABC -koulutukseen, joka on nyt saatavilla suomeksi! 

Ota seuraava askel kohti parempaa aivoterveyttä ja kokeile maksutonta FINGER ABC -verkkokoulutusta! Koulutus perustuu tutkimusnäyttöön ja tarjoaa: 

• Selkeät ja käytännölliset ohjeet muistisairauksien ennaltaehkäisyyn 
• Tietoa elintapojen vaikutuksesta aivoterveyteen 
• Konkreettisia arjen vinkkejä muisti ja ajattelutoimintojen tukemiseen 
• Käytännön harjoituksia FINGER mallin osa-alueiden toteuttamiseen 

Siirry FINGER ABC koulutukseen tästä: FINGER abc (Finnish version)

Koulutus sopii kaikille – olipa riskitasosi pieni tai suuri. Pienillä muutoksilla voi olla suuri vaikutus. Aloita jo tänään! 

Leena Onttonen 
Projektiasiantuntija  
Muistijälki - Aivoterveyttä elämänvarrelle -hanke 
Kanta-Hämeen hyvinvointialue 
Terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisen määräraha (STM) 

ARTIKKELI / 06.03.2026

Psykiatrian muutto Assi-sairaalaan – suuri askel kohti modernia hoitoa

Kanta-Hämeen hyvinvointialueen psykiatrian palvelut ovat siirtyneet uuteen Assi-sairaalaan Ahvenistolle. Muutto on merkittävä virstanpylväs psykiatrian toiminnalle ja samalla tärkeä askel koko erikoissairaanhoidon kehityksessä.

Uudessa sairaalassa psykiatria toimii tiiviinä osana muuta erikoissairaanhoitoa. Aiemman erillisen sijainnin sijaan psykiatrian palvelut sijoittuvat nyt samaan sairaalakokonaisuuteen muiden erikoisalojen kanssa.

– Psykiatria ei ole enää erillinen sivurakennus, vaan olemme osa samaa erikoissairaanhoidon palvelukokonaisuutta. Uudet tilat mahdollistavat myös modernimmat toimintatavat ja tukevat potilaiden hoitoa aivan eri tavalla kuin aiemmin, kertoo osastonhoitaja Petra
 Vuorinen.

Muuttoa valmisteltiin vuoden ajan

Psykiatrian muuttoa uuteen sairaalaan alettiin valmistella keväällä 2025. Muuton suunnitteluun osallistuivat psykiatrian muuttovastaavat sekä lähijohtajat, jotka tapasivat säännöllisesti lähes vuoden ajan.

Muutossa keskeistä oli potilaiden hoidon jatkuvuuden turvaaminen. Poliklinikat olivat muuton aikana valmiudessa tukemaan vuodeosastoja potilashoidossa ja potilassiirroissa.

Muuton koordinoinnissa keskeisessä roolissa oli suunnitteluasiantuntija Nina Vesterinen, joka ohjasi ja tuki muuton valmistelua yhdessä yksiköiden kanssa.

– Muutto on ollut paljon yhteistä suunnittelua, koordinointia ja jatkuvaa vuoropuhelua yksiköiden välillä. Kun valmisteluun käytettiin aikaa ja ihmiset pääsivät osallistumaan suunnitteluun, muuttopäivä sujui rauhallisesti ja hyvässä hengessä, kertoo osastonhoitaja Minka  Virta.

Psykiatrian palvelut saman katon alle

Assi-sairaalaan siirtyvät psykiatrian vuodeosastot, psykiatrian poliklinikka, tehostettu avohoito, ECT-yksikkö, nuorisopsykiatrian poliklinikka Jopo, nuorisopsykiatrian osasto sekä lastenpsykiatrian poliklinikka.

Psykiatrian toiminnot sijoittuvat pääosin osastotaloon ja elektiiviseen taloon. ECT-yksikkö toimii kuuman sairaalan puolella. Psykiatrian vuodeosastot sekä nuorisopsykiatrian poliklinikka sijaitsevat osastotalossa, kun taas psykiatrian ja lastenpsykiatrian poliklinikat toimivat elektiivisessä talossa samoissa tiloissa somaattisten erikoisalojen kanssa.

Uudet tilat tukevat potilaiden toipumista

Psykiatrisessa hoidossa hoitoympäristöllä on suuri merkitys. Assissa tilat on suunniteltu tukemaan potilaiden toipumista, turvallisuuden tunnetta ja rauhallista hoitoilmapiiriä.

Vuodeosastoilla on pääosin yhden hengen potilashuoneet omilla kylpyhuoneilla, mikä lisää potilaiden yksityisyyttä ja rauhaa. Jokaiselta vuodeosastolta on myös pääsy suljetulle ulkoilupihalle. Psykiatrialla on lisäksi omat tilat turvasolulle, jota käytetään psykiatrisessa tehohoidossa.

Poliklinikoilla käytössä ovat yhteiskäyttöiset vastaanottohuoneet sekä yhteiset tiimi- ja taukotilat somaattisten erikoisalojen kanssa. Lisäksi psykiatrian käytössä on muun muassa kuntosali, liikuntatila, sauna ja aistihuone.

– Yhden hengen potilashuoneet ja rauhallinen ympäristö lisäävät turvallisuuden tunnetta sekä potilaille että henkilökunnalle. Myös mahdollisuus ulkoiluun ja tilojen viihtyisyys tukevat potilaiden toipumista, kertoo osastonhoitaja Mikko Paimela.

Potilaan näkökulmasta rauhallisempi hoitoympäristö

Potilaan näkökulmasta uusi sairaala näkyy ennen kaikkea modernimpina ja rauhallisempina tiloina. Oma huone lisää yksityisyyttä ja mahdollistaa levollisemman hoitojakson. Potilailla on myös mahdollisuus ulkoiluun vuodeosastoilla.

Saman rakennuksen sisältä löytyvät kahvila, R-kioski sekä muiden erikoisalojen palvelut. Lasten palveluissa yhteistyö eri erikoisalojen välillä helpottuu, kun esimerkiksi neurologian ja lastenpsykiatrian vastaanottoja voidaan toteuttaa vierekkäisissä huoneissa samalla kerroksella.

Assi tuo erikoissairaanhoidon toimintoja lähemmäs toisiaan. Psykiatria toimii nyt samassa rakennuksessa somaattisten erikoisalojen kanssa, mikä helpottaa yhteistyötä eri erikoisalojen välillä ja vahvistaa yhteistä hoitokokonaisuutta.

Psykiatrian muutto on ollut laaja yhteinen prosessi, jossa keskeistä on ollut avoin viestintä, suunnitelmallisuus ja yhteistyö yli yksikkörajojen. Muutoksen onnistumisen taustalla ovat luottamus ja yhdessä tekeminen.

ARTIKKELI / 05.03.2026

Ensimmäinen yö Assissa – uusi arki alkaa

Vanajaveden osasto 3:n toiminta siirtyi Assiin. Päivän aikana 17 potilasta muutti Viipurintieltä Ahveniston uuteen sairaalaan. Illan hämärtyessä alkoi ensimmäinen yö uudessa ympäristössä.
Sairaanhoitaja Outi Lehtinen kuvaa lähtötunnelmaa rauhalliseksi, vaikka mukana oli myös uuden alun jännitystä.

– Oma olo oli yövuoroon lähtiessä jotain innostuneen ja sopivasti jännittyneen väliltä. Mutta mieli oli levollinen, kun tiesi, että Marian kanssa kyllä selviämme.

Työparina oli lähihoitaja Maria Vahtera. Uusi sairaala, mutta tuttu työpari ja tuttu ammattitaito.

Huolellinen valmistelu kantoi

Potilaiden siirto sujui suunnitelmien mukaisesti. Lähettävä osasto Viipurintiellä ja vastaanottava tiimi Assissa toimivat rinnakkain.

– Kaikki oli tarkasti suunniteltu. Oman osaston väki oli lähettämässä potilaita ja samoin vastaanottamassa Assissa. Käsittääkseni kaikki potilaat olivat jo lounasaikaan siirtyneet.
Jokaisella oli oma tehtävänsä, ja kokonaisuus pysyi hallittuna. Hyvä valmistelu näkyi siinä, että siirtymä tuntui järjestelmälliseltä – ei kiireiseltä.

Ensiaskeleet uudessa sairaalassa

Yövuoroon saapuessa arjen käytännöt oli tehty helpoiksi.

– Oma varustelijamme oli meitä vastassa. Ei tarvinnut stressata avaimista, työvaatteista, pukukopista tai osastolle löytämisestä.

Osastolla vastassa olivat kollegat, jotka opastivat uusissa tiloissa. Tunnelma oli Outin mukaan rauhallinen.

Ensimmäinen yö sujui levollisesti. Potilaita oli vielä normaalia vähemmän, mikä antoi aikaa tutustua tiloihin ja hahmottaa uutta ympäristöä.

– Oli aikaa katsella, mistä mitäkin löytyy tarvittaessa.

Uudet yhden hengen huoneet näkyivät heti potilaiden voinnissa.

– Potilaat nukkuivat rauhallisemmin yhden hengen huoneissa.

Hallittu alku

Ensimmäinen yö Assissa eteni rauhallisesti. Se kertoi ennen kaikkea siitä, että valmistelu, yhteistyö ja henkilöstön kokemus kantoivat muutoksen yli.

Uusi sairaala ei näyttäytynyt suurena hetkenä, vaan arkisena työnä: potilaiden siirtymisenä turvallisesti, kollegoiden tukena toisilleen ja yönä, jonka aikana uusi ympäristö alkoi tulla tutuksi.

Siitä uusi arki alkaa.

ARTIKKELI / 23.02.2026

Sairaalan muutto on ainutlaatuinen ponnistus

Sairaalan muutto on mittava ja monivaiheinen tehtävä, jonka aikana sairaalan palvelut on pidettävä käynnissä ilman katkoksia. Se on suuri voimanponnistus, jossa tärkeintä on varmistaa asiakkaiden hoitoon pääsy ja henkilöstön turvallinen työympäristö.

Assi-sairaalaan muuttavat ensimmäisinä tukipalvelut ja peruspalvelut, joiden avulla testataan uusia järjestelmiä ja varmistetaan toimivuus ennen kriittisten yksiköiden muuttoa. Päivystyspoliklinikka, teho- ja valvontayksikkö sekä leikkaustoiminta muuttavat viimeisinä – näin voimme varmistua siitä, että sairaalan kokonaisuus toimii kaikilta osin ennen kaikkein tärkeimpien palveluiden siirtymistä.

Olen valmistautunut muuttoon jo yli kahden vuoden ajan. Ensimmäisenä tehtävänäni oli inventoida Kanta-sairaalan ja Vanajaveden sairaalan irtokalusteet yhdessä yksiköiden kanssa. Sen jälkeen olen saanut olla ohjaamassa yksiköitä muuton suunnittelussa ja valmistautumisessa. Työ on laajaa ja yksityiskohtaista, mutta samalla innostavaa – yhdessä suunnittelemme tulevaisuutta.

Suunnitteluun osallistui lähes 80 yksikön henkilöstö. Jokaisesta yksiköstä on nimetty muuttovastaavat, jotka tuntevat oman toimintansa erityispiirteet ja osaavat nostaa esiin tärkeät näkökulmat. Henkilöstön aktiivinen osallistuminen ja rohkeus tuoda esille omia tarpeitaan on ollut hienoa. Erityisesti asiakkaiden turvallisuus ja hoidon sujuvuus ovat nousseet suunnittelun keskiöön.

Muuton lukuja:

• Muuttavan henkilöstön määrä: 2100
• Muuttavat neliöt: 113 784,5 brm
• Muuttovastaavia: 130
• Muutettavia lääkintälaitteita: 2100
• Muutettavia irtokalusteita: 1800

Moni palvelu jatkuu muuton ajan kahdessa sairaalassa yhtä aikaa. Tämä edellyttää henkilöstöltä venymistä – joissain yksiköissä työntekijämäärä jopa tuplataan muuton ajaksi. Uudet tilat ja toimintatavat vaativat henkilöstöltä perehdytystä, ja asiakkaille viestitään hyvissä ajoin, missä heidän palvelunsa sijaitsevat muuton keskellä. Hyvä suunnittelu ja varautuminen korostuvat erityisesti kriittisissä toiminnoissa, joissa palvelut eivät voi pysähtyä hetkeksikään.

Olemme pilkkoneet muuton isoista kokonaisuuksista pienempiin osiin ja varautuneet erilaisiin skenaarioihin. Tarvittaessa pystymme muuttamaan suunnitelmia lennosta. Olemme myös tutustuneet muiden sairaaloiden muuttoihin, mikä on vahvistanut, että olemme oikealla tiellä.

Muuton keskeiset kokonaisuudet

• Palveluiden turvaaminen muuton aikana
• Henkilöstösuunnittelu
• Viestintä asiakkaille, henkilöstölle ja kumppaneille
• Potilaiden siirrot
• Tavara- ja laitemuutot

Muutto herättää odotusta ja jännitystä, välillä myös huolta. Yksiköt eivät kuitenkaan ole tässä yksin: tukena on työryhmiä, kumppaneita ja ennen kaikkea toisemme. On ollut rohkaisevaa nähdä, miten yksiköt ovat löytäneet yhdessä ratkaisuja ja tukeneet toisiaan matkan varrella.

Tämä muutto on ainutlaatuinen kokemus, ja sen jälkeen haluan, että jokainen Assiin muuttava voi olla ylpeä siitä, mitä on tehnyt. Kyse ei ole vain rakennuksen vaihtamisesta – kyse on siitä, että kantahämäläiset saavat turvallista hoitoa myös muutoksen keskellä. Matka on vaativa, mutta kuljemme sitä yhdessä, osaavien ihmisten voimin, luottavaisin mielin.

Kirjoittajana Oma Hämeen suunnitteluasiantuntija Nina Vesterinen.
Suunnitteluasiantuntija Nina Vesterinen on ollut keskeisessä roolissa valmistelemassa Assin siirtymää kohti toimivaa arkea. Sairaanhoitajataustansa ansiosta hän tarkastelee muuttoa ennen kaikkea käyttäjien ja henkilöstön näkökulmasta – käytännönläheisesti, ratkaisukeskeisesti ja suurella sydämellä. Muutto uuteen sairaalaan on hänelle enemmän kuin logistinen vaihe: se on yhteinen ponnistus kohti parempaa arkea kaikille.

ARTIKKELI / 20.02.2026

Ikä Iloiten -hanke jalkautui miesten pariin Janakkalassa – kohtaamisista arvokasta tietoa palvelujen kehittämiseen

Hanke pyrkii tavoittamaan palvelujen ulkopuolella olevia iäkkäitä ihmisiä siellä, missä he ovat. THL pitää lähestymistapaa raikkaana ja merkityksellisenä. 
 

Janakkalan Ahilammen kodalle saapui kirpeänä tammikuun pakkaspäivänä viitisentoista iäkästä miestä - suurin osa toisilleen ennestään tuttuja paikallisten huoltoaseman ja kahvilan pöydistä. Kanta-Hämeen hyvinvointialueen Ikä Iloiten –hanke oli kutsunut yhteiseen iltapäivään tärkeän kohderyhmänsä: ikääntyvät miehet, jotka voivat helposti jäädä palvelujen ulkopuolelle. 

Päivän tavoitteena oli tuoda miehet ja yhteistyökumppanit yhteen. Oma Hämeen lisäksi paikalla oli edustajia Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, SPR:n paikallisosastolta ja Kyläturva-hankkeesta HAMK:sta Kirsi Hipp. 

Yhteisöllisyyttä ja tukiverkkoja kahvipöydistä 

Makkaranpaiston lomassa käytiin keskustelua ikääntymisestä ja siihen liittyvistä tarpeista. Turvallisuus ja yksinäisyys nousivat esiin suurina huolenaiheina. Vaikka kodalle kokoontuneet miehet eivät ole juurikaan järjestettyihin verkostoihin ja tapahtumiin osallistuneet, he ovat muodostaneet omat verkostonsa kahvipöytiin huoltoasemille ja kahviloihin. Niihin kokoonnutaan säännöllisesti. 

– Joka päivä sinne on lähdettävä, potkaistava itsensä ulos, muuten jää kotiin. Saatamme kokoontua helposti jopa kolme tuntia ja keskustella päivän polttavista asioista. Se lisää myös turvallisuutta: on hyvä, että on porukka, joka katsoo perään ja josta voi aina kysyä apua. Huomaamme aina, jos joku puuttuu porukasta, miehet kuvailevat yksissä tuumin. 

He kokevat, että omaehtoinen kokoontuminen on tuonut paljon yhteisöllisyyttä ja turvaverkkoa työelämän jälkeen - harvalla on ollut vakiintuneita porukoita töissä käydessä. Mukaan otetaan – tai jopa houkutellaan – uusia ihmisiä avoimin mielin. Porukoiden ikähaitari on yli 20 vuotta: nuorimmat ovat juuri eläkkeelle jääneet ja vanhimmat jo lähes 90-vuotiaita. 

– Kaikki mahtuu mukaan, harjoittelujaksolle voi tulla nuorempiakin. Paikalla ei varsinaisesti ole merkitystä. Eiköhän näitä kokoontumisia ole joka pitäjällä. Naisilla on omat harrastusryhmänsä, meillä nämä, naurahtaa yksi miehistä, Kari Koskela. 

Aidosti kohtaavaa kuuntelua 

Vuonna 2025 alkaneen Ikä Iloiten -hankkeen tavoitteena on vahvistaa iäkkäiden aktiivisuutta ja toimintakykyä sekä tavoittaa erityisesti ne, jotka jäävät palvelujen ulkopuolelle. Hankkeessa keskitytään erityisesti ehkäisevään päihdetyöhön. 

Hanketyöntekijät Christa Ahonen (kuvassa oikealla) ja Anuliisa Salovaara ovat syksyn aikana tutustuneet Janakkalassa omaehtoisesti kokoontuviin porukoihin. Toisin kuin perinteisesti, ihmisiä ei ole kutsuttu järjestettyihin tapahtumiin, vaan tietoa ja tukea on viety sinne, missä kohderyhmä jo on. 

– Olemme keskustelleet miesten kanssa siitä, mitkä asiat ovat heille tärkeitä ja millaista tarvetta heillä on palveluille. Olemme halunneet tarjota aidosti kohtaavaa kuuntelua. Jos haluaa huomioida jotain ryhmää, heitä täytyy kuunnella. Nämä miehet ovat oman elämänsä asiantuntijoita. Olemme halunneet nostaa heidän arvoaan. Se vaatii myös tekijöiltä ammattiroolin riisumista, Ahonen ja Salovaara kertovat. 

Tiiviit miesporukat ovat ottaneet hanketyöntekijät uteliaisuudella vastaan – vaikka alkuun jalkautuminen pieneen kuntaan herättikin ihmetystä.  

– Onhan se ollut sellainen piristysruiske, että tänne tullaan. Eikä väkisin ole tuppauduttu mukaan, vaan kysytty kohteliaasti, miehet tuumaavat. 

Hankkeessa toivotaan, että jalkautumisen malli voisi laajentua myös muille alueille ja kuntiin. 

Lähestymistapa herättää kiinnostusta myös valtakunnallisesti 

Makkaranpaistotapahtumassa mukana ollut THL:n kehittämispäällikkö Mari Luonsinen pitää hankkeen lähestymistapaa raikkaana. Hän näkee tärkeänä, että palveluiden kohderyhmät tulevat kuulluiksi ja nähdyiksi koko kehittämisen ajan – ei vain suunnitteluvaiheessa, vaan myös toteutuksessa ja arvioinnissa. 

– Tässä lähestymistavassa on jotain hyvin luontevaa ja samalla raikasta. Sen sijaan, että perustettaisiin uusia ryhmiä tai odotettaisiin ihmisten ottavan itse yhteyttä, mennään sinne, missä ihmiset jo valmiiksi kokoontuvat ja viettävät aikaa. Miesten kokemukset ja näkemykset tarjoavat arvokasta tietoa hyvinvointia ja terveyttä edistävien palvelujen suuntaamiseen. Näitä oivalluksia voisi hyödyntää esimerkiksi matalan kynnyksen kohtaamispaikkatoimintojen suunnittelussa ja vahvistamisessa. 

Luonsinen näkee, että sote-alalla kannattaisi muutenkin rohkeasti kokeilla erilaisia tapoja tavoittaa ihmisiä – erityisesti niitä iäkkäitä, joita voi muuten olla vaikea tavoittaa ja joilla saattaa olla riski toimintakyvyn heikkenemiseen. 

– Jos voimme mennä heidän luokseen ja rakentaa luottamusta siellä, missä he jo ovat, se voi olla merkittävä askel kohti oikea-aikaisempaa tukea. 

Kuva: Timo Martola.

Ikä Iloiten – selvästi eteenpäin -hanke (2025–2027) 

• STM:n rahoittama terveyden edistämisen hanke 

• Mukana kuusi kuntaa ja useita järjestöjä 

• Kohderyhmänä yli 65-vuotiaat 

• Painopiste: ehkäisevä päihdetyö, osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistaminen 

• Tavoitteena pysyvä varhaisen puuttumisen toimintamalli kuntien käyttöön 

ARTIKKELI / 12.02.2026

Chat tuo avun lähemmäksi arkea – näin saat digipalveluista parhaan hyödyn

Chat-asiointi on nopea ja vaivaton tapa hoitaa monia sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyviä asioita. Kun tiedät, mihin chattia voi käyttää ja täytät esitiedot huolellisesti, saat apua turvallisesti ja sujuvasti ilman ajanvarausta.

Terveys-chat

Terveys-chatissa voit keskustella oireistasi tai muusta terveyshuolestasi terveydenhuollon ammattilaisen kanssa arkisin klo 8–20. Ota rohkeasti yhteyttä matalalla kynnyksellä.

Vinkki suun terveydenhuollon asiakkaille:

Vaikka chatissa voi hoitaa myös ajanvarausasioita, useimpien suun terveydenhuollon aikojen siirto ja peruutus onnistuu jo digitaalisesti joko Oma Häme -sovelluksella tai kirjautumalla asiointipalveluun osoitteessa omahame.fi.

Hyvin täytetyt esitiedot nopeuttavat asiointia Terveys-chatissa

Chat-asiointi alkaa esitietokyselyllä. Huolellisesti täytetyt esitiedot:

• nopeuttavat asiointia ja vähentävät lisäkysymyksiä
• varmistavat ohjautumisen oikealle ammattilaiselle
• parantavat hoidon turvallisuutta ja laatua
• auttavat ammattilaista hahmottamaan kokonaistilanteesi
• auttavat sinua itseäsi jäsentämään tilanteesi

Täyttämällä esitiedot huolella autat sekä itseäsi että ammattilaista – ja asiasi etenee sujuvammin.

Näin lähetät kuvan Terveys-chatissa

Jos ammattilainen pyytää sinua lähettämään kuvan tai liitteen:

1. Klikkaa ”Liitä tiedosto”.
2. Noudata näkyviin tulevia ohjeita ja sallitut tiedostotyypit.
3. Valitse ja tuplaklikkaa lähetettävä tiedosto.
4. Voit vielä vaihtaa tai poistaa kuvan ennen lähetystä.
5. Paina Lähetä.

Lähetetty kuva näkyy keskustelussa ja tukee hoidon tai tilanteen arviointia.

Neuvola-chat

Neuvola-chatissa voit asioida terveydenhoitajan kanssa lapsiperhe-elämään, raskauteen, ehkäisyyn, perhesuunnitteluun, lapsettomuuteen sekä raskauden keskeytyksiin liittyvissä asioissa. 
Lisäksi saat tarvittaessa apua lapsiperheiden sosiaaliohjaajalta neuvola-chatin aukioloaikojen mukaisesti. Sairaalan kätilöt ovat mukana chatissa maanantaisin ja torstaisin klo 12–14.

Vinkki neuvolan ajanvarausasioihin liittyen:

Vaikka chatissa voi hoitaa myös ajanvarauksiin ja peruutuksiin liittyviä asioita, monet neuvolan määräaikaistarkastukset ja ajat voit jo varata helposti Oma Häme -sovelluksella tai kirjautumalla asiointipalveluun osoitteessa omahame.fi.

Aikuissosiaalityön chat

Aikuissosiaalityön chatissa voit keskustella sosiaaliohjaajan kanssa elämän erilaisista haasteista, kuten arjessa selviytymisestä, elämänhallinnasta ja sosiaalipalveluista. 

Usein kysymykset liittyvät taloudellisiin huoliin. Tutustu ensin Oma Hämeen verkkosivuihin taloudellisista tuista. Jos kaipaat lisää ohjausta ja neuvontaa, ota yhteyttä chatin kautta.

Tukea taloudellisiin ongelmiin

Infon chat

Infon chatista saat neuvontaa esimerkiksi Oma Hämeen palveluiden yhteystietoihin, sijainteihin tai yleisiin toimintaohjeisiin liittyen. 

Chatissa ei käsitellä potilastietoja eikä ajanvarauksiin tai laskutukseen liittyviä asioita. Chatissa ei myöskään anneta ohjausta tai neuvontaa terveyteen tai elämäntilanteeseen liittyen. Jos haluat keskustella sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, ota yhteys joko Terveys-, Neuvola- tai Aikuissosiaalityön chatin kautta.

Chat-asiointi lapsen tai muun läheisen puolesta

Voit asioida chatissa myös toisen henkilön tai alle 18-vuotiaan lapsesi puolesta, jos sinulla on siihen valtuutus. Henkilö, jonka puolesta haluat asioida, valitaan Suomi.fi-verkkopalvelussa.

Lue lisää toisen puolesta asioinnista

Mistä chatit löytyvät?

Löydät chatit sivustomme alakulman ”Aloita chat” -painikkeesta sekä Oma Häme -sovelluksesta.

ARTIKKELI / 16.01.2026

Assin blogi: Assi herää eloon – mitä tapahtuu, kun tulevaisuuden sairaala täytetään elämää varten?

Kun Assi vastaanotettiin syksyllä, se oli kuin hieno, uusi talo, joka odotti muuttajia: valoisa, avara ja täynnä mahdollisuuksia – mutta vielä tyhjä. Nyt elämme vaihetta, jossa tuo talo täytetään kaikella sillä, mitä siellä asuminen ja eläminen vaatii. Sairaala on vain monimutkaisempi kokonaisuus kuin omakotitalo. Kalustamisen ja varustamisen myötä Assi alkaa päivä päivältä muuttua rakennuksesta toimivaksi sairaalaksi. Jokainen tuoli, jokainen näyttö ja jokainen hoitotarvike vie meitä lähemmäs hetkeä, jolloin ensimmäiset asiakkaat kävelevät ovista sisään.

Miksi tämä vaihe on niin merkittävä?

Satojen ammattilaisten pitkä suunnittelutyö alkaa nyt konkretisoitua. Olen saanut olla mukana Assi-hankkeessa lähes yhdeksän vuotta, ja tuntuu samaan aikaan uskomattomalta ja liikuttavalta nähdä, kuinka kauaskantoiset tavoitteet, tarpeet ja suunnitelmat muuttuvat kalusteiksi, laitteiksi ja toimiviksi tiloiksi. Olen ylpeä tiimistämme ja siitä, miten hyvässä hengessä töitä tehdään. Usein olen miettinyt, että tällä porukalla menisimme vaikka kuuhun – ja ehkä se on omalla tavallaan tehtykin, kun yksi upea sairaala on saatu aikaiseksi.

Kulissien takana tapahtuu paljon

Sairaala vastaanotettiin allianssilta muutaman kuukauden etuajassa, mikä oli huikea suoritus. Vastaanoton jälkeen aloitimme saman tien kalustamisen, joka kestää vuoden loppuun asti. Kun vuodenvaihde tulee, alkaa varustamisvaihe ja yksiköt ottavat päävastuun omista tiloistaan. Työ koskettaa yhteensä 2747 toiminnallista tilaa ja käytäviä, joten kyse ei ole mistään pienestä kokonaisuudesta. Samaan aikaan tiloihin tehdään IT-asennuksia, lääkinnälliset laitteet otetaan vastaan ja tarkastetaan, erilaiset järjestelmät asennetaan ja testataan, tilat ja toiminnot validoidaan ja perehdytykset valmistellaan. Pitkän hankkeen aikana on syntynyt myös pieniä korjaustarpeita, jotka liittyvät toiminnan muutoksiin tai hankintoihin. Hyvä suunnittelu ja muutosprosessi ovat pitäneet nämä maltillisina ja hallittavina.

Tätä kaikkea tekee huikea joukko ammattilaisia: yksiköiden superkäyttäjiä, tila- ja kiinteistöpalveluiden asiantuntijoita, ICT-osaajia, lääkintätekniikan väkeä, puhtaus- ja ruokapalveluiden ammattilaisia, laboratorion henkilöstöä ja tukipalveluyhtiön työntekijöitä. Yhteistyö ja hyvä fiilis ovat tämän vaiheen sydän.

Kalustaminen

Kalustamisen ja varustamisen kokoluokka hahmottuu parhaiten, kun katsoo kokonaisuutta kappalemäärien kautta. Uudishankintoja tulee Assiin useita kymmeniä tuhansia. Jokainen hankittu tuote – olipa se sitten tuoli, hoitotarvike tai monitori – täytyy vastaanottaa, tarkistaa, rekisteröidä järjestelmiin ja viedä oikeaan paikkaansa. Pelkästään irtokalusteita tulee lähes 11 000 kappaletta. Jokainen niistä asennetaan, tarkastetaan ja kirjataan järjestelmään.  Uudishankintojen lisäksi muutamme kalusteita -oikeastaan kaiken mahdollisen, jotta saamme hankintakuluja kohtuullisemmiksi.

Olin varautunut siihen, että kalustaminen olisi haastavaa ja hidasta, mutta on ollut suuri ilo huomata, kuinka sulavasti kaikki on edennyt. Taustalla on tarkkaan rakennettu prosessi, viikkotasoinen aikataulutus ja jatkuva tilannekuva, joka varmistaa, että pysymme kartalla niin tehtävien etenemisestä kuin mahdollisista riskeistäkin. Lisäksi benchmarkkasimme muiden hyvinvointialueiden vastaavia vaiheita, mikä auttoi luomaan meille toimivan mallin. Assi alkaa jo nyt näyttää oikealta sairaalalta, sellaiselta, joka odottaa pääsevänsä tekemään sitä, mihin se on rakennettu.

Testaus – kaikki testataan, koska kaikki on tärkeää

Sairaalaympäristössä mikään ei saa jäädä sattuman varaan. Siksi testausvaiheessa käydään läpi käytännössä kaikki: teknologian toimivuus, potilaan kulkureitit, laitteiden toiminta, hätätilanteiden toimintamallit, järjestelmät ja turvallisuuden eri tasot. Osa näistä testeistä on lakisääteisiä, osa syntynyt hyvistä käytännöistä ja kokemuksesta, mutta kaikki ovat tärkeitä. On parempi testata rauhassa etukäteen kuin havahtua kiireessä siihen, että jonkin olisi pitänyt olla toisin. Testaukseen osallistuu laaja joukko ammattilaisia terveydenhuollon henkilöstöstä IT:hen ja lääkintätekniikasta turvallisuusväkeen, puhtauspalveluihin ja logistiikkaan. Juuri tämä moniammatillisuus tekee meistä vahvoja ja varmistaa, että Assin arki tulee toimimaan kitkattomasti.

Superkäyttäjät – arjen sankarit

Superkäyttäjät ovat tämän vaiheen avainhenkilöitä. Heitä on 26, ja he toimivat yksiköidensä vastuuhenkilöinä, koordinoivat kalustamista ja varustamista sekä varmistavat, että yksiköiden toiminta pystyy käynnistymään uusissa tiloissa muuton jälkeen. He tekevät työtä yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa, ja yhteistyön merkitys korostuu jokaisena päivänä. Ilmapiirissä on jännitystä, ylpeyttä ja oppimisen iloa. Tiimi on hitsautunut hienosti yhteen. Yksi konkreettinen esimerkki tästä on superkäyttäjien oma ehdotus viikoittaisesta Assin Superjumpasta. Toteutimme sen, ja siitä on tullut ihastuttava osa yhteistä matkaa. Se kertoo sitoutumisesta ja siitä, miten arvokasta yhdessä tekeminen on.

Miltä Assi näyttää juuri nyt?

Assilla alkaa olla oma ilme. Liikkuessani tiloissa tuntuu, että se on enää pienen matkan päässä siitä elämästä, jota varten se on rakennettu. Päivä päivältä on helpompaa irrottaa otteensa sairaalasta ja antaa sen hiljalleen siirtyä omistajiensa – yksiköiden ja henkilöstön – käsiin. Myönnän, että ajattelen Assia välillä hahmona. Sen kanssa on koettu niin paljon, ettei sitä voi enää ajatella pelkkänä rakennuksena. Kun ensimmäiset asiakkaat saapuvat aulaan, istun varmasti katsomassa. Se tulee olemaan tunteikas hetki.

Mitä seuraavaksi?

Alkuvuodesta Assi siirtyy seuraavaan etappiin, kun yksiköt alkavat vastata varustelusta. Me tuemme heitä tarpeen mukaan, mutta hiljalleen astumme takavasemmalle. Kun kuulen yksiköiden väen kertovan tiloistaan omistajuuden tunteella, sydämeni läikähtää. Monta vuotta Assi nojasi meihin, mutta nyt se alkaa olla valmis seisomaan omilla jaloillaan. Tulevaisuuden sairaala on todella jo käsin kosketeltavissa, ja se on upeaa.

Kirjoittajana Oma Hämeen suunnitteluasiantuntija Soili Hietasola-Husu.
Soili Hietasola-Husu on pitkän linjan suunnitteluasiantuntija, joka yhdistää tarkkuuden, kokonaisuuksien hallinnan ja sydämellisen työotteen ainutlaatuisella tavalla. Hän on ollut mukana Assin suunnittelussa alusta asti ja tuntee sairaalan kuin oman taskunsa – ei pelkkänä rakennuksena, vaan elävänä kokonaisuutena. Soilissa yhdistyy rauhallinen jämäkkyys, empaattinen ote ja vahva yhteistyön voiman ymmärrys.

ARTIKKELI / 12.01.2026

Blogi: Seinistä palveluihin

Kanta-Hämeen hyvinvointialue on viimeisten vuosien aikana ostanut ja vaihtanut useita kiinteistöjä alueen kuntien kanssa. Joulukuussa aluevaltuusto hyväksyi palveluverkon kannalta keskeisten rakennusten kiinteistökaupat. Niitä tehdään Hämeenlinnan, Riihimäen, Jokioisten, Forssan ja Hausjärven kanssa, kun valtioneuvosto on myöntänyt Oma Hämeelle lainanottovaltuuden. Minulta on kysytty, miksi toimimme näin? Avaan taustoja tässä blogissa.

Kanta-Hämeen hyvinvointialue on niin sanottu sirpalealue, jonka toimipisteet ovat sote-uudistuksen alussa olleet pääosin vuokrakohteita. Sote-uudistuksen tullessa voimaan hyvinvointialueen kunnilta vuokraamien tilojen vuokra-aika ja vuokrataso määriteltiin laissa vuokra-asetuksella. Oma Hämeen maksamat vuokrat ovat myös määräytyneet vuokra-asetuksen ja markkinatilanteen mukaan. Tämä on nostanut voimakkaasti hyvinvointialueen toimitilakustannuksia.

Kustannusten laskeminen onkin ollut yksi keskeinen tekijä kiinteistökauppojen valmistelussa. Mikä parasta, kiinteistökauppojen taloudelliset hyödyt ovat näkyneet heti hyvinvointialueen tuloslaskelmassa.  

Toimitilojen omistaminen mahdollistaa Oma Hämeelle tilojen joustavan kehittämisen puhtaasti omasta näkökulmasta. Edessämme ovat sykliset vuosikymmenet, kun väestörakenne muuttuu ennusteiden mukaan suuresti Kanta-Hämeessä seuraavilla vuosikymmenillä. Väestön ikääntyminen tulee nostamaan palveluiden kysyntää 2030-luvulla. Mutta 2040- ja 2050-luvuilla kysyntä tulee todennäköisesti laskemaan.

On myös nähtävissä, että samaan aikaan sote-palveluiden tuottamisen tavat muuttuvat ja teknologia kehittyy, mikä taas edellyttää toimitilojen kehittämistä ja muutosinvestointeja. Omien kiinteistöjen muokkaaminen ja kehittäminen on merkittävästi helpompaa kuin vuokrakohteiden.

Muutos- ja korjauskustannukset on huomioitu

Kiinteistökauppojen yhteydessä on arvioitu myös kiinteistöjen toiminnallista ja teknistä kuntoa sekä käyttöikää. Olemme tietoisia, ettemme ole ostaneet uusia toimitiloja. Kiinteistöjen kunto on myös vaikuttanut kohteiden kauppahintaan.

Tällä hetkellä tarkennamme kiinteistökohtaisia elinkaarisuunnitelmia. Tavoitteena on, että pystymme jatkamaan näiden keskeisten kiinteistöjen elinkaarta ja vaiheistamaan uusien kohteiden rakennusinvestointeja. Investoinneissa on myös huomioitava väestörakenteen muutokset, koska uuden rakennuksen elinkaari on noin 50 vuotta. Suunnittelussa on siis huomioitava, miltä Kanta-Hämeen väestörakenne näyttää vuosina 2050–2070 ja arvioitava tilatarpeita, jotta meillä ei ole tulevaisuudessa mitään kiinteistöpommia käsissämme.

Kaikki toteutetut kiinteistökaupat ovat vähentäneet muita talouden sopeuttamistarpeita. Esimerkiksi Hämeenlinnan kanssa tehdyt kiinteistökaupat paransivat meidän tulostamme yli seitsemän miljoonaa euroa vuodessa, Riihimäen kanssa tehty kiinteistöjärjestely paransi tulosta miljoonan vuodessa, samoin Forssan sairaalasta tehty kauppa. Eli kaikkiaan yhdeksän miljoonaa euroa vuodessa. Kaupoissa on huomioitu myös tulevat muutos- ja korjauskustannukset sekä mahdolliset purkukustannukset.

Joulukuussa päätetyt kiinteistökaupat noudattavat samaa logiikkaa. Ne parantavat hyvinvointialueen tulosta noin miljoona euroa vuodessa. Taas olemme miljoonan lähempänä lakisääteistä velvoitetta alijäämien kattamisesta. Ja mikä hienointa: 10 vuodessa tämä tarkoittaa 10 miljoonan euron säästöä.

Kun mietitte, miksi joku palvelu siirtyy tai työntekijän työpiste muuttuu, niin muistakaa, että jokainen seinistä säästetty euro vähentää muita sopeuttamistarpeita. Se vapauttaa euroja tärkeimpään eli palveluihin.

rahoitus- ja investointijohtaja
Petrus Kukkonen

ARTIKKELI / 27.12.2025

Turvanasi jouluna – joulu rakentuu yhdessäolosta Juteinikodissa

Juteinikoti on 16-paikkainen kehitysvammaisten ympärivuotinen asumisyksikkö Hattulassa, jossa asukkaat ovat iältään 19–84-vuotiaita. Joulun aikaan arki saa Juteinikodissa erityistä lämpöä, ja juhlan suunnitteluun panostetaan hyvissä ajoin yhdessä asukkaiden ja heidän omaistensa kanssa.

Asukkaiden joulunajan toiveet ja suunnitelmat kartoitetaan etukäteen. Osa asukkaista viettää joulua omaistensa luona. Tänä jouluaattona Juteinikodissa joulua viettää seitsemän asukasta. Paikalla on kolme ohjaajaa, kun normaalisti heitä on kuusi.

Joulun odotus näkyy ja tuntuu Juteinikodissa jo joulukuun alusta alkaen. Joulukalentereilla on tärkeä rooli arjen rytmittäjinä: asukkaiden omien kalentereiden lisäksi talossa on yhteinen joulukalenteri. Siinä jokaiselle 24 päivälle on oma pieni samettipussukka, jonka asukkaat avaavat vuorollaan. Pussista löytyy yleensä pieni suklaa, jouluinen koriste sekä kortti, jossa on päivän numero.

Tunnelmaan virittäydytään koristelemalla tiloja. Joulukuusi koristellaan yhdessä heti marras–joulukuun vaihteessa, jotta sen kauneudesta ehditään nauttia mahdollisimman pitkään. Yhteisistä tiloista löytyy kynttelikköjä, tekstiilejä, silkkikukkia ja valoketjuja. Jokainen asukas saa koristella myös oman huoneensa haluamallaan tavalla.

Perinteet rytmittävät joulun odotusta

Itsenäisyyspäivänä Juteinikodissa katsottiin yhdessä Linnan juhlia, joka on monelle yksi joulunalusajan kohokohdista. Joulun odotukseen kuuluvat myös yhteiset askarteluhetket, joissa tehdään esimerkiksi joulukortteja ja -koristeita. Värittäminen on suosittua ympäri vuoden – joulun alla tietenkin jouluisin aihein.

Joulumieli vahvistuu myös musiikin myötä. Yhteisissä laulu- ja musisointihetkissä lauletaan tuttuja joululauluja, kuten Kulkuset, Joulupuu on rakennettu ja Kello löi jo viisi. Lauluja säestetään rytmisoittimin, ja Jouluradio soi taustalla ahkerasti. Joulun tuoksua saadaan pipari- ja torttupajoista. Sekä asukkaat että henkilökunta pukeutuvat mielellään tonttulakkeihin ja muihin jouluisiin asusteisiin.

Joulunalusaikaan osallistutaan mahdollisuuksien mukaan myös kodin ulkopuolisiin tapahtumiin. Läheisessä tapahtumakeskuksessa järjestetty Toivon Joulu -tapahtuma joulupukkeineen oli asukkaille tänä vuonna mieleenpainuvana elämys. Tänä vuonna ilahduttivat myös läheisen päiväkodin ja alakoulun oppilaiden tekemät joulukortit. Lisäksi Juteinikodissa järjestettiin omat pikkujoulut yhteistyössä seurakunnan diakoniatyön kanssa.

Jouluaattoa Juteinikodissa vietetään perinteisesti ja kiireettömässä tunnelmassa. Päivä alkaa joulurauhan julistuksen kuuntelemisella, ja moni seuraa mielellään jouluisia televisio-ohjelmia. Illansuussa nautitaan yhteinen jouluateria, jota seuraa rauhallinen joulun hetki – ja joka vuosi myös joulupukki on löytänyt tiensä Juteinikotiin.

Juteinikodissa joulussa tärkeintä on lämmin tunnelma ja yhdessäolo.

ARTIKKELI / 25.12.2025

Turvanasi jouluna – lasten osastolla on joulun taikaa ja uuden odottelua

Kanta-Hämeen keskussairaalan lasten osastolla joulua vietetään erityisellä lämmöllä ja huolenpidolla. Kaikki toivovat, että lapset saisivat viettää joulunsa terveinä kotona, mutta jos sairaalahoitoa tarvitaan, osastolla ollaan valmiina auttamaan myös pyhinä. Jokainen pieni potilas ja perhe kohdataan joulunakin samalla turvallisuudella ja ammattitaidolla – ja tunnelmaa rakennetaan pienillä, merkityksellisillä eleillä. 

Tänä jouluna ilmassa on myös uuden odottelua 

Tänä vuonna joulun tunnelmaan sekoittuu myös odotusta. Ensi vuonna edessä oleva muutto uuteen Ahveniston sairaalaan alkaa tuntua jo arjessa: katse on samaan aikaan tässä hetkessä ja tulevassa. 

– Valmisteluja on tehty jo etukäteen, ja muutto tuo mukanaan paljon uutta. Silti kaikkein tärkein pysyy: lapsen ja perheen turvallinen hoito ja kohtaaminen – myös jouluna, kertoo osastonhoitaja Mari Kesälä. 

Joulutunnelma syntyy pienistä teoista 

Lasten osastolla joulun henkeä luodaan käytännön arjen keskelle lempeästi: osastolla voi näkyä joulukoristeita ja valoja, ja työntekijöillä saattaa olla tonttulakkeja tuomassa hymyä hetkiin. Ennen joulua lapsille jaetaan joulukalentereita, ja osasto pyrkii siihen, että jouluna jokainen lapsi kokee olevansa huomioitu ja joulupukkikin vierailee ilahduttamassa lapsia ja lapsen mielisiä. 

– Lapset ja nuoret saavat ikään sopivan joulumuistamisen. Se tuo usein hymyn kasvoille, vaikka sairaalaympäristö ei olisikaan se paikka, missä joulua toivoisi viettävänsä, Kesälä sanoo. 

Osaston joulumuistamisia mahdollistavat osaston omat järjestelyt sekä lahjoittajat, jotka haluavat tuoda iloa pienille potilaille ja heidän perheilleen. 

Valmiina jouluna – tiimi työssä lasten parhaaksi 

Joulun pyhinä lasten osastolla työskentelee aina tarpeellinen määrä henkilökuntaa. Päivittäiseen tiimiin kuuluu hoitajia, lääkäri ja laitoshuoltaja, ja tarvittaessa apua saadaan myös muualta sairaalasta. Tavoite on selkeä: varmistaa, että jokainen lapsi saa tarvitsemansa hoidon ja huolenpidon myös jouluna. 

Vaikka osastolla elettävä arki on sairaalan arkea, jouluna tunnelmassa on usein jotakin erityistä. Perheiden kiitollisuus ja lasten pienet ilon hetket koskettavat – ja henkilökunnalle on tärkeää, että lapsi ja perhe voivat tuntea olonsa mahdollisimman turvalliseksi myös pyhien aikana. 

Vinkki perheille: joulun taika on usein yksinkertaista 

Lasten osaston väki muistuttaa, että lasten joulussa tärkeintä ovat usein pienet asiat: lämpö, läsnäolo ja yhdessäolo. 

– Lapset eivät kaipaa täydellisiä juhlia, vaan turvallista oloa, läheisyyttä ja rauhaa. Jos vain mahdollista, hidastakaa ja olkaa läsnä, lasten osaston henkilökunta vinkkaa. 

Jouluna lasten osastolla tehdään parhaamme, jotta pienet potilaat ja heidän perheensä voivat kokea joulun lämpöä myös hoidon keskellä. Toive on silti sama kuin kaikilla: rauhallinen ja iloinen joulu. 

ARTIKKELI / 24.12.2025

Turvanasi jouluna – Joulussa on tänä vuonna uuden odottelua synnytys- ja naistentautien yksikössä

Joulu on monelle rauhoittumisen ja yhdessäolon aikaa, mutta Kanta-Hämeen keskussairaalan synnytys- ja naistentautien yksikössä sekä vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuyksikössä joulupyhät kuluvat tärkeän työn äärellä – perheitä kohdaten, hoitaen ja ohjaten, vuorokauden ympäri. 

Tänä jouluna ilmassa on lisäksi jotain erityistä: uuden odottelua. Ensi vuonna edessä oleva muutto uuteen Ahveniston sairaalaan, eli Assiin alkaa tuntua jo arjessa. Uusia tiloja odotellaan innolla, ja valmisteluja on tehty pitkäjänteisesti pitkin vuotta. 

– Uusi sairaala on jo mielessä monella tavalla. Valmisteluja on tehty etukäteen ja kevään korvalla pääsemme myös esittelemään uutta asiakkaille, kertoo apulaisosastonhoitaja ja kätilö Veera Karhu. 

Joulu näkyy pieninä asioina – työn ydin pysyy samana 

Vaikka tuleva muutto tuo arkeen odotusta ja suunnittelua, jouluna työ jatkuu tällä hetkellä vielä tutuissa tiloissa ja tutulla varmuudella. 

Yksiköissä joulun taika näkyy pieninä asioina: joulukoristeita on ripoteltu esille ja tunnelma on monelle lämmin, vaikka vuorot rytmittävät päivää kuten muulloinkin. 

– Sitä ei aina tiedä, ovatko joulunpäivät rauhallisia vai kiireisiä. Mutta kaikkeen ollaan moniammatillisesti valmiina – niin kuin aina, Veera kuvaa. 

Turva on läsnä myös jouluna 

Synnytys- ja naistentautien yksikössä sekä vastasyntyneiden teho- ja tarkkailussa ammattilaiset ovat joulunakin tavoitettavissa, vastassa ja valmiina auttamaan. 

Jouluna syntyvät vauvat, perheiden suuret tunteet ja joskus yllättävätkin tilanteet muistuttavat siitä, miksi työtä tehdään: jotta jokainen perhe saa hoidon, tuen ja turvan silloinkin, kun muu Suomi viettää joulua. 

Yksikön väki haluaa toivottaa rauhaisaa joulun aikaa kaikille! 

ARTIKKELI / 23.12.2025

Turvanasi jouluna – tonttupolku ja puurojuhla luovat taianomaisia hetkiä ikäihmisille

Monissa Oma Hämeen ikäihmisten asumisyksiköissä joulun valmistelu aloitettiin jo hyvissä ajoin ja joulutunnelmaa on luotu mitä moninaisimmilla tavoilla. 

Riihikodilla päätettiin tänä vuonna luoda joulun tunnelmaa herättelemällä jouluisia muistoja eri aistien kautta. Riihikodin aulaan on rakennettu jouluinen tila ja aisti-/tonttupolku, joka jatkuu aina sisäpihalle asti. Ulkoilemaan pääsee oikeaan kuusimetsään, jota koristavat jouluiset valot, lyhdyt ja tontut. 

Riihikodin aistipolulla joulu kuuluu, tuoksuu, maistuu ja näkyy; on kellon kilinää, piparin makua, havujen, kanelin ja kardemumman tuoksua sekä jouluinen postikorttiseinä. Ne herättävät muistelemaan, millaisia muistoja asukkailla on omista tärkeistä jouluista vuosien varrelta. Joulutunnelma ja tonttupolku on saanut asukkailta ihastuneen vastaanoton. 

– Me menimme joka joulu reellä kirkkoon, eräs asukas tokaisi, kun kuuli kilisevän joulukellon äänen. 

Aulasta löytyy myös jouluinen valokuvanurkkaus, jossa voi käydä ottamassa valokuvia yhdessä läheisten tai hoitajien kanssa – ja moni asukas onkin hyödyntänyt tilaisuutta. Jouluinen aula on rakennettu Riihikodin virikeohjaajan ohjauksella yhdessä asukkaiden ja Villavan yksikön tettiläisten kanssa. 

– Jouluiseen tonttupolkuun saatiin lahjoituksena joulukoristeita, joulukuusia sekä jouluvaloja riihimäkeläisistä sosiaalisen median ryhmistä. Todella moni Riihimäkeläinen halusi olla mukana ilahduttamassa ja rakentamassa joulun tunnelmaa Riihikodin ikäihmisille. He kokivat auttamisen tuovan joulumieltä itselleenkin, lähijohtaja Tiia Santala kiittelee. 

Lammin puurojuhlalla on vuosien perinteet 

Lammilla Pellavakodin ja Sinipellavan puurojuhlalla on pitkät perinteet - eikä tänäkään vuonna siitä ole tingitty. Jo ennen joulua vietettävät puurojuhlat ovat pidettyjä ja odotettuja tapahtumia sekä asukkaille että heidän omaisilleen. Juhlatila koristellaan jouluiseen tunnelmaan yhdessä asukkaiden kanssa ja puurojuhlassa tarjoillaan perinteistä riisipuuroa, rusinasoppaa sekä glögiä ja pipareita. Ohjelmassa on joululauluja, yhteislaulua ja jouluinen tietovisailu. 

Puurojuhlalla on vuosien perinteet; se oli jo aikaisemmalla vanhainkodilla tärkeä kokoontumisjuhla, jossa saatiin olla yhdessä ja jota arvostettiin paljon. Juhlavieraita oli joka joulu ihastuttamassa joulutunnelman lisäksi joulukuusi, joka koristeltiin yhdessä asukkaiden kanssa.  

Puurojuhlan jälkeen asumisyksiköissä laskeudutaan joulun viettoon. Jouluaatto Sinipellavassa ja Pellavakodilla sujuu rauhallisissa merkeissä joulun tunnelmasta ja yhdessäolosta nauttien.  

Joulutunnelmaa luo Porkkalan kartanolta lahjoituksina saadut joulukukat, sekä lukuisat joulukoristeet ja kyntteliköt. Ruokasalissa soi aattopäivän ajan klassiset joululaulut ja puolen päivän aikaan asukkaat kuuntelevat perinteisen joulurauhanjulistuksen, nauttivat maukkaan jouluaterian laatikoineen ja kinkkuineen kiireettömästi. Lammin seurakunta käy joka joulu tervehtimässä asukkaita jouluhartauden merkeissä ja toivottamassa kaikille hyvää joulua. 

– Päiväkahvin aikaan asukkaille on tarjolla herkullisia joulutorttuja ja pipareita, ja joulupukkikin vierailee lahjojen kera. Päivällisellä herkuttelemme yhdessä joulupuurolla ja rusinasopalla. Joulupyhien aikaa rauhoitetaan yhdessä ololle ja vietetään aikaa läheisten kanssa, sanoo ohjaaja Virpi Peippola. 

Joulun vieraina Panzo-poni ja joulupukki

Hattulassa Willa Katinalassa jouluun laskeudutaan koristelemalla yksikkö jouluvaloilla ja koristelamalla joulukuusi. Asukkaat pääsevät laulamaan joululauluja ja leipomaan jouluherkkuja.  

Joulun perinteisiin kuuluu vuosittain ensimmäisen adventin Hattulan seurakunnan jouluhartaus sekä Lions Clubin vuosittain lahjoittamat herkulliset täytekakut. 

– Pikkujouluja vietetään kaikissa ryhmäkodeissa, joissa perinteisesti kuullaan Hattulan Pyhän Ristin kuoron esitykset, joulupukki vierailee ja tänä vuonna meillä oli myös meillä usein vieraileva Panzo-poni mukana. Omaiset ja läheiset ovat lämpimästi tervetulleita tilaisuuksiin, kertoo lähijohtaja Päivi Luopajärvi. 

Oma Hämeen asumisyksiköt toivottavat kaikille lämmintä joulua! 

ARTIKKELI / 19.12.2025

Blogi: Joulu eron jälkeen

Joulu on monelle vuoden kohokohta, johon liittyy paljon odotuksia yhdessäolosta, rentoutumisesta ja levosta. Ensimmäinen joulu eron jälkeen voi tuntua kaikelta muulta kuin juhlalta. Miten kestän yksinolon ilman lapsia? Miltä joulu tuntuu ilman puolisoa ja lapsia? Miten voisin viettää joulua myös lasten kanssa?  

Ensimmäinen joulu eron jälkeen voi olla vaikein. Ikäviä tunteita, kuten ahdistusta, surua ja ikävää, voi kuitenkin herätä vielä vuosia eron jälkeenkin. On tärkeää hyväksyä, että nämä tunteet kuuluvat asiaan. Älä pakota itseäsi iloon, jos tarvitset aikaa toipua parisuhteen päättymisestä ja sopeutumisesta uudenlaiseen joulun aikaan.  

Eroon liittyy menetys, joka juhla-aikana monesti korostuu. Vanhat tavat viettää perhejoulua muuttuvat. Tilalle olisi luotava uudenlaisia joulun viettämisen tapoja, niin yhdessä lasten kanssa kuin erillään lapsista. Ensimmäinen joulu eron jälkeen voi tuntua vaikealta, mutta se ei onneksi määritä kaikkia tulevia jouluja ja vuodenvaihteita. 

Älä jää yksin

Jos vietät joulua ilman lapsia, voit luoda uusia perinteitä ja viettää joulunpyhiä oman aikataulun mukaisesti. Millainen joulu tuntuu sinusta joululta, tuo lepoa ja yhteyttä toisiin ihmisiin sen mukaan, mitä tarvitset? Joulupöytään voi valita juuri ne itselle parhaiten maistuvat ruuat. Ota yhteyttä ystäviin ja läheisiin. Ota kyläilykutsut vastaan.  

Joulua voi viettää myös erilaisin vaihtoehdoin: metsäretkeily, leffamaraton, lautapeli-ilta ystävien kanssa, ruokamaistelut, hotelliyöpyminen, risteily tai reissu uudelle paikkakunnalle. Valitse mielimusiikkia kuunneltavaksi, lukemista, kirjoita kirje läheiselle, tai puuhastele muuta, mistä itse pidät ja nautit. Joulussa oleellista ei ole se, miltä se muiden silmissä näyttää,. Olennaista on se, että se tuntuu sinulle itsellesi sopivalta ja tuo itselle hyvää mieltä ja lepoa. 

Lapsilla joulun viettäminen vanhempien eron jälkeen voi herättää ristiriitaisiakin tunteita. Iloa ja kaipausta rinnakkain. Lapset voivat olla iloisia mahdollisesta kahdesta joulusta, jos joulu valmistellaan molempien vanhempien luo koristeineen, lahjoineen ja ruokineen. Samalla läsnä voivat olla muistot ja kokemukset aiemmista yhtenä perheenä vietetyistä jouluista, ikävä toista vanhempaa kohtaan ja kaipaus aikaan, jolloin vielä oltiin ja elettiin yhdessä. Lapselle on yleensä tärkeää nähdä vanhemmat mukana päiväkodin tai koulun järjestämissä joulun ajan tapahtumissa ja juhlissa. 

Lapsille turvallinen joulu

Parhaimmat lahjan vanhemmat antavat lapsilleen, kun he pyrkivät mahdollistamaan toisen vanhemman luona vietettävää aikaa jouluna tai joulun aikaan tai yhteyden muulla tavoin lapselle. Tämä vaatii vanhemmilta tahtoa tehdä kompromisseja – sen muistamista, ettei lapsi lähtökohtaisesti eroa vanhemmistaan, vaan ero on aikuisten välinen asia. Jos mahdollista, voiko joulupäivän joulupöydän ääressä tai aaton joulupukin vierailussa olla läsnä vanhemmat yhdessä? Voiko aaton ilonhetkiä videoida tai välittää videopuheluna toisaalla asuvalle vanhemmalle?

Lapselle turvallisuutta lisätään sovinnollisuuteen pyrkivällä joulun viettämisellä. Turvallinen joulu lapselle tarkoittaa rauhallista ilmapiiriä ilman riitoja. Tunnetta, että joulu on edelleen juhla, ei taistelukenttä. Kun ilmapiiri on turvallinen, joulu voi olla edelleen ilon aikaa, vaikka sitä vietetäänkin eri lailla kuin aiemmin. 

Muista nämä:

1) Joulun ajankohta 

Jos lapset viettävät osan joulusta toisessa kodissa, muista, ettei joulu ole vain yksi päivä. Voitte juhlia ja viettää joulua myös etukäteen tai jälkikäteen. Tärkeintä on yhdessäolo. 

2) Huolehdi itsestäsi 

Joulu voi korostaa yksinäisyyttä. Sovi tapaamisia ystävien kanssa, lähde joulukonserttiin tai vietä aikaa luonnossa. Jos olo on raskas, puhu läheiselle tai ammattilaiselle.  

3) Suunnittele ja sovi yhdessä 

Jos mahdollista, sovi toisen vanhemman kanssa, miten joulun aikaa lasten kanssa olisi hyvä viettää. Onko mahdollista jakaa joulun ja uuden vuoden pyhät vuosittain tai löytää uusia yhteisiäkin tapoja viettää joulun lasten kanssa? 

4) Luo turvaa lapselle 

Kerro lapselle, miten joulua tänä vuonna vietetään ja missä ja kenen kanssa hän joulun aikaa viettää. Anna lapselle mahdollisuus olla yhteydessä toiseen vanhempaan, isovanhempiin ja muihin hänelle tärkeisiin ihmisiin. 

Tukea on saatavilla myös joulun aikaan  

Apua eroon -chatistä ja Apua väkivaltaan -chatistä arkipäivisin (paitsi 24.–26.12. 2025 ja 1.1. ja 6.1.2026).

Mieli ry:n Kriisipuhelin 09-2525 011 päivystää 24/7 myös juhla-aikoina. 

Nollalinja 080005005 päivystää 24/ 7 myös juhla-aikoina. Puhelin on tarkoitettu lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeville. 

Oma Hämeen lapsiperheiden palveluohjaus- ja neuvonta arkipäivisin 

Päivi Hietanen 
Ensi- ja turvakotien liitto 
Ero lapsiperheessä työn asiantuntija 

Minna Ritakorpi 
elintapaohjauksen asiantuntija
Oma Häme 

ARTIKKELI / 19.12.2025

Blogi: Pehmeä budjetti, kovat seuraukset?

Aloitin tänä syksynä väitöskirjaopinnot Tampereen yliopistossa. Aiheenani on hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmän ohjaus- ja kannustinvaikutukset. Ensimmäisessä artikkelitutkimuksessani osalta olen perehtynyt erityisesti János Kornain pehmeän budjettirajoitteen teoriaan, joka näyttää toteutuvan vaiheittain myös Suomessa.

Kornai on edesmennyt unkarilainen ekonomisti, joka kehitti taloustieteen käsitteensä kuvaamaan tilannetta, jossa organisaation (kuten hyvinvointialueen) menot ja tulot eivät ole tiukasti sidoksissa toisiinsa, koska ylimääräinen rahoitus (esimerkiksi valtiolta) pehmentää budjettia johtaen alijäämiin tai ylikulutukseen.

Hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmä Suomessa on pyritty rakentamaan muodollisesti ”kovaksi”. Alueilla ei ole verotusoikeutta ja rahoitus on yleiskatteellista. Lisäksi alijäämiin liittyy tasapainotusvelvoite sekä mahdollisuus valtion hallinnollisiin toimenpiteisiin, kuten arviointimenettelyihin. Olemme juuri nyt Suomessa vedenjakajalla: onko budjettiohjaus aidosti kova vai toteutuuko Kornain pehmeän budjetoinnin teoria? Oli mielenkiintoista huomata, että Marina Erholan työryhmän raportissakin viitattiin pehmeään budjetointiin.

Kyseisen teorian viitekehyksessä eri tutkijat ovat ottaneet kantaa myös lisärahoitusmekanismeihin. Niissä korostetaan, että lisärahoituksen on oltava kertaluonteista ja ehdollista, jotta pehmeän budjetoinnin teoria ei toteudu. Mikäli lisärahoituksesta muodostuisi toistuva käytäntö, syntyy odotus tulevistakin ”pelastuksista”, ja budjettikurista tulisi varsin pehmeä käsite.

Mielestäni lisärahoitus voisi olla toimiva osaa järjestelmää, mutta ensin meidän pitäisi löytää pehmeän ja kovan budjettirajoitteen rajat. Lisärahoituksesta on nykytilanteessa muodostunut enemmän juridinen prosessi kuin palveluiden turvaamisen prosessi. 

Lisäaika ei tee autuaaksi

Nyt paljon tapetilla ollut lisäaika, jota myönnetään hyvinvointialueille alijäämien kattamiseen, on samantyyppinen elementti kuin lisärahoitus rahoitusjärjestelmässä. Ajattelen, että lisäaika on tarpeellinen väline juuri tässä hetkessä, mutta kertaluonteisena. Nykyisen lainsäädännön mukaan hyvinvointialueiden on katettava vuosina 2023 ja 2024 syntyneet alijäämät vuoden 2026 loppuun mennessä. Nyt hallitus on antamassa noin kymmenelle hyvinvointialueelle lisäaikaa saada taloutensa kuntoon vuoteen 2027 tai 2028 mennessä. Lisäaikaa on haettava erikseen ja sen myöntämisestä päätetään erikseen.

Näen, että lisäajan myöntämisen on oltava selkeästi rajattu ja perusteltu, jotta yhdenvertaisuus alueiden välillä voidaan todentaa. Itseäni hieman pohdituttaa, mitä lakiesitykseen kirjattu harkinta tarkoittaa. Harkinta on sinänsä hyvä asia, mutta harkintavalta voi kääntyä mielivallaksi, jos harkinnan periaatteet eivät ole selkeitä ja ennalta määriteltyjä. On kuitenkin todettava, että lisäaika ei tee autuaaksi, kun tarkastelee rahoitusuran kehitystä eri alueilla.

Kornain teorian mukaan pehmeän budjettirajoitteen riskiä voidaan pienentää vahvistamalla monivuotista talouskehitystä ja ottamalla käyttöön sääntöpohjaisia shokkikomponentteja. Elementtejä, joissa valtio kantaa vain tarkasti määritellyt suurshokit. Riskiä voidaan pienentää myös varmistamalla, että palveluntuottajien korvausmalleissa ylitysvastuu on määritelty selkeästi ja ennakolta. Rahoituksen jälkikäteistarkistusta voi pitää sääntöpohjaisena shokkikomponenttina, joka korjaa yllättäviä kustannusshokkeja. Se kuitenkin tulee ”liian myöhään”, kun 2023 alijäämät huomioidaan vuoden 2025 rahoituksessa.

Kovuus lisäisi selkeyttä 

Kun hyvinvointialueisen nykyistä rahoitustilannetta arvioidaan Kornain teoriaa vasten, niin voidaan todeta, että tehdyt ratkaisut ovat lisänneet pehmeän budjettirajoitteen riskejä. Erityisesti rahoitusuran ennustavuutta ei ole vahvistettu, vaan pikemminkin heikennetty.

Olisi kriittisen tärkeää, että tietäisimme, mitä rahoitusuraa vasten teemme ratkaisuesityksiä hyvinvointialueen päättäjille. Rahoitusjärjestelmään tehdyt muutokset ovat vieneet kehitystä väärään suuntaan. Tämän syksyn aikana esitetyt muutokset vain lisäävät epävarmuutta ja heikentävät todennäköisesti ennustettavuutta entisestään.

Henkilökohtaisesti kannatan kovia budjettirajoitteita, koska silloin pelisäännöt ovat selkeämmät ja alueiden yhdenvertaisuus voi toteutua paremmin. Tämä kuitenkin vaatii sen, että rahoitusjärjestelmän ennustettavuutta parannetaan merkittävästi.

rahoitus- ja investointijohtaja
Petrus Kukkonen
 

ARTIKKELI / 10.12.2025

Assin blogi: Assi – enemmän kuin sairaala

Assi ei ole vain uusi sairaala. Se on matka, joka alkoi vuosia sitten – asiakkaiden, ammattilaisten ja asiantuntijoiden toiveista, tarpeista ja näkemyksistä. Suunnittelupöydille kerättiin kokemuksia arjesta: siitä, mikä toimii, mikä ei, mitä tarvitaan ja mitä toivotaan. Syntyi yhteinen suunta – ei pelkästään tiloista, vaan tavoista kohdata, hoitaa ja olla ihmisen tukena, aidosti ja arvokkaasti.

Olen saanut kulkea tätä matkaa viestinnän ytimessä vuodesta 2020 alkaen – siveltimenä, joka on piirtänyt näkyväksi sitä, mitä yhdessä on tehty. Olen seurannut, miten ideat muuttuvat suunnitelmiksi, suunnitelmat päätöksiksi ja päätökset lopulta konkreettisiksi rakenteiksi, käytännöiksi ja kohtaamisiksi. Työ on ollut kaikkea sitä, mitä muutosviestintä parhaimmillaan on: kuuntelemista, ennakointia, mittaamista, jatkuvaa oppimista ja dialogia palveluiden, henkilöstön ja asiakkaiden välillä. On ollut etuoikeus rakentaa viestintää, joka tukee hanketta – ja ennen kaikkea ihmisiä sen takana.
Assin rakentaminen on ollut kuin sillan rakentamista kahden maailman välille. Toisella puolella on nykyisyys – kaikki hyvä, toimiva ja inhimillinen. Toisella puolella on tulevaisuus – mahdollisuudet, teknologia ja yhteiset uudet ratkaisut. Sillan perustukset on valettu yhteistyöstä. Jokainen tukipilari on rakentunut dialogista, ymmärryksestä ja pitkäjänteisestä työstä.

Tämän sillan ovat rakentaneet ihmiset – osaajat, joiden ammattitaito ja sitoutuminen ovat kannatelleet hanketta vuosien ajan. He ovat purkaneet siiloja, kuunnelleet huolia, ratkoneet solmuja ja rakentaneet uutta yhdessä – kerros kerrokselta, kohtaaminen kohtaamiselta. Olen saanut seurata heidän työtään aivan perustuksista lähtien: valamisesta ja paaluttamisesta aina siihen hienovaraiseen osaamiseen, jolla suuri hanke muuttuu toimivaksi kokonaisuudeksi.

Yksi suurimmista ilonaiheista on se, että ammattilaisemme saavat nyt uudet, modernit ja toimivat tilat työnsä tueksi. Tiloissa, joissa jokainen yksityiskohta on suunniteltu arkea helpottamaan – ja siksi myös asiakkaalle, potilaalle, omaiselle ja kävijälle Assi tuo jotain uutta ja kaivattua. Selkeyttä, rauhaa, esteettömyyttä, selkeitä kulkureittejä ja viihtyisiä odotustiloja. Kun ammattilainen voi hyvin, potilas voi paremmin. Kun tila tukee hoitoa, hoito vaikuttaa enemmän.

Assi on kohta valmis – ainakin rakentamisen osalta. Todellinen työ alkaa pian: uusien tilojen kalustus ja testaus, toimintatapojen siirtäminen arkeen, uuden opettelu ja opitun soveltaminen. Yhteinen polku jatkuu – nyt vain käytännössä.

Ja kun tämä polku jatkuu kohti seuraavia askeleita, ympärillä on jo joulukuun pehmeä valo. Assissa joulun tunnelmaa on aina rakennettu yhdessä – lämpimin teoin, pienillä yllätyksillä ja omalla joulutiimillämme, joka on vuosittain tuonut toimistolle hivenen taikaa. Tänä vuonna joulun toi Ota lapsi mukaan töihin -päivä: pienet kädet ripustivat koristeita ja sytyttivät valoja. Se muistutti meitä siitä, miksi tätä kaikkea rakennetaan – tulevaisuutta varten.

Assi on enemmän kuin sairaala. Se on lupaus. Ja tänä jouluna se tuntuu erityisen kirkkaalta.
Rauhaisaa joulunaikaa kaikille!

Kirjoittajana Oma Hämeen viestintäpäällikkö Elina Savolainen.
Elina on Oma Hämeen viestintäpäällikkö ja muutosviestinnän asiantuntija. Hän on vastannut Assi-hankkeen viestinnästä vuodesta 2020 alkaen ja erikoistunut kriisi- ja häiriötilanneviestintään, strategiseen ennakointiin sekä inhimilliseen johtamisviestintään. Työyhteisössä Elinaa kutsutaan viestintäkeijukaiseksi – yhdistelmä raudanlujaa ammattitaitoa, hyvää tahtoa ja ihmisläheistä otetta.

ARTIKKELI / 05.12.2025

Blogi: Arjen peruspilarit rakoilevat edelleen – onneksi edistysaskeleitakin on nähtävillä Kanta-Hämeessä

Uudet kouluterveyskyselyn tulokset julkaistiin tänä syksynä ja ne paljastavat sekä myönteisiä kehityskulkuja että huolestuttavia merkkejä lasten ja nuorten hyvinvoinnissa Kanta-Hämeessä. Alueen oppilaiden kokemukset terveydestä, arjen kuormituksesta ja kouluyhteisön ilmapiiristä vaihtelevat. Uudet luvut tarjoavat tärkeää tietoa siitä, mihin suuntaan tulisi huomio seuraavaksi suunnata, kun edistetään lasten ja nuorten hyvinvointia. 

Vuonna 2025 kouluterveyskysely kattoi perusopetuksessa 89 % kaikista 4. ja 5. luokkien oppilaista, 76 % 8. ja 9. luokkien oppilaista ja lukiolaisista 73 % Kanta-Hämeessä. Ammatillisessa oppilaitoksessa vastaajaosuus on pienempi, vain 38 %. Tämä tulee huomioida tuloksia tulkittaessa. 

Kokemus tuen määrästä kasvussa, mutta ahdistus ei hellitä 

Lasten ja nuorten heikkenevään mielen hyvinvointiin on vuosien saatossa havahduttu ja panostettu, mutta edelleen pitkäjänteistä työtä tarvitaan, sillä moni nuorten mielen hyvinvointia kuvaavan indikaattorin tulos on pysynyt ennallaan. Kanta-Hämeessä tytöillä on ahdistuneisuutta edelleen suhteessa enemmän kuin pojilla. Noin kolmanneksella yläkoulu-, lukio- ja ammattikouluikäisistä tytöistä on kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta. Osittain varmasti tästä syystä tytöistä yli puolet on ollut huolissaan mielialastaan kuluneen 12 kuukauden aikana, eikä muutosta ole kahden vuoden aikana ilmennyt. Korkeaa positiivista mielenterveyttä kokee 8–10 % tytöistä.  

Positiivinen muutos on tapahtunut siinä, että yhä useampi yläkoulu-, lukio- ja ammattikouluikäinen nuori on saanut tukea vanhemmiltaan mielialaan liittyviin huoliin: 8.–9.-luokkalaisilla muutos on suurin, osuus on kasvanut 78 %:sta 86 %:iin. Yhä useampi saa myös tukea opettajilta ja ystäviltä.  

Uni maistuu, mutta koululounas ei 

Riittävä ja laadukas uni on arjessa jaksamisen perusta. Riittävä unenmäärä on monelle 7–9 tuntia yössä, minkä vuoksi kouluterveyskyselyssä selvitetään vähintään 8 tuntia nukkuvien määrää. Kanta-Hämeen lasten ja nuorten unitottumukset eivät poikkea muusta maasta, ja yli puolet nukkuu vähintään 8 tuntia (8.–9. lk. 62 %, lukio 61 %, ammattioppilaitos 50 %). 4.–5.-luokkalaisista 86 % kokee nukkuvansa tarpeeksi. Kaikissa ikäryhmissä nukahtamisvaikeuksista kärsivien ja kesken yöunien heräävien osuudet ovat myös laskusuunnassa.  

Viime vuosina on paljon puhuttu lasten ja nuorten vähäisestä liikkumisesta eikä suurta muutosta liikkumista mittaavissa indikaattoreissa ole tullut. Neljännes (25 %) 8.–9.-luokkalaisista ja lukiolaisista harrastaa vapaa-ajallaan hengästyttävää liikuntaa korkeintaan tunnin viikossa. Ammatillisessa oppilaitoksessa vastaava osuus on 40 %. Muutos siinä, kuinka moni harrastaa vapaa-ajallaan itsenäisesti minkälaista tahansa liikuntaa, vaihtelee ikäryhmäkohtaisesti: Lukiolaisten (79 %) ja ammattikoululaisten (67 %) vapaa-ajalla liikkuvien määrä on kasvussa, kun taas yläkoululaisten osuus on selkeästi laskenut (74 %:sta 70 %:iin.) Onneksi kuitenkin joitakin positiivisia valonpilkahduksia on nähtävillä: 8.–9.-luokkalaisista vähintään tunnin päivässä liikkuvien osuus on noussut.  

Yhä harvemman lapsen ja nuoren päivään kuuluu koululounas: Yläkouluikäisistä 51 % ja lukioikäisistä 63 % syö koululounaan. Molemmissa ikäryhmissä osuus on merkittävästi laskenut ja on pienempi verrattuna koko Suomeen. Onneksi ammattikoululaiset tekevät tässä poikkeuksen: 59 % syö päivittäin koululounaan, kun vuonna 2023 vastaava luku oli 51 %. Muutoksia päivän tärkeimmän aterian eli aamupalan syömistottumuksissa ei ole nähtävillä: 4.–5.-luokkalaisista kolmannes syö aamupalan, yläkoulu- ja lukioikäisistä yli puolet. Päivän ravitsevia aterioita saatetaan korvata energiajuomilla: niitä päivittäin juovien osuus on kasvussa.  

Raittiiden nuorten määrä lisääntynyt, nikotiinipussien käyttö nousussa  

Nuorten tupakointi ja alkoholinkäyttö on vähentynyt. Kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista nuorista raittiita on 65 prosenttia pojista ja 68 prosenttia tytöistä. Ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista noin 36 % on raittiita. Nuorten osuus, jotka ovat tosi humalassa kuukausittain, on vähentynyt vuoden 2023 kouluterveyskyselyn tuloksista. Nikotiinipussien käyttö on nuorilla yleistynyt selvästi verrattuna edelliseen, vuoden 2023 tehtyyn kouluterveyskyselyyn. 20 % ammattiin opiskelevista nuorista käyttää päivittäin nikotiinipusseja. Käyttö on yleistynyt myös yläkouluissa ja lukioissa. Poikien rahapelaaminen on lisääntynyt, yli 10 prosenttia alaikäisistä pojista pelaa viikoittain rahapelejä. 

Nuorten netin käyttö 

Ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista 26 % on yrittänyt usein viettää vähemmän aikaa netissä, mutta ei ole onnistunut. Lukiossa vastaava määrä on 34 % ja 8.–9.-luokkalaista 31 %. Kaikilla kouluasteilla 9–10 % koululaisista ja opiskelijoista kokee netin käyttönsä liiallisena.  

Kanta-Hämeessä lapsilla ja nuorilla on kaiken kaikkiaan hyvinvoinnissa kaksijakoista kehitystä. Erityisesti mielenterveyden haasteet, vähäinen koululounaan syöminen ja lisääntynyt nikotiinipussien käyttö ovat huolenaiheina. Alueella on kuitenkin useita positiivisia kehityssuuntia – usean indikaattorin osalta Kanta-Hämeessä tilanne on edistynyt paremmin kuin muualla Suomessa (Kuva). Yhteistyötä tilanteen muuttamiseksi tarvitaan – toimenpiteitä tulee tehdä laaja-alaisesti kouluissa ja oppilaitoksissa, kodeissa, harrastuksissa, eri palveluissa. Aivan kaikkialla, niin alueellisesti kuin kansallisestikin.  

Anna Kenni, Ehkäisevän päihdetyön asiantuntija 

Minna Ritakorpi, Elintapaohjauksen asiantuntija 

ARTIKKELI / 04.12.2025

Lähihoitaja Riitta Kaleva jatkaa töitä, vaikka mahdollisuus olisi jo eläkkeelle: “Nämä ihmiset ovat minulle liian tärkeitä”

Riitta Kaleva parkkeeraa tottuneesti polkupyöränsä Voutilakeskuksen pihalle Hämeenlinnassa. Tuttu työmatka on taittunut pyörän selässä kesät talvet jo lähes 17 vuoden ajan. 

Riitta työskentelee kahdessa vuorossa ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikössä, jossa hän toimii iäkkäiden apuna kaikissa arjen hetkissä. Erityisesti kuntouttava hoitotyö on ollut aina lähellä hänen sydäntään.

– Ikäihmiset ovat olleet minun kutsumukseni aina. Saan niin paljon toisten auttamisesta. Iäkkäät osaavat olla kiitollisia pienestä - sitä samaa he ovat opettaneet minullekin. Ja heillä on loistava huumorintaju. Ei aina edes muista tekevänsä töitä, kun saa nauraa päivien aikana niin paljon, Riitta naurahtaa. 

66-vuotiaalla Riitalla olisi ollut mahdollisuus jäädä jo pariin kertaan eläkkeelle: keväällä 2024 ja aiemmin tapaturmaeläkkeelle vuonna 2017. Hän on kuitenkin kaikkien yllätykseksi halunnut jatkaa töiden tekemistä.  

– Tämä ei ole minulle pelkkä työ. Tämä on osa elämää. Nämä ihmiset ovat minulle niin tärkeitä, etten osaa edes ajatella jääväni pois, Riitta hymyilee. 

Tapaturma ei estänyt töiden jatkamista 

Riitta on tehnyt hoitotyötä koko aikuisikänsä. Hän valmistui lähihoitajaksi 1990-luvun lopulla aikuisopiskelijana, mutta hoitoalalla hän oli jo aiemmin, muun muassa hoitoapulaisena Forssan aluesairaalassa. Hämeenlinnaan hän tuli Jokioisilta vuonna 2008. Sittemmin Voutilakeskus ja työpaikka on siirtynyt hyvinvointialueelle. 

– Forssassa jo opin, miten tärkeää on, että ihminen saa tehdä itse. Siitä jäi pysyvä kiinnostus kuntouttavaan hoitotyöhön, hän kertoo. 

Vuonna 2017 sattui ikävä työtapaturma. Hoitovälinevaraston lattialle oli jäänyt ainetta, johon hän liukastui pahasti. Seurauksena oli kaksi leikkausta: toinen olkapäähän ja toinen ranteeseen. Edessä oli pitkä kuntoutus. 

– Olin sairaslomalla lähes vuoden. Mutta minulle annettiin mahdollisuus kuntoutua työn kautta. Aloitin kevyillä työtehtävillä ja pikkuhiljaa palasin entiseen rytmiin. Olisin voinut jäädä tapaturmaeläkkeelle, mutta en suostunut. Sain lopulta vakuutusyhtiöltä luvan tehdä 60-prosenttista työaikaa, ja se sopii minulle edelleen täydellisesti. Kolme työpäivää viikossa pitää mielen virkeänä. 

Tapaturma opetti myös uutta näkökulmaa.  

– Se opetti kiitollisuutta siitä, että saa tehdä tätä työtä ja olla mukana arjessa. 

“Elämä ei ole suorittamista, vaan olemista” 

Nykyään hänen työnsä ytimessä on läsnäolo. 

– En tykkää sanasta kiire. Kun keskityn yhteen ihmiseen ja hetkeen, kaikki sujuu rauhallisemmin. Siitä oppii, että elämä ei ole suorittamista, vaan olemista. Kun joku sanoo “istu hetki” tai pyytää seuraa, yritän aina olla läsnä. Joskus se on minuutti, joskus kymmenen. Mutta se hetki on sille ihmiselle tärkeä. 

Läsnäolon ajatus on auennut hänelle Tommy Hellstenin kirjojen kautta. 

– Siinä oli yksinkertainen oivallus: kun isoäiti kuori perunoita, hän vain keskittyi perunoiden kuorimiseen. Ei miettinyt seuraavaa asiaa. Kun sen ymmärsi, muuttui moni asia, Riitta kertoo. 

Hoitotyössä ratkaisut löytyvätkin joskus pienistä oivalluksista. Riitta muistaa hyvin erään muistisairaan asukkaan, jonka oli hyvin vaikeaa rauhoittua. 

– Hänelle iltarukous oli ollut aina tosi tärkeä asia. Hän ei enää muistanut sanoja, mutta minä tiesin sen rukouksen. Laitettiin kädet ristiin ja luin sen hänen puolestaan. Hän rauhoittui heti. Siinä se läsnäolo taas oli. 

“Ikäihmisissä on elämänviisautta ja huumoria” 

Pitkän uran aikana Riitta on oppinut, että hoitotyössä ongelmat ratkotaan yhdessä. 

– Sanon aina, että ei ole ongelmia, on ratkaisuja. Se auttaa suhtautumaan kaikkeen rakentavasti. Työtä voi tehdä myös luovasti: olen itse löytänyt spontaaniuden iän myötä ja saatan laulaa asukkaille, vaikka ennen ajattelin, etten osaa laulaa yhtään.  

Voutilakeskuksesta Riitta kiittelee yhteisöllisyyttä. Myös yhteistyö kotisairaalan liikkuvan yksikön Gerbiilin kanssa on tuonut paljon ja turvaa, kun asukasta ei tarvitse välttämättä lähteä viemään sairaalaan, vaan apu tulee paikan päälle.  

– Gerbiili tulee aina tarvittaessa. Meillä on myös ihana työporukka. Täällä sanotaan joka päivä toiselle “kiitos työpäivästä”. Se on pieni, mutta tärkeä asia. 

Työn ulkopuolella Riitta nauttii hiljaisuudesta, lukemisesta ja käsitöistä. Myös pyöräily pitää kehon ja mielen virkeänä.  

– Se on liikuntaa, mutta myös omaa aikaa – saa ajatukset järjestykseen ennen työpäivää ja sen jälkeen. 

Eläkkeelle jäämistä Riitta ei aio edes suunnitella. Kun työterveyslääkäri kysyi viimeksi asiaa, Riitta vastasi, ettei aio jäädä koskaan eläkkeelle. Jos joskus fyysinen työ käy liian raskaaksi, Riitta on jo miettinyt vaihtoehdon. 

– Voin tehdä vapaaehtoistyötä. Ihmisten parissa haluan olla joka tapauksessa. 

– Tämä työ antaa niin paljon, ettei siitä halua päästää irti. Menen töihin joka kerta ilolla – ja lähden hyvillä mielin kotiin. Ikäihmisiltä saa niin paljon elämänviisautta, huumoria ja kiitollisuutta, hän toteaa.

ARTIKKELI / 28.11.2025

KokoOma-hanke rakentaa lastensuojelun osallisuutta uudella tavalla Kanta-Hämeessä – mukana vahvasti myös kokemusasiantuntija

Minna Väinölä, Jaana Litokorpi ja Tuukka Pajuniemi työskentelevät KokoOma-hankkeessa. Hankkeella tuli tänä syksynä ensimmäinen vuosi täyteen.  

Kanta-Hämeen hyvinvointialueella kehitetään uudenlaista toimintakulttuuria lastensuojeluun. Tavoitteena on juurruttaa arkeen käytäntöjä, joissa lastensuojelun ammattilaiset ja asiakkaat voivat oppia toisiltaan.

Syksyllä 2024 alkaneen KokoOma-hankkeen (Kokemus innovaatioiksi ja oppimiseksi Kanta-Hämeen lastensuojelussa -hanke) tavoitteena on tarjota lastensuojelun asiakkaille ja ammattilaisille monipuolista vertaisoppimistoimintaa ja luoda niistä pysyviä käytäntöjä sekä ammattilaisten että asiakkaiden tueksi. Hankkeen tarkoituksena on luoda toimintatapoja, jotka tukevat perhettä ja vanhemmuutta lastensuojelun eri vaiheissa, jotta perheen vuorovaikutussuhteet vahvistuvat.

Hankkeen tavoitteena on myös kehittää kokemusasiantuntijuutta uudella tavalla. Oma Hämeessä ei koskaan ole aikaisemmin työskennellyt kokemustaustaista työntekijää. Nyt hankkeen tiimiin kuuluu Jaana Litokorpi, joka tuo hankkeeseen lastensuojelun palveluiden läpikäyneen vanhemman näkökulman – ja on siten apuna muille vastaavassa tilanteessa oleville.

– Kokemustaustainen työntekijä ymmärtää, miltä lastensuojelun asiakkuus tuntuu. Jokaisella on omanlainen polkunsa, ja siihen voi liittyä monenlaista taakkaa ja häpeän tunnetta. Kokemusasiantuntija voi tuoda toivoa ja uskoa muutoksen mahdollisuuteen – ja auttaa purkamaan häpeän kulttuuria, Litokorpi kertoo.

Hankkeessa mietitäänkin mahdollisuuksia kokemusasiantuntijoiden tuen mahdollistamiseen myös tulevaisuudessa.

– Tavoitteena on, että lastensuojelun eri vaiheissa olisi kokemusasiantuntijan tukea tarjolla. Hankkeessa valmistelemme tätä, ja nyt Jaanan rooli on ollut jo merkittävä – hänet on otettu hyvin vastaan ja hänet on koettu läheiseksi, projektisuunnittelija Minna Väinölä jatkaa. 

Ensimmäinen vuosi tuonut konkreettisia tuloksia  

Hanketiimi kehittää lastensuojelun toimintatapoja yhdessä ammattilaisten kanssa kolmella eri osa-alueella. Näistä on jo ensimmäisen vuoden aikana saatu konkreettisia tuloksia.

Vertaisryhmätoiminta:  

• Lastensuojelun asiakkaille tarjotaan vertaisryhmätoimintaa. Tavoitteena on, että ryhmien järjestämisestä tulee entistä mielekkäämpi osa lastensuojelun työntekijän työtä ja asiakkaat ymmärtävät toiminnan merkityksen.
• Tähän mennessä järjestetty mm. vanhemmille suunnattuja kynnyksettömiä vertaistilaisuuksia Juttutupien muodossa eri puolilla maakuntaa sekä Kesäcamp-leiri itsenäistyville nuorille. Vuoden 2026 alussa käynnistyvät Tähkä-ryhmät sijoitettujen lasten vanhemmille Forssassa ja Hämeenlinnassa.
• Lisäksi marraskuussa 2025 on aloitettu työntekijöiden koulutus vertaisryhmäohjaajiksi, jotta ryhmätoiminta vakiintuisi osaksi arkea.

Vertaisoppiminen:

• Lastensuojelun ammattilaiset saavat säännöllisesti ammatillisen vertaisoppimismahdollisuuden, ja näissä tuokioissa syntyneet ajatukset, oivallukset ja toimintasuositukset on tarkoitus jalkauttaa kaikkien lastensuojelun ammattilaisten työn tueksi.
• Ammattilaisille on tähän mennessä kehitetty vertaisoppimisen tilaisuuksia tai foorumeita. Niiden tavoitteena on luoda lastensuojeluun kannustava vertaisoppimisen toimintakulttuuri, jossa virheistä voidaan oppia ja ammattilaiset tukevat toisiaan työssään.  

Kokemustoiminta:

• Hankkeessa kehitetään rakenteita kokemustaustaisten henkilöiden pysyvälle mukanaololle lastensuojelussa. Yksi kokeiluista on ollut Kokemuskonsultaatio, johon työntekijät voivat osallistua pop-up -tyyppisesti ja keskustella kokemustaustaisen työntekijän kanssa omasta asiakastyöstään – tai asiakkaan kanssa yhdessä. Kevään 2025 kokeilu oli niin suosittu, että sitä jatkettiin syksyllä. Myös kokemustaustaista tukityötä kehitetään lastensuojelun asiakkaan vanhemmalle.  

Toimintatavat halutaan viedä syvemmälle rakenteisiin  

KokoOma-hanke aloitettiin Kanta-Hämeessä, koska maakunnassa nähtiin tarpeellisena vahvistaa nimenomaan lastensuojelun asiakaslähtöisyyttä ja kehittää yhteisöllisiä toimintatapoja. Kanta-Hämeessä on pitkään ollut vertaisryhmätoimintaa, mutta käytännöt ovat vaihdelleet kunnittain, ja juurtuminen osaksi hyvinvointialueen toimintatapaa vaatii vielä lisätyötä.

Projektipäällikkö Tuukka Pajuniemen mukaan KokoOma-hankkeessa halutaankin viedä kehittämistyötä syvemmälle rakenteisiin.

– Monissa sote-hankkeissa hienot toimintamallit katoavat hankkeen päättyessä. Me taas keskitymme siihen, että toiminta juurtuu ammattilaisten työhön jo hankkeen aikana: siten voimme vaikuttaa toimintakulttuuriin pidemmällä aikavälillä. Esimerkiksi vertaistoimintaa eivät järjestä hankeihmiset, vaan toiminta pyritään saamaan lastensuojelun ammattilaisten arkeen.

Hanketta toteutetaan yhteistyönä. Kaikki kokeilut ja ideat syntyvät yhdessä ammattilaisten kanssa. Hankkeen myötä lastensuojeluun on jo syntynyt uudenlaista kokeilukulttuuria.

– Ammattilaisten osallistuminen on ollut huikeaa. Ilman heidän panostaan kehittämistä ei voisi tehdä, eikä tuloksia juurruttaa tulevaisuuteen. Kokeileva työote on parhaimmillaan vastalääke jäykille rakenteille. Se tuo inhimillisyyttä ja asiakaslähtöisyyttä työhön, Pajuniemi sanoo.

Asiakkaille hanke näkyy vähitellen lisääntyvänä vertaistukena ja osallistumisen mahdollisuuksina, ammattilaisille taas työssä jaksamisen ja yhteisen oppimisen rakenteina.  

KokoOma-hanke lyhyesti:  

• KokoOma-hanke toteutetaan Kanta-Hämeen hyvinvointialueen ja aiemmin sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksen yhteistyönä. Hankkeen kesto on 1.9.2024–31.10.2026.
• Hanke on osa kansallista Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen ESR+ TL5.1 -hankeverkostoa ja Sosiaaliset innovaatiot -kokonaisuutta. Kokonaisuudessa on hankkeita parhaillaan käynnissä yli toistakymmentä, ja näitä yhdistää tavoite uudistaa lastensuojelun palvelujärjestelmä.
• Rahoitus tulee Euroopan sosiaalirahasto plussasta (ESR+), ja Oma Häme vastaa 20 prosentin omarahoitusosuudesta.  

Seuraa hanketta Instagramissa: @kokoomahanke  

ARTIKKELI / 25.11.2025

Blogi: Et ole yksin – kokemusasiantuntija rohkaisee ottamaan väkivallan puheeksi

Tänään 25.11. vietetään kansainvälistä YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää, joka aloittaa Oranssien päivien -kampanjan. Lähisuhteessa tapahtuva väkivalta on Suomessa yleistä ja viranomaisten tietoon tulleissa pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa uhri on useimmiten nainen*.

Väkivallasta puhuminen on ensimmäinen askel kohti muutosta ja jokaisella on mahdollisuus vahvistaa kanssaihmisten hyvinvointia niin työntekijänä kuin kansalaisenakin. Kanta-Hämeen hyvinvointialueella väkivallan vastaisen työskentelyn tärkeäksi osaksi on noussut kokemusasiantuntijatoiminta, jotta yhä harvempi vaikenisi väkivallasta.

– Olemme saaneet tehdä sydäntä koskettavaa yhteistyötä kokemusasiantuntijan kanssa. Kokemusasiantuntija on ollut mukana kouluttamassa ammattilaisia ja antanut arvokasta näkemystä esimerkiksi kuntalaisille suunnatun viestinnän ja palveluiden saavutettavuuden kehittämiseksi, kertoo Satu Lyytinen, lähisuhdeväkivaltatyön koordinaattori.

Kokemusasiantuntija tuo omalla kokemuksellaan ja sanoituksellaan vertaisuutta sekä toivoa mukaan ammattilaisten osaamisen rinnalle. Kokemusasiantuntijan osaamista esimerkiksi väkivallan puheeksi ottoon kannustamisessa ei voi korvata.

– Myös Oranssien päivien -kampanjan osana haluamme yhdessä kokemusasiantuntijan kanssa vahvistaa turvallisia ihmissuhteita ja kannustaa väkivallasta puhumiseen, Lyytinen toteaa.
Lähisuhteessa tapahtuvalle väkivallalle on tyypillistä, että se alkaa vähitellen ja haitalliset vuorovaikutuksen tavat tai väkivalta voi ajan kuluessa normalisoitua.

– Jos huomaa usein miettivänsä, onko omassa parisuhteessa kaikki hyvin, kannattaa ehdottomasti hakeutua pohtimaan asiaa osaavien ammattilaisten kanssa. Joskus esimerkiksi henkinen väkivalta voi olla niin vaikeasti tunnistettavaa, ettei siitä oikein saa otetta itsekään. Oma olo voi olla vain epämääräisesti huono. Henkisen väkivallan tunnistamista vaikeuttaa myös se, että parisuhteessa on usein myös hyviä hetkiä ja suvantovaiheita, jolloin tekijä lupaa muutosta. Niinä hetkinä usein työntää taka-alalle huonot hetket ja elämä vain soljuu eteenpäin, sanoittaa kokemusasiantuntija Johanna Sirpoma.

Hyvistä hetkistä huolimatta väkivaltainen suhde ei kuitenkaan tule itsestään muuttumaan paremmaksi, vaan se yleensä vain pahenee ajan myötä.

– Hyvä, normaali parisuhde antaa enemmän kuin ottaa. Jos mietit parisuhteen tilaa useammin kuin sen hyviä puolia, voi olla hyvä hetki miettiä, kannattaisiko suhdetta pohtia myös ammattilaisen kanssa, Sirpoma toteaa.

Perinteisesti saatetaan ajatella, että fyysinen väkivalta on seurauksiltaan satuttavinta, mutta esimerkiksi henkisen väkivallan kokemiseen on syytä suhtautua vakavasti. Henkinen väkivalta vahingoittaa psyykkistä hyvinvointia ja seuraukset voivat olla hyvin haitallisia.

– Väkivallan kokemukset aiheuttavat syyllisyyttä ja häpeää, mutta ne tulisi saada työnnettyä taka-alalle omissa ajatuksissa avun piiriin hakeutumiseksi. Esimerkiksi väkivaltatyön ammattilaiset ovat luotettavia ja ymmärtäväisiä kuuntelijoita, joiden kanssa voi miettiä rauhassa oman elämän suuntaa. Häpeä ja syyllisyys hälvenevät kyllä, kun uskaltautuu puhumaan kokemastaan avoimemmin, kannustaa Johanna Sirpoma.

Jos olet tullut kohdelluksi väkivaltaisesti tai satuttanut läheistäsi, löydät lisätietoa ja yhteystiedot auttaviin tahoihin kootusti Apua lähisuhdeväkivaltaan - Oma Häme – aihesivulta.

*Lähde: Tilastokeskuksen tiedote pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksista 06/2025

Kirjoittajat: 

Satu Lyytinen, lähisuhdeväkivaltatyön koordinaattori

Johanna Sirpoma, kokemusasiantuntija

ARTIKKELI / 25.11.2025

Blogi: Päihdehäiriö ja toipumisen esteet – miksi stigma voi olla hengenvaarallinen?

Päihdehäiriö ei ole valinta, vaan sairaus, joka vaikuttaa ihmisen aivoihin, käyttäytymiseen ja elämään kokonaisvaltaisesti. Silti päihteidenkäyttöön liittyy edelleen vahva stigma, joka voi olla yhtä tuhoisa kuin itse sairaus. Leimautumisen pelko estää monia hakeutumasta hoitoon ajoissa – ja pahimmillaan tämä voi maksaa ihmishenkiä.

                                                                                                        Projektiasiantuntija Hilla Saira

Stigma ja sen seuraukset

Kun päihteidenkäyttäjä pelkää tuomitsemista, hän saattaa vältellä hoitoa tai jopa hätätilanteessa avun soittamista. On tilanteita, joissa ihmiset eivät uskalla soittaa ambulanssia, koska asunnossa on laittomaksi luokiteltuja huumausaineita. Tämä pelko lisää riskiä huumekuolemille, vaikka nopea apu voisi pelastaa henkiä.

Stigma ei ole vain sosiaalinen ongelma – se on terveysriski. Jokainen viivästynyt hoitoon hakeutuminen voi johtaa vakaviin komplikaatioihin, yliannostuksiin ja kuolemaan.

Matalan kynnyksen hoito – elintärkeä ratkaisu

Hoitoon pääsyn pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja nopeaa. Jokaisella palveluportaalla – terveyskeskuksesta sosiaalipalveluihin – tulisi kysyä päihteiden käytöstä luontevasti ja ilman syyllistävää sävyä. Mitä luonnollisempaa päihteistä puhuminen on, sitä helpompi on hakeutua hoitoon ilman pelkoa leimautumisesta.

Miten voimme muuttaa tilannetta?

• Normalisoidaan keskustelu: Päihteistä puhuminen ei saa olla tabu. Kun kysymys päihteiden käytöstä on yhtä luonteva kuin kysymys tupakoinnista, stigma alkaa murtua.
• Tarjotaan matalan kynnyksen palveluja: Hoitoon pääsy ei saa olla monimutkainen prosessi. Nopeus ja helppous pelastavat henkiä.
• Koulutetaan ammattilaisia: Jokainen terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden työntekijä tarvitsee tietoa ja taitoa kohdata päihteitä käyttävä ihminen arvostavasti.

Toipuminen on mahdollista, mutta se vaatii yhteiskunnalta rohkeutta purkaa stigmaa ja rakentaa palveluja, jotka todella tavoittavat apua tarvitsevat. Jokainen askel kohti avoimuutta ja hyväksyntää voi olla askel kohti pelastettua henkeä.

Oma Hämeen mielenterveys- ja päihdepalveluiden projektiasiantuntija Hilla Saira

ARTIKKELI / 19.11.2025

Blogi: Perehdytys varmistaa sujuvan alun Assissa

Kun Kanta-Hämeen keskussairaalan toiminnot siirtyvät Ahveniston sairaalaan, muutto ei ole vain tavaroiden ja laitteiden siirtämistä. Yhtä tärkeää on huolehtia siitä, että jokainen työntekijä, asiakaspalvelija ja yhteistyökumppani tuntee uuden ympäristön ja sen toimintatavat heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Tässä onnistumisen avain on perehdytys.

Kattavat perehdytykset järjestetään jokaiselle yksikölle, jotta uudet tilat, kulkureitit ja toimintamallit tulevat tutuiksi ennen muuttoa. Perehdytyksissä käydään läpi kaikki ne asiat, jotka helpottavat arjen sujumista heti ensimmäisestä työpäivästä lähtien. Asiakaspalveluhenkilöstö on usein ensimmäinen kosketuspinta asiakkaaseen. Siksi heille järjestetään oma koulutuspäivä, jossa perehdytään uusiin osoitteisiin, sisäänkäynteihin ja asiakkaiden ohjaamiseen oikeisiin palvelupisteisiin. Yhtenäinen ja selkeä palvelu tuo turvaa sekä asiakkaalle että henkilökunnalle.

Muutossa huomioidaan myös viranomaisten ja yhteistyökumppaneiden perehdytys. Pelastuslaitos saa koulutuksen sairaalan sisäänkäynneistä, reiteistä ja pelastuskartoista, jotta turvallisuus on varmistettu kaikissa tilanteissa. Logistiikkatoimijoille puolestaan annetaan ohjeet huoltoreiteistä ja purkupaikoista, jotta kuljetukset sujuvat hallitusti.

Perehdytyksessä hyödynnetään uutta teknologiaa: perinteisten tilaisuuksien ja kirjallisten ohjeiden lisäksi perehdyttäjät tuottavat videomateriaaleja, joita voidaan hyödyntää myöhemmin yksiköiden perehdytyksessä. Tämä mahdollistaa sen, että tieto on helposti saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta ja tukee oppimista myös muuton jälkeen.

On myös erityisen ilahduttavaa, että perehdytykseen on haluttu panostaa niin, että sen tekevät tekijät itse – ne, jotka tuntevat työn ja toimintaympäristön parhaiten. Näin syntyy aito, käytännönläheinen ja omaan työhön pohjautuva perehdytys, joka tukee henkilöstöä parhaalla mahdollisella tavalla.

Ennen sairaalan avautumista opasteet ja ohjeet testataan yhdessä henkilöstön, asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Palautteen avulla voidaan vielä hioa yksityiskohdat kuntoon. Lisäksi perehdytys jatkuu muuton jälkeen – palautteen keruulla, henkilöstökyselyillä ja seurantatilaisuuksilla varmistetaan, että arki Assissa lähtee käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla.

Perehdytys on investointi sujuvaan alkuun. Kun henkilöstö ja kumppanit tuntevat uudet tilat ja toimintamallit, asiakkaatkin kokevat muutoksen turvallisena ja selkeänä. Ahveniston sairaalaan muuttaminen on suuri yhteinen askel – ja perehdytys tekee siitä askeleen, jonka voimme ottaa varmoilla mielin.

Kirjoittajana Oma Hämeen Ahveniston sairaalahankkeen perehdytysvastaava, anestesiavastuuhoitaja Sanna Kiuru.
Sanna on kokenut leikkaus- ja anestesiayksikön ammattilainen, jolle perehdyttäminen on aina ollut sydämenasia. Assin perehdytyskokonaisuuden rakentamisessa hän on ollut keskeinen tekijä, joka tuo tiimiin käytännönläheistä hoitotyön osaamista, selkeyttä ja inhimillisyyttä. Sanna tunnetaan rauhallisesta otteestaan, kyvystään löytää yhteinen suunta monialaisen tiimin kanssa sekä halustaan varmistaa, että jokainen uusi työntekijä saa turvallisen ja sujuvan alun uudessa sairaalassa. Hän uskoo vahvasti yhdessä tekemiseen – ja siihen, että Assista tulee ”kaikille sopiva sairaala”.

ARTIKKELI / 17.11.2025

Blogi: Milloin syöminen on tasapainoista ja mitkä merkit voivat viitata syömishäiriöön? 

Syöminen on välttämätön ja tärkeä osa elämää – se tuo energiaa, iloa ja yhteisöllisyyttä. Moni kuitenkin miettii joskus omaa syömistään: syönkö oikein, liikaa tai liian vähän? On tavallista, että ruokailutottumukset vaihtelevat elämäntilanteiden mukana, mutta joskus syömiseen voi alkaa liittyä ajatuksia ja käytöstä, jotka kuormittavat arkea ja mieltä  

Riittävä ja säännöllinen syömistapa sekä kyky pitää syöminen joustavana ovat tärkeitä syömisen taitoja. Lisäksi ruokailu tuo parhaimmillaan nautintoa ja hyvää oloa. Kaikki ateriat eivät ole täydellisiä, eikä tarvitsekaan olla. Kokonaisuus ratkaisee!  

Tasapainoisen syömisen piirteitä:  

• Syödään suunnilleen säännöllisesti päivän mittaan.  
• Ruokavalio on monipuolinen ja siihen kuuluu myös herkkuja.  
• Nälkä ja kylläisyys ohjaavat syömistä, kehon viestejä kuunnellaan.  
• Ruoka ei hallitse ajatuksia, vaan on osa elämää muiden asioiden rinnalla.  

Milloin kannattaa pysähtyä pohtimaan omaa syömistä?  

Syömiseen liittyvä huoli voi olla merkki siitä, että keho tai mieli kaipaa apua. Syömishäiriöille tyypillistä on, että ruokailu, paino tai liikunta alkavat hallita elämää ja ajatuksia.  

Mahdollisia varoitusmerkkejä voivat olla:  

• Ruokien jakaminen ”hyviin” ja ”pahoihin” ja monien ruokien välttely ilman lääketieteellistä syytä.  
• Aterioiden väliin jättäminen, kalorien tarkka laskeminen tai tarve kompensoida syömistä esimerkiksi runsaammalla liikunnalla.  
• Syömiseen liittyvä häpeä, salailu tai voimakas syyllisyys.  
• Painon voimakas vaihtelu tai jatkuva tyytymättömyys omaan kehoon.  
• Yhteisistä ruokailuista vetäytyminen.  

Syömishäiriölle tyypillinen käyttäytyminen ei aina näy ulospäin. Ihminen voi näyttää hyvinvoivalta, vaikka mielessä käydään kovaa kamppailua ruoan ja kehonkuvan kanssa. Syömishäiriöoireita voi esiintyä sukupuoleen, ikään ja kehon kokoon katsomatta.  

Apua on saatavilla  

Syömishäiriöstä voi toipua, ja mitä varhaisemmassa vaiheessa apua haetaan, sitä parempi on ennuste. Jos oma tai läheisen syöminen mietityttää, apua voi hakea esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta, terveyskeskuksesta tai Oma Hämeen chat-palvelusta.  Syöminen saa olla ilon ja hyvinvoinnin lähde!  

 ravitsemusterapeutit Jessica Sonko ja Lotta Pelkonen, Oma Häme

ARTIKKELI / 13.11.2025

Blogi: Sytytetty kynttilä kertoo rakkaudesta ja kaipuusta

Suru, viha, syyllisyys, häpeä, kaipuu, tyhjyys – tunteet, joita itsemurhan tehneiden läheiset usein kokevat. Nämä tunteet tulevat aalloissa ja yllättäenkin. Suru ei ole suoraviivainen prosessi, se ei noudata aikatauluja ja etene tasaisesti. Välillä ei jaksa nousta sängystä, kun toisena hetkenä vanhat muistot naurattavat niin, että mahaan sattuu. Surua ei voi myöskään suorittaa – se ei ole tehtävä, vaan aina osa elämää.  

Surun lisäksi raastavinta on usein syyllisyys – mitä minä olisin voinut tehdä, estääkseni tapahtuneen? Tärkeintä on muistaa, että itsemurha ei ole kenenkään syy – ei sinun, eikä hänen. Se on usein seurausta mielen sairaudesta, joka voi hämärtää toivon ja estää näkemästä ulospääsyä.

Syyllisyys voi tuoda mukanaan myös ajatuksen omasta hyvinvoinnista – saanko minä voida hyvin? Tee sitä, mitä läheisesikin sinulle toivoisi: anna hellyyttä ja hoivaa. Sinä saat nauraa uudelleen. Sinä saat suunnitella tulevaa. Sinä saat olla onnellinen, vaikka suru kulkisi rinnalla. Elämä ei palaa entiselleen, mutta se voi jatkua. Muisto rakkaastasi ei katoa, mutta sen rinnalle voi tulla lempeyttä, kiitollisuutta ja rauhaa. 

Surussa ei myöskään kannata jäädä yksin: ajatusten ja tunteiden yhdessä jakaminen luo toivoa ja lohtua. Pidä yhteyttä läheisiisi. Myös ulkopuolista apua on tarjolla: ammattilaiset voivat auttaa jäsentämään ajatuksia, jotka tuntuvat liian raskailta yksin kantaa. Kanta-Hämeessä on useita tahoja, jotka tarjoavat tukea, kuuntelua ja apua läheisensä menettäneille myös silloin, kun menetys on tapahtunut itsemurhan kautta. 

Tukea itsemurhan tehneiden läheiselle: 

• Oma Hämeen mielenterveys- ja päihdepalveluiden puhelin ja chat-palvelut 
• Oma Hämeen sosiaali- ja kriisipäivystys akuuteissa läheisen menetykseen liittyvissä tilanteissa 
• Mieli ry:n keskusteluapu kriisivastaanotolla 
• Surunauha ry:stä vertaistukea 
• Kanta-Hämeen mielenterveysomaiset ry Finfamilta tukea ja neuvontaa 

Kanta-Hämeessä järjestetään sunnuntaina useita kynttilätapahtumia, joissa on mahdollisuus sytyttää kynttilä läheisen muistolle. Tutustu tarkemmin järjestettäviin tapahtumiin täältä: Surunauha ry:n verkkosivuilta.  

Liisi Mäkelä, projektiasiantuntija
Minna Ritakorpi, elintapaohjauksen koordinaattori

ARTIKKELI / 07.11.2025

Ikäihmisten asiakasohjausta kehitetään yhdenmukaisemmaksi – projektipäällikkö Sanna Huhtakallio esittäytyy

Projektipäällikön tavoitteena on luoda asiakasohjauksesta kokonaisnäkemys. Kiireisen arjen vastapainona Sanna harrastaa voimanostoa ja kutoo islantilaisia villapaitoja.  

Ikäihmisten toimialalla on lokakuun loppupuolella aloittanut uusi projektipäällikkö, Sanna Huhtakallio. Hän on aloittanut Oma Hämeessä täysin uudessa tehtävässä: ikäihmisten asiakasohjauksen kehittämisen parissa. Sanna vetää kevääseen 2027 kestävää projektia, jonka tavoitteena on selvittää, miten ikäihmisten asiakasohjausta ja asiakkaiden palvelutarpeen arviointia voitaisiin kehittää entistä paremmaksi. Suunnitelmana on vajaan parin vuoden aikana saada jonkinlainen kokonaisnäkemys hyvinvointialueen asiakasohjauksesta yli tulosaluerajojen. Vastaavanlaista projektia on tehty monilla hyvinvointialueilla.

– Tavoitteena on, että tulevaisuudessa asiakasohjaus olisi tasa-arvoinen ja mitattava kokonaisuus ikäihmisten toimialan kaikilla tulosalueilla. Vaikka asiat toimivat, tällä hetkellä yhtenäistä kokonaiskuvaa ei ole. Tarkoituksena on kehittää asiakasohjauksen malli, jota voidaan pilotoida. Yhteiselle näkemykselle on ollut tarvetta: sote-uudistuksen jälkeen hyvinvointialueilla on ollut tarvetta miettiä, mikä on vaikuttavaa ja kustannustehokasta ja miten asiat voidaan hoitaa yhdenmukaisesti, Sanna kuvailee.

Työn merkityksellisyys tulee asiakkaista

Projektin alkuvaiheessa Sannalla on tarkka kuva, miten hän lähtee tutustumaan hyvinvointialueeseen ja toimialaan: hän aikoo haastatella asiakasohjauksen tulosaluejohtajan, lähijohtajat sekä kiertää kaikki toimipisteet ja jutella jokaisen työtekijän kanssa siitä, mitkä asiat toimivat ja mitkä vaativat kehittämistä.

– Asiakasohjaus on se paikka, jossa ihminen kohdataan. Siksi on tärkeää, että siellä asiat hoituvat hyvin ja asiakas ohjataan oikeaan palveluun oikeaan aikaan. Pidän merkityksellisenä sitä, että saan kehittää palveluja, jotka oikeasti merkitsevät asiakkaille jotain eli teen töitä asiakkaiden hyväksi, Sanna kuvailee.

Sanna siirtyi Oma Hämeelle Helsingin kaupungilta, jossa hän työskenteli viimeisimmäksi tiedonhallinnossa ja aiemmin vammaispalveluiden kehittämisen parissa. Hän on ollut myös sähköpiirtäjänä, sekä sairaanhoitajana perusterveydenhoidossa ja erikoissairaanhoidossa. Koulutustaustaa hänellä on myös terveystieteiden maisterin tutkinto, tuotekehitystyön ammattitutkinto sekä kirjaamisvalmennuksia ja sisäisiä valmennuskoulutuksia.

– Palvelujen kehittäminen on ollut minulle aina äärimmäisen mielenkiintoista. Työskentely tiedonhallinnassa antoi puolestaan eri tavalla näkökulmaa asioiden käsittelyprosessiin ja siihen, miten tiedon pitäisi liikkua eri toimijoiden välillä. Oma Häme vaikuttaa mielenkiintoiselta työpaikalta: melko uusi organisaatio, laaja kokonaisuus ja yhteistyörajapintoja on paljon.   

Voimanosto ja islantilaiset villapaidat vievät työstä vapaalle  

Oma Hämeen joustavat työskentelymahdollisuudet mahdollistavat myös Sannalle etätöiden tekemisen. Hän työskentelee pääasiassa kotonaan Päijät-Hämeessä, Heinolassa. Töiden vastapainona hän purkaa stressiä kahdella hyvin erilaisella harrastuksella: voimanostolla ja neulomisella.   

– Kudon islantilaisia villapaitoja lapsille ja ystäville. Painoja käyn nostamassa ohjatusti 2–5 kertaa viikossa. Näen sen hyvänä panostuksena tulevaisuuteen. Painoja nostellessa ei voi ajatella muuta kuin seuraavia toistoja, joten se on hyvä keino päästä irti työasioista, Sanna hymyilee.

Kanta-Hämeen hyvinvointialueen hän näkee menevän koko ajan oikeaan suuntaan – ja alueella on tehty paljon hyvää.

– Toivon, että edelleen tulevaisuudessa palvelut ovat edelleen vaikuttavia ja tehokkaita, ja asiakkaita kohtaavia. Tähän on tehty alueella hyvää työtä. Lisäksi teknologiaa ja digitaalisia ratkaisuja on kehitetty todella paljon, ja varmasti siihen panostetaan jatkossakin.   

  Ikäihmisten asiakasohjaus - Oma Häme 

ARTIKKELI / 03.11.2025

Blogi: Riippuvuuden puheeksiotto – välittämisen voima arjessa

Riippuvuus on ilmiö, joka koskettaa monia – suoraan tai läheisen kautta. Se ei aina näy ulospäin, eikä sitä aina tunnisteta ajoissa. Siksi puheeksiotto on yksi tärkeimmistä keinoista ehkäistä haittoja ja tukea muutosta. Se ei ole syyttelyä, vaan välittämistä. Se on teko, joka voi muuttaa elämän suunnan.

Mitä riippuvuus on – ja miksi se voi jäädä huomaamatta?

Riippuvuus voi olla fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista. Se voi ilmetä pakonomaisena tarpeena käyttää ainetta tai harjoittaa toimintaa, vaikka siitä aiheutuu haittaa. Fyysisessä riippuvuudessa keho tottuu aineeseen, psyykkisessä käyttö lievittää esimerkiksi ahdistusta tai tylsyyttä, ja sosiaalisessa riippuvuudessa korostuu tarve kuulua ryhmään tai saada hyväksyntää.

Usein riippuvuus mielletään yksilön ongelmaksi, vaikka siihen vaikuttavat myös yhteiskunnalliset tekijät. Lääketieteellisesti kyse on aivojen sairaudesta, jossa kyky hallita käyttöä heikentyy. Arkikielessä riippuvuus saatetaan nähdä tapana tai tottumuksena – erityisesti nuorten keskuudessa – eikä sen haitallisuutta aina tunnisteta.

Varhainen puuttuminen – miksi se on tärkeää?

Puheeksiottaminen ajoissa voi:
•    Ehkäistä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja
•    Auttaa tunnistamaan riskin vakavan riippuvuuden kehittymiselle
•    Ylläpitää toivoa, välittämistä ja muutoksen mahdollisuutta
•    Suojata kehittyviä aivoja – erityisesti nuorilla
•    Säästää resursseja – ehkäisy on tehokkaampaa kuin korjaaminen

Nuoren kohdalla aikuisen rooli on erityisen tärkeä. Nuori ei aina itse tunnista ongelmaa, mutta voi hyötyä tiedosta ja tuesta. Aikuinen voi olla se, joka näkee ensimmäiset merkit ja uskaltaa kysyä.

Miten ottaa riippuvuus puheeksi?

Puheeksiotto vaatii herkkyyttä, kunnioitusta ja rohkeutta. Tässä muutamia käytännön vinkkejä:

1.    Valitse oikea hetki ja paikka. Keskustele rauhallisessa ja luottamuksellisessa ympäristössä, kahden kesken.
2.    Aloita huolen ilmaisemisella. Esimerkiksi: “Olen huomannut, että… ja haluaisin jutella siitä.”
3.    Kysy – älä syytä. Käytä avoimia kysymyksiä: “Miten sä itse koet sun pelaamisen/juomisen?” tai “Oletko miettinyt, miksi käytät?”
4.    Kuuntele aidosti. Älä tuomitse tai vähättele. Anna tilaa kertoa oma näkökulma.
5.    Tuo huoli esiin rakentavasti. Kerro, mitä olet huomannut ja miksi se huolestuttaa sinua.
6.    Tarjoa tukea – älä uhkaa. “Haluaisin, että voit hyvin – voitaisko miettiä yhdessä, mitä tälle voisi tehdä?”
7.    Hyödynnä tietoa ja ymmärrystä. Kerro, että riippuvuus ei ole heikkoutta. Etsikää tietoa yhdessä.

Täydellistä hetkeä ei tarvita – välittäminen riittää. Toistuva keskustelu on tärkeämpää kuin täydellinen hetki. Läheisen rooli voi olla hyvin kuormittava ja raskas, muuta kaikesta ei tarvitse selvitä yksin. Apua on saatavilla. 

Miten tukea lopettamisessa?

Kun riippuvuus on tunnistettu, tuki muutokseen on ratkaisevaa. Tärkeintä on olla rinnalla kulkija:

•    Näytä, että välität. Pysy mukana myös vaikeina hetkinä.
•    Auta löytämään apua. Ohjaa esimerkiksi kouluterveydenhuoltoon, terveydenhuollon palveluihin tai verkkopalveluihin kuten fressis.fi ja mielenterveystalo.fi 
•    Keskustele motivaatiosta. Miettikää yhdessä, mitä hyötyä lopettamisesta voisi olla.
•    Aseta realistisia tavoitteita. Pienet askeleet vievät eteenpäin – lipsahdukset voivat kuulua muutokseen.
•    Tunnista ja kannusta edistystä. Huomaa pienetkin onnistumiset ja vahvista niitä.
•    Tarjoa vaihtoehtoja. Etsikää yhdessä mielekästä tekemistä, joka tuo hyvää oloa ilman riippuvuutta.
•    Kerro vieroitusoireista. Ne ovat ohimeneviä – tieto helpottaa niiden sietämistä.
•    Hyödynnä vertaistukea. Tarinoiden jakaminen voi lisätä toivoa ja uskoa muutokseen.

Riippuvuus ei katso ikää tai muotoa

Riippuvuus voi liittyä alkoholiin, nikotiiniin, pelaamiseen, someen, huumausaineisiin tai mihin tahansa toimintaan, joka alkaa hallita elämää. Pienetkin sanat voivat vaikuttaa – ja joskus juuri ne käynnistävät muutoksen.

Huoli on hyvä syy puhua.
Välittäminen on paras työkalu.
Muutos on mahdollinen.

Anna Kenni, ehkäisevän päihdetyön asiantuntija
hyte- ja osallisuusyksikkö

Lisätietoa hyvinvointialueen mielenterveys- ja päihdepalveluista

Marraskuun ensimmäisellä viikolla vietetään valtakunnallista ehkäisevän päihdetyön viikkoa - lue lisää kampanjasta

ARTIKKELI / 03.11.2025

Blogi: Hyvinvointia elämän taitekohdissa – ilo ja yhteys ehkäisevät yksinäisyyttä

Terveysriskien tunnistaminen ja ennaltaehkäisevä työ ovat avainasemassa oman toimintakyvyn ylläpitämisessä ja hyvinvoinnin edistämisessä kaikissa elämänvaiheissa. Ennaltaehkäisevä työ, yhteenkuuluvuus sekä osallisuus korostuvat myös Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa: Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027.

Ennaltaehkäisevin palveluiden tulisikin olla helposti saavutettavissa ja tarjonnaltaan monimuotoisia. Kuntien, hyvinvointialueen sekä järjestöjen kesken yhteistyö on avainasemassa niin suunnittelussa ja toteutuksessa kuin toiminnan jatkuvuuden varmistamisessa. Kohderyhmän, kuten esimerkiksi ikäihmisten, tarpeiden kuunteleminen ja toiveiden esiin nostaminen luovat yhteyttä toimijoiden välille sekä tukevat asiakaslähtöistä työotetta. Yhteisöllisyyden vahvistaminen, kohtaaminen sekä kuunteleminen ovat tärkeitä hyvinvoinnin tukipilareita. 

Kokonaisvaltaista hyvinvointia voi edistää lisäksi omiin elintapoihin panostamalla. Esimerkiksi arkiliikunnan lisääminen, säännöllinen ateriarytmi, palautumisesta huolehtiminen, keskusteluhetki ystävän kanssa kahvikupin äärellä tai kulttuuritapahtumaan osallistuminen luovat iloa arkeen ja tukevat toimintakykyä merkittävästi. 

Otetaan vaikeatkin aiheet rohkeasti puheeksi 

Yksi elämän isoista taitekohdista on eläkkeelle jääminen. Arki voi tuntua jopa tyhjältä, kun ei ole enää työrytmiä tai työyhteisön tukea. Yksi riski eläkkeelle siirtymisen yhteydessä on päihteiden käytön huomaamaton lisääntyminen. Esimerkiksi alkoholia saatetaan käyttää keinona käsitellä elämänmuutosta. 

Tämän vuoksi on tärkeää puhua päihteistä avoimesti niin omassa lähipiirissä kuin ammattilaisten kanssa – vaikka se tuntuisikin vaikealta. Varhainen puuttuminen ja puheeksi ottaminen ovat keskiössä myös Ehkäisevän päihdetyön viikolla, jota vietetään 3.–9.11.2025. 

Kahvikupin äärellä syntyy hyvinvointia 

Eläkkeelle jääneiden ja jäävien osallisuutta halutaan tukea myös Ikä Iloiten – Selvästi eteenpäin -hankkeessa. Kehitämme hankkeessa ryhmätoimintaa sekä tuomme terveyttä ja hyvinvointia tukevaa tietoa kohtaamispaikkoihin – juuri sinne, missä ikääntyneet muutenkin kokoontuvat. 

Ikä Iloiten -hankkeen työntekijöinä olemme jalkautuneet ryhmätoimintoihin ja saaneet tutustua omaehtoisiin huumoria viliseviin kokoontumisiin, joissa huolehditaan ja avustetaan toisia sekä ylläpidetään osallistujien hyvinvointia ja toimintakykyä – ehkäpä huomaamattakin. Juuri nämä ikäihmisten yhteiset kohtaamiset sekä vuorovaikutustilanteet vaikkapa huoltoasemien kahviloissa luovat iloa ja hyvinvointia arkeen ja siten ovat hyvin merkityksellisiä keinoja terveysriskien ennaltaehkäisyssä. Ne vahvistavat yhteisöllisyyttä, tukevat osallisuutta ja voivat vähentää yksinäisyyttä sekä päihteiden käyttöä. 

Yhteisöllisyyden merkitys hyvinvoinnille 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terve Suomi-tutkimuksen 2022–2023 mukaan itsensä yksinäiseksi tuntevia yli 65-vuotiaita on Suomessa arviolta 128 000. THL:n Sotkanetin tilaston mukaan Kanta-Hämeen hyvinvointialueella itsensä yksinäiseksi tuntevia 65 vuotta täyttäneitä on vuonna 2022 ollut 8,6 % ja vuonna 2024 10,2 %. Yksinäiseksi kokevien määrä siis kasvanut Kanta-Hämeessä muutamassa vuodessa lähes kaksi prosenttiyksikköä. 

Yhteisöllisyys sekä osallisuus ovat avaimia hyvinvointiin. Jokainen voi olla osa toisen ihmisen hyvinvoinnin edistämistä sekä löytää oman tapansa tukea terveyttään ja toimintakykyään. Arjen kohtaamiset, ryhmätoimintaan osallistuminen ja rohkeus puhua vaikeistakin asioista rakentavat siltoja yksinäisyyden yli. Jokainen meistä voi olla osa ennaltaehkäisevää työtä: pienillä teoilla, jotka tuovat iloa ja yhteyttä arkeen sekä rakentavat hyvinvointia. Voit kysyä tänään joltain läheiseltä: "Miten voit?", se voi olla tärkein kysymys, jonka esität. 

Tervetuloa mukaan keskustelemaan Ikä iloiten -hanketyöntekijöiden kanssa aiheesta Oma Hämeen Instagram-livessä 12.11. klo 18:00.  Siirry tästä Oma Hämeen Instagramiin. 

Anuliisa Salovaara 
Projektisuunnittelija, Ikä Iloiten- Selvästi eteenpäin -hanke  

Lue lisää: 

Hankkeet - Oma Häme 

Ikäihmisten hyvinvointi - Hyvinvointisi tueksi - Oma Häme

Blogi: Arjen areenat – arkisia kohtaamisia ja hyvinvoinnin siemeniä ikäihmisille - Oma Häme 

Kanta-Hämeessä alkoi kaksi merkittävää ikäihmisten terveyden edistämishanketta - Oma Häme 

ARTIKKELI / 30.10.2025

Inhimillistä teknologiaa etsimässä, osa 2

Ahveniston sairaalan rakennusvaihe on saatu päätökseen, ja hanke on siirtynyt testaukseen ja varusteluun. Oma Häme on vastaanottanut rakennuksen hallintaansa, ja katseet ovat nyt toiminnan ja teknologian yhteensovittamisessa – siinä vaiheessa, jossa teknologia muuttuu seinistä työvälineiksi.

Sarjan ensimmäisessä osassa tarkastelin inhimillistä teknologiaa asukkaan näkökulmasta. Nyt katse kääntyy henkilöstöön: millaisia konkreettisia hyötyjä moderni teknologia tuo ammattilaisille?

Yksi näkyvimmistä uudistuksista on uudet digitaaliset työvälineet: ajanmukaiset tietokoneet, mobiililaitteet ja kattava tietoliikenneverkko. Lisäksi ovet, kaapit ja lokerot toimivat sähköisillä lukoilla, mikä helpottaa hallintaa ja turvallisuutta.

Potilasvirran hallinta on tärkeä osa toiminnan sujuvuutta. Uusi järjestelmä mahdollistaa potilaiden ohjaamisen ja seuraamisen eri hoitopisteissä – yhdessä itseilmoittautumisen kanssa. Vuodeosastoilla käyttöön otettu tilannekuvajärjestelmä auttaa hahmottamaan potilaiden sijainnin ja tilanteen reaaliajassa ja toimii samalla toiminnanohjauksen tukena.

Sähköinen palvelupyyntösovellus mahdollistaa tukipalveluiden – kuten puhtauspalveluiden, logistiikan ja potilaskuljetusten – tilaamisen ja seuraamisen. Tämä keskitetty järjestelmä on arjen moottori, jonka avulla työ sujuu oikea-aikaisesti ja tarkoituksenmukaisesti.
Leikkaustoimintaan on panostettu erityisesti. Uusi ohjaus- ja kuvansiirtojärjestelmä tukee toimenpiteiden suunnittelua ja toteutusta, parantaa turvallisuutta ja vahvistaa Assin asemaa opetussairaalana. Taustalla toimii älykäs logistiikka, joka varmistaa, että tarvittavat välineet ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Assissa laitteet ja tilat ovat yhteiskäytössä. Ne ovat varattavissa keskitetysti, ja tarvittavat laitteet löydettävissä mobiilisovelluksen avulla. Tämä säästää tiloja ja kustannuksia sekä tehostaa käyttöastetta koko sairaalassa. Lopulta kyse on ihmisistä. Jokainen työntekijä tekee parhaansa, jotta potilaat saavat hyvää hoitoa. Teknologian tehtävä on tukea tätä työtä – ei hallita, vaan helpottaa.

Voimme olla ylpeitä niin uudesta sairaalasta kuin siitä porukasta, joka siellä työskentelee.
Ihanaa ja aurinkoista syksyn jatkoa kaikille!

Kirjoittajana Oma Hämeen Ahveniston sairaalahankkeen ICT-projektipäällikkö Harri Halinen
Hän vastaa teknologiaratkaisujen yhteensovittamisesta ja käyttöönotosta. Hän on keskeisessä roolissa varmistamassa, että moderni teknologia palvelee sekä potilaita että henkilöstöä sujuvasti ja inhimillisesti. Harrilla on pitkä kokemus vaativista ICT-hankkeista, ja hänet tunnetaan ratkaisukeskeisestä otteestaan ja rauhallisesta johtamistyylistään.

ARTIKKELI / 10.10.2025

Assin tekijät: Perehdytysvastaavat rakentavat turvallista alkua uudessa sairaalassa

Kun Assi avautuu, noin 1700 työntekijää siirtyy uuteen sairaalaan. Muutos on valtava, ja sen onnistumisessa perehdytyksellä on keskeinen rooli. Se auttaa löytämään oman paikan uusissa tiloissa, omaksumaan toimintatavat ja ennen kaikkea luo turvallisuutta. Hyvin suunniteltu perehdytys vähentää epävarmuutta ja tukee työn sujuvuutta heti alusta lähtien – ja sitä kautta varmistaa myös potilasturvallisuuden.

Tämän työn taustalla toimii laaja perehdytysvastaavien tiimi, jossa on jäseniä monista sairaalan yksiköistä. Jokaisella on oma roolinsa ja erikoisosaamisensa, ja yhdessä he muodostavat verkoston, joka on rakentanut Assin perehdytyskokonaisuuden. Tiimiä koordinoi ja sen työtä vetää muutama vastuuhenkilö, joista yksi on Lilli Väisänen, keskeinen hahmo perehdytysmateriaalin koordinoinnin suunnittelussa ja kehittämisessä. Hän korostaa, että tiimin suuri vahvuus on juuri moniammatillisuus – se, että mukana on erilaisia näkökulmia ja kokemuksia, jotka rikastavat kokonaisuutta ja tekevät perehdytyksestä aidosti käyttäjälähtöisen.

Perehdytysvastaavien joukossa työskentelee esimerkiksi leikkaus- ja anestesiayksikön anestesiavastuuhoitaja Sanna Kiuru, joka on aina kokenut perehdyttämisen sydämenasiakseen. Psykiatrian puolelta mukana on sairaanhoitaja Annika Mertanen, jolla on pitkä kokemus opiskelijoiden ja uusien työntekijöiden perehdytyksestä. Tukipalveluita edustaa Jaana Helenius, joka muistuttaa, että ilman näitä toimintoja hoitotyö ei onnistuisi.

Alusta asti perehdytysvastaavien joukossa vallitsi avoin ja innostunut ilmapiiri. Sannan mukaan yhteinen suunta löytyi jo ensimmäisistä päivistä lähtien, vaikka jäsenet tulivat erilaisista työympäristöistä. Myös Annika kuvaa yhteistyötä sujuvaksi ja rakentavaksi alusta saakka. Jaana lisää, että jokaisella on ollut omat vastuualueensa, mutta haasteet on ratkaistu yhdessä keskustellen ja kuunnellen.

Selkeyttä ja tasalaatuisuutta

Perehdytyksen suunnittelussa kaikkia yhdistää tavoite tehdä siitä selkeä, helposti omaksuttava ja yhdenvertainen kaikille. Sanna painottaa, ettei perehdytyksen pidä tuntua raskaalta lisätehtävältä, vaan kiinnostavalta ja hyödylliseltä osalta työtä.

Jaana korostaa tukipalveluiden näkökulmaa: on tärkeää, että uudet IT-sovellukset ja teknologiat tulevat tutuiksi, sillä ilman niitä arki ei suju. Annika puolestaan muistuttaa, että loppukäyttäjän näkökulma on pidetty koko ajan kirkkaana mielessä: yleisperehdytys on rakennettu geneerisesti niin, että se sisältää asiat, jotka kaikkien on hyvä tietää Assissa työskentelystä.

Lilli nostaa esiin materiaalin selkeyden ja loogisuuden merkityksen. Kesällä perehdytyssisältö oli käyttäjien kommentoitavana, ja saadun palautteen avulla sitä muokattiin entistä käyttäjälähtöisemmäksi.

Odotusta ja jännitystä

Suuren muuton lähestyessä tunteet vaihtelevat. Sanna luottaa siihen, että jokainen kantaa oman kortensa kekoon ja siksi muutto onnistuu. Annika kertoo odottavansa muuttoa innolla, sillä uuden sairaalan moderni ympäristö tarjoaa monia mahdollisuuksia.

Jaana puolestaan näkee muutoksen valtavana askeleena tukipalveluiden kehityksessä: –Assissa tukipalvelut siirtyvät tälle vuosikymmenelle, mikä on iso askel kaikille.

Muistoja ja inhimillisiä hetkiä

Vaikka työ on ollut intensiivistä, siihen on mahtunut myös iloa ja huumoria. Sanna muistaa kuvauspäivän, jolloin haluttiin, että perehdytyskuvissa näkyy ihmisiä eikä vain tiloja – ja lopputuloksena oli myös muutama hassuttelukuva. Tiimitapaamisissa nauru on vallannut koko ryhmän, ja perehdytysvastaava Satu Vinnarin taito valita tilanteeseen sopiva kappale on tuonut kokouksiin keveyttä. Jaanan mieleen ovat jääneet keskustelut siitä, miten tukipalveluiden osuus perehdytyksessä esitetään: erillisenä kokonaisuutena vai muun toiminnan sisällä.

Työn ja jaksamisen tasapaino

Näin laaja hanke vaatii sovittamista arjen työn rinnalle. Sanna saa energiaa tiimin dynamiikasta ja erilaisten persoonien kohtaamisesta. Lillin mukaan yhdessä tekeminen ja huumori ovat olleet kantavia voimavaroja, jotka auttavat jaksamaan.

Jaana on ollut mukana Assi-työssä jo projektin alusta saakka, välillä kokoaikaisesti. –Välillä se on vienyt kaiken ajan, mutta oman hyvinvoinnin on täytynyt kulkea mukana koko ajan. Annika puolestaan kiittää sitä, että perehdytykselle on osoitettu omaa työaikaa, mikä on mahdollistanut keskittymisen kunnolla ja vähentänyt kuormitusta.

Jos Assi olisi elokuva…

Kysyttäessä, millainen elokuva Assi-hankkeesta tulisi, Sanna valitsee nimeksi Suljettu saari, jossa mysteeri ratkeaa vasta lopussa. Lilli kuvailisi tiimin kohtauksen täynnä iloa, naurua ja musiikkia – samoja asioita, jotka ovat kannatelleet heitä pitkän työn keskellä.

Lopuksi perehdytysvastaavat haluavat lähettää terveisiä koko alueelle. –Tästä tulee hyvä. Kaikille sopiva sairaala, sanoo Sanna. Lilli muistuttaa: –Muistetaan inhimillisyys kohtaamisissa ja moniammatillisessa yhteistyössä. Yhdessä olemme enemmän. Jaana tiivistää oman viestinsä: –Assi tulee, olethan siihen valmis.

Ja kaiken taustalla pysyy kirkkaana yksi tavoite: kun noin 1700 työntekijää siirtyy uuteen sairaalaan, jokainen saa alun, joka tuntuu turvalliselta, selkeältä ja kannustavalta – yhdessä tehty perehdytys on avain Assin sujuvaan starttiin.

ARTIKKELI / 07.10.2025

Blogi: "Kunpa joku näkisi minut" – ikääntyneiden yksinäisyys koskettaa

Yksinäisyyden kokemus vaikuttaa ikääntyneeseen monin eri tavoin, valtaosin se koetaan hyvinvointia heikentävänä tekijänä. Yksinäisyys voi herättää pelkoa, surua, toivottomuutta, masentuneisuutta tai tyhjyyttä. Sen on havaittu aiheuttavan kehossa vastaavanlaisia fyysisiä reaktioita kuin kipu. Joskus yksinäisyys ja yksin olo ovat myös omia valintoja, eivätkä näin aiheuta ikäviä tunteita.  

Kanta-Hämeessä 10 % yli 65-vuotta täyttäneistä ja 12 % yli 75-vuotta täyttäneistä kokee itsensä yksinäiseksi (Sotkanetin tilasto). Osuus on kasvanut kahdessa vuodessa. Positiivista mielenterveyttä kokee vain noin neljännes yli 65-vuotta ja yli 75-vuotta täyttäneistä. Ikääntyneiden yksinäisyys on merkittävä ja kasvava yhteiskunnallinen haaste. 

Yksinäisyyden myötä voi tuntua siltä, että elämän merkitys häviää. Elämänlaadulle on ensiarvoisen tärkeää olla yhteydessä toisiin ihmisiin sekä saada kokemus siitä, että on osa jotakin ryhmää tai yhteisöä. Pahimmillaan yksinäisyys on syrjäytymistä ja on käytetty nimitystä myös sosiaalisesta kuolemasta. Yksinäiset kokevat elämänlaatunsa heikommaksi ja heillä on kohonnut itsemurhariski. Ei siis ole ihme, että Maailman mielenterveysjärjestö (WHO) pitää ikääntyneiden yksinäisyyttä yhtenä teollistuneen maailman suurimmista ongelmista. 

Yksinäisyys koskettaa – ja ikääntyneiden yksinäisyys on jotain, jota emme voi sivuuttaa. Meillä jokaisella on mahdollisuus auttaa. Kysyimme Kanta-Hämeessä asuvilta ikääntyneiltä anonyymin Forms-kyselyn kautta sitä, mitä he kaipaavat eniten silloin, kuin kokevat olonsa yksinäiseksi. Näin he vastasivat: 

”Sitä että joku kysyisi, Mitä sinulle kuuluu? Sitä että olisi jotain mitä odottaa, olisi jokin sovittu tapaaminen, puhelu, tapahtuma. Sitä, että tuntisi että kuuluu johonkin porukkaan. Sitä, että kun jotain itselle merkityksellistä tapahtuu sen voisi jakaa jonkun kanssa. Olisi joku, jolle soittaa tai joka tulisi käymään.” 

”Olisi joku, joka voisi jakaa elämän palasia” 

” Puhelinsoittoa, että edes joku soittaisi. Kysyisi mitä kuuluu tai juttelisi ihan mitä vaan.” 

”Joskus on ollut useita päiviä peräkkäin, etten ole puhunut kenenkään elävän ihmisen kanssa. Silloin kaipaan juttukaveria.” 

” Joskus nautin yksinolosta. Mutta yksinäisinä hetkinä kaipaan toisen ihmisen kosketusta.” 

” Toista ihmistä, ystävää” 

”Lenkkiseuraa” 

”Kunpa joku näkisi minut” 

Tällä viikolla vietetään vanhusten viikkoa ja kunnat, järjestöt ja seurakunnat järjestävät paljon erilaista toimintaa ja mahdollisuuksia kohtaamisille. Kanta-Hämeen hyvinvointialue järjestää webinaarin 8. lokakuuta Onni kasvaa yhteist(yö)ssä - Oma Häme ja kunnat asukkaidenhyvinvoinnin asialla. Webinaarissa ammattilaiset kertovat keinoista edistää omaa hyvinvointia sekä palveluista, joihin on mahdollista ottaa yhteyttä elämän eri käänteissä.

Yksinäisyyden vähentäminen ei vaadi suuria tekoja – usein jo yksi ystävällinen sana, soitto tai hetki toisen kanssa riittää. Meistä jokainen voi olla se ihminen, joka huomaa toisen. Jokainen kohtaaminen, hymy tai viesti voi olla toiselle askel pois yksinäisyydestä. Vanhusten viikko muistuttaa meitä siitä, että yhteisöllisyys ei synny itsestään – se rakennetaan teoilla. Kunpa joku näkisi minut – ehkä juuri sinä voit olla se joku. 

Minna Ritakorpi 
asiantuntija, elintapaohjaus 

ARTIKKELI / 03.10.2025

Blogi: Ekselenssiä etsimässä

Taitoa, tietoa, koeteltua ketteryyttä ja kyvykkyyttä – osaamista eri muodoissaan löytyy Oma Hämeestä yllin kyllin ja läpi organisaation kaikkien tasojen. Lienee siten oikein ja perusteltua sanoa, että olemme jo lähtökohtaisesti laatua tuottava ja laadun päälle ymmärtävä hyvinvointialue.

Osaamisen positiivisesta ongelmasta johtuen onkin virinnyt tarve ja tahto tehdä olemassa olevaa laatua aiempaa selkeämmin näkyväksi paitsi alueen asukkaille ja palvelujen käyttäjille, niin myös yhteistyötahoille ja meille Oma Hämeen edustajille itsellemmekin. 

Tätä tarvetta silmällä pitäen on käynnistynyt monialainen työ laadun muunnelmien liittämiseksi osaksi Oma Hämeen omavalvontaohjelmaa ja -suunnitelmia. Tavoitteena on luoda Kanta-Hämeen hyvinvointialueelle oma laatujärjestelmä, joka kootaan alati päivittyvän ja käytännön työtä palvelevan laatukäsikirjan muotoon.

Ensimmäinen versio laatukäsikirjasta on määrä julkaista vuoden 2026 loppuun mennessä. Pelkistetyimmillään kyse on avoimuudesta ja yhteisestä ymmärryksestä sen suhteen, mitä ja miten tehtäväämme hyvinvointialueena täytämme. Kyse on myös sitoutumisesta pitämään kiinni sovituista toimintatavoista sekä sen varmistamisesta, että näin myös tosiasiallisesti tapahtuu. Olemassa olevat hyvät käytännöt ansaitsevat tulla jaetuiksi ja tekemisen taso vakiinnutetuksi vastaamaan jatkossa määriteltäviä Oma Hämeen korkeita laatuvaatimuksia.

Laadun koordinointityön avaus on toteutunut ensimmäisen kokoontumisen muodossa 17. syyskuuta. Käynnistystilaisuudessa aihetta on lähestytty monialaisesti pyrkimyksenä löytää ja luoda jaettu näkemys siitä, mitä laadulla nimenomaisesti tarkoitetaan Oma Hämeen puitteissa ja toimintaympäristöissä.

Aivoriihen tuloksiin palataan jatkossa tarkemmin, mutta tässä vaiheessa lienee tarkoituksenmukaista todeta, että laadun ymmärretään koostuvan monista ulottuvuuksista aina yksilön laatukäsityksistä koko organisaation kattavaan laadunhallintajärjestelmään ja pienimmistä yksityiskohtien hiomisista laajoihin prosessikuvauksiin.

Oman lisänsä laadun käsitteeseen tuo myös arvojen ja asenteiden ulottuvuus eli laadun filosofisen perustan muotoilu. Filosofisena katsauksena tulee väistämättä mieleen Aristoteleen etiikkaan pohjaava sitaatti: ”Ekselenssi ei niinkään ole yksittäinen teko kuin tapa.”

Aristoteles itse on puhunut hyveistä, erinomaisuuteen viittaavan ekselenssin käsitteen ollessa huomattavasti myöhempää tuotantoa. Perusidea on kuitenkin se, että ekselenssin tavoittaminen millä tahansa saralla edellyttää jatkumoa: toistettavuutta ja vakiintunutta tapaa. Yksittäiset huipputeot ja erinomaisen laadun ilmentymät ovat toki arvokkaita sinänsä. Kun laatutekoja pystytään toistamaan ja vakiinnuttamaan laadun taso, ekselenssin idea manifestoituu ja saa tunnistettavan, koettavan sekä vaikuttavan muodon.

Ekselenssin hintana on kuitenkin vahva sitoutuminen ja tahdonvoima, fokuksen säilyttäminen ja uudelleen palauttaminen, kurinalaisuus sekä kasvun asenne – kaikki ominaisuuksia, joita ei voi ostaa rahalla tai korvata tekoälyllä.

Maailman inhimillisimmän sairaalan avautumisen kynnyksellä tahdomme Oma Hämeessä tuskin tyytyä vähempään kuin vakiinnuttamaan korkealaatuinen hyvinvointityö aiempaakin tunnistettavammin, koettavammin ja vaikuttavammin osaksi arkeamme: Tasokkuus olkoon tapamme ja erinomainen tekeminen hyveemme.

Tiina Ketola-Mäcklin
potilasasiavastaava

ARTIKKELI / 25.09.2025

Blogi: Arjen areenat – arkisia kohtaamisia ja hyvinvoinnin siemeniä ikäihmisille

Ikä iloiten –hankkeessa pyritään tavoittamaan ja osallistamaan erityisesti miehiä matalan kynnyksen tapaamisilla.

Eläköityminen ja ikääntyminen tuovat vapautta ja aikaa elämään: mahdollisuuden hengähtää, kokeilla uutta ja rakentaa arkea omilla ehdoilla. Eläköityminen on elämänvaihe, joka vaatii uudenlaista sopeutumista ja joskus myös uusien tapojen opettelua.

Kun vapaa-aikaa on enemmän, arkeen voi hivuttautua sekä hyviä että huonoja tottumuksia, joille ei aiemmin ollut tilaa. Mitä aktiivisempaa ja osallisempaa elämä on ollut työuran aikana, sitä sujuvammin tämä siirtyy myös eläkeläisen arkeen. Toki tunnistamme, että terveyteen ja perhesuhteisiin liittyvät seikat voivat muuttaa tilannetta nopeasti.

Hyvinvointia lisäävää ryhmätoimintaa ikääntyneille aikuisille

Keväällä 2025 alkaneessa Ikä Iloiten – selvästi eteenpäin -hankkeessa olemme kohdanneet lukuisia aktiivisia eläköityneitä ja vierailleet monenlaisissa toiminnoissa. Kanta-Hämeessä on paljon aktiivista ryhmätoimintaa niin kuntien, seurakuntien kuin järjestöjenkin tarjoamana. Hanketyöntekijät ovat saaneet nauttia mukavia hetkiä eri palvelujen parissa ja voineet todeta, että valtaosa aktiivisista osallistujista ovat ikääntyneitä aikuisia naisia.

Kuitenkaan terveelliset elämäntavat ja hyvinvointia tukevat palvelut eivät aina tavoita heitä, jotka niistä eniten hyötyisivät. Eläköitymiseen valmistautuminen onkin taito, jota voi ja kannattaa harjoitella ja pitää yllä aktiivisuutta lisääviä keinoja.

Miesten omat kohtaamispaikat

Monet ikääntyneet miehet kokoontuvat vapaamuotoisesti ostoskeskuksissa, kahviloissa ja kauppojen auloissa. Nämä "raadit ja parlamentit" ovat monelle ikääntyneelle päivän kohokohta – ja osalle ainoa syy lähteä kotoa. Tärkeintä ei ole ohjelma, vaan yhdessäolo, kuulumisten vaihto, muistelu ja kylän asioiden päivittäminen.

Ikä Iloiten -hankkeesta olemme jalkautuneet Kanta-Hämeen alueella toimiviin kahviloihin tapaamaan ikääntyneitä. Uudenlainen työtapa on edellyttänyt hanketyöntekijöiltä rohkeutta ja kykyä asettua kohdattujen miesten luomaan ilmapiiriin. Keskustelunaiheet ovat tapaamisissa nousseet miehiltä ja hanketyöntekijöiden tilannetajua on haastettu.

Miesporukoissa korostuu selkeästi osallisuus ja kohtaaminen. Miesten kokoontumisissa on käynyt selväksi, etteivät he koe tarvitsevansa mitään lisää ja kokevat vapaamuotoiset tapaamiset riittävänä. Kahvilayrittäjillä on tärkeä rooli: he tuntevat kävijänsä ja huomaavat heti, jos joku puuttuu. Tämä luo turvaa ja yhteisöllisyyttä.

Hankkeessa olemme tunnistaneet ilmiön, johon toiminnan kehittäminen osittain pohjautuu: terveyttä ja hyvinvointia edistävät, olemassa olevat palvelut tavoittavat niukasti miehiä. Tunnistamme ilmiön ja miesten omatoiminen tapa luoda itse omaa ryhmätoimintaa on jo hyvä lähtökohta.

Tavoitteenamme on osallistaa ikääntyneitä miehiä ryhmätoimintojen sisältöjen kehittämiseen sekä tuoda hyvinvoinnin ja toimintakyvyn lisäämisen teemoja matalan kynnyksen tapaamisiin. Luottamussuhteen luominen on aikaa vievää ja hankkeen työntekijät suhtautuvat tähän ilmiöön nöyryydellä, kunnioittavalla asenteella sekä aidolla halulla kuunnella kohderyhmän tarpeita. Hankkeessa kootaan ilmiön ympärille myös eri toimijoita ja luodaan ”ilmiökahviloita”, joissa voidaan yhdessä pohtia ilmiön tunnistamisen ja tunnustamisen mahdollisuuksia yhteistyötä vahvistettaessa.

Christa Ahonen
Projektiasiantuntija  
Ikä Iloiten- Selvästi eteenpäin -hanke 
Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen määräraha (STM) 
Kanta-Hämeen hyvinvointialue

Lue lisää:

Hankkeet - Oma Häme

Kanta-Hämeessä alkoi kaksi merkittävää ikäihmisten terveyden edistämishanketta - Oma Häme

ARTIKKELI / 24.09.2025

Blogi: Tunteiden jäävuori – mitä pinnan alla todella tapahtuu?

Tunnetaidoista tai tunteidenhallinnasta keskustellaan nykyään paljon. Mutta solahtavatko tunteiden käsittely tai niistä puhuminen eri palveluihimme tai ihmisuhteisiimme sittenkään luontevasti? Tuntuu, ettei moni edelleenkään ymmärrä, millainen merkitys arjessa esiintyvillä tunteilla on jokaisen meidän hyvinvoinnille.

Sanon tämän siksi, että törmään tunteidenhallinnan ja tunteista keskustelemisen vaikeuteen sekä omassa työssä että siviilissä. Monesti en voi olla pohtimatta, mitkä kaikki haasteet ihmisten elämässä olisivat ennaltaehkäistävissä, jos ilmapiiri keskustelulle olisi vapaampi.

Sosiaalisessa mediassa asiat, kuvat ja tekstit, menevät usein filtterien ja nimimerkkien läpi. Mutta uskallanko kertoa kasvotusten, kumppanille, vanhemmalleni, lapselleni tai ammattilaiselle siitä, millaisia haasteita tunteiden suhteen on oman pään sisällä tai oman perheeni sisällä?

Onko meillä tunne lähisuhteissamme tai ammattilaisen kanssa keskustellessamme, että voin kertoa tunteistani, saati omista haasteistani niiden hallinnassa? Mitä voin saavuttaa tai menettää, jos avaan itseäni muille?

Mitkä ihmeet roolit?

Tarkastelen tätä aihetta niin lähisuhdeväkivaltatyöntekijänä kuin itse ruuhkavuosiani elävänä perheenisänä. Nämä kaksi ovat erilaisia rooleja, mutta nämä roolit vuotavat keskenään väkisinkin  – esimerkiksi tällaisesta aiheesta kirjoittaessani tai ammattilaisille koulutusta pitäessäni. Rohkenen kuitenkin väittää, että tämä on vain vahvuus.

Opimme elämässämme eri rooleistamme, keräämme vahvuuksia. Vanhemmuus vuotaa ammattilaisroolin puolelle kykynä olla paremmin läsnä, tarkastella pieniäkin yksityiskohtia. Ammattirooli tukee vanhemmuudessa kykyä ajatella asioita laajemmin. Näihinkin liittyy tunteidenhallintaa ja tasapainottelua: miten en esiinny työssäni perheenisänä enkä toisaalta kotona sosiaalisetänä. Välillä roolit sekoittuvat ja sekin on varsin inhimillistä, ihmisiähän ollaan. Töissä nyökkäilee välillä univelkoja kerryttänyt perheenisä ja kotona ohjeistaa Oma Hämeen ammattihenkilö.

Yksi itseäni pohdituttava asia liittyykin juuri rooleihin ja niiden välillä sukkulointiin. Elämässä meillä on useita rooleja, työntekijänä, puolisona, vanhempana, itse jonkun lapsena. Päädymme tarkastelemaan omia ja toisten tunteita monesta eri roolista käsin. Yhden roolin painamme helposti taka-alalle, tietoisesti tai tiedostamatta: olen jonkun lapsi.

Millaisen mallin sain tunteiden käsittelystä lapsena, omilta vanhemmiltani tai muilta aikuisilta? Koen, että tämä on tärkeä kysymys pohtia. Siksi, että se määrittää sen tason, jolta ponnistamme kohti onnistunutta tunteiden käsittelyä. Malli selittää myös sitä, millainen tarve meillä olisi esimerkiksi tuelle tunteidenhallintamme suhteen.

Tämä liittyy myös armollisuuteen ja itsemyötätuntoon: mikä minulle on tällä hetkellä riittävää ja mahdollista, mitkä tunteet itsessä tai toisessa ovat vaikeita ja miten näissä asioissa voisin turvautua ammattilaisen apuun?

Jäävuori näkyvissä

Jos saamme turvallisesti ja riittävästi pohdittua omaa taustaamme ja kipukohtiamme tunnetaitojen suhteen, on myös lähisuhteissamme mahdollisempaa paremmin ymmärtää omia ja läheisen reaktiota erilaisiin tilanteisiin ja tunteisiin.

Olen niin ammatissani kuin siviilielämässäkin seurannut, miten monesti tunteiden jäävuoren huippu voimakkaine tunteineen hämmentää ja pelottaa ihmissuhteissa. Pinnan päälle meistä saattavat näkyä primitiivisimmät tunteet ja näkymättömiin jäävät helposti syvemmät tunteet ja tarpeet. Ellemme pääse katsomaan pinnan alle, voi meihin jäädä turvattomuuden ja hämmennyksen tunteita.

Oman pinnanalaisen maailman pohtiminen luo paremmin mahdollisuutta myös toisen ihmisen ymmärtämiseen. Tässä yhteydessä on pakko nostaa esille yksi monipuolisimmin haastetta ja avuntarvetta aiheuttava tunne: häpeä. Häpeä lymyilee pinnan alla eikä tule sellaisenaan useinkaan esiin. Se kuohauttaa pinnalle mitä erilaisimpia reaktioita ja tunteita: kiukku, viha, pettymys, epätoivo, noin muutamia mainitakseni. Nämä edellä mainitut aiheuttavat sitten lisää häpeää.

Bongaatko noidankehän? Jos lanseerattaisiin kansallinen häpeänhoito-ohjelma, väittäisin että ehkäistäisiin samalla montaa negatiivista ilmiötä, väkivallan riskiä, muiden mukana.

Onkin tärkeää myös erottaa toisistaan pinnan päällä pyrskähtävät, arkeen kuuluvat tunteet ja väkivalta tai sen uhka. Omat tai toisen tunteidenhallinnan haasteet eivät oikeuta siihen, että lähisuhteissa kukaan joutuu kokemaan väkivaltaa tai sen uhkaa. Lähisuhdeväkivallan kokemuksiin on saatavissa apua. Tärkeä osa väkivaltatyötä, niin kokijan kuin tekijänkin kohdalla, onkin juuri omien tunteiden ja itsessä tapahtuvien reaktioiden pohtiminen.

Mistä tukea ja apua?

Jos oma tai läheisen turvallisuus lähisuhteessa mietityttää, voit pohtia tilannetta esimerkiksi seuraavien kysymysten läpi:

• Millaisia erimielisyyksiä tai riitoja minulla on lähisuhteessani? Mitä riitojen jälkeen tapahtuu?
• Käyttäytyykö läheinen minua kohtaan uhkaavasti, kovakouraisesti, mitätöi sanallisesti?
• Onko lähisuhteen tunnelma muuttunut? Ovatko riidat pahenemassa? Pelottaako minua?
• Tunnenko oloni luottavaiseksi ja turvalliseksi läheisteni seurassa?
• Saanko olla oma itseni läheisteni seurassa?
• Pelkäänkö käyttäväni väkivaltaa?

Lähisuhdeväkivaltaan on saatavilla apua, sekä tekijälle että kokijalle, yksin ei tarvitse jäädä. Mikäli oman arjen turvallisuus tai tunteiden kuohuminen pohdituttaa, Oma Hämeen Apua lähisuhdeväkivaltaan-sivusto tarjoaa tietoa ja polkuja asioiden käsittelyyn.

• Oma Hämeen lähisuhdeväkivaltatyön yksikön konsultaationumero 03 629 6562 palvelee arkisin klo 8-15.
• Akuutissa lähisuhdeväkivaltatilanteessa ole aina yhteydessä hätänumeroon 112.
• Kanta-Hämeen alueella lähisuhdeväkivallan kokijoita palvelee myös Hämeenlinnan turvakoti, 24/7 päivystysnumero 050 355 6707.

lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntija
Vesa Thynell

Vanhemman tunnetaitoja ja niiden merkitystä perheeseen pohditaan Instagram-livessä keskiviikkona 1. lokakuuta. Oma Hämeen asiantuntijat keskustelevat aiheesta klo 18 alkaen. Ota Oma Hämeen instatili seurantaan ja hyppää mukaan keskusteluun! 

ARTIKKELI / 19.09.2025

Blogi: Murrosikä haastaa – Vanhemman tuki nuoren hyvinvoinnin turvana on tärkeää

Nuoruusikä haastaa nuorta, mutta niin myös nuoren vanhempaa. Oma nuori muuttuu silmissä lapsesta murrosikäiseksi nuoreksi, joka ei välttämättä vastaa kysymyksiisi, haluaa viettää entistä enemmän aikaa vain omien kavereiden kanssa tai vetäytyy mielellään omiin oloihinsa. Tämä on luonnollista, koska nuoruudessa on tiettyjä kehitystehtäviä, joita nuoren täytyy kyetä ratkaisemaan pystyäkseen itsenäistymään. Näitä ovat vanhemmista irrottautuminen, suuntautuminen ikätovereihin, sopeutuminen murrosiän fyysisiin muutoksiin sekä oman seksuaalisen identiteetin jäsentäminen.  

Mielialan vaihtelut, ristiriidat vanhempien kanssa, mustavalkoinen ajattelu ja kiinnostus kavereihin ovat nuoruusiässä tyypillistä. Mielialat voivat etenkin varhaisnuoruudessa vaihdella hyvin nopeasti, mikä saattaa herättää vanhemman huolen.  Jos huomaat nuorella olevan voimakasta mielialojen vaihtelua, tästä on hyvä yrittää keskustella nuoren kanssa.  

Joskus mielialan vaihtelun taustalla voi olla masennusta tai ahdistuneisuutta. Esimerkiksi muutokset tai ristiriidat ihmissuhteissa, yksinäisyyden kokemus tai muutokset nuoren elämäntilanteessa voivat aiheuttaa masennusoireita.   

Tyypillisiä masennusoireita ovat väsymys ja masentunut mieliala. Nuoren paha olo voi ilmetä myös fyysisinä oireina, kuten vatsakipuina ja päänsärkyinä, tai tavanomaisesta poikkeavana ärtyneisyytenä. Itsetuhoiset ajatukset tai itsensä satuttaminen esimerkiksi viiltelemällä ovat aina merkki nuoren vaikeuksista pärjätä haastavien tunteidensa kanssa, ja vaativat puuttumista nuoren tilanteeseen ja nuoren ohjaamista avun piiriin.  Lisäksi vetäytyminen kaverisuhteista tai mielekkäistä harrastuksista sekä haasteet huolehtia ikätasoisesti itsestään ja omasta koulunkäynnistään, voivat viitata siihen, että taustalla on mielialaongelmia.  

Riippumatta siitä, kuinka halukas nuori on vanhemman kanssa keskustelemaan asioistaan, vanhemman on tärkeää tuoda nuorelle esiin oma huolensa nuoren voinnista. Jos nuorella vaikuttaa olevan paha olla suurimman osan ajasta useamman viikon ajan, nuori olisi hyvä ohjata avun piiriin.  

Vanhemmalle tärkeää muistettavaa 

• Vaikka nuori ei ole aina halukas keskustelemaan kanssasi, jatka sinnikkäästi oman mielenkiinnon osoittamista nuorta kohtaan. Kysy arkisista asioista, vaikka nuoren vastaukset olisivat lyhyitä. Kiinnostuksen osoittaminen on nuorelle tärkeää, vaikka hän ei sitä siinä hetkessä osoittaisikaan.  

• Nuoren jatkuvasta vetäytymisestä omaan huoneeseensa ei tarvitse olla huolissaan, jos et ole huolissasi mistään muusta nuoren käytöksessä. Nuori tarvitsee omaa tilaa ja rauhaa. Pyri kuitenkin ylläpitämään yhteisiä, arkisia yhdessä tekemisen hetkiä, kuten yhteisiä ruokailuita. 

• Nuoren voi joskus olla hyvin vaikea sanoittaa omaa oloaan ja ajatuksiaan. Jos olet huolissasi nuoren muuttuneesta käytöksestä, ota se puheeksi nuoren kanssa. Kääntykää tarvittaessa avun piiriin mm. ottamalla yhteyttä koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon. 

• Mikäli nuorella on itsetuhoisia ajatuksia tai itsetuhoista käyttäytymistä, tällöin olisi aina syytä hakeutua avun piiriin. Näin olisi syytä tehdä myös silloin, jos nuori jatkuvasti toimii aggressiivisesti, rikkoo sääntöjä tai ottaa vaarallisia riskejä.  

• Pidä huolta myös omasta jaksamisestasi: liikkuminen, riittävä palautuminen, omien ystävien ja mielekkäiden asioiden tekeminen on erityisen tärkeää myös silloin, kun nuoren käytös haastaa.  

Oma Häme on julkaissut syyskuun alusta alkaen lyhyen videosarjan nuorten mielen hyvinvoinnista. Tässä ja tunteella -somevideot ovat katsottavissa Facebookissa ja Instagramissa Voi hyvin Oma Hämeessä -tileillä. Parin minuutin mittaiset videot tarjoavat helposti lähestyttävää tietoa nuorille, vanhemmille ja nuorten kanssa toimiville aikuisille.  

Ymmärrystä myllerrykseen – somevideoita nuorten mielen hyvinvoinnin tueksi - Oma Häme 

Aija Myllyniemi

Lasten ja nuorten erityispsykologi 

ARTIKKELI / 18.09.2025

Blogi: Yksi banaani, yksi raivokohtaus – ja yksi vanhempi, jonka tunnetaidot punnitaan

Tiedätkö sen hetken, kun lapsi huutaa kuin palosireeni, koska banaani katkesi väärästä kohdasta? Siinä kohtaa ei välttämättä auta pelkkä syvä hengitys – tarvitaan tunnetaitoja, mentalisaatiokykyä ja ripaus huumoria.

Lasten tunnetaitojen tukeminen on noussut viime vuosina keskiöön kasvatuksessa. Mutta yksi asia jää usein varjoon: aikuisten – erityisesti vanhempien – omat tunnetaidot ja hyvinvointi. Ne eivät ole vain taustatekijöitä, vaan ratkaisevia rakennuspalikoita lapsen tunne-elämän kehityksessä.

Mitä tunnetaidot ovat – ja miksi ne merkitsevät?

Tunnetaidot tarkoittavat kykyä tunnistaa, nimetä ja kohdata omia ja toisten tunteita. Ne eivät ole synnynnäisiä lahjoja, vaan opittavia taitoja – aivan kuten lukeminen tai pyörällä ajaminen. Moni meistä kantaa mukanaan lapsuudessa opittuja tapoja käsitellä tunteita – tai olla käsittelemättä niitä.

Jos omassa lapsuudessa ei ollut tilaa tunteille, aikuisena voi tuntua vaikealta kohdata niitä omassa arjessa, saati lapsen tunnekuohuissa. Vanhemman tunteiden säätelykyky on yhteydessä siihen, miten lapsi oppii käsittelemään omia tunteitaan. Juuri siksi tunnetaitojen harjoittaminen aikuisena on niin arvokasta: se ei vain auta meitä itseämme voimaan paremmin – se muuttaa myös tapaa, jolla olemme vanhempia.

Mentalisaatio – mielenlukutaitoa

Mentalisaatio tarkoittaa kykyä ymmärtää, että toisella ihmisellä on mieli – tunteita, ajatuksia, tarpeita – jotka ohjaavat hänen käytöstään. Vanhemmuudessa se tarkoittaa lapsen kokemusten huomioimista arjessa ja käyttäytymisen taustojen ymmärtämistä. Sen sijaan, että kysytään ”Miten saan tämän käyttäytymisen loppumaan?”, pysähdytään ja pohditaan ”Mitähän lapsi mahtaa kokea ja tarvita juuri nyt?”. Kun vanhempi suhtautuu lapsen tunteisiin kiinnostuneesti ja hyväksyvästi, lapsi oppii, että hänen kokemuksensa ovat merkityksellisiä. Tämä tukee lapsen kykyä ymmärtää itseään ja muita.

Kuka kasvattaa vanhempaa?

Lapsen tunnetaitojen kehitys ei tapahdu tyhjiössä. Se rakentuu vuorovaikutuksessa – ja ennen kaikkea mallista, jonka aikuinen antaa. On helppo puhua lasten tunnetaitojen tärkeydestä, mutta kuka tukee vanhempaa, joka ei ole koksaan saanut oppia tunteiden käsittelystä? Moni vanhempi kantaa mukanaan sukupolvien ketjua, jossa tunteet ovat olleet tabu tai rangaistuksen syy. Mutta tässä piilee myös mahdollisuus: ketju voidaan katkaista.

Kun vanhempi oppii tunnetaitoja, hän pysty paremmin kohtaamaan lapsensa tunteet ja luomaan tilan, jossa kaikki tunteet ovat sallittuja. Lapsi oppii, että kiukku, suru ja pelko eivät ole vaarallisia, ne ovat osa elämää. Tunnetaitoinen vanhemmuus ei ole sitä, että aina jaksaa, aina toimii oikein tai aina pysyy rauhallisena. Se on sitä, että uskaltaa tarkastella omaa toimintaa, pyytää anteeksi ja yrittää uudelleen – ja ennen kaikkea: olla läsnä ja uskaltaa kohdata myös omat tunteet. Tunnetaitoinen vanhempi ei vain ymmärrä lasta – hän myös ymmärtää itseään.

Vanhemman hyvinvointi – tunnetaitojen perusta

”Kun minä voin hyvin, jaksan olla se aikuinen, joka ei huuda banaanin takia.”

Vanhemman oma hyvinvointi ei ole luksusta, vaan edellytys tunnetaitoiselle vanhemmuudelle. Kun vanhempi on kuormittunut, hänen kykynsä nähdä lapsen käyttäytymisen taustalla olevat tunnetarpeet heikkenee. Tämä voi johtaa väärinymmärryksiin, ristiriitoihin ja siihen, että lapsi jää ilman tarvittavaa emotionaalista tukea. Kun vanhempi voi hyvin, hän kykenee näkemään myös lapsen mielen – ja kun lapsi tulee nähdyksi, hän oppii näkemään myös itsensä.

Siksi itsestä huolehtiminen ei ole itsekästä – vaan vastuullista vanhemmuutta. 

Tunnetaitojen oppiminen voi alkaa pienistä asioista:

• Pysähdy hetkeksi ennen kuin reagoit.
• Nimeä tunne: ”Taidan olla nyt ärtynyt, koska…”
• Sanoita lapsen tunteita: ”Näen, että olet tosi pettynyt.”
• Hyväksy tunne ilman kiirettä muuttaa sitä: ”Olen tässä. Saat olla vihainen.”
• Ole myötätuntoinen – sekä itsellesi että lapsellesi.
• Keskustele toisten vanhempien kanssa – vertaistuki auttaa.

Mikäli toivot tukea lapsen tunnetaitojen tukemiseen, voit ottaa asian puheeksi esimerkiksi neuvolapalveluissa tai varata ajan lapsiperheille suunnatuille pika-ajoille. Lisäksi konkreettista materiaalia lasten tunnetaitojen tukemiseen on tarjolla Arjen Kesyttämön sivuilla.

psykologi
Ainomarja Uusi-Oukari
neuvolapalvelut

Vanhemman tunnetaitoja ja niiden merkitystä perheeseen pohditaan Instagram-livessä keskiviikkona 1. lokakuuta. Oma Hämeen asiantuntijat keskustelevat aiheesta klo 18 alkaen. Ota Oma Hämeen instatili seurantaan ja hyppää mukaan keskusteluun! 

ARTIKKELI / 09.09.2025

Blogi: Muistisairauksien ennaltaehkäisy alkaa riskin tunnistamisesta – Kanta-Hämeessä pilotoidaan FINGER-toimintamallia

Muistisairaudet ovat yksi aikamme suurimmista kansanterveydellisistä haasteista. Ne koskettavat meitä kaikkia – joko omakohtaisesti tai läheistemme kautta. Siksi on tärkeää, että ennaltaehkäisy ei jää vain asiantuntijoiden agendalle, vaan tulee osaksi jokaisen arkea. 

Kanta-Hämeen hyvinvointialue on aloittanut Kanta-Hämeen Muistiyhdistys Ry:n ja Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyön, jossa FINGER-toimintamalli tuodaan osaksi kuntien ja yhdistysten yhteistyötä. Tämä malli noudattaa elintapaohjelmaa, johon kuuluu terveellinen ruoka, liikunta, sosiaalinen aktiivisuus, aivojen aktivointi sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden hallinta. FINGER-toimintamalli perustuu kansainvälisesti tunnustettuun tutkimukseen, jonka mukaan terveelliset elintavat voivat merkittävästi vähentää muistisairauksien riskiä.

Riskitesti – ensimmäinen askel kohti muutosta

FINGER-riskitesti on kuin peili, joka näyttää meille, missä olemme ja mihin suuntaan voisimme kulkea. Testi huomioi muun muassa liikunnan määrän, ravitsemuksen, sosiaalisen aktiivisuuden ja sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät. Riskitestin voi tehdä itse tai ammattilaisen toimesta. Testi sisältyy mm. osana kansansairauksien riskitestiä. Kun muistisairauden riski on tunnistettu, voidaan jatkossa ohjata yksilö joko omatoimiseen elintapapolkuun tai ammattilaisen arvioon ja ryhmäohjaukseen. Tämä ei ole vain terveydenhuollon toimenpide – se on kutsu meille jokaiselle pysähtyä hetkeksi ja miettiä, miten voimme vaikuttaa omaan tulevaisuuteemme.

Pilotti Kanta-Hämeessä – yhteistyöllä vaikuttavuutta 

Kanta-Hämeen pilotti on ensimmäinen laatuaan alueella, ja sen tavoitteena on vakiinnuttaa FINGER-toimintamallia osaksi kuntien ja hyvinvointialueen palvelurakenteita.

FINGER-toimintamallin mukaista elintaparyhmän toiminta aloitetaan 7.10.2025 Arjen aarteet -ryhmässä. Ryhmä aloittaa toimintansa Turengin koulukeskus välkyssä, Koulutie 2, Turengissa. Ilmoittautua voi hankkeen henkilöille (leena.onttonen[at)omahame.fi tai milka.lintinen(at)muistiaina.fi).

Kohderyhmänä pilotissa ovat 65–75-vuotiaat, jotka hyötyvät ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä. Pilottikunnissa – kuten Janakkalassa, Forssassa ja Hämeenlinnassa – järjestetään myös Ikäpolku-tapahtumia hankkeen aikana, joissa alueen asukkaat voivat testata omaa tilannettaan ja saada tietoa elintapamuutoksista sekä alueen palveluista.

Ensimmäinen Ikäpolku -tapahtuma järjestetään 16.9. klo 14–16 Janakkalan pääkirjastolla, osoitteessa Koulutie 2a, Turenki.

Tilaisuudet eivät ole vain mittauspisteitä – ne ovat kohtaamispaikkoja, joissa voi syntyä oivalluksia oman hyvinvoinnin lisäämiseksi.  Ikäpolku-tapahtumassa voidaan jakaa kokemuksia. Siellä myös rakennetaan yhteistä ymmärrystä siitä, miten voimme elää terveempää ja toimintakykyisempää elämää.

Hyvinvointia pitkällä tähtäimellä ja yhdessä toimimista

Yhteistyö kuntien, yhdistysten ja kolmannen sektorin kanssa on keskeistä. Etsivän vanhustyön keinoin pyritään tavoittamaan riskiryhmään kuuluvat ikäihmiset ja tarjoamaan heille tukea elintapamuutoksiin. Riskin tunnistaminen ei ole pelkästään ennaltaehkäisyn väline – se on myös hyvinvoinnin alku. Kun tiedostamme riskin olemassaolon, voimme tehdä tietoisia valintoja ja muuttaa elintapojamme. Tämä ei ainoastaan vähennä sairastumisen riskiä, vaan parantaa myös elämänlaatua ja toimintakykyä.

Tuleva digitaalinen palvelupolku, joka hyödyntää riskitestin tuloksia, mahdollistaa yksilöllisen ohjauksen ja helpottaa palveluihin ohjautumista. Kuka tahansa voi ohjata asiakkaan oikealle polulle – tai asiakas voi löytää sinne itse mainonnan avulla. Otamme askeleen kohti tasa-arvoisempaa terveyttä: jokaisella on mahdollisuus saada tietoa ja tukea, riippumatta ajankohdasta tai siitä, missä kunnassa asuu tai millainen elämäntilanne on.

Muistisairauksien ennaltaehkäisy ei ole vain terveydenhuollon tehtävä – se on yhteinen matka, jossa jokainen askel kohti parempia elintapoja on askel kohti pidempää, aktiivisempaa ja merkityksellisempää elämää. 

Leena Onttonen
Projektiasiantuntija  
Muistijälki - Aivoterveyttä elämänvarrelle -hanke 
Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen määräraha (STM) 
Kanta-Hämeen hyvinvointialue

ARTIKKELI / 04.09.2025

“Pidetään huolta, että kaikki saavat elää hyvää elämää” – japanilaisryhmä kävi Riihimäellä hakemassa oppeja ikäihmisten yksilöllisestä hoidosta

Mitä Japani voisi oppia Suomelta ikäihmisten hoidosta? Tätä kysymystä pohdittiin perjantaina Riihimäellä, kun kuuden henkilön japanilaisryhmä saapui tutustumaan Oma Hämeen keväällä avattuun uuteen ikäihmisten arviointi- ja kuntoutusyksikköön.  

Ryhmä koostui eri puolilta Japania tulevista entisistä virkamiehistä, jotka halusivat kerätä oppeja erityisesti asiakkaiden yksilöllisestä hoidosta ja siitä, miten vanhuksia voisi hoitaa kunnioittavasti. Japanista järjestetään erilaisia hyvinvointiteemoihin tutustuttavia matkoja Suomeen. Ennen Riihimäen yksikössä vierailua ryhmä oli käynyt tutustumassa myös Lasitehtaan kouluun, jossa erityisopetuksen järjestäminen ja riittävät resurssit herättivät ihastusta, ja jatkoivat matkaa vielä Lasimuseoon. Suomen lisäksi he piipahtivat hakemassa oppeja Tanskasta. 

Rouva Sugimoto ja rouva Satou esittivät runsaasti kysymyksiä vierailun aikana.

Riihimäen arviointi- ja kuntoutusyksikössä lähijohtaja Susanna Kajanto ja asumispalveluiden palvelupäällikkö Ville Kirkonpelto kierrättivät vieraita tiloissa ja kertoivat hyvinvointialueen sekä vasta perustetun yksikön taustoja. Riihimäen arviointi- ja kuntoutusyksikkö sijaitsee Riihimäen sairaalan 3. kerroksessa, mutta on vielä loppuvuoden 2025 väistötiloissa sairaalan 5. kerroksessa. Yksikköön rakennetaan väistön aikana esimerkiksi sprinkleröinti. Lyhytaikaiseen arviointi- ja kuntoutusyksikköön tullaan sairaalasta, ja sen tarkoituksena on aktivoida ja parantaa asiakkaan toimintakykyä ja voimavaroja, jotta hänet voidaan ohjata yksiköstä oikeaan paikkaan, esimerkiksi kotihoitoon tai muuhun palveluun. Keskitetyllä palvelulla saadaan samalla säästöjä ja esimerkiksi sairaanhoitajia voidaan vapauttaa muihin tehtäviin hyvinvointialueella.  

Arviointikriteetit ja asiakkaan kuuntelu herätti kysymyksiä 

Japanilaisia vieraita kiinnosti kuulla erityisesti siitä, miten asiakkaita ja heidän hoidontarvettaan arvioidaan yksilöllisesti ja millaisia kriteerejä arviointiin käytetään. Japanissa ikäihmisten hoidossa on vasta viime aikoina herätty ajatukseen, että potilaat tulisi nähdä yksilöllisemmin - kuten Suomessa. Perinteisesti hoito on ollut hyvin lääkäri- ja hoitajakeskeistä, jossa kaikille potilaille on tarjottu samoja toimenpiteitä ja aktiviteettejä.  

– Meille tullaan sairaalasta ja iso osa pääsee kotiutumaan yksiköstä kotiinsa. Hoitoaika on keskimäärin noin kolme viikkoa. Asiakkaan toimintakykyä arvioidaan päivä ja viikko kerrallaan ja arvioinneissa käytetään erilaisia arvioinnin mittareita. Suunnitelmat tehdään sen mukaan, ja katsotaan kotihoidon tarpeita myös kotiutumisen jälkeen. Arviointijakso kestää noin pari kuukautta, Susanna kertoi ryhmälle.  

Susanna Kajanto esitteli yksikköä ryhmälle. Takana fysioterapeutti Mari Metsälä. Mukana oli myös kotiutushoitaja Anne Autio.

Jatkokysymyksinä rouva Sugimoto halusi tietää, miten ihmisten toiveita kuunnellaan ja entä jos on arvioitu, että asiakas pärjää kotona, mutta ei pärjääkään? 

– Käymme jatkuvasti palavereja ja keskustelemme asiakkaan kanssa hänen voinnistaan ja pärjäämisestään. Jos voinnissa tapahtuu muutoksia, voimme ottaa hänet takaisin. Kotihoito huolehtii asiakkaasta kotiutumisen jälkeen, Susanna jatkoi.  

“Hienoa, miten yksilölliset tarpeet otetaan huomioon” 

Vierailun aikana suurinta ihastusta herätti kotihoidon laajasti käytössä oleva turvaranneke, joka mahdollistaa nopean pääsyn sairaalaan, jos asiakas ei itse pysty itselleen soittamaan apua. Fysioterapeutti Mari Metsälä näytti, miten yllättävän aivoverenvuodon saanut henkilöä kuntoutetaan. Asiakas oli päässyt nopeasti hoitoon turvarannekkeen hälytyksen ansiosta ja kuukauden jälkeen ottaa jo askeleita avustetusti. Hän sai kuntoutumisestaan vierailta aplodit.  

– Turvaranneke kuulostaa tosi hyvältä idealta ja turvalliselta, kun se on koko ajan mukana, ja siten pääsee nopeasti sairaalaan, rouva Sugimoto pohti. 

Myös yksikön kuntosali herätti ihastusta ja vertailua Japanin vastaaviin paikkoihin. Ryhmä kertoi, että Japanissa on todella paljon pelkästään ikäihmisille tarkoitettuja kuntosaleja, mutta erona Suomeen on se, että niissä täytyy harjoitella itsenäisesti, kun arviointi- ja kuntoutusyksikössä niihin saa ammattilaisen tukea.  

– Laitteet näyttävät kuitenkin hyvin samanlaisilta, totesi herra Taguchi (kuvassa).

Kahvitauolla maisteltiin suomalaisia herkkuja, kuten Jaffa-keksejä ja Fazerin suklaata, ja pohdittiin yhteiskunnallisiakin aiheita. Oma Hämeen työntekijät saivat vastata kysymyksiin esimerkiksi siitä, miten hoitajapula on Suomessa ratkaistu, ketkä saavat Suomessa hoitoa, suositaanko tiettyjä maantieteellisiä alueita ja miten nopea hoitoonpääsy on varmistettu.  

Ihmettelyä herätti se, ettei terveyspalvelut olekaan Suomessa täysin ilmaisia ja keskustelua käytiin siitä, mitä kaikkea esimerkiksi kotihoidon tai yhteisöllisen asumisen maksuihin kuuluu. Yksilöllinen tilanne maksuissa tai arviointi- ja kuntoutusyksikön kriteereissä kuten ikärajassa ihastutti vieraita. Parin tunnin vierailun päätteeksi vieraat lähtivät matkaan vihkot täynnä muistiinpanoja sekä uusia ajatuksia ikäihmisten hoidosta. 

– Oli tosi hienoa kuulla, miten potilaiden yksilölliset tarpeet ja toiveet otetaan huomioon myös yksiköstä kotiutumisen jälkeen. Pidetään huolta, että kaikki saavat elää hyvää elämää. On myös hienoa, että valtio tukee vanhuksia ja tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia sekä rahallista tukea. Myös erilaisia hoitajia eri tarpeisiin on paljon, rouva Satou kiteytti tilaisuuden päätteeksi. 

Matkanjohtaja ojensi yksikölle lahjaksi origamipapereita. Lahjan vastaanotti Susanna Kajanto.

ARTIKKELI / 19.08.2025

Rohkeus, avara mieli ja vahva ammattitaito kannattelevat – gynekologi Sari Silventoinen kertoo työstään katastrofialueilla

Maailman humanitaarisuuden päivänä, 19. elokuuta, muistetaan niitä ihmisiä, jotka päivittäin auttavat kriisien keskellä eläviä ympäri maailmaa. Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Sari Silventoinen on yksi heistä. Suomessa hän on työskennellyt operatiivisen palvelualueen ylilääkärinä Oma Hämeessä. Pian hän siirtyy johtajaylilääkäriksi Etelä-Karjalan hyvinvointialueelle. 

Avustustyötä Sari on tehnyt Punaisen Ristin kautta Afganistanissa, Haitissa, Bangladeshissa ja Gazassa. Hän on hoitanut ihmisiä luonnonkatastrofien jälkeen, pakolaisleireillä ja viimeisimmäksi viime kesänä konfliktialueella Gazassa. Silventoisen työ tuo konkreettisesti esiin sen, miten humanitaarinen apu voi muuttaa ihmisten elämää ja tuoda toivoa keskelle vaikeita olosuhteita. 

Tie avustustyöhön ja valmistautuminen 

Sari kertoo, että ajatus avustustyöstä syntyi jo lääkäriopintojen alussa. Erillistä ”heräämistä” ei koskaan tullut, vaan hän tiesi jo nuorena opiskelijana haluavansa viedä myöhemmin osaamistaan alueille, jossa sitä tarvitaan. 

Suomalainen lääkärikoulutus tarjoaa hyvän lääketieteellisen osaamisen omasta erikoisalastaan, mutta se ei anna valmiutta tämän kaltaiseen kriisityöhön. Punainen Risti järjestää avustustyöntekijöille koulutuksia, jotka keskittyvät avustustyön olosuhteisiin, monikulttuurisuuteen ja käytännön selviytymiseen. Punainen Risti tarjoaa reservissä oleville avustustyöntekijöille myös jatkuvasti lisäkoulutuksia. Avustustyöhön valmistaa parhaiten vahva kokemus potilastyöstä. 

Silventoisen mukaan potilaat ovat periaatteessa samanlaisia kuin Suomessa: synnyttäviä naisia ja erilaisia gynekologisia ongelmia. Erona on se, että heillä ei esimerkiksi ole ollut minkäänlaista raskauden seurantaa ja he tulevat usein sairaalaan huomattavasti heikkokuntoisempina tai liian myöhään. Myös potilaiden hoitamisessa on rajoituksia, esimerkiksi mahdollisuuksia tehohoitoon ei katastrofialueilla ole.

– Meillä oli lapsi, joka syntyi täysin terveenä, mutta hän ei hengittänyt. Yhdessä lastenlääkärin ja anestesialääkärin kanssa yritimme miettiä päämme puhki, mistä on kyse ja anestesialääkäri jopa soitti Osloon yliopistolliseen sairaalaan neuvoja saadakseen, kertoo Silventoinen.

– Suomessa lapsi olisi viety tehohoitoon, ja hän olisi todennäköisesti selvinnyt. Bangladeshissa tätä mahdollisuutta ei ollut. On vaikea hyväksyä potilaan menettämistä olosuhteiden takia, mutta tapahtuneiden kanssa pitää oppia elämään ja ne pitää käsitellä.

Humanitaarinen työ tuo myös eteen vaikeita päätöksiä. Esimerkiksi keisarileikkaus voi pelastaa lapsen tässä hetkessä, mutta leikkaus altistaa äidin mahdollisesti vaaraan seuraavassa synnytyksessä ilman asianmukaista hoitoa.

– Pitää miettiä, priorisoidaanko lapsen pelastaminen nyt vai varmistetaanko, että äiti pysyy hengissä muille lapsilleen. Tällaisia valintoja Suomessa ei joudu tekemään.

Onnistumiset kuitenkin kompensoivat rankkoja hetkiä: suuri osa potilaista lähtee sairaalasta onnellisena terveen lapsen kanssa. Tämä on suurin ja tärkein syy, miksi työtä jaksaa. 

Jaksaminen ja kaksi maailmaa 

Akuutit tehtävät katastrofialueilla kestävät yleensä enintään viisi viikkoa, ja silloin työtä tehdään lähes tauotta. Lepo ja hetket omassa rauhassa auttavat jaksamaan. Tiivis työryhmä ja kollegoiden tuki ovat ratkaisevia. Avustustyöntekijöitä tulee kohteeseen ympäri maailmaa, ja joskus Sari on ollut tiimin ainoa suomalainen. 

– Meillä avustustyöntekijöillä on vähän kuin kaksi elämää: on elämä siellä ja elämä täällä. Ne pitää pystyä erottamaan toisistaan. Ei voi ahdistua kehitysmaan ja kehittyneen länsimaan terveydenhuollon erosta. Jos ahdistuu liikaa, pitää miettiä kannattaako keikoille lähteä. Perheen kanssa tulee sopia asioista ennen matkaa. Yhteydenpito läheisten kanssa toimii yleensä netin kautta.

Avustustyön aikana täytyy luoda yhteistyö paikallisten terveydenhuollon toimijoiden kanssa. Miettiä esimerkiksi potilaiden jatkohoitopaikkoja ja jatkohoitoa. On tärkeää tiedottaa, mitä avustustyöntekijät pystyvät tekemään ja mitä eivät. Paikalliset ovatkin yleensä hyvin kiitollisia kaikesta avusta. 

– Joka kerta, kun nainen lähtee terveen lapsen kanssa ulos sairaalasta, se on mieletön juttu. 

Ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa riippumatta kulttuurista tai harjoitetusta uskonnosta. Avustustyöntekijöiden tulee työskennellä kuhunkin kulttuuriin sopivalla tavalla sekä hyväksyä, ettei aikkea voi tai saa tehdä, vaikka pystyisikin. 

Apu menee perille 

Kokemus on opettanut, että yksi autettu ihminen on suuri saavutus. Avustustyössä on turha ajatella, että lyhyessä ajassa pystyy muuttamaan kehitysmaan terveydenhuollon toimivaksi. 

Sari korostaa, että isojen järjestöjen apu todella menee perille. Muun muassa Punaisen Ristin nälkäpäiväkeräys mahdollistaa telttasairaalan lähettämisen täysin tuhoutuneeseen maahan maanjäristyksen jälkeen. Kritiikkiä on annettu avustusjärjestöjen hallinnollisille rakenteille, mutta ne mahdollistavat sairaaloiden varustamisen, lähettämisen sekä avustustyöntekijöiden palkkaamisen, lähettämisen kohdemaahan sekä kohdemaassa paikallisten ihmisten palkkaamisen sairaalaan työntekijöiksi.  

Vinkit avustustyötä harkitseville  

Turvallisuustilanne monilla alueilla on heikentynyt, ja avustustyöntekijöiden turvallisuus on tärkeä huolenaihe. Silti Sari uskoo ihmisten hyvyyteen:

– Ei saa luopua toivosta. Ihmisiä, jotka haluavat auttaa, on edelleen paljon.

Hän antaa myös vinkkejä avustustyötä pohtiville: humanitaarinen työ vaatii rohkeutta, ammattitaitoa ja joustavuutta. On hallittava oma työ hyvin Suomessa ennen lähtöä. Lisäksi on oltava valmis tekemään myös muuta kuin omaa erikoisalaa – esimerkiksi auttamaan sairaalan pystytyksessä tai hallinnollisissa tehtävissä.

Avustustyöntekijä on osa suurempaa kokonaisuutta: sairaala toimii kuin pieni kaupunki, ja siihen tarvitaan sähkömiehiä, hallintohenkilöitä ja monia ammattilaisia.

– Rohkeasti mukaan, mutta varaudu kaikkeen. Avara mieli ja vahva ammattitaito ovat avain onnistumiseen.

Sari muistuttaa myös, että kaikkien ei tarvitse lähteä avustustyöhön. Avustustyöhän lähteminen ei onnistu ilman työnantajan lupaa ja koko työyhteisön joustamista – jonkun on tehtävä lähtijän työt. 

ARTIKKELI / 30.07.2025

Assi – maailman inhimillisin sairaala

ASSI-sairaala Ahvenistolla ei ole vain rakennus – se on tilallinen vastaus tulevaisuuden hyvinvoinnin tarpeisiin. Pääsuunnittelijana tehtäväni on ollut huolehtia ja varmistaa monien asioiden yhteensovittaminen, mutta ennen kaikkea keskittyä siihen, että tilaajan tavoite toteutuu: tehdä Assista maailman inhimillisin sairaala.

Inhimillisyys suunnittelussa tarkoittaa meille sitä, että rakennus sisätiloineen ja pihaympäristöineen tukee palautumista ja hyvinvointia. Se näkyy teknisissä ratkaisuissa, materiaalivalinnoissa, muodoissa ja väreissä – ja ennen kaikkea valossa. Yksi tärkeimmistä arkkitehtonisista lähtökohdista on ollut luonnonvalon tuominen sairaalan sisätiloihin. Kookkaista ikkunapinnoista virtaakin nyt vuolaasti valoa, ja katse saa kulkea kantahämäläisittäin kumpuilevaan maisemaan.

Assi on suunniteltu käyttäjälähtöisesti – yhdessä tulevien käyttäjien kanssa. Toiminnalliset ratkaisut, hoitoprosessit ja logistiikka on mietitty huolellisesti, jotta tilat todella vastaavat tarpeisiin. Käyttäjien osallistaminen ei ole ollut vain käytännöllistä – se on tuonut omistajuuden tunnetta ja sitoutumista hankkeeseen. Sairaala syntyy aidosti yhdessä.

Assin matka on ollut pitkä ja monivaiheinen: kehityssuunnittelusta rakennusluvan, yleis- ja toteutussuunnittelun kautta nykyiseen vastaanottovaiheeseen. Tämän mittakaavan hankkeessa pääsuunnittelijan rooli on ollut antoisa ja opettavainen – ja sydäntä lähellä. Olen saanut olla mukana kehittämässä allianssihankkeen yhteistyö- ja toimintatapoja sekä viemässä eteenpäin hyvässä hengessä sujunutta viranomaisyhteistyötä.

Kun Assi avaa ovensa vuonna 2026, toivon sen tarjoavan jokaiselle kävijälleen luotettavan, sujuvasti suunnistettavan, kiinnostavan ja ajanmukaisen inhimillisen sote-rakennuksen tunnun. Tämä sairaala on rakennettu suurella sydämellä – ja se näkyy.

Nina Väistö
Arkkitehti SAFA, pääsuunnittelija
Ahveniston sairaala -hanke

ARTIKKELI / 10.07.2025

”Tärkeintä on olla ihminen ihmiselle” – Riitta Fagerström eläköityy vuosikymmenien työstään lasten ja perheiden kanssa

Kun sosiaaliohjaaja Riitta Fagerström kesäkuussa jäi eläkkeelle, jäivät häntä kaipaamaan Perhehoitoyksikkö Kanervan työkaverit. Ja suuri joukko sijais- ja tukiperheitä Kanta-Hämeessä.  

Riitta on ollut mukana perustamassa Kanervaa Kanta-Hämeeseen 2010-luvulla. Sittemmin hän on kehittänyt sijais- ja tukiperheiden toimintaa ja kohdannut ihmisiä tavalla, joka ei koskaan ollut vain työtä.

– Ajattelen, että tämä työ vaatii sitä, että olet ihminen ihmiselle. Vaikka joutuisit tekemään vaikeita päätöksiä, on kohdattava ihmiset inhimillisesti. Silloin heidän on helpompi ottaa apua vastaan. Toisaalta se tekee tästä välillä raskaasta työstä merkityksellistä.

Riitan ura sosiaalialalla alkoi jo vuosikymmeniä sitten. Sosionomiksi opiskellut Fagerström työskenteli ennen Kanta-Hämeen vuosiaan muun muassa Helsingin ensikodissa 14 vuotta. Siellä hän kohtasi perheitä aivan erityisessä vaiheessa – lapsen syntymän kynnyksellä tai kriisin keskellä.

– Työ ensi- ja turvakodissa oli arvokasta aikaa. Siellä opin näkemään perheiden moninaisuuden, mikä jäi selkärankaan.  

Riitta työskenteli ennen Kanta-Hämettä maakunnallisessa perhehoidon hankkeessa Keski-Uudellamaalla.

– Mä tulin tänne sijaishuoltoon vuonna 2011, ja sitten alettiin valmistella Kanervaa. Meitä oli silloin perustamisvaiheessa kolme työntekijää. Toiminta alkoi tammikuussa 2012.

Kanta-Häme on onnistunut perhehoidossa  

Koko Kanervassa työskentelyn ajan Riitan punaisena lankana on ollut perusajatus, että lapsi kuuluu perheeseen. Jos lapsen asuminen syntymäperheessään ei jostain syystä ole mahdollista,  on sijaisperhe parempi kuin laitospaikka. Kanta-Häme onkin onnistunut poikkeuksellisen hyvin perhehoidossa: jopa 66 prosenttia lapsista sijoitetaan perheisiin, mikä on merkittävän korkea osuus valtakunnallisessakin vertailussa.

– Se on ihan mieletön luku. Me ollaan pystytty sijoittamaan lähes kaikki lapset perheisiin. Toki joissakin tilanteissa esimerkiksi erityistarpeet tai vaikea teini-ikä edellyttävät laitospaikkaa, kertoo Fagerström.

Perhehoidolla tarkoitetaan käytännössä sijaisperhetoimintaa, jossa lapset ja nuoret saavat kasvaa turvallisessa ja perhekeskeisessä ympäristössä. Se on tarkoitettu lastensuojelutoimien piirissä olevalle lapselle tai nuorelle, joka ei voi asua huoltajansa kanssa eikä tuettuna. Ennen sijaisperhettä lapsi saattaa olla sijoitettuna kriisiperheeseen, jos hänen tilanteensa sitä vaatii. Päätöksen lapsen sijoittamisesta perhehoitoon tekee lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä.  

Tukiperhe on taas perhe, jossa lapsi on hoidossa yhden viikonlopun kuussa ja sovitusti lomien aikana. Tukiperhetoiminta on tarkoitettu tukea tarvitseville lapsille ja heidän perheilleen, joilla on voimassa oleva asiakkuus lapsiperheiden sosiaalityössä tai lastensuojelussa. Tavoitteena on lisätä lapsen perheen voimavaroja ja tarjota lapselle turvallisia aikuissuhteita. Tukiperheelle maksetaan tehtävästä palkkio ja kulukorvaus.

– Perheitä on erilaisia ja tukiperheenä voi toimia myös yksi aikuinen. Toki suurin osa on pariskuntia tai lapsiperheitä. Mutta myös isovanhempien ikäiset voivat hyvin olla tukiperhe, muistuttaa Riitta.

Riitta on tehnyt työtä sijaisperheiden kanssa, mutta viimeiset kolme vuotta hän on toiminut Kanervassa kokopäiväisesti tukiperhetyöntekijänä. Hän on etsinyt ja valmentanut tukiperheitä, ja sen jälkeen etsinyt lapselle sopivan tukiperheen. Se vaatii tietynlaista silmää ja kokemusta.

– Kun etsimme matcheja, emme tapaa lapsia, vaan heidän paperinsa. Mutta tukiperheet olemme tavanneet ja heihin tutustuneet valmennuksen aikana. Tiedämme perheen arvot, tavat ja arjen, minkä kautta voimme arvioida millainen lapsi siihen perheeseen sopii. Kun löydämme oikean perheen oikealle lapselle, voi siitä syntyä jotain tosi hienoa ja kestävää, iloitsee Riitta.  

Tukiperheitä Kanervassa on paljon, mutta heitä myös tarvitaan. Kaikille lapsille ei löydy sopivaa perhettä, ellei valikoima ole riittävän laaja.

– Pitää olla erilaisia perheitä, koska lapsetkin on erilaisia. Ei riitä, että on yksi malli. Täytyy olla perheitä eri elämäntilanteista, eri sijainneista, eri rakenteilla. Siitä se yhteensopivuus syntyy.  

Sydämellä rakennettu yhteisö  

Perhehoitoyksikkö Kanerva vastaa perhehoitajien rekrytoinnista ja valmennuksesta sekä etsii lapsille sopivat perheet, tarpeen mukaan sijais-, tuki- tai kriisiperheeksi. Lisäksi Kanervan ammattilaiset toimivat perhehoitajien tukena sijoituksen aikana. Kriisi-, sijais- ja tukiperheille järjestetään myös koulutusta, virkistystä ja vertaisryhmätoimintaa.  

Riitalle erityisen rakkaita ovat olleet juuri vertaistukiryhmät, joita hän on saanut vuosien varrella rakentaa. Vertaistuki ei ole ollut sivujuonne – vaan osa työn ydintä.

– Mä oon perustanut ryhmiä kaikille: tukiperheille, sijaisvanhemmille, isovanhemmille, kriisiperheille, huostaanotettujen lasten vanhemmille. Ne on paikkoja, joissa voi puhua asioista, joista ei muualla voi. Se on älyttömän tärkeää.  

Yksi merkityksellisimmistä on ollut Voikukka-ryhmä, huostaanotettujen lasten vanhemmille. Ryhmän kautta vanhemmille useimmiten syntyy ymmärrys siitä, miksi ollaan tähän tilanteeseen tultu ja miten siitä mennään eteenpäin.

– Siellä puhutaan paljon myös työntekijöistä, mutta pääsääntöisesti se, että joku on kohdannut vanhemman ihmisenä, muuttaa kaiken.  

Työvuosien aikana Riitta on myös nähnyt muutoksen perheissä ja lasten erityisyyksissä.

– Ei ole enää niin, että haetaan tukiperhettä lettipäiselle tytölle. On enemmän neurokirjoa, erityistarpeita ja haasteita. Mutta se on säilynyt, että kun lapset tulevat tukiperheeseen, he unohtavat murheensa. Ne pelaa lautapelejä, ovat vaan. Perhearjen rauha vaikuttaa valtavasti.  

Riitta on toiminut myös itse tukiperheenä.

– Muistan, että itsekin vähän jännitin yhteistä aikaa ja mietin, mitä pitäisikään puuhata. Mutta sitten tukipoika pyysi, että ollaan vaan ja että hieroisin hänen jalkojaan. Se oli konkreettinen muistutus itsellekin, mikä on tärkeää: yhteinen aika ja läsnäolo.  

Matka kohti uusia vaiheita – mutta ei kauas  

Hyvinvointialueuudistus, järjestelmämuutokset ja resurssipaineet eivät ole sammuttaneet Riitan paloa, mutta antavat sopivan hetken siirtyä sivuun.

– Onhan tämä työ muuttunut ja monimutkaistunut. En ole enää tässä kaikkia uusimpia kommervenkkejä edes opiskellut. Mutta mä oon sanonut, että jos valmennuksissa on hätä, niin kyllä mä tulen. Ihan kokonaan en halua vielä irrottautua.

Riitta aikookin jatkaa lasten ja perheiden parissa tekemällä keikkatyötä. Eläkeaika saattaa viedä myös ulkomaille, koska Riitan poika asuu Hongkongissa.

– Mä oon sanonut, että voin tulla au pairiksi! Siellä on vajaan vuoden ikäinen lapsenlapsi, ja se olisi aikamoinen kokemus.  

Riitan elämäntyö on arvokas: hän on antanut osaamistaan ja sydämensä niille perheille, jotka kaipaavat tukea ja varsinkin niille lapsille, jotka ovat usein hiljaa.  

ARTIKKELI / 08.07.2025

Eläinystävien vierailut ilahduttavat ja tuovat turvan tunnetta ikäihmisille

Eläinten vierailut ovat tuttuja monissa ikäihmisten asumispalveluyksiköissä Kanta-Hämeessä. Niin sanotut tassuterapeutit ilahduttavat läsnäolollaan, ja voivat helpottaa esimerkiksi muistisairasta hoitotilanteessa. Eläinkavereita voi löytää useiden eri toimijoiden kautta.  

Kanta-Hämeen hyvinvointialueella eläinystävien vierailut ovat muodostuneet tärkeäksi osaksi monien ikäihmisten asumispalveluyksiköiden arkea. Yksiköissä on nähty vieraina eniten koiria, hevosia, pupuja ja poneja, mutta myös kissat, marsut, kanat, lampaat, vasikat ja karitsat ovat päässeet ilahduttamaan ikäihmisten arkea. 

Ponien vierailu sisätiloissa on herättänyt asukkaissa hilpeyttä ja keskustelua pitkäksi aikaa Kyterinhovissa. Eräs asukas iloitsi, että pääsi vielä vanhemmalla iällä rapsuttamaan hevosia.  

Eläinvierailut ovat järjestyneet pääasiassa työntekijöiden oman aktiivisuuden avulla. Usein vierailevat eläimet ovat henkilöstön omia lemmikkejä tai vierailut järjestetään vapaaehtoisten avustuksella.  Esimerkiksi kaverikoiratoiminta, Suomen Karva-Kaverit, Hellikit ry ja yksityishenkilöt ovat aktiivisesti mukana toteuttamassa toimintaa. Monissa asumisyksiköissä vierailuja järjestetään kuukausittain tai useita kertoja vuodessa. Asukkaiden ja henkilökunnan toiveet ja allergiat vaikuttavat myös siihen, voidaanko vierailuja järjestää. 

Oma Hämeen asumispalveluiden työntekijöille tehdyn kyselyn perusteella eläinten läsnäolo tukee silminnähden ikäihmisten hyvinvointia; se vahvistaa asukkaiden tunne-elämää ja luo kodinomaisia kokemuksia. Esimerkiksi Hämeenlinnan Voutilakeskuksessa koiravieraita käy säännöllisesti Suomen Karva-Kavereiden kautta. 

– Koirien vierailut saavat aikaan hellyyden puuskia sekä asukkaissa että henkilökunnassa. Asukkaat juttelevat automaattisesti koiralle enemmän kuin koiran hoitajalle. Suurin osa asukkaista kurkottaa rapsuttaakseen koiraa ja ovat tykänneet koiran vierailusta. Osa voi ilmaista, ettei halua koskea koiriin, jolloin he ovat katselleet sivusta, kuvailee ohjaaja Vuokko Syväntä. 

Koirat tuovat iloa myös vuodeasukkaille.

Työntekijöiden mukaan eläinten vierailut herättävät ikäihmisissä muistoja, tuovat keskustelunaiheita ja lisäävät positiivista vuorovaikutusta. Erityisesti muistisairaat hyötyvät eläinten läsnäolosta – suihkuhetki voi sujua helpommin, kun tutun koiran läsnäolo tuo rauhaa ja turvallisuuden tunnetta. Vierailut voivat myös helpottaa haastavia hoitotilanteita.  

Eläimet vierailevat toisinaan myös vuodeasukkaiden tai osallistuvat läsnäolollaan arjen hetkiin – sohvalle viereen istahtava koira tai takapihalla laiduntava poni herättää usein puheensorinaa pitkäksi aikaa. 

Eläinvierailujen kesto vaihtelee: tyypillisesti ne kestävät 1–2 tuntia, mutta joissakin tapauksissa eläimet viipyvät puoli päivää tai jopa koko työvuoron ajan. 

– Koiranpennun sosiaalistaminen voi olla myös yksi syy eläinvierailuille. Sauvolassa on vieraillut eri-ikäisiä koiria. Olemme huomanneet, miten positiivisesti koira vaikutti muistisairaisiin, ja tämä lisäsi vierailujen määrää. Asukkaiden silmät syttyvät, kun eläin astuu huoneeseen. Vaikka käynti kestäisi vain hetken, sen vaikutus näkyy vielä pitkään keskusteluissa ja tunnelmassa, kertoo Satu Peltomaa Hyvinvointikeskus Sauvolasta. 

Peltomaa on tehnyt myös opinnäytetyön lemmikin merkityksestä kotona asuvalle vanhukselle. Työ osoitti, miten merkittävästä asiasta voi olla kyse. 

– Kaikilla ei lemmikkiä ole ollut, mutta ne joilla on, lemmikin tärkeä merkitys säilyy läpi elämän. Esimerkiksi heppatyttö on heppatyttö vanhanakin.   

Eläinkavereita voi löytää useista paikoista: 

Suomen Karva-Kaverit ry 

Hellikit ry 

Paikalliset kaverikoiraharrastajat 

Metsälän tila (eläinvierailuja kuten hevosia, pupuja, karitsoita) 

Yksityishenkilöt, joilla on koulutettuja eläinystäviä 

Lisäksi omien työntekijöiden eläimet voivat toimia yksikön eläinystävinä, kunhan asiasta sovitaan erikseen ja huomioidaan hygienia- ja turvallisuusasiat. 

ARTIKKELI / 03.07.2025

Kesä kutsuu luontoon – löydä lähiseudun ulkoilumahdollisuudet!

Kesä on täydellistä aika nauttia luonnosta ja liikkua ulkona. Ulkoilu ja retkeily eivät ainoastaan virkistä mieltä, vaan tukevat myös fyysistä terveyttä. Lähiluonto tarjoaa elämyksiä kaikenikäisille – eikä retkelle lähteminen vaadi suuria valmisteluja tai pitkää matkaa.

Lähde liikkeelle – mahdollisuuksia on kaikkialla

Kanta-Häme tarjoaa runsaasti ulkoilukohteita, joihin tutustua.

Oma Hämeen Hyvinvointisi tueksi -sivustolta löydät helposti ja yhdestä paikasta ulkoilumahdollisuuksia kuten:

• Uimarannat
• Leikkipuistot
• Ulkoliikuntapaikat
• Laavut, kodat
• Ulkoilu- ja retkeilyreitit

Sivusto kokoaa yhteen tärkeimmät tiedot ja tekee ulkoilumahdollisuuksien löytämisestä helppoa.

Ulkoilu sopii kaikille

Luonnossa liikkuminen ei vaadi huippukuntoa tai erikoisvarusteita. Voit lähteä lyhyelle kävelylle puistoon, uimarannalle tai viettää päivän metsässä eväiden kanssa. Tärkeintä on lähteä liikkeelle – yksin, ystävän kanssa tai koko perheen voimin.

Luonto on lähellä – tartu tilaisuuteen

Kesä on lyhyt, mutta täynnä mahdollisuuksia. Lähde ulos, hengitä syvään ja anna luonnon tehdä tehtävänsä. Hyvinvointisi alkaa pienistä askelista – vaikka lähimetsän polulta. 

Tutustu ulkoilumahdollisuuksiin helposti Oma Hämeen Hyvinvointisi tueksi -sivustolla ja löydä oma suosikkisi!

Siirry sivustolle: omahame.fi/web/hyvinvointisi-tueksi

ARTIKKELI / 01.07.2025

Ypäjäläinen Urho Puukka on jo kokenut etähoidon asiakas: “Tuntuu kuin joku tulisi kotiin vieraaksi kuvapuhelimen kautta”

85-vuotias Urho Puukka saa sekä lähi- että etäkotihoitoa hyvinvointialueelta. Urho kokee päivittäisten puheluiden tuovan turvallisuutta ja etäkotihoidon helpottavan tarvittaessa nopeastikin hoitoon pääsemistä. 

Urho Puukka keskustelee etälaitteen kautta Riihimäellä olevan hoitajan Mirkan Kaitasen kanssa.

Kun kuvapuhelimen ruudulle ilmestyvät tutut kasvot, ypäjäläisen Urho Puukan silmät kirkastuvat. Hän tunnistaa Riihimäeltä soittavan etähoitajan Mirka Kaitasen. Hoitajat saattavat vaihtua usein ja soitto tulla eri puolilta hyvinvointialuetta, mutta Urho kertoo oppineensa nopeasti tunnistamaan tutut ja tutustumaan uusiinkin hoitajiin. Hän on ollut Kanta-Hämeen hyvinvointialueen etäkotihoidon asiakkaana nyt noin viitisen vuotta.  

– Nopeasti jää kasvot ja nimet mieleen. Tämä kuvapuhelin sopii minulle oikein hyvin ja se on toiminut. Tässä ehtii jutella ja rupattelua voisi usein kyllä jatkaa pidempäänkin, mitä aikaa on, hän naurahtaa.  

Urho asuu kotonaan Ypäjällä, jossa hänellä käy kotihoitaja paikan päällä kerran viikossa. Tuolloin hoitaja auttaa esimerkiksi peseytymisessä sekä antaa reuman hoitoon tarvittavia piikityksiä. Muina päivinä Urho saa soiton etälaitteeseen, johon hoitaja on avannut videoyhteyden. Aamuisissa puheluissa käydään läpi kuulumisia, ajankohtaisia esimerkiksi lääkitykseen liittyviä asioita tai tehdään yhdessä tuolijumppaa. Puhelut kestävät yleensä 5-15 minuuttia.  

– Tuntuu kuin joku tulisi kotiin vieraaksi kuvapuhelimen kautta. Kun asuu yksin, on tosi virkistävää, kun soitetaan päivittäin. Se on tuo myös turvallisuuden tunnetta. Puheluista jää tunne, että ei tässä nyt ihan yksin ja hukassa ole, hän hymyilee. 

Etänä voidaan hoitaa kaikkea lääkityksestä kauppatilauksiin – myös apu tulee tarvittaessa nopeasti paikalle - Oma Häme

Hoitaja laskee etäyhteyden päässä viiteen, ja Urho tekee jumppaliikkeitä nousemalla tuolilta ylös.

Etäyhteyden kautta saa nopeasti apua paikalle 

Urho on kokenut erityisen tärkeäksi sen, että etäyhteys mahdollistaa nopeastikin avun saannin paikan päälle, eikä tarvitse itse lähteä jonottamaan matkan päähän päivystykseen. Etähoitaja voi tarvittaessa lähettää hoitajan paikalle tarkastamaan tilanteen, jos jokin asia herättää huolta. Urholla on tästä omakohtaista kokemusta. 

– Kerran oli pahoja vatsaongelmia ja kotihoitaja tuli käymään ja hälytti sitten Gerbiilin (kotisairaalan liikkuva yksikkö) paikalle Hämeenlinnasta. Hoitaja totesi, että oli kuivahtamista tapahtunut ja kahtena päivänä kävivät antamassa nesteytystä kotona. Ei tarvinnut lähteä päivystykseen, vaan kaikki hoitui täällä kotona. Olo oli kuitenkin vielä hutera, niin pyysin, että hoitaja soittaisi kuvapuhelimeen kaksi kertaa päivässä ja varmistaisi, että kaikki on hyvin. Se toi turvallisuuden tunnetta, että joku varmistelee, olenko tolpillani. 

Urho on kokenut etälaitteen käytön helpoksi. Jos yhteysongelmia on ollut, hoitaja saattaa soittaa kännykkään tai etälaite käynnistetään uudelleen. Hänelle teknologian käyttö on tuttua muutenkin: hän harrastaa musiikin kuuntelua YouTubesta. Lempikappale on Iltatuulen viesti, josta tulee muistoja mieleen esimerkiksi kirkkokuorosta, jossa hän nuorempana lauloi.

Urho toivoisi, että kaikilla ikäihmisillä olisi vastaava laite, johon voi olla yhteydessä. Etälaitteisiin voivat myös omaiset soittaa. 

– Mielestäni nämä soitot mahdollistavat sen, että laajenee mahdollisuus saada apua. Joku tulee tarvittaessa aina nopeasti katsomaan tilannetta paikan päälle. Olisi hyvä, jos palvelu saataisiin toimimaan laajemmin niin, että tavoitettaisiin kaikki vanhukset. Palveluita tarvitaan nyt, kun suuret ikäluokat alkavat harmaantua. 

Myös päättäjille hänellä on terveisiä: 

– Toivon, että löydätte resursseja tämän toiminnan kehittämiseen. Viisaita ihmisiä hyvinvointialueella on, kun tällainenkin on saatu aikaiseksi ja kehitettyä. 

Etälaitteeseen voivat myös omaiset soittaa videopuheluita.

Lue myös:

Etänä voidaan hoitaa kaikkea lääkityksestä kauppatilauksiin – myös apu tulee tarvittaessa nopeasti paikalle - Oma Häme

Kotihoidon etähoito laajenee – turvallisuus ja läsnäolo ovat tärkeässä roolissa etäpalveluissa - Oma Häme 

Kotihoito - Oma Häme 

Oma Hämeen kotisairaalan liikkuva yksikkö GerBiili - Oma Häme 

ARTIKKELI / 01.07.2025

Etänä voidaan hoitaa kaikkea lääkityksestä kauppatilauksiin – myös apu tulee tarvittaessa nopeasti paikalle

Etäkotihoito mahdollistaa hoitajalle kiireettömän kohtaamisen asiakkaan kanssa. 

Riihimäkeläinen lähihoitaja Mirka Kaitanen on tehnyt ikäihmisten kotihoidon etäneuvontaa ja etäkotihoitoa noin 1,5 vuoden ajan. Työtä tehdään tiiminä aamu- ja iltavuoroissa. Jokaiseen vuoroon mahtuu noin 30 puhelua, kestoltaan 5-15 minuutin mittaisia. Hoitaja soittaa videopuhelun sovittuna aikana etälaitteeseen asiakkaalle. Jos asiakas on esimerkiksi vielä nukkumassa, hänet voidaan herättää puhelinsoitolla. Videopuheluiden aikana käydään läpi asiakkaan vointia ja kuulumisia sekä varmistetaan esimerkiksi lääkkeidenottoon ja ravitsemukseen liittyviä asioita. 

– Lääkeautomaatin avulla voimme myös valvotusti annostella ja valvoa lääkkeidenottoa etäyhteyden aikana.  Myös mahdolliset mittaukset, kuten verensokerin tai verenpaineen mittaus, asiakas voi tehdä puhelun aikana. Lisäksi teemme tarvittaessa asiakkaille kauppatilauksia, lääketilauksia apteekista ja asiakas voi esimerkiksi jakaa lääkkeensä dosettiin soiton aikana, Mirka kertoo. 

Hänen mukaansa etäkotihoidossa korostuu ennen kaikkea intensiivisyys ja vuorovaikutus. Etäkotihoidon avulla asiakas voi myös saada nopeasti avun paikalle kotiinsa hätätilanteen sattuessa. 

– Siinä, missä työntekijä lähihoidossa tekee paljon fyysisesti avustettavia asioita, etäkotihoidossa ollaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja ohjataan sanallisesti esimerkiksi ruuan lämmityksessä. Tilanteen vaatiessa kentällä olevaa hoitajaa voidaan pyytää käymään asiakkaan luona, jos esimerkiksi herää huoli asiakkaan voinnista ja pärjäämisestä, Mirka kertoo.  

Ypäjäläinen Urho Puukka on jo kokenut etähoidon asiakas: “Tuntuu kuin joku tulisi kotiin vieraaksi kuvapuhelimen kautta” - Oma Häme

Mirka Kaitanen juttelee etäyhteydellä Riihimäeltä Ypäjälle, jossa asiakas Urho Puukka asuu.

Etätiimi hoitaa iltaisin ja viikonloppuisin puheluiden lisäksi myös lääkeautomaattihälytyksiä, joista välitetään tarvittaessa tietoa tiimeihin kentälle. 

– Itse vastaan lisäksi sähkölukkotilauksista Riihimäen seudulla ja olen mukana sähkölukkopäivällä asentajan kanssa. Yleensä työpäivän alkaessa käyn läpi sähköpostiin sekä muihin kanaviin tulleet viestit. Etäkotihoidon puheluiden välissä otetaan vastaan lääkeautomaattihälytyksiä. 

Palvelu on ollut tykätty kokeilun jälkeen

Oma Hämeessä etäkotihoitoa tekee tällä hetkellä 25 työntekijää. Asiakkaiden vastaanotto uudelle palvelulle on pääasiassa ollut positiivista, vaikka kaikkien mieleen etäsoitot eivät heti alkuun ole. 

– Yleensä kokeilun jälkeen asiakkaat ovat kuitenkin olleet mielissään palvelusta. Omaiselle on mahdollista luoda omaisliittymä, jolloin omainen voi myös soittaa laitteeseen ja pitää sitä kautta yhteyttä. Tämä ominaisuus on kovin tykätty. 

Kanta-Hämeen hyvinvointialueella tavoitteena on lisätä etäkotihoidon palveluja. Tällä hetkellä kotihoidon käynneistä yli 5 % toteutuu etäpalveluna. Kotihoitoa annetaan uusille asiakkaille ensisijaisesti etäpalveluna, mutta asiakkaan kyky teknologian käyttöön arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Etähoidolla pyritään vähentämään myös kentällä olevaa työtaakkaa ja niitä käyntejä, mitkä voidaan onnistuneesti hoitaa myös etänä. 

– Mielestäni etähoidossa on ja tulee olemaan paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Mielenkiinnolla odotan, miten tekniikka kehittyy, ja millaisia työkaluja se antaa lisää työhön. Mielestäni etähoito mahdollistaa eri tavalla asiakkaan kohtaamisen ja kiireettömän ilmapiirin arkeen, Mirka hymyilee. 

Etälaitteeseen voivat myös omaiset ottaa videoyhteyden.

Kotiin vietävät etä- ja digipalvelut

Kotiin vietävät etä- ja digipalvelut ovat osa Kanta-Hämeen palveluita ikääntyneille asiakkaille.

• Ammattilainen arvioi teknologian soveltuvuutta ikääntyneelle asiakkaalle osana palvelutarpeen arviointia.
• Asiakkaalta ei odoteta osaamista teknologiasta vaan laitteiden käyttöä opetellaan ja kokeillaan yhdessä ammattilaisen kanssa.
• Teknologian avulla ammattilainen ja omainen voivat tehdä yhteistyötä ikääntyneen asiakkaan hoitamisessa.

Tavoitteena on, että asiakkaan kokemus etä- ja digipalvelusta on hyvä ja hän kokee saavansa tarpeeseensa vastaavaa palvelua. Ikääntyneitä henkilöitä kannustetaan tutustumaan laitteisiin ja digipalveluihin jo ennen kotihoidon asiakkuutta.

Kotiin vietävät etä- ja digipalvelut Kanta-Hämeen hyvinvointialueella

• kotihoidon etäkäynnit
• itsenäisen lääkkeenoton tuki
• etäneuvonta.

Lue myös:

Ypäjäläinen Urho Puukka on jo kokenut etähoidon asiakas: “Tuntuu kuin joku tulisi kotiin vieraaksi kuvapuhelimen kautta” - Oma Häme

Kotihoidon etähoito laajenee – turvallisuus ja läsnäolo ovat tärkeässä roolissa etäpalveluissa - Oma Häme 

Kotihoito - Oma Häme 

Oma Hämeen kotisairaalan liikkuva yksikkö GerBiili - Oma Häme 

ARTIKKELI / 20.06.2025

Blogi: Maailman pakolaiset, sinä ja minä

Tänään 20. kesäkuuta vietetään maailman pakolaispäivää. Päivän tavoitteena on lisätä solidaarisuutta ja ymmärrystä pakolaisuudesta, jotta kodeistaan paenneille voitaisiin varmistaa mahdollisimman onnistunut sopeutuminen. Yhtä lailla päivän tavoitteena on vaikuttaa yhteiseen tahtotilaan pakolaisuutta aiheuttavien syiden lopettamiseksi. Kodeistaan paenneiden määrä on kasvanut jo 122,1 miljoonaan ihmiseen.

Pakolaisuuden taustalla on monenlaisia syitä. Juridisena terminä pakolainen viittaa ihmiseen, joka on paennut kotimaastaan vakavan vainon tai ihmisoikeusloukkausten vuoksi. Vainon syitä voivat olla esimerkiksi etninen tausta, uskonto, seksuaalinen suuntautuminen tai poliittinen mielipide. Yleiskielessä termi ”pakolainen” viittaa kaikkiin, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan. Yleisimpiä paon syitä ovat sodat ja väkivaltaiset konfliktit, mutta yhä useampi ihminen joutuu jättämään kotinsa myös sään ääri-ilmiöiden ja muiden äkillisten luonnonmullistusten vuoksi.

Pakolaisuus on kokonaisvaltainen elämänmullistus, joka ravistelee kaikkia elämän osa-alueita, joihin ihmisen turvallisuudentunne ja identiteetti tyypillisesti kiinnittyvät. Kotimaissaan ja usein pakomatkallakin ihmiset ovat joutuneet kohtaamaan ja kokemaan asioita, joita ihmismieli ei kykene käsittämään eikä keho kestämään. Oman kodin ja kotimaan lisäksi on täytynyt jättää taakse myös ihmiset, joita on tottunut arjessaan kohtaamaan. Usein myös omista lähimmäisistä on jouduttu eroon tai koetut menetykset ovat muuttuneet pysyviksi ja korjaamattomiksi. Uudessa asuinmaassa omia ansioita ei enää tunnisteta aiempaan tapaan, ja ihmisestä tulee muiden silmissä ennen kaikkea pakolainen - oman persoonallisen itsensä sijasta.

Mitä voimme tälle kaikelle tehdä? Tärkein aloituspiste on oma itse ja tapa kohdata muita. Hyvää oloa ja turvallisuudentunnetta voimme kukin välittää ympärillemme pienillä teoilla, joista ehkä tärkein on hymy. Hymyileminen lisää turvallisuudentunnetta, koska se viestii vaarattomuutta ja ystävällisyyttä. Hymy lisää sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja vähentää sekä antajansa että vastaanottajansa kokemaa stressiä.

Tärkeää on myös jokaisen ihmisen kohtaaminen omana itsenään ja luottamus toiseen, kun syytä epäluottamukselle ei ole. Valmius kohtaamiseen ja perusluottamus ovat edellytys sille, että vaikeistakin asioista voidaan puhua suoraan niiden kanssa, joita ne koskevat. Tällöin ongelmat eivät kasva kokoaan suuremmiksi. Kolmantena sanoisin, että istuta puu. Puut puhdistavat hengitysilmaa kaikille, eivät vain joillekin, ja niiden rooli on keskeinen myös sotien ja konfliktien jälkeisen maailman rakentamisessa. Näiden lisäksi on paljon muutakin, mitä sinä ja minä voimme tehdä.

Ollaan ystäviä toisillemme! Hyvää maailman pakolaispäivää!

Milla Elo
erityisasiantuntija, maahanmuutto ja kotoutuminen

ARTIKKELI / 12.06.2025

Uusi alku kirurgian osastolla – yhdessä kohti tulevaa – ja Assia

Kirurgian osastolla puhaltavat uudistumisen tuulet. Yksikön vetovastuuseen ovat tarttuneet keväällä osastonhoitaja Kati Kaihovirta ja apulaisosastonhoitaja Pirjo Ali-Tuomola. Uudet yksikön vetäjät tuovat mukanaan vahvaa kehittämisotetta, psykologisen turvallisuuden vahvistamista ja tahtoa rakentaa selkeää, opiskelijamyönteistä ja yhteen hiileen puhaltavaa työyhteisöä. Tulevaisuutta rakennetaan yhteisesti – pieni askel kerrallaan, suurella sydämellä.

Sekä Kati että Pirjo ovat tuoneet tiimiin kokemusta, näkemystä ja intoa kehittämiseen. Heidän tiensä kirurgiselle osastolle ovat kulkeneet eri reittejä, mutta nyt ne kohtaavat juuri oikeaan aikaan. Katin tausta on vahvasti kehittämistyössä, ja hän oli jo aiemmin mukana yksikössä kehittäjäroolissa. Kun osastonhoitajan paikka avautui, se tarjosi mahdollisuuden jatkaa hyväksi koettua yhteistyötä ja rakentaa toimintaa pitkäjänteisesti, erityisesti Assi-muuton näkökulmasta. Pirjo puolestaan siirtyi kirurgialle päivystyksestä, jossa hän työskenteli lähes 18 vuotta – viime vuodet apulaisosastonhoitajan sijaisuudessa. Paluu kirurgialle tuntui jollain tapaa myös symboliselta: sieltä hänen hoitotyönsä aikanaan alkoi.

– Tämä tuntui sopivalta hetkeltä hypätä mukaan. Kun virka aukesi, näin siinä mahdollisuuden vaikuttaa – ja päästä kulkemaan mukana myös Assiin muutossa, Pirjo sanoo. – Olen tehnyt pitkään töitä päivystyksessä, ja tässä työssä saan toteuttaa itseäni uudella tavalla.
 
– On todella inspiroivaa saada työpari, jonka kanssa jakaa yhteinen suunta. Arvostan sitä, että Pirjo innostuu kehittämisestä samalla tavalla kuin minä, Kati kertoo.

Yhdessä tehty arki – selkeyttä, turvallisuutta ja suuntaa

Kehittämistyössä katse on suunnattu tulevaan, erityisesti Assiin siirtymisen mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin. Ensimmäiset toimet ovat kohdistuneet arjen selkeyttämiseen ja toimivien rakenteiden vahvistamiseen.

– Arjen työkalut ja rakenteet vaikuttavat suoraan hoitotyön sujuvuuteen. Ne pitää saada kuntoon, jotta henkilöstö voi keskittyä olennaiseen, Pirjo painottaa.

– Käymme yhdessä henkilöstön kanssa läpi, mitkä toimintamallit ovat toimivia ja missä voisi vielä parantaa. Ehjää ei tarvitse keksiä uudelleen, mutta toimimattomat prosessit haluamme korjata.
 
Kati korostaa, että Assiin muutto tarjoaa luontevan mahdollisuuden arvioida ja kirkastaa käytäntöjä yhdessä.

– Muutos antaa meille tilaisuuden kehittää toimintaamme entistä selkeämmäksi – ja rakentaa samalla vahvaa yhteisöllisyyttä ja luottamusta, joka kantaa uuteen ympäristöön.

Kohtaamisen kulttuuri näkyväksi

Työyhteisön ilmapiiri ja avoimuus ovat uuden johtotiimin keskiössä. Molemmat uskovat, että yhteisöllisyyden vahvistaminen tapahtuu arjen pienissä teoissa ja selkeässä viestinnässä.

– Nostamme onnistumisia näkyville, selkeytämme käytäntöjä ja kuuntelemme aktiivisesti. Kohtaamisella on väliä, Kati sanoo.

– Kaikkea ei voi eikä tarvitse uudistaa kerralla. Mutta kun pysähdytään yhdessä äärelle, ymmärretään paremmin mitä arjessa oikeasti tapahtuu ja mitä kannattaa kehittää, Pirjo lisää.
 
Psykologinen turvallisuus on molemmille johtajille perustavanlaatuinen arvo.

– Työyhteisön pitää olla paikka, jossa uskaltaa kysyä, erehtyä ja iloita onnistumisista yhdessä. Jokaisen pitää tulla nähdyksi ja kuulluksi, Pirjo korostaa.

Opiskelijat osana yhteisöä – nyt ja tulevaisuudessa

Myös opiskelijoiden kokemukseen halutaan panostaa. Ohjauksen ja perehdytyksen kehittäminen nähdään tärkeäksi osaksi työyhteisön vahvistamista, ei vain osastolla, vaan koko alalla.

– Opiskelijakokemuksen kehittäminen on laajemminkin sote-alalla keskiössä. Me haluamme olla tässä aktiivisesti mukana, Kati sanoo.

– Toivon, että opiskelijat kokevat tulevansa osaksi työyhteisöä, eivät vain ohjattaviksi. Esihenkilöt ovat täällä myös opiskelijoita varten, Pirjo täydentää.
 
– Harjoittelu antaa meillä valmiuksia potilaan kohtaamiseen, kädentaitoihin ja kirurgian laaja-alaisuuteen. Samalla se tarjoaa turvallisen ympäristön oppia ja kasvaa, Kati kertoo.

Katse eteenpäin – potentiaalia on kaikkialla

Assiin muutto tarjoaa hyvän tilaisuuden tarkastella toimintaa uusin silmin. Kati ja Pirjo haluavat nostaa esiin osaston osaamisen ja työyhteisön vahvuudet, sekä sisäisesti että ulospäin.

– Toivon, että henkilöstö itse huomaa, miten suurella sydämellä he tekevät töitä joka päivä. Potentiaalia on paljon, ja meidän tehtävämme on mahdollistaa sen esiin nouseminen, Pirjo sanoo.

– Vuoden päästä haluaisin kuulla, että tänne on mukava tulla töihin ja että opiskelija kokee oppineensa meillä taitoja, jotka kantavat pitkälle, Kati summaa.

Arvot ohjaavat – ja näkyvät arjessa

Yhteinen arvopohja yhdistää Katin ja Pirjon johtajuutta: yhdenvertaisuus, avoimuus, rohkeus ja tiimityö näkyvät heidän työssään päivittäin.

– Työyhteisö rakentuu luottamuksesta, yhdessä oppimisesta ja vastuusta. Kun uskalletaan kohdata vaikeatkin asiat avoimesti, syntyy tila kasvulle, Kati sanoo.

– Tavoitteeni on olla rakentamassa ympäristöä, jossa jokainen tietää olevansa tärkeä osa yhteisöä – ja jossa on hyvä tehdä merkityksellistä työtä yhdessä, Pirjo päättää.
 
Kirurgian osasto on uuden äärellä. Uusien yksikön vetäjien myötä rakennetaan kulttuuria, jossa jokainen työntekijä ja opiskelija voi kasvaa, oppia ja voida hyvin – yhdessä.

ARTIKKELI / 05.06.2025

Sairaala-apteekin arjen sankari – Terhi Osmala varmistaa turvallisen lääkehoidon joka päivä

Kun potilas saa tarvitsemansa lääkkeen oikeaan aikaan ja turvallisesti, taustalla on usein Terhi Osmalan ja hänen kollegoidensa tarkkaa ja osaavaa työtä.

Terhi on farmaseutti Kanta-Hämeen keskussairaalan sairaala-apteekissa ja täysin omassa elementissään, jo 25 vuoden ajan.

Vuonna 1999 vastavalmistunut farmaseutti sai yllättävän puhelun apteekkarilta – kiinnostaisiko työ sairaalassa? Sairaalamaailma oli Terhille tuolloin vieras, mutta uteliaisuus vei voiton ja tänä päivänä Terhi on yksi sairaala-apteekin vakiokalustosta.

– Täällä ollaan vieläkin, joten työ ja työpaikka ovat olleet minulle todella mieluisia, Terhi hymyilee.

Monipuolinen ja merkityksellinen arki

Terhin päivät kuluvat pääasiassa lääkkeenvalmistuksessa ja solunsalpaajavalmistuksessa. Aamupäivisin tehdään kiireelliset solunsalpaajavalmisteet, jotka lähtevät tarvittaessa myös Forssaan ja Riihimäelle.

– Valmistuksia tehdään osastojen tilausten mukaisesti ja aina kiireellisimmät ensisijalla.

Sairaala-apteekki toimii tiiviissä yhteistyössä osastojen kanssa, ja tärkeänä osana Terhin työtä on myös lääkeneuvonta muille ammattilaisille sekä lääkkeiden jakelu.

– Tämä ei ole työ, jonka oppii koulussa. Työssä oppiminen vie aikaa ja vaatii hyvän perehdytyksen, joten osaavista työntekijöistä on syytä pitää kiinni.

Terhi muistaa lähiajalla tilanteen, jossa potilaalle piti nopeasti saada elintärkeä lääke, jota ei saanut valmiina. Moniammatillinen tiimi toimi saumattomasti, tilaus lähti, raaka-aine toimitettiin taksilla, analysoitiin, valmistettiin ja toimitettiin osastolle muutamassa tunnissa.

– Kaikki tiesivät oman roolinsa ja yhteistyö toimi täydellisesti. Siitä tuli hyvä mieli.

Positiivisuutta ja puutarhaterapiaa

Vaikka arki voi olla kiireistä, Terhi kantaa ilon ja rauhallisuuden mukanaan työpaikalle.

– Olen luonteeltani positiivinen ja tykkään työstäni, se varmasti näkyy.

Työyhteisö koostuu noin 20 apteekkilaisesta sekä useista eri rooleissa toimivista kollegoista. Yhteistyö on tiivistä ja monialaisuus rikkaus. Myös kollegat kuvailevat Terhiä lämmöllä.

– Terhi on luonteeltaan erittäin mukava, iloinen, tunnollinen, ratkaisukeskeinen ja auttaa uusia perehtymään ilomielin. Hän on todellinen työnsä asiantuntija ja apteekin pisimpään palvellut henkilö!

Vapaa-aikana Terhi rentoutuu luonnossa, lenkkeillen ja kirjoja lukien. Kesäisin kasvimaa ja kukkapenkit tarjoavat mukavaa puuhaa.

– Kolmen lapsen harrastukset pitävät arjen vauhdissa, mutta teen sitä mielelläni. Erityisen palkitsevia hetkiä ovat asiakkaiden kiitokset ja onnistuneet yhteiset ponnistukset. Meillä keskustellaan ja jaetaan ilot keskenämme. Yhteistyössä onnistumisen tunne moninkertaistuu.

Terhin tavoitteena on kehittää edelleen omaa ammattitaitoaan ja pysyä mukana muutoksissa. Assi-sairaalan valmistuminen tuo mukanaan uutta automatiikkaa sairaala-apteekkiin.

– Se vaatii perehtymistä, mutta vapauttaa aikaa uudenlaiseen työhön.

Terhi näkee oman roolinsa osana laajempaa hyvinvointia.

– Vaikka sairaala-apteekin työ on usein näkymätöntä, se on välttämätöntä. Olemme taustalla varmistamassa, että hoito on turvallista ja vaikuttavaa joka päivä.
 

ARTIKKELI / 03.06.2025

Uusi tutkimus parantaa potilasturvallisuutta Kanta-Hämeessä

Kanta-Hämeen hyvinvointialueen laitehallinta-asiantuntija Kauro Mulari on tehnyt merkittävän ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyön, jonka tavoitteena on parantaa potilasturvallisuutta ja hoidon laatua. Tutkimus käsittelee lääkinnällisten laitteiden osaamisen johtamista hyvinvointialueen kontekstissa ja tuo esiin keinoja kehittää osaamista systemaattisesti.
 
Opinnäytetyö Lääkinnällisten laitteiden osaamisen johtaminen hyvinvointialueella (Tampereen ammattikorkeakoulu, 2025) perustuu 11 tulosaluejohtajan haastatteluun ja laadulliseen tutkimusotteeseen. Tulokset osoittavat, että lääkinnällisten laitteiden osaamisen johtaminen on keskeinen osa toimivaa johtamisjärjestelmää, mutta kehittymiselle on esteitä.
 
Keskeisimmät haasteet liittyvät työkuormaan, resurssien niukkuuteen ja taloudelliseen tilanteeseen. Tutkimuksessa nousi esiin erityinen tarve koulutukselle, joka liittyy riskien tunnistamiseen, potilasturvallisuuteen sekä lainsäädännön tuntemukseen. 
 
Tutkimuksessa esitetään myös kehitysehdotuksia, joilla osaamisen johtamista voidaan edelleen vahvistaa. Näitä ovat muun muassa organisaation kulttuurianalyysin toteuttaminen, lähijohtajille suunnattavan tutkimuksen tekeminen sekä koulutusten vaikuttavuuden selvittäminen.
 
– Ammattimaisella osaamisen johtamisella on mahdollisuus nostaa vaikeassakin tilanteessa organisaation kyvykkyyttä ja saada aikaan innostusta, joka alkaa ruokkia itse itseään, Mulari sanoo.
 
Opinnäytetyö tarjoaa arvokasta tietoa hyvinvointialueen kehittämistyöhön ja toimii hyödyllisenä työkaluna osaamisen johtamisen vahvistamisessa ja potilasturvallisuuden parantamisessa. 

Linkki tutkimukseen: https://www.theseus.fi/handle/10024/882747

ARTIKKELI / 13.05.2025

Inhimillistä teknologiaa etsimässä, osa 1

Kanta-Hämeen maisemaan kohoaa kovaa vauhtia jotakin uutta ja merkityksellistä. Ahveniston mäen rinteelle rakentuu Assi – Ahveniston sairaala, jota kutsutaan kavereiden kesken yksinkertaisesti Assiksi. Maaliskuussa 2026 nykyisen keskussairaalan toiminnot siirtyvät kokonaisuudessaan tähän uuteen rakennukseen. Muutto on mittava muutos niin alueen asukkaille kuin terveydenhuollon ammattilaisille. Mutta se ei ole vain seinien vaihtamista uusiin – Assin myötä muuttuu paljon enemmän.

Jo silloin, kun Assin rakentamista suunniteltiin, päätettiin, että projekti nojaa kahteen kantavaan voimaan: inhimillisyyteen ja teknologian mahdollistamaan toiminnan tehostamiseen. Inhimillisyys ei ole vain sana strategiapaperissa – se on arvo, jonka tulee näkyä ja tuntua sairaalan jokaisessa nurkassa.

Kysyin tekoälyltä, mitä maailman inhimillisin sairaala voisi olla. Sain kauniin kuvauksen:

”Se on paikka, jossa potilaat tuntevat olonsa turvalliseksi, arvostetuksi ja ymmärretyksi. Hoitohenkilökunta kuuntelee empaattisesti ja tarjoaa yksilöllistä hoitoa, joka huomioi fyysiset, emotionaaliset ja henkiset tarpeet. Tilat ovat rauhalliset ja viihtyisät, läheiset ovat tervetulleita mukaan hoitoon, ja moderni teknologia tukee hyvinvointia ja potilasturvallisuutta – ei hallitse vaan auttaa.”

Tämä kuvaus kosketti, sillä se tiivistää juuri sen, mitä olemme Assissa rakentamassa.

Toinen tärkeä peruspilari Assissa on teknologia. Mutta ei teknologia teknologian vuoksi – vaan ihmisten vuoksi. Etsimme ja kehitämme inhimillistä teknologiaa, sellaista, joka ei ainoastaan ratkaise ongelmia, vaan tukee meitä arjessa, lisää yhteisöllisyyttä ja helpottaa elämää.

Mitä inhimillinen teknologia oikein on? Tekoälyn mukaan:

”Se on suunniteltu ihmistä varten. Helppokäyttöinen, saavutettava ja intuitiivinen. Se tukee vuorovaikutusta, auttaa yhteydenpidossa ja arjen hallinnassa. Se suojelee yksityisyyttä ja toimii kuin kumppani – ei työkalu, vaan tuki elämään.”

Assissa tämä ajatus konkretisoituu monin tavoin. Yksi näkyvimmistä on OmaHäme-sovellus, joka toimii Kanta-Hämeen hyvinvointialueen digitaalisen asioinnin porttina. Sovelluksen ja verkkopalvelun kautta voit hoitaa terveydenhuollon asioitasi – ja tulevaisuudessa myös sosiaalipalveluihin ja pelastusalaan liittyviä tehtäviä. Kehitämme palvelua jatkuvasti, ja juuri nyt on hyvä hetki ottaa se käyttöön, jos et ole vielä ehtinyt!

Assissa myös sairaalavierailu muuttuu. Sisääntulossa sinut toivottavat tervetulleiksi suuret digitaaliset opasteet, jotka ohjaavat oikeaan paikkaan. Itseilmoittautumisautomaatit nopeuttavat asiointia ja vähentävät turhaa jonotusta. Kaikki toimii saumattomasti yhdessä, jotta asiakkaan kokemus olisi sujuva ja selkeä.

Potilashuoneet on varustettu tablettilaitteilla, joiden kautta voi selata nettiä, lukea digilehtiä tai tutustua sairaalan palveluihin. Perinteinen televisio löytyy toki myös. Potilaan hyvinvointi on meille tärkeä, ja siksi myös turvallisuuteen on panostettu: modernit turvallisuusjärjestelmät suojaavat niin potilaita kuin henkilökuntaakin ja tukevat henkilöstön työarkea.

Tämä kaikki on vasta alkua. Inhimillinen teknologia on ennen kaikkea näkökulma ja arvovalinta. Se on lupa katsoa teknologiaa ihmisen silmin. Seuraavassa kirjoituksessa syvennymme henkilökunnan kokemuksiin ja siihen, miten teknologia muuttaa työntekoa Assissa.

Aurinkoa ja iloa kevääseesi
Harri

Kirjoittajana Oma Hämeen Ahveniston sairaalahankkeen ICT-projektipäällikkö Harri Halinen
Hän vastaa teknologiaratkaisujen yhteensovittamisesta ja käyttöönotosta. Hän on keskeisessä roolissa varmistamassa, että moderni teknologia palvelee sekä potilaita että henkilöstöä sujuvasti ja inhimillisesti. Harrilla on pitkä kokemus vaativista ICT-hankkeista, ja hänet tunnetaan ratkaisukeskeisestä otteestaan ja rauhallisesta johtamistyylistään.

ARTIKKELI / 12.05.2025

Blogi: Peukku lupaa paljon ja vie kaiken

Tuoreiden jätevesitutkimusten mukaan niin sanotun "peukun", eli muuntohuume alfa-PVP:n, pitoisuudet Kanta-Hämeessä ovat maan neljänneksi suurimmat. Tämä myös näkyy mielenterveys- ja päihdepalveluiden arjessa, sillä yhä useamman asiakkaan elämänhallinta on romahtanut tämän äärimmäisen vaarallisen aineen vuoksi.

Alfa-PVP ei ole mikään viaton päihde. Se on synteettinen stimulantti, joka vaikuttaa keskushermostoon ja voi aiheuttaa nopeasti vakavaa riippuvuutta. Käyttäjillä esiintyy ahdistusta, unettomuutta, aggressiivisuutta ja hallusinaatioita. Pitkäaikaisessa käytössä alfa-PVP voi johtaa psykooseihin, väkivaltaiseen käytökseen ja jopa hengenvaarallisiin fyysisiin komplikaatioihin, kuten sydän- ja verisuoniongelmiin. Peukku ei johda ainoastaan riippuvuuteen – se johtaa usein myös kodittomuuteen, rikollisuuteen ja pahimmillaan ennenaikaiseen kuolemaan.

Yksi syy peukun suosioon on sen välitön ja voimakas vaikutus: käyttäjä tuntee itsensä energiseksi, itsevarmaksi ja valppaaksi. Moni kertoo jaksavansa sen avulla pidempiä päiviä, unohtavansa ahdistuksen tai pärjäävänsä sosiaalisissa tilanteissa. Se on keinotekoinen nopea helpotus niille, joilla on muuten vaikeaa. Lisäksi aineen saatavuus on kasvanut, ja sen hinta on käyttäjien mukaan suhteellisen matala – yhdistelmä, joka on erittäin vaarallinen. Peukku on osaltaan syrjäyttänyt amfetamiinin, jonka käyttömäärät ovat laskeneet THL:n tuoreen jätevesitutkimuksen mukaan.

On tärkeää muistaa, että kukaan ei synny huumeidenkäyttäjäksi. Käyttäjäksi kasvetaan – usein huomaamatta ja hiljaisessa hädässä. Moni aloittaa kokeilun, kun elämässä ei ole turvaa, tukea tai tarkoitusta. Taustalla on lähes aina mielenterveyden ongelmia, kiusatuksi tulemista, yksinäisyyttä tai turvattomuutta.

Oma Hämeessä on tavoitteena lisätä katkaisu- ja vieroitushoitopaikkoja niitä tarvitseville. Suunnitteilla on myös koko Oma Hämeen laajuinen koulutus päihdehäiriöistä, joka suunnataan koko henkilöstölle. Näin pyrimme varmistamaan, että tietoisuus päihteistä ja niihin liittyvistä ilmiöistä olisi yhä useammalla ammattilaisella käytössä. Varhainen tunnistaminen on tärkeää, jolloin asiakkaiden tilanteet eivät pääsisi kärjistymään.

Lisäksi kehittämisen kohteena on vahvistaa nuorten päihdehoitopolkua monialaisesti. Suunnittelemme myös jalkautumista kouluille, joissa voidaan kertoa tutkittuun tietoon perustuvaa näkemystä aineeseen liittyvistä vaaroista. Hoitotyössä on otettu käyttöön seuloja, jotka tunnistavat Alfa-PVP:n käytön. Näin päästään puuttumaan mahdolliseen käyttöön.

Tiesitkö, että Alfa-PVP on liitetty Suomessa vuodesta 2018 alkaen yli 70 kuolemantapaukseen? Näistä noin kolmanneksessa aine ilmoitettiin kuolemansyyksi tai siihen myötävaikuttavaksi tekijäksi.

Vaikka mielenterveys- ja päihdepalvelut tekevät parhaansa, tarvitsemme rinnallemme laajempaa tukea. Perheiden, koulujen, harrastustoiminnan, poliisin ja perusterveydenhuollon rooli on keskeinen. Yhteistyö eri toimijoiden välillä on tärkeää, jotta voimme tunnistaa riskit ajoissa ja tarjota tukea silloin, kun sitä eniten tarvitaan. Kyse ei ole yhden tahon vastuusta, vaan koko yhteiskunnan yhteisestä tehtävästä. Ja asenteista.

Huumeongelma ei ratkea yksittäisillä hoitopoluilla tai rangaistuksilla. Se ratkeaa rakentamalla yhteisöä, jossa jokainen nuori kokee olevansa tärkeä. Meidän on kysyttävä itseltämme: mitä emme ole nähneet, kuulleet tai tehneet ajoissa? Hiljaiset signaalit.

On aika herätä – ei huumeisiin, vaan niiden taustalla oleviin syihin.

Paula Turunen, mielenterveys- ja päihdepalveluiden tulosaluejohtaja
Heidi Kemmo, Riihimäen ja Janakkalan mielenterveys- ja päihdeyksikön osastonhoitaja

ARTIKKELI / 16.04.2025

Kotihoidon etähoito laajenee – turvallisuus ja läsnäolo ovat tärkeässä roolissa etäpalveluissa

Oma Hämeessä vuoden 2025 tavoite on järjestää 8 % säännöllisen kotihoidon käynneistä etähoitona. Etähoidossa korostuu erityisesti läsnäolon taito. Asiakkaat ovat kokeneet puheluiden tuovan turvallisuutta. 

Kanta-Hämeen hyvinvointialueen kotihoidon käynneistä yli 5 % toteutuu tällä hetkellä etäpalveluna. Etähoitoon kuuluu etäneuvonta, kotihoidon etäkäynnit sekä itsenäisen lääkkeenoton tuki. Vuodella 2024 tavoite etähoidolle oli 5 %, ja se toteutui vaihtelevasti eri kuntien välillä. Esimerkiksi Hämeenlinnassa luku oli 4,5 %, Forssassa 4,2 % ja Riihimäellä 6,1 %. Vuodelle 2025 koko hyvinvointialueen tavoite on 8 %. 

Oma Hämeen strategian mukaan kotihoitoa annetaan uusille asiakkaille ensisijaisesti etäpalveluna, mutta asiakkaan kyky teknologian käyttöön arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Asiakkailta ei myöskään odoteta valmista teknistä osaamista, vaan sitä opetellaan yhdessä ammattilaisen kanssa. 

Vuoden alussa Oma Hämeessä aloittanut kotihoidon lähijohtaja Katri Saartila näkee, että etähoito vaatii hoitajilta vahvaa ammatillista osaamista esimerkiksi kohtaamisen, läsnäolon ja turvallisuuden tunteen lisäämisessä. Etähoidosta puuttuu kosketuksen vaikutus, mutta turvallisuutta voi asiakkaalle luoda monin eri keinoin.  

– Etänä toimiessa on todella tärkeää keskittyä empaattisuuteen ja läsnäoloon. Silloin korostuvat enemmän hoitajan sanavalinnat ja miten niillä voidaan luoda turvallisuuden ja välittämisen tunnetta. Näen, että asiakas saa etäyhteydestä huolimatta sen saman kokemuksen siitä, että olen tässä ja kuuntelen. Kun kiireiset siirtymät paikasta toiseen jäävät pois, rauhalliselle kohtaamiselle on jopa enemmän aikaa, Saartila kuvailee. 

Enemmän aikaa kohdata jokainen ihminen 

Oma Häme ei ole toistaiseksi kerännyt palvelusta säännöllistä palautetta asiakkailta, mutta hoitajien saama suora palaute on ollut positiivista. Niissä korostuvat esimerkiksi turvallisuuden tunne. Asiakkaat ovat sanoneet puheluiden piristävän ja kiitosta on saanut myös se, että hoitajilla on ollut aidosti aikaa jutella ja kohdata, kun samaan aikaan ei ole tarvinnut tehdä muita työtehtäviä. Hyvänä asiana on koettu se, että myös omaiset saavat tarvittaessa hoitajaan videoyhteyden.  

– Etäyhteyden avulla hoitaja on auttanut myös esimerkiksi kadonneen tavaran etsimisessä. Haluaisin uskoa, että etähoito lisää mahdollisuutta vastata asiakkaiden tarpeisiin ja mahdollistaa asioita. Totta kai se on kulttuurinen muutos, ja vaatii totuttelua. Asiakkaan toimintakykyä arvioivat arviointitiimit ovat tässä kuitenkin tärkeässä roolissa; siellä arvioidaan asiakkaan hoidon ensiaskeleita, soveltuvuutta digipalveluihin ja esimerkiksi sitä, mihin osa-alueisiin voidaan nopeasti vastata etäkäynneillä. Ja täytyy muistaa, että myös lähihoito toteutuu edelleen etähoidon rinnalla: sama asiakas voi saada sekä fyysisiä käyntejä, että etäkäyntejä, Saartila lisää. 

Hänellä itsellään on taustaa mm. sairaanhoitajan, kätilön sekä ikäihmisten yksiköiden esihenkilön työstä. Uudessa pestissään Saartila toivoo pääsevänsä kunnolla näkemään, miten uudenlaiset palvelumuodot toimivat asiakkaiden arjessa ja eri yksiköissä. Tarkoituksena hänellä onkin kiertää yksiköitä ja kuunnella asiakkaiden ja työntekijöiden kokemuksia.  

– Haluan aidosti ymmärtää etäpalveluiden hyödyn ja sen, mistä välittämisen kokemus ja kohtaamisen taidot syntyvät. Mitä kaikkea taitoja on käytettävissä etänä? Onneksi minulla on mahtava ja innostunut tiimi ympärillä, ja näen, että etähoito on lähtenyt hyvin käyntiin. Ikäihmiset ovat lähellä sydäntäni, ja uudessa työssä yhdistyy lähijohtaminen ja toiminnan kehittäminen - monta tärkeää asiaa. 

Oma Hämeessä etähoito sisältyy säännöllisen kotihoidon palvelumaksuun, eikä etähoitolaite maksa asiakkaalle erikseen mitään. Myös omaiset voivat käyttää etähoitolaitetta yhteydenpitoon. Tavoitteena on, että asiakkaan kokemus etä- ja digipalvelusta on hyvä ja hän kokee saavansa tarpeeseensa vastaavaa palvelua. Ikääntyneitä henkilöitä kannustetaan tutustumaan laitteisiin ja digipalveluihin jo ennen kotihoidon asiakkuutta. 

Kotiin vietävät etä- ja digipalvelut Oma Hämeessä: 

• Kotihoidon etäkäynnit 

• Itsenäisen lääkkeenoton tuki 

• Etäneuvonta 

Kotihoidon lisäksi etäpalveluja on käytössä myös ikäihmisten päivätoiminnassa. 

Lue lisää: Kotihoito - Oma Häme 

ARTIKKELI / 16.04.2025

Mielenterveys- ja päihdepalveluiden digisairaanhoitaja Suvi Laitinen: ”Asiakkaiden onnistumisten näkeminen on aina innostavaa"

Sairaanhoitaja Suvi Laitinen on työssään nähnyt läheltä, miten mielenterveys- ja päihdeongelmat vaikuttavat ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Pian hän siirtyy täysipäiväisesti uuteen digitiimiin, jossa hän tarjoaa etänä apua ja tukea näiden haasteiden kanssa kamppaileville.

– Digitaaliset palvelut madaltavat kynnystä hakea apua. Niiden kautta pääsee keskustelemaan ammattilaisen kanssa nopeasti, Suvi kertoo. 

Suvin mukaan asiakas hyötyy mielenterveys- ja päihdepalveluista eniten silloin, kun on itse valmis työskentelemään muutoksen eteen. Asiakkaan omat toimet arjessa ovat pääosassa, jotta muutoksia saadaan tehtyä. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden ammattilaisten tehtävänä on olla siinä tukena. 

– Asiakkaiden onnistumisten näkeminen ja heidän omien tavoitteidensa saavuttaminen on aina innostavaa. Se tuo merkityksellisyyttä työhön ja antaa voimia jaksaa arjessa, Suvi jatkaa. 

Vielä toistaiseksi Suvin työviikot koostuvat korvaushoitolääkkeiden jakamisesta, puheluihin vastaamisesta, vastaanottokäynneistä, lyhytterapiakäyntien pitämisestä, chat-vuoroista ja kognitiivisen lyhytterapian opiskelusta.

Ilot jaetaan työporukassa suurella sydämellä 

Työyhteisö Riihimäen mielenterveys- ja päihdeyksikössä on Suville tärkeä. 

– Työporukkamme on mahtava! Olen saanut kunnianimikkeen "hupitoimikunnan johtaja". Pyrin tuomaan arkeen iloa, oli kyseessä sitten ystävänpäivän kehukuoret tai joulun tonttudiplomit, Suvi kertoo. 

Työporukassa jokainen saa olla oma itsensä ja asioista keskustellaan avoimesti. Huumori auttaa jaksamaan. Ilot jaetaan suurella sydämellä – usein kahvipöydän äärellä.

– Meillä on tapana juhlia isoja ja pieniä onnistumisia. Itseleivotut herkut ovat olennainen osa tunnelmaa, Suvi kertoo hymyillen. 

Viimeaikaisista onnistumisista Suvi nostaa esiin kollegansa kanssa perustaman kognitiivisen lyhytterapiaryhmän masennuksesta kärsiville. Ryhmä otettiin lämpimästi vastaan ja yhteistyö kollegan kanssa sujui saumattomasti. Se tuntui erityisen hyvältä. 

Puutarhanhoito ja kesäkanat tuovat vastapainoa työlle

Suvin vapaa-aika kuluu pitkälti omien pienten lasten kanssa ulkoillessa ja puuhastellessa. Kevätaurinko saa hymyn Suvin huulille, koska hän pääsee pian rakkaan harrastuksensa pariin.

– Pidän kovasti puutarhanhoidosta. Kasvatan kasvihuoneessa ja kasvimaalla hyötykasveja, ja tulevana kesänä suunnitelmissa on ottaa pihalle myös kesäkanoja. 

Uuden ja innostavan edessä

Pian Suvi on siirtymässä omasta halustaan digitiimiin ja on oikein tyytyväinen, että työnantaja on kuunnellut hänen toiveitaan. Uudessa roolissaan Suvi vastaa yli 18-vuotiaille tarkoitettuun mielenterveys- ja päihdepalveluiden Ensilinja-puhelinpalveluun ja chattiin. Ensilinjan palvelut tarjoavat maksutonta neuvontaa ja ohjausta, ja ovat uusille asiakkaille ensisijainen tapa ottaa yhteyttä.

Etävastaanottojen Suvi ajattelee olevan tätä päivää ja tulevaisuutta.

– Fyysisille vastaanotoille on tietysti oma aikansa ja paikkansa, mutta luulen, että etävastaanotot yleistyvät vielä entisestään lähitulevaisuudessa.

Myös ennaltaehkäisevää työtä Suvi pitää tärkeänä. 

– Toivon, että ennaltaehkäisevä työ lisääntyy ja ihmisten tietoisuus omista vaikutusmahdollisuuksistaan arjessa ja elämässä kasvaa.

Suvi mainitsee esimerkiksi Mielenterveystalo.fi-sivuston omahoito-ohjelmat, joista suuri osa ihmisistä hänen mukaansa hyötyisi.

Lue lisää Oma Hämeen mielenterveys- ja päihdepalveluista
Klikkaa tästä Mielenterveystalon Omahoito-ohjelmiin

Mielenterveys- ja päihdepalveluiden chatin voit aloittaa joko Oma Häme -sovelluksessa tai Oma Hämeen verkkosivuilla osoitteessa omahame.fi. Chat on avoinna ma–pe klo 13–15.

ARTIKKELI / 15.04.2025

Muutto lähestyy – muutamme uuteen Assi-sairaalaan maaliskuussa 2026

Viimeinen vuosi käynnistyi vanhassa Kanta-Hämeen keskussairaalassa, koska ASSI-sairaalan muutto lähestyy päivä päivältä, alle 365 päivää muuttoon.

Uuden Oma-Hämeen ASSI-sairaalan suunnittelu on ollut pitkä ja monivaiheinen prosessi. Kanta-Hämeen keskussairaala on ollut työpaikkani vuodesta 1987 alkaen ja olen toiminut sairaalassa monenmoisissa tehtävissä kätilönä, sairaanhoitajana, lähijohtaja, projektipäällikkönä, ylihoitajana ja sittemmin erikoissairaanhoidon sairaalapalvelujen tulosaluejohtajana.  Olen ollut ASSI-sairaalan rakentamisessa mukana erikoissairaanhoidon sairaalatoiminnan näkökulmasta alusta alkaen. Vuonna 2015 kaikki alkoi toimeksiannosta sairaalan toiminnallisen suunnittelun osalta. Teeseinä sairaalasuunnittelun lähtötilanteessa olivat ”potilas ensin”-periaate, laadukas ja turvallinen hoito, tuottavuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantaminen, avohoidon vahvistaminen, potilaspaikkojen vähentäminen osastoilla sekä toimintojen vakiointi.

Tällä hetkellä meillä on alle vuosi aikaa koko sairaalan muuttoon ja  meillä on yli 70 toiminnallista, moniammatillista työryhmää valmistelemassa muutosta ja muuttoa. Olemme jo pitkään pilotoineet vanhan keskussairaalan tiloissa ASSIN uusia toimintamalleja. Näitä ovat mm. asiakkaan sähköisen esitietolomakkeen käyttöönotto sekä asiakkaan sairaalassa itseilmoittautuminen. Mikäli asukkaat asioivat hyvinvointialueen palveluissa Oma Hämeen puhelinsovelluksesta löytyy mm. ajanvaraukset, eEsitiedot.

ASSI-sairaalan vuodeosastoilla on yhden hengen huoneita, joten henkilöstömme on pilotoinut tätä toimintamallia sisätautien osastolla. Lisäksi olemme uudistaneet ammattilaisten työnjakoa mm. puhelinsovellusten käyttöönotolla voimme sujuvoittaa työntekijöiden päivittäistä työtä; palvelupyynnöt potilaskuljetukseen, siivouspyynnöt ja kiinteistöhuoltoon, hoitologistikoille. Uusien tietojärjestelmien käyttöönotto tämän vuoden aikana leikkaustoiminnassa ja välinehuollossa eivät näy varsinaisesti sairaalan asiakkaille, mutta ne toivottavasti automatisoivat ja sujuvoittavat työtä, jolloin henkilöstöllä on enemmän aikaa potilaiden hoitoon.

Kaikkien uuteen sairaalaan muuttavien työntekijöiden systemaattinen henkilöstön perehdytyksen valmistelu uuden sairaalatiloihin on parhaillaan työn alla. Se on valtavan suuri ponnistus kaikilta, koska sairaalaympäristönä on uusi täynnä erilaista teknologiaa. Jokainen työntekijä perehdytetään läsnäolokoulutuksin ja osin sähköisin aineistoin, jotta työntekijä voi turvallisesti työskennellä ja liikkua uudessa sairaalassa.

Vaikka uusi sairaala työ mukanaan innostusta, valoa suurien ikkunoiden kautta, sujuvuutta työhön, niin samalla henkilöstö luopuu osittain totutuista työnkuluista ja tiloista. Myös työyhteisö saattaa muuttua osalla työntekijöistä, kun muutamme uuteen sairaalaan, tämä tuo mukanaan myös haikeutta.

Uudistumme yhdessä rohkeasti ja odotamme innolla uusien tilojen tuomia mahdollisuuksia!

Mirja

Kirjoittajana Oma Hämeen erikoissairaanhoidon sairaalapalveluiden tulosaluejohtaja Mirja Ottman-Salminen
Hän toimii  Kanta-Hämeen hyvinvointialueella ja hänellä on pitkä kokemus hoitotyöstä, lähijohtamisesta ja sairaalatoiminnan kehittämisestä. ASSI-hankkeessa hän on ollut mukana alusta alkaen varmistamassa, että uusi sairaala tukee laadukasta, turvallista ja inhimillistä hoitoa.

ARTIKKELI / 10.04.2025

Assi rakentuu elämää varten – synnyttäjälle tilaa, rauhaa ja tukea

Keväällä 2026 Kanta-Hämeen keskussairaalan synnytysyksikkö siirtyy uuteen Ahveniston sairaalaan – Assiin. Tulevaisuuden sairaalassa yhdistyvät teknologinen huippuosaaminen, rauhallinen ympäristö ja ennen kaikkea käyttäjälähtöinen ajattelu.

Synnyttäjien ja perheiden tarpeet ovat olleet suunnittelun keskiössä alusta alkaen. Käyttäjälähtöisyys on konkretisoitunut muun muassa allashuoneissa, ilmajoogaliinoissa, kodinomaisissa ratkaisuissa sekä siinä, että henkilöstö ja asiakkaat on otettu aktiivisesti mukaan suunnitteluun.

Henkilöstö mukana suunnittelussa alusta asti

– Assin suunnittelu on ollut poikkeuksellista juuri siksi, että olemme saaneet vaikuttaa tiloihin kätilöinä, asiantuntijoina ja hoitotyön tekijöinä. Olemme tuoneet arjen näkökulmaa suunnitteluun: mitä oikeasti tarvitsemme ja miten eri yksiköiden yhteydet palvelevat toimintaa, kertoo Pirjo Koskela, apulaisosastonhoitaja ja kätilö. Koskela toimii käyttäjäedustajana ja kuvaa prosessia palkitsevaksi – Olen kokenut, että mielipiteelläni on ollut merkitystä. On ollut upeaa seurata eri toimijoiden ammattitaitoa ja kuinka se on Allianssityöskentelyssä sulautunut voimavaraksi, joka vie projektia eteenpäin.

Synnyttäjien ääni mukana kehittämisessa

Synnyttäjien ja perheiden näkemyksiä on kerätty monin eri tavoin. Projektin alkuvaiheessa suunnittelupalavereihin osallistui asiakasraatilainen, ja nykyisestä toiminnasta saadut asiakaspalautteet ovat tarjonneet arvokkaita ideoita tilojen ja toiminnan kehittämiseen. Myös sähköisiin ratkaisuihin liittyviä kyselyitä on toteutettu suunnittelutyön tukena. Asiakaskeskeisyys on ollut mukana koko matkan ajan – ei vain paperilla, vaan käytännön päätöksissä. – Tilat tukevat yksilöllisyyttä, liikkumisvapautta ja synnytyksen luonnollisuutta. Esimerkiksi ilmajoogaliinat tuovat synnyttäjillemme uusia mahdollisuuksia rentoutumiseen ja kivunlievitykseen, Koskela kuvailee. 

Luonto ja teknologia – rauhaa ja sujuvuutta

Assi rakentuu keskelle sydänmetsää. Luonnon läheisyys tuo rauhan ja kauneuden synnytyksen hetkiin. Samalla teknologia on saumaton osa tiloja – se toimii taustalla, tukee hoitoa ja vapauttaa aikaa ihmiselle. Esimerkiksi uuden palvelupyyntösovelluksen avulla henkilökunta voi tilata asiakkaalle kuljettajan röntgentutkimukseen, jolloin ammattilaisten aikaa säästyy potilastyöhön. Henkilökunta odottaa innolla uusia ja puhtaita tiloja, jotka on suunniteltu aidosti hoitotyötä tukeviksi. Modernit teknologiset ratkaisut auttavat kohdentamaan osaamisen ja ajankäytön juuri sinne, missä sitä tarvitaan eniten.

Käytännön ratkaisut tukevat elämää ja kohtaamista

Uusi synnytysyksikkö on suunniteltu täyttämään sekä asiakkaiden että henkilöstön tarpeet. Yksikössä on viisi tilavaa synnytyssalia ja kolme synnytysammeilla varustettua huonetta, joissa voi rauhassa antautua synnytyksen kulkuun. Kaikissa synnytyssaleissa ja ammehuoneissa on kattoon asennetut koukut, jotka mahdollistavat ilmajoogaliinojen käytön – tämä antaa uusia tapoja liikkua ja tukea kehoa synnytyksen aikana.

Perhehuoneet mahdollistavat puolison tai tukihenkilön täysipainoisen läsnäolon koko hoitojakson ajan, mikä vahvistaa perhekeskeistä hoitoa. Vauvojen hoitopöydät ovat sähkösäätöisiä, ja niiden yläpuolelle sijoitetut lämpösäteilijät varmistavat, ettei vastasyntynyt menetä lämpöä hoitotoimenpiteiden aikana. Lisäksi vuodeosaston buffet-ruokailu tuo joustavuutta ja kodinomaisuutta osastolla oloon.

Erityinen yhdistelmä – vastasyntyneiden teho samassa yksikössä

Assin synnytysyksikköön kuuluu myös vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuyksikkö, joka on integroitu osaksi synnytysvuodeosastoa. Tämä mahdollistaa sen, että myös erityishoitoa tarvitseva vastasyntynyt voi olla samassa perhehuoneessa vanhempiensa kanssa koko hoitojakson ajan. Tämä on suuri edistysaskel yksikkömme perhekeskeisessä ja inhimillisessä hoitotyössä. – Tämä ratkaisu turvaa paitsi vauvan hoitoa, myös vanhemmuuden alkua ja yhteyttä – yhdessäolon merkitystä ei voi korostaa liikaa, Koskela kiteyttää.

ARTIKKELI / 01.04.2025

Blogi: Valtion rahoituksen jälkikäteistarkistus heilauttaa puntteja

No niin, nyt yksi hyvonvointialueiden rahoituslain kukkanen on vuorostaan puhjennut kukkaan.  Hyvinvointialueiden rahoitus kasvoi vuodelle 2025 noin 2,2 miljardia euroa. Tänä vuonna hyvinvointialueiden rahoitusta on korjattu ensimmäisen kerran jälkikäteistarkistuksella. Se on noin 1,41 miljardia euroa eli palvelutarpeen ja hyvinvointialue-indeksin vaikutus rahoitukseen kasvuun oli noin 800 miljoonaa euroa.

Jälkikäteistarkistuksen arvo perustuu kaikkien hyvinvointialueiden yhteen laskettuun alijäämään vuodelta 2023. Jälkikäteistarkistuksen tavoitteena on korjata valtakunnallisesti hyvinvointialueiden rahoitusta vastaamaan sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden järjestämisen todellisia kustannuksia. Tarkistus on erä, joka myös otetaan alueilta pois, kun valtakunnallinen alijäämä pienentyy.  

Rahoituksen tarkistus on valtakunnallisesti hyvä asia. Mutta, kun sukeltaa pinnan alle ja katsoo, miten se on kohdistunut eri alueille, saattaa kahvi mennä väärään kurkkuun. Jälkikäteistarkistus kohdennetaan alueille rahoituksen suhteessa – eli jos alueen osuus rahoituksesta on yksi prosentti, niin jälkikäteistarkistuksena lisätyn rahoituksen osuus on 14,1 miljoonaa euroa vuonna 2025. Epäilen, että tämä ei vielä laita herätyskelloja soimaan.

Jälkikäteistarkistuksena myönnetyn rahoituksen määrä on syntynyt alueiden yhteenlasketuista alijäämistä. Alijäämät alueilla ovat jakautuneet täysin eri tavalla kuin alueiden osuus kokonaisrahoituksesta. Kanta-Hämeen hyvinvointialueen jälkikäteistarkistuksena lisätty rahoitusosuus on noin 43,8 miljoonaa vuodelle 2025. Se perustuu rahoitusosuuteen, joka on 3,1 prosenttia eli 3,1 x 1,41 miljardia = 43,8 miljoonaa.

Kanta-Hämeen hyvinvointialueen vuoden 2023 alijäämä oli 59,4 miljoonaa euroa. Tuo noin 15,6 miljoonan erotus (59,4 me – 43,8 me) on järjestelmässä siirtynyt toiselle alueelle. Isoimmat erotukset ovat Keski-Suomessa, Lapissa ja Vantaa-Keravalla. 

Lisärahoitusta ylijäämästä huolimatta?

Jälkikäteistarkistus on myös nostanut tiettyjen alueiden rahoitusta enemmän kuin vuoden 2023 alijäämä on ollut. On myös yksi alue, jossa vuonna 2023 on tehty ylijäämää. Käytetään tästä paikasta nimeä Onnela.

Onnelassa sosiaali – ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi teki vuonna 2023 ylijäämää noin 28 miljoonaa euroa ja kyseisen vuoden osalta jälkikäteistarkistuksena kohdistui heille 150 miljoonaa euroa lisärahoitusta vuodelle 2025. Eli muiden alueiden syntyneestä alijäämästä siirrettiin Onnelalle kyseinen summa. Yhteisvaikutus Onnelan talouteen oli siis +178 miljoonaa euroa ja Kanta-Hämeen hyvinvointialueen talouteen - 15,6 miljoonaa euroa. On myös muita alueita, jotka hyötyvät jälkikäteistarkistuksesta. Korostan, että syy ei ole Onnelan tai muiden alueiden, vaan rahoitusjärjestelmän. 

On suhteellisen helppo ymmärtää lain laatijoita, miksi lakiin on kirjoitettu jälkikäteistarkistuselementti nykyiseen muotoon. Sen tarkoituksena on ollut varmistaa, että rahoituksen taso vastaa valtakunnallisesti todellisia kustannuksia. Tarkistus voisi toimia kohtuullisesti tilanteessa, jossa alijäämät tai ylijäämät olisivat olleet pieniä. Sitä ei ole laadittu tilanteeseen, jossa alueiden alijäämät nousivat erittäin korkeiksi vuonna 2023.

Rahoitusjärjestelmään liittyvät ongelmat olivat kuitenkin helposti nähtävissä jo syksyllä 2023, kun alueiden tilinpäätösennusteet alkoivat tarkentua. Yksittäisen virkamiehen näkökulmasta on suhteellisen vaikea ymmärtää, miksi ilmiselvää ongelmaa ei lähdetty jo silloin korjaamaan. Nyt sen on annettu uida osaksi hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmää, missä se aiheuttaa entistäkin vaikeampia taloustilanteita alueille. 

Pahempaa vielä edessä?

Nyt kun odotetaan vielä vuosi tai kaksi niin, ollaan tilanteessa, jossa hyötyjien ja häviäjien erot vain kasvavat ja tilanteen korjaaminen on aina vain vaikeampaa. Odotan kauhulla sitä hetkeä, kun eriarvoistuminen on siinä pisteessä, että valtakunnallisesti hyvinvointialueiden tulos on kääntynyt positiiviseksi, jolloin jälkikäteistarkistus lähtee leikkaamaan kaikkien alueiden rahoitusta rahoitusosuuksien suhteessa.

Jälkikäteistarkistus siis leikkaa alueiden rahoituksen tasoa, vaikka alueella olisikin vielä alijäämää taseessa. Tämä on nähtävissä jo nyt, kun tarkastellaan rahoituksen painelaskelmaa vuosien 2026–2028 osalta. Alueiden rahoituksen kasvu putoaa lähes nollaan ja joillain alueilla kehitys on jopa negatiivinen. 

Näin lopuksi ilmainen vinkki: säästöjä voi saada aikaiseksi myös korjaamalla rahoitusjärjestelmää.

Petrus Kukkonen, rahoitus- ja investointijohtaja 

ARTIKKELI / 14.03.2025

Tutkimus: TUVE-palvelut parantavat pelastuslaitoksen turvallisuuskulttuuria

Kanta-Hämeen hyvinvointialueen tietohallintopalveluiden ICT-palvelupäällikkö Jukka Nuotio on julkaissut tietojärjestelmäosaamisen YAMK-opinnäytetyön, joka käsittelee turvallisuusverkon (TUVE)-palveluiden käyttöönottoa Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella. Opinnäyte hyväksyttiin korkeimmalla arvosanalla joulukuussa 2024.

TUVE-palveluiden käyttöönoton suunnittelu ja vaatimukset 

Nuotion tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voitaisiin suunnitella ja toteuttaa TUVE-palveluiden käyttöönottoa pelastustoiminnassa. Tavoitteena oli varmistaa sujuva ja kustannustehokas käyttöönotto sekä selvittää keskeiset vaatimukset ja vaiheet.

Tutkielmassa käsitellään TUVE-palveluiden käyttöönoton vaatimuksia, kuten tietoturvaa ja tilaturvallisuutta sekä operatiivisia tarpeita. Lisäksi Nuotio analysoi tutkimuksessaan käyttöönoton eri vaiheita, kuten ennakkovalmisteluja, tietoliikenneinfrastruktuurin muutoksia ja vaikutuksia Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen nykytilaan.

Tutkimuksen empiirinen osio perustui kvalitatiiviseen tutkimukseen, jossa hyödynnettiin teemahaastatteluja, osallistuvaa havainnointia, tekstianalyysiä ja benchmarking-menetelmiä.

Hyödyt: parantunut tietoturva ja tehokas viranomaisten yhteistyö

Tuloksissa korostuvat TUVE-palveluiden hyödyt, kuten parantunut tietoturva ja tehokkaampi viestintä viranomaisyhteistyössä. Tutkielma tarjoaa Kanta-Hämeen pelastuslaitokselle ja muille pelastuslaitoksille mallin TUVE-palveluiden käyttöönottoon ja turvallisuusvaatimuksien täyttämiseen. Tämä malli helpottaa valtakunnallisesti pelastustoimen TUVE-palveluiden käyttöönottoa ja sen ohjeistus voi hyödyttää myös muita viranomaisia sekä TUVE-ympäristön palveluntarjoajia.

– TUVE-palveluiden käyttöönottaminen luo yhteisen ICT-ympäristön koko pelastustoimelle. Tämä mahdollistaa yhteentoimivat ja vakioidut palvelut sekä synergiaedut muiden viranomaistoimijoiden kanssa, Jukka Nuotio toteaa.

Opinnäyte on luettavissa Kanta-Hämeen hyvinvointialueen intrassa sekä Tampereen ammattikorkeakoulun kirjaston tiloissa. Se on myös lähetetty pelastusalan kansallisen ohjausryhmän kautta Suomen pelastuslaitoksille hyödynnettäväksi.

Tarkemmin turvallisuusverkkotoiminnasta: Turvallisuusverkkotoiminta - Valtiovarainministeriö

ARTIKKELI / 13.03.2025

Yhdessä onnistumme – Jaana Myllymaa edistää hoitotyön kehitystä ja hyvinvointia

Kanta-Hämeen hyvinvointialueella arki rakentuu vahvasti yhteistyölle, kehitykselle ja välittämiselle. Yksi tämän toiminnan keskeisistä voimahahmoista on johtajaylihoitaja Jaana Myllymaa, joka omistautuu hoitotyön kehittämiselle ja hyvinvoinnin edistämiselle.

Kutsumus ja kasvu hoitotyön johtajaksi

Hämeenlinnassa syntynyt Jaana on kulkenut pitkän matkan hoitotyön asiantuntijana. Sairaanhoitajaksi kouluttauduttuaan hän on erikoistunut muun muassa haava- ja kivunhoitoon ja työskennellyt niin erikoissairaanhoidossa kuin perusterveydenhuollossa. Terveystieteiden maisterin opintojen myötä hän siirtyi johtamistehtäviin, joissa pääsee vaikuttamaan laajemmin hoitotyön kehitykseen ja asiakaslähtöisyyteen.

Jaana kuvaa itseään innostuvaksi ja sosiaaliseksi, mutta samalla jämäkäksi ja harkitsevaksi johtajaksi.

– Teen päätökset kokonaisuuksia huomioiden ja vältän turhaa hötkyilyä. Vakaa johtaminen auttaa luomaan luottamusta, hän kertoo.

Yhteistä kehitystä ja hoitotyön laatua

Jaana toimii professiojohtajana, ja tähän rooliin kuuluu hoitotyön asiantuntijuuden ja kehittämisen edistäminen.

– Tavoitteeni on vahvistaa hoitotyön vaikuttavuutta ja yhdenvertaisuutta, sekä rohkaista kykyä uusien ratkaisujen löytämiseen. Yhteistyön merkitys on valtava, sillä professiojohtaminen on jaettua johtamista linjajohdon kanssa.

Erityisen ylpeä Jaana on Kanta-Hämeen hyvinvointialueella käynnistyvästä hoitotyön tutkimusklubista, joka on alkanut vuonna 2025.

– Se tarjoaa foorumin, jossa hoitotyön ammattilaiset voivat keskustella tutkimustiedosta ja jalkauttaa sitä käytäntöön. Kun hoitotyö perustuu tutkittuun tietoon, se parantaa hoidon laatua ja potilasturvallisuutta, hän toteaa.

Työyhteisön voima ja hyvä ilmapiiri

Jaana korostaa, kuinka tärkeää on rakentaa positiivista työilmapiiriä.

– Perusluonteeltani katson asioita positiivisin silmin, ja uskon, että innostus on tarttuvaa. Huumori kuuluu aina asiaan, ja kannustan kollegoitani jakamaan omia ideoitaan ja onnistumisiaan.

Työssä menestyminen perustuu vahvaan yhteistyöhön.

– Meillä on upea porukka, jossa professiojohtajat, eli lääketieteen, hoitotyön ja sosiaalihuollon johdossa, teemme tiivistä yhteistyötä. Tämä mahdollistaa aidosti asiakaslähtöisen ja yhdenvertaisen hoitotyön kehittämisen.

Hyvinvointi lähellä sydäntä

Vapaa-ajallaan Jaana panostaa omaan hyvinvointiinsa liikunnan ja luonnon avulla.

– Luonto ja liikunta ovat minulle tärkeitä voimavaroja. Rakastan juoksemista, kuntosalilla käyntiä ja kesäisin maastopyöräilyä, golfia ja purjelautailua. Talvella taas hiihtäminen ja laskettelu pitävät minut liikkeessä.

Rennompaa ajanviettoa tarjoaa rakas leipomisharrastus.

– Pulla kuuluu elämääni, ja bravuurini on perinteinen korvapuusti. Leipoessa mieli rauhoittuu, ja samalla voi ilahduttaa muita.

Katse tulevaisuuteen

Jaana näkee tulevaisuuden haasteina erityisesti osaavan hoitohenkilöstön saatavuuden turvaamisen.

– Meidän täytyy varmistaa, että hoitajilla on tarvittava osaaminen ja että he voivat tehdä työnsä hyvin. Tämä vaatii vahvaa johtamista sekä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millainen hoitotyön tulevaisuus on. Olen ylpeä siitä, että saamme tehdä tätä työtä yhdessä.

ARTIKKELI / 12.03.2025

Blogi: Assi-sairaala valmistuu – inhimillisyyttä ja sujuvaa hoitoa kaikille

Kanta-Hämeen keskussairaalan uudistaminen käynnistyi jo vuonna 2015, ja minä hyppäsin mukaan hankkeeseen vuotta myöhemmin. Nyt, kymmenen vuoden työn jälkeen, hanke on loppusuoralla – uusi sairaala valmistuu vuoden loppuun mennessä. Tämä matka on ollut täynnä haasteita ja muutoksia, mutta yhdessä olemme vieneet hankkeen maaliin. Pian kanta-hämäläiset saavat käyttöönsä modernin, toimivan ja inhimillisen sairaalan.

Alusta asti suunnittelun lähtökohtana ovat olleet potilaan ja asiakkaan tarpeet. Olemme yhdessä sairaalan henkilökunnan, asiakasedustajien ja rakentajien kanssa pohtineet, miten voimme toteuttaa visiomme Maailman inhimillisin sairaala käytännössä. Keskeistä on ollut se, että ihminen kohdataan ihmisenä. Samalla olemme halunneet varmistaa, että henkilökunnalla on hyvät työskentelyolosuhteet ja että sairaala palvelee kaikkia – iästä, liikuntakyvystä tai kielestä riippumatta. Koska sairaalan rakentaminen on myös iso taloudellinen päätös, olemme tehneet harkittuja valintoja, jotta käytettävissä olevat resurssit saadaan kohdennettua parhaalla mahdollisella tavalla.

Tämä hanke on ollut aidosti yhteinen ponnistus. Hankesuunnitteluvaiheessa työhön osallistui yli 200 ammattilaista, ja viime vuonna lähes 600 työntekijää pääsi tutustumaan tuleviin työtiloihinsa työmaavierailuilla. Hoitotyön ammattilaiset ovat olleet mukana varmistamassa, että laitteet ja varusteet sijoittuvat loogisesti ja tukevat sujuvaa arkea. Myös potilaita ja asiakasryhmiä on kuultu: esimerkiksi lapset ovat päässeet vaikuttamaan pääaulan leikkitilaan ja arvioimaan hoitotilojen videotaideteosta.

Rakentaminen on ollut mittava urakka myös tekijöilleen. Työmaalla on työskennellyt enimmillään 500 ammattilaista, ja hanke on tuonut työtä ja elinvoimaa myös alueen yrityksille. Monelle on ollut erityinen kunnia rakentaa sairaalaa, joka palvelee omaa kotiseutua ja sen asukkaita. Yhteistyö on ollut avainasemassa, ja nyt työmaalla keskitytään vastaanottovaiheeseen, käyttöönottoon ja muuton valmisteluun.

Uusi sairaala ei ole vain erikoissairaanhoidon keskus, vaan se tarjoaa myös perusterveydenhuollon palveluita, Hämeenlinnan läntisiä alueita palvelevan pelastusaseman sekä kaikille avoimen ravintolan. Tämä sairaala on tehty palvelemaan kaikkia kanta-hämäläisiä – nyt ja tulevaisuudessa.

Sairaalan palveluista ja tulevaisuudesta kerrotaan lisää Asukasinfossa 19.3.2025 klo 16.30–18 Hämeenlinnan Raatihuoneen valtuustosalissa. Tilaisuuteen voi osallistua myös etäyhteydellä Teamsin kautta. Tervetuloa kuulolle ja keskustelemaan!

Eeva Rikkilä-Kettunen
Projektijohtaja

Eeva Rikkilä-Kettunen on Assi-sairaalahankkeen projektijohtaja, jonka sydän sykkii inhimilliselle ja käyttäjälähtöiselle sairaalasuunnittelulle. Hänellä on vankka kokemus suurten hankkeiden johtamisesta ja kehittämisestä. Eeva on lämminhenkinen ja määrätietoinen asiantuntija, joka haluaa varmistaa, että uusi sairaala palvelee sekä potilaita että henkilöstöä parhaalla mahdollisella tavalla. Hänen johdollaan Assi-sairaala on muotoutunut paikallisten ihmisten tarpeisiin sopivaksi, moderniksi ja viihtyisäksi hoitopaikaksi.

ARTIKKELI / 12.03.2025

Tutkimusklubi tuo uusimman tutkimustiedon hoitotyöhön – tavoitteena parempi potilasturvallisuus

Kanta-Hämeen hyvinvointialueella on käynnistetty uusi Tutkimusklubi, jossa hoitotyön ammattilaiset kokoontuvat säännöllisesti käsittelemään uusinta tutkimustietoa ja kehittämään hoitotyön käytäntöjä.

Toiminnan tavoitteena on edistää näyttöön perustuvaa hoitotyötä ja parantaa potilasturvallisuutta. Helmikuussa järjestetyssä ensimmäisessä kokoontumisessa käsiteltiin painehaavojen ehkäisyä ja tunnistamista aikuispotilailla.
 
Painehaavat ovat merkittävä potilasriski, joka vaikuttaa suoraan hoidon laatuun ja kustannuksiin. Tapaamisessa tarkasteltiin hoitosuosituksia, riskitekijöiden tunnistamista ja kirjaamiskäytäntöjen kehittämistä. Keskusteluissa nousi esiin tarve systematisoida Braden-mittarin käyttö ja varmistaa, että ihon kunnon tarkistus kirjataan osaksi potilastietoja.
 
– Hoitotyön suositusten jalkauttaminen on tärkeää, ja sen tulee olla mahdollisimman selkeää ja yksinkertaista. Samalla meidän on seurattava ja arvioitava näyttöön perustuvan tiedon käyttöä, jotta motivaatio ennaltaehkäisyyn säilyy, sanoo Tutkimusklubin vetäjä johtajaylihoitaja Jaana Myllymaa.

 
Ensimmäisessä tapaamisessa sovittiin konkreettisista toimenpiteistä hoitotyön kehittämiseksi. Braden-mittarin käyttöä riskipotilaiden tunnistamisessa tehostetaan, ja kirjaamiskäytäntöjä selkeytetään päivittämällä ohjeistuksia. Tiedon jalkauttamiseen panostetaan lisäämällä koulutusta ja hyödyntämällä osastokokouksia hoitotyön suositusten levittämisessä. Lisäksi jokaisessa yksikössä laaditaan suunnitelma seurantaa ja arviointia varten, ja toteutuneita muutoksia tarkastellaan kesäkuussa järjestettävässä seurantapalaverissa.
 
– Painehaavat ovat ehkäistävissä, mutta se vaatii oikeita työkaluja ja yhtenäisiä käytäntöjä. Kun ihon kunnon tarkistus ja riskitekijöiden arviointi tehdään systemaattisesti ja kirjataan huolellisesti, voidaan ennaltaehkäistä monia kivuliaita ja pitkäkestoisia hoitojaksoja. Tutkimusklubi on loistava tapa varmistaa, että uusimmat suositukset tulevat osaksi arkea, kertoo haavahoidon asiantuntija Mari Zeidler.
 
Tutkimusklubin tavoitteena on vahvistaa näyttöön perustuvaa hoitotyötä, lisätä kriittistä ajattelua ja parantaa potilasturvallisuutta. Klubitoiminnassa hoitotyöntekijät käsittelevät tieteellisiä tutkimusartikkeleita, joiden pohjalta arvioidaan ja kehitetään hoitokäytäntöjä. Osallistujina ovat hoitajat, lähijohto ja moniammatilliset tiimit, mikä tukee laaja-alaista kehittämistä.

Tutkimusklubi tarjoaa kehittymismahdollisuuksia hoitoalan ammattilaisille

Tutkimusklubi on osa Kanta-Hämeen hyvinvointialueen laajempaa strategiaa, jossa panostetaan vahvasti hoitotyön kehittämiseen ja työntekijöiden osaamisen tukemiseen. Uudet työntekijät pääsevät mukaan moniammatillisiin kehityshankkeisiin, joissa oma asiantuntemus pääsee vaikuttamaan hoitokäytäntöihin.

– Painehaavojen ennaltaehkäisy on yksinkertaista, mutta se vaatii systemaattisuutta ja tarkkaa kirjaamista. On hienoa, että voimme kehittää työtämme yhdessä ja saada uutta tietoa suoraan käyttöön, kertoo osastonhoitaja Nina Fonsell.
 
Tutkimusklubi järjestetään viisi kertaa vuodessa, ja tapaamiset koostuvat asiantuntija-alustuksesta sekä yhteisestä keskustelusta. Seuraavissa tapaamisissa käsitellään uusia teemoja, ja henkilökunta voi ehdottaa aiheita. Tuleviin keskusteluihin on ehdotettu muun muassa kivun arviointia.

ARTIKKELI / 12.02.2025

Blogi: Maailman inhimillisin sairaala Assi – yhteinen unelmamme

Meistä moni on ollut sairaalassa elämänsä aikana. Sairaalaan liittyvät muistot jäävät mieleen pitkäksi aikaa – usein ne liittyvät siihen, miten meidät kohdataan, miten meitä hoidetaan ja miten tunteemme huomioidaan. Näillä kokemuksilla on valtava merkitys, ja ne kertovat, mitä inhimillisyys sairaalaympäristössä voi parhaimmillaan olla.

Olen pohtinut tätä teemaa niin ammattilaisena kuin potilaana. Omat kokemukseni inhimillisyydestä alkoivat jo lapsuudessa, kun jouduin sairaalaan vakavien palovammojen vuoksi. Alle 3-vuotiaana vietin sairaalassa yli kaksi kuukautta. Vaikka olin niin nuori, jotakin siitä ajasta jäi mieleeni. Myöhemmin kirjoitin lapsuuden kirjaseen, että minusta tulee ”sairaalan hoitaja” – ja niin myös kävi. Nyt saan olla mukana rakentamassa uutta Assi-sairaalaa, ja tuo ajatus inhimillisyydestä on kulkenut mukanani joka askeleella.

Vuonna 2026 Hämeenlinnaan valmistuu Assi-sairaala, joka on paitsi moderni ja toimiva, myös Maailman inhimillisin sairaala. Tämä ei ole vain kaunis lause, vaan konkreettinen tavoite, joka ohjaa kaikkea suunnittelua ja toimintaa. Olemme kysyneet asukkailta ja kokemusasiantuntijoilta, mitä inhimillisyys merkitsee sairaalaympäristössä. Olemme keränneet ajatuksia tapahtumissa, kuten Elomessuilla ja Assi-päivissä, ja näiden pohjalta olemme luoneet vahvan perustan tulevalle toiminnalle.

Mitä inhimillisyys sairaalassa tarkoittaa?

Sairaala on monelle paikka, joka herättää tunteita – pelkoa, epävarmuutta, toivoa ja kiitollisuutta. Näiden tunteiden keskellä inhimillisyys, eli lämpö, ymmärrys ja kunnioitus, voi olla ratkaisevan tärkeää. Kyse ei ole suurista resursseista, vaan ennen kaikkea pienistä teoista, jotka osoittavat, että potilas on arvokas yksilö.

Inhimillisyys näkyy esimerkiksi siinä, miten potilas kohdataan. Jokainen tervehdys, katse ja kuunteleminen luo luottamusta ja turvallisuutta. Tämä ei koske vain lääkäreitä ja hoitajia, vaan koko sairaalan henkilökuntaa – jokaisella on roolinsa potilaan kokemuksessa.

Inhimillisyys ei myöskään pysähdy kohtaamiseen. Potilaiden ja heidän läheistensä osallistaminen hoitoon on keskeistä. Kun ihminen voi vaikuttaa omaan hoitopolkunsa kulkuun, hän tuntee itsensä arvostetuksi ja kuulluksi. Uudet teknologiat, kuten Oma Häme -sovellus, tukevat tätä tavoitetta. Sovelluksen avulla potilaat voivat esimerkiksi päivittää terveystietojaan ja valmistautua hoitoon jo ennen sairaalaan saapumista.

Miksi inhimillisyys on tärkeää?

Inhimillisyys sairaalassa ei ole vain miellyttävä lisä, vaan se voi konkreettisesti parantaa hoidon tuloksia. Potilaat, jotka tuntevat itsensä kuulluiksi ja ymmärretyiksi, sitoutuvat paremmin hoitoonsa. Tämä ei ainoastaan nopeuta toipumista, vaan myös tukee potilaan henkistä hyvinvointia.

Empatia kivun ja pelon keskellä, selkeä viestintä, yksilöllisyyden kunnioittaminen ja arjen pienet teot ovat avaimia inhimillisyyden toteutumiseen. Tärkeää on myös huomioida sairaalan arki – vaikka kiire on osa terveydenhuoltoa, inhimillisyys ei saa jäädä sen jalkoihin. Pieni hetki, jolloin hoitaja lupaa palata pian tai pysähtyy kuuntelemaan, voi olla potilaalle korvaamaton.

Tehdään Assista unelma, josta voimme olla ylpeitä

Assi-sairaalan inhimillisyyttä rakennetaan yhdessä. Mukana ovat kokemusasiantuntijat, asiakasraadit, ammattilaiset ja koko Hämeenlinnan alueen asukkaat. Yhteinen tavoite on selkeä: tehdä Assista sairaala, jossa jokainen tuntee olevansa arvokas ja kuultu.

Inhimillisyys on sairaalakokemuksen ydin. Se on tunne, joka jää mieleen vielä pitkään hoidon jälkeen – ja siksi se on tavoite, josta emme tingi.

Lähdetään yhdessä rakentamaan Maailman inhimillisintä sairaalaa. Lue lisää Assin matkan etenemisestä osoitteessa [linkki].

Tehdään Assista yhdessä unelma, josta voimme kaikki olla ylpeitä.

Kirjoittajana Oma Hämeen kehittämispäällikkö Lilli Väisänen.
Hän on sairaanhoitaja ja kehittämispäällikkö, joka on omistanut uransa terveydenhuollon inhimillisyyden ja potilaskokemuksen kehittämiselle. Hän uskoo, että pienet teot – lämmin kohtaaminen, kuunteleva katse ja arvostava vuorovaikutus – voivat tehdä sairaalakokemuksesta turvallisemman ja merkityksellisemmän. Lilli on mukana rakentamassa Assi-sairaalaa, jossa inhimillisyys ei ole vain tavoite, vaan toimintaa ohjaava perusarvo.

ARTIKKELI / 11.02.2025

Hallintoylilääkäri Jarmo Koski – Terveydenhuollon kehittäjä monipuolisella kokemuksella

Jarmo Koski toimii Kanta-Hämeen hyvinvointialueen terveydenhuollon toimialan hallintoylilääkärinä. Potilas- ja hallinnollista kokemusta hänellä on sekä Jyväskylän kaupungilta että hallinnollisista tehtävistä Etelä-Savossa sairaanhoitopiirissä ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymässä. Hänen polkunsa Kanta-Hämeeseen kumpuaa vahvasta halusta vaikuttaa alueen terveydenhuollon kehitykseen ja edistää alueen väestön hyvinvointia.

– Työpäiväni ovat hyvin vaihtelevia. Vastaan monenlaisista selvityksistä, kuten raportoinnista ja alueemme väestön hoitopalvelujen käytön seurannasta. Talouden tasapainotuksen haasteissa pyrimme vähentämään ulkopuolisten sairaaloiden ostopalvelujen kustannuksia ja suuntaamaan alueemme palvelujen käyttöä enemmän omaan sairaalaamme. Tehtäviini kuuluvat myös potilaspalautteisiin ja muistutuksiin selvitysten tekeminen ja vastausten antaminen, Koski kertoo työstään.

Kosken työtehtäviin kuuluu myös sekä kattavien valtakunnallisten että vertaisorganisaatioiden vertailutietojen kerääminen ja hyödyntäminen oman toiminnan kehittämiseksi sekä osallistuminen myös alueellisiin ja valtakunnallisiin työryhmiin ja ohjausryhmiin. 

– Olen omalta osaltani mukana kehittämässä tiedolla johtamisen tietopohjaa, ja roolini kautta voin tuoda esiin kehityskohteita, joilla pyritään vastaamaan myös alueemme hyvinvoinnin vajeisiin, Koski kuvailee.

Hänen näkemyksensä mukaan hyvinvoinnin vajeiden huomioiminen ja niihin vastaaminen erityisesti perusterveydenhuollon palvelujen yhteydessä ja viestinnässä väestölle ovat keskeisiä hyvinvoinnin edistämisessä. Myös työn laadun ja vaikuttavuuden kehittäminen sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyön tiivistäminen ovat lähellä Kosken sydäntä.

Yhteistyötä valtakunnallisesti merkittävän kolmion keskiössä

Vapaa-ajallaan Koski viettää aikaa mökillä ja harrastaa kestävyysliikuntaa. Hän on myös hiljattain aloittanut kuntosaliharjoittelun, joka tuntuu hänestä mielekkäältä vastapainolta työlle.

– Liikunta, erityisesti talviaikaan, mutta myös muina vuodenaikoina, auttaa minua lataamaan akkuja, hän toteaa.  

Koski kokee Kanta-Hämeen hyvinvointialueen työyhteisön tiiviiksi ja toimivaksi. Hän on saanut myös havaita, että alueella on erinomaista osaamista ja kehittämistoiminta on todella aktiivista. Yhteistyö työkavereiden kanssa sujuu saumattomasti, ja hän kertoo erityisen onnistuneesta yhteistyöstä, jonka tavoitteena on ollut ostopalvelukustannusten kasvun hillintä. Yhteistyön merkitystä hän painottaa myös onnistumisten jakamisessa.

– Onnistumiset ovat yhteisen työn tuloksia, ja jaettu ilo on vähintään kaksinkertainen ilo, Koski kiteyttää.  

Kosken tavoitteena on tuottaa lisäarvoa hyvinvointialueen palveluille ja kehittää niitä vastaamaan tulevaisuuden tarpeita.

– Alueemme kehittyy valtakunnallisesti merkittävän Helsinki-Turku-Tampere-kolmion keskiössä. Näen, että tarjoamamme palvelut ovat tärkeitä paitsi omalle alueellemme myös laajemmin koko kolmion väestölle, hän toteaa.
 

ARTIKKELI / 03.02.2025

Osastonhoitaja Heli Ylitalo – asiantuntijuutta ja yhteishenkeä hyvinvointialueella

Heli Ylitalo työskentelee osastonhoitajana Kanta-Hämeen keskussairaalan silmäyksikössä, KNK-poliklinikalla ja suusairauksien poliklinikalla. Silmäyksikössä hoidetaan poliklinikka- ja päivystyspotilaita sekä päiväkirurgisia silmäleikkauspotilaita, KNK-poliklinikalla hoidetaan korva-, nenä ja kurkkusairauksia sekä suusairauksien poliklinikalla suu- ja leukasairauksia.

Osastonhoitajan työ on monipuolista ja vaatii laaja-alaista asiantuntemusta. Ylitalolla on pitkä kokemus terveydenhuollon tehtävistä yksityisellä ja julkisella sektorilla, ja yli puolet hänen työurastaan on kulunut esihenkilönä toimien.

– Päiväni alkavat yleensä klo 7.30 ja niihin kuuluu niin kokouksia, kehittämistehtäviä, hallinnollisia töitä kuin henkilökunnan tapaamisia. Työpäiväni sisältää myös toistuvia rutiineja, puheluita ja sähköistä viestintää sekä keskittymistä vaativia suunnittelutyötä. Nautin siitä, että työni on vaihtelevaa ja dynaamista, Ylitalo kuvailee.

Vapaa-ajalla hän hakee tasapainoa arjen kiireisiin liikunnan, ystävien ja perheen parissa. Ylitalo on intohimoinen liikkuja, ja nuoruuden yleisurheilutausta näkyy edelleen elämäntavoissa. Hän hiihtää talvisin ja kesäisin nauttii luonnossa liikkumisesta. Lisäksi hän löytää rentoutumista vanhojen huonekalujen verhoilusta ja puutarhanhoidosta.

Innostava työyhteisö ja tavoitteet tulevaisuudessa

Ylitalo korostaa työyhteisön merkitystä omassa työssään. Hän pitää tärkeänä, että jokainen työntekijä voi kehittää erityisosaamistaan ja kokea itsensä arvostetuksi.

– Henkilökuntamme on huippuluokkaa, ja heidän asiantuntemuksensa mahdollistaa laadukkaan potilastyön. Yhteinen innostus näkyy myös Assi-sairaalan suunnittelussa, johon henkilöstömme on osallistunut aktiivisesti, hän kertoo. Tämä on upea ja ainutlaatuinen kokemus henkilöstölle.

Erityisen mieleenpainuva hetki Ylitalon uralla oli verkkokalvokirurgian tuominen omalle sairaalalle.

– Aiemmin potilaat lähetettiin yliopistosairaaloihin, mutta päätimme tuoda tämän palvelun lähemmäs alueemme asukkaita. Uuden toiminnan kehittäminen oli vaativa mutta palkitseva projekti, joka on ollut sekä potilaiden että sairaalan etu, hän iloitsee.

Tulevaisuuden tavoitteista puhuttaessa Ylitalo nostaa esiin Assi-sairaalaan siirtymisen merkityksen.

– Suurin tavoitteemme on varmistaa osaava henkilökunta ja sujuvat prosessit. Assissa haluamme tarjota potilaille korkeatasoista ja inhimillistä hoitoa alusta alkaen.

Yhteistyö ja onnistumiset keskiössä

Ylitalo korostaa hyvien käytöstapojen, avoimuuden ja päivittäisten kohtaamisten merkitystä hyvän ilmapiirin ylläpitämisessä.

– Jokapäiväiset kysymykset, kuten ’Miten teillä menee tänään?’, sekä kiittäminen ja ilojen jakaminen vahvistavat yhteishenkeä. Ongelmien tunnistaminen ja ratkaisukeskeisyys ovat myös tärkeä osa työtäni. Työssäni on lukuisia päivittäisiä kohtaamisia idearikkaiden työntekijöiden, kollegoiden sekä eri yhteistyötahojen kanssa. Saattaapa joku potilaskin kävellä huoneeseeni, kun ovi on auki. Jokainen kohtaaminen on tärkeä.

Onnistumiset jaetaan työyhteisössä yhdessä.

– Olipa kyse uudesta saavutuksesta tai pienemmästä onnistumisesta, nostamme ne esille. Kiitän työkavereita kokouksissa, henkilökohtaisesti tai sähköpostitse, ja välillä juhlistamme niitä vaikka yhteisellä kakkuhetkellä, Ylitalo kertoo.

Heli Ylitalon sitoutuminen työhönsä ja henkilöstönsä hyvinvointiin näkyy jokapäiväisessä toiminnassa. Hänen työnsä on hyvä esimerkki siitä, miten yhteistyöllä ja asiantuntemuksella voidaan parantaa sekä potilaiden että työntekijöiden hyvinvointia.

ARTIKKELI / 26.01.2025

Tiina Nikkanen – Ensikontaktin hallinnan asiantuntija

Tiina Nikkanen on kokenut terveydenhoitaja ja melko tuore projektipäällikkö sekä tuotekehittäjä, joka on omistanut uransa Kanta-Hämeen alueelle. Hänen työpanoksensa näkyy erityisesti Oma Hämeen Ensikontaktin hallinta -projektissa, jonka tavoitteena on varmistaa, että asukkaat löytävät tarvitsemansa palvelut oikea-aikaisesti ja helposti.

Tiina on sitoutunut myös oman osaamisensa kehittämiseen ja suorittaa parhaillaan YAMK-opintoja työn ohessa.

– Oma Hämeen sydän sykkii minulle vahvasti, sillä olen työskennellyt alueella koko sote-urani ajan ja ollut mukana monenlaisessa kehittämisessä, hän kertoo.

Monipuolinen työpäivä ja vahva työyhteisö 

Tiina työskentelee pääosin etänä, mutta projektin luonne vie hänet erilaisten asiantuntijoiden ja ammattilaisten pariin. Hänen työtään leimaa monialainen yhteistyö ja verkostomaisuus, joka ulottuu useisiin yksiköihin ja palveluihin.

– Työni kautta minulla on onni olla yhteistyössä monen eri osaamisalueen asiantuntijan kanssa, mikä tarjoaa jatkuvasti uusia näkökulmia ja oppimismahdollisuuksia, hän kuvailee. 

Yhteistyö ja hyvän ilmapiirin ylläpitäminen ovat Tiinan työfilosofian tavoitteita. Hän uskoo, että välitön positiivinen palaute ja onnistumisten esille tuominen lisäävät yhteishenkeä ja motivaatiota.

– Pyrin tartuttamaan hyvää mieltä ympärilleni, sillä tunnetilat tarttuvat, Tiina sanoo hymyillen.

Innostusta ja konkreettisia tuloksia 

Ensikontaktin hallinta -projekti on tuonut mukanaan lukuisia innostavia hetkiä.

– On ollut mahtavaa nähdä, kuinka palveluiden kanssa yhteistyössä kehittämämme ensilinjapalvelut ovat luoneet alueelle yhdenmukaisia toimintatapoja ja hyvää yhteistyöverkostoa ja kuinka ne tulevat konkreettisesti helpottamaan asiakasasioiden hoitoa. Myös Keto-projektihallintajärjestelmän kuukausittainen raportointi innostaa, sillä siinä näkee selkeästi, mitä kuukauden aikana on saatu aikaan, Tiina kertoo tyytyväisenä. 

Kohti tulevaisuutta ja uusia mahdollisuuksia 

Tiinan ensivuoden tavoitteisiin kuuluu valmistua YAMK-opinnoistaan ja jatkaa työskentelyään ensikontaktin hallinta-projektin parissa RRP2-hanketyön ajan. Hänellä on vahva visio alueen kehittämisestä entistä yhteisöllisempään suuntaan, jossa ”meidän yhteiset asiakkaamme ja meidän yhteinen työmme” ovat perusperiaatteita.

– Toivon, että voimme hyödyntää kaikki alueemme vahvuudet ja potentiaalin yhteisenä voimavarana, hän toteaa toiveikkaana.

ARTIKKELI / 21.01.2025

Matka hoitajasta osastonhoitajaksi: Innostusta ja kehitystä arjen keskellä

Yhteistyöllä ja huumorilla luodaan hyvinvointia – niin työpaikalla kuin koko maakunnassakin. 

Kanta-Hämeen hyvinvointialueella moniammatilliset työyhteisöt ja innovatiivinen kehittäminen kohtaavat arjen pienissä ja suurissa teoissa. Yksi näistä arjen sankareista on osastonhoitaja Nina Fonsell, joka on omistanut yli 25 vuotta elämästään terveydenhuollon parissa aloittaen uransa Kanta-Hämeen keskussairaalassa jo vuonna 1998.

Hänen matkansa vastavalmistuneesta sairaanhoitajasta osastonhoitajaksi on ollut täynnä oppimista, uusia haasteita ja unohtumattomia hetkiä. 

Työtä sydämellä ja taidolla

Osastojen 6A ja 6BH vetäjänä Ninan työpäivät alkavat varhain, kun yhdessä henkilöstön kanssa kartoitetaan päivän potilas- ja henkilöstötilanne. Työ sisältää hallinnollisia tehtäviä, kehittämistyötä ja vuorovaikutusta henkilöstön kanssa.

– Tämä työ on jatkuvaa tasapainoilua arjen haasteiden ja kehittämistyön välillä, mutta juuri se tekee siitä niin antoisaa. 

Hän näkee tärkeäksi, että henkilöstö voi itse vaikuttaa työnsä sisältöön, sillä se heijastuu suoraan potilaiden saamaan hoidon laatuun.

– Kun henkilöstö voi hyvin ja kokee työnsä merkitykselliseksi, myös potilaat saavat parasta mahdollista hoitoa.

Luonto, käsityöt ja huumori vastapainona

Työn vastapainoksi Nina ammentaa energiaa luonnosta, käsitöistä ja viljelyharrastuksestaan. Kesällä hänen suuri intohimonsa on palstaviljely, jossa konkreettisesti näkee kättensä jäljet sadon muodossa.

– Mullan tuoksu ja käsityöt ovat terapeuttisia – ne auttavat irtautumaan työpäivän kiireistä ja tuovat iloa elämään. 

Työyhteisössä huumorilla on tärkeä rooli. Nina kertoo erään huvittavan tilanteen, jossa työhuoneeseen oli kertynyt hieman liikaa välineistöä.

– Hoitajat jo vitsailivat, että joudunko yöpymään täällä kaiken työn keskellä. Näin pienet jutut keventävät arkea ja muistuttavat, että työtä voi tehdä myös hymy huulilla. 

Yhdessä kohti tulevaisuutta 

Ninan sydäntä lähellä on henkilöstön osallistaminen ja valmentava johtaminen. Viime vuosien suurimpiin saavutuksiin kuuluu muun muassa Tilannekuvasovellus-työkalun käyttöönotto, joka on sujuvoittanut arkea osastoilla.

– Yhteinen kehittäminen on tärkeää – kun yksi yksikkö onnistuu, siitä voi hyötyä koko hyvinvointialue. 

Tulevaisuudessa hänen tavoitteensa on kehittää edelleen osastojen toimintaa ja luotsata ne onnistuneesti uuteen Assi-sairaalaan.

– Toivon, että voimme jatkossakin panostaa työhyvinvointiin ja yhteisöllisyyteen, sillä ne ovat avaimia hyvinvointialueemme menestykseen.

Hyvinvoinnin puolestapuhuja koko maakunnalle

Nina näkee Kanta-Hämeen hyvinvointialueen vahvuutena yhteistyön eri toimijoiden välillä.

– Vanhoista raja-aidoista on päästävä eroon, ja meidän on mietittävä, miten voimme yhdessä parhaiten vastata asukkaiden terveys- ja hyvinvointitarpeisiin. 

Ninan positiivinen ja osallistava asenne tekee hänestä innostavan esimerkin, joka luo uskoa parempaan tulevaisuuteen. Hän on muistutus siitä, miten jokainen voi arjessaan edistää hyvinvointia – niin omalla työpaikallaan kuin laajemmin koko Kanta-Hämeen maakunnassa.

ARTIKKELI / 17.01.2025

Mirja Ottman-Salminen väitteli tohtoriksi kliinisen työn johtamisesta

Erikoissairaanhoidon sairaalapalveluiden tulosaluejohtaja Mirja Ottman-Salminen tutki osastonhoitajien tasapainoilua kliinisen työn ja hallinnollisten vaatimusten välillä sairaalaorganisaatioissa.

Kanta-Hämeen hyvinvointialueen Oma Hämeen erikoissairaanhoidon sairaalapalvelujen tulosaluejohtaja, terveystieteiden maisteri Mirja Ottman-Salminen on väitellyt tohtoriksi Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Väitöstutkimus käsittelee sairaalaorganisaatioiden osastonhoitajien kliinisen työn johtamista sekä siihen kohdistuvia odotuksia ja haasteita. Vastaväittäjänä toimii professori Juha Kinnunen Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Marja Kaunonen.

Kliinisen työn johtaminen – arvojen ja vaatimusten tasapainoa

Ottman-Salminen tarkasteli väitöstutkimuksessaan osastonhoitajien kliinisen työn johtamisen arvoja ja käytäntöjä laadullisen pitkittäistutkimuksen avulla. Käsitteenä kliinisen työn johtaminen on epäselvä. Sillä voidaan tarkoittaa esihenkilön johtamista työtä tai terveydenhuollon ammattilaisen potilaan hoitoon liittyvää kliinisen työn johtamista. Kansainvälisessä kirjallisuudessa kliinisen työn johtamisen määritelmissä jäsentyivät mm. tiedollinen ja taidollinen asiantuntijuus, potilaslähtöisyys sekä johtajan henkilökohtaiset johtamisominaisuudet ja -osaaminen.

Tutkimuksen mukaan osastonhoitajien työssä kliinisen työn johtaminen on jatkuvaa tasapainoilua potilastyön ja hallinnollisten tehtävien välillä. Työ vaatii vahvoja johtamistaitoja, priorisointikykyä sekä vuorovaikutusverkostojen kehittämistä. Tutkimuksen aineistoissa sairaalaorganisaatioiden osastonhoitajien kliinisen työn johtamisen peruspilareina olevat arvot, ihmislähtöisyys ja vastuullisuus, ovat pysyneet pääasiallisesti muuttumattomina vuodesta 2000 vuosiin 2018-2019. Tutkimuksen  perusteella sairaalaorganisaatioiden yksiköissä ei ollut systemaattista kliinisen työn johtamisen rakennetta.

Tutkimuksen mukaan pandemia-aika lisäsi merkittävästi osastonhoitajien työmäärää ja muutti heidän viestintäänsä kiireviestinnäksi, jolloin kehittävä vuorovaikutus jäi taka-alalle. Samalla korostuivat osastonhoitajien kyky sopeutua ja johtaa toimintaa kriisitilanteessa. Ottman-Salmisen tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa sairaalaorganisaatioiden kliinisen työn johtamisen kehittämiseen. Se tukee SOTE-uudistuksen tavoitetta, jossa asiakaslähtöinen ja turvallinen hoito, muodostavat perustan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille.