ARTIKKELI / 11.10.2024

Kati Rinne – Laitehallintakoordinaattori, jolla sydän sykkii turvallisuudelle

Kati Rinne, laitehallintakoordinaattori Kanta-Hämeen hyvinvointialueen asiakas- ja potilasturvallisuusyksiköstä, on iloinen ja lämminhenkinen ammattilainen, joka tuo turvallisuuden asiantuntijuutta jokapäiväiseen työhönsä.

Kati aloitti työuransa teknisen alan koulutuksella, mutta myöhemmin tie vei hänet terveydenhuoltoon, jossa hän toimi lähihoitajana ja kehitti osaamistaan edelleen tradenomiksi. Vuoden 2023 alussa Kati liittyi Oma Hämeen riveihin, jossa hän on ollut tärkeässä roolissa potilasturvallisuuden kehittämisessä.

– Asiakas- ja potilasturvallisuus on minulle sydämen asia. Olen kiinnostunut siitä, miten voimme jatkuvasti parantaa palvelujemme laatua ja ehkäistä haittatapahtumia. Haluan olla mukana luomassa sellaista kulttuuria, jossa virheistä voidaan oppia ja jakaa kokemuksia avoimesti, Kati kertoo hymyillen.

Katin päivittäinen työ koostuu lääkinnällisten laitteiden käytön tukemisesta ja kehittämisestä, yhteistyöstä muiden yksiköiden kanssa sekä aktiivisesta osallistumisesta erilaisiin työryhmiin ja projekteihin. Hänen vastuullaan on muun muassa Effector-laitehallintajärjestelmän ja Laatuportin pääkäyttäjänä toimiminen, joiden avulla pyritään varmistamaan, että laitteet ja niiden käyttö pysyvät turvallisina kaikille.
Katin työyhteisö koostuu asiantuntevista ja intohimoisista kollegoista, jotka kaikki jakavat saman tavoitteen: asiakas- ja potilasturvallisuuden jatkuva parantaminen.

– Meillä on hyvä tiimi ja hyvä yhteishenki. Saan tukea kollegoilta ja esimieheltä, ja yhteistyö sujuu mutkattomasti niin lähellä kuin etänä. On hienoa olla mukana rakentamassa uutta hyvinvointialuetta ja kehittää turvallisuuskulttuuria, Kati kehuu työyhteisöään.

Kun Kati ei ole töissä, hän viettää aikaa perheensä kanssa Forssassa ja harrastaa liikuntaa sekä käsitöitä. Luonto on hänelle tärkeä henkireikä – ulkoilu ja liikunta auttavat palautumaan työpäivistä ja pitämään mielen virkeänä.

– Liikunta ja ulkoilu ovat minulle tärkeitä tapoja rentoutua. Seuraamme myös puolisoni kanssa tiiviisti poikamme jääkiekkoharrastusta. Jäähallissa työasiat unohtuvat täysin, ja nautimme yhdessä kiekkopeleistä, Kati kertoo iloisena.

Lisäksi Kati nauttii äänikirjojen kuuntelusta, joka tuo vastapainoa päivittäiselle tietokoneen äärellä työskentelylle.

– Kuuntelen paljon dekkareita, ne ovat loistavaa ajanvietettä. Äänikirjat ovat myös hyvä tapa rentoutua lenkillä tai kotona käsitöiden parissa, Kati naurahtaa.

Työssään Kati haluaa tuoda esille, kuinka jokaisen panos on tärkeä turvallisuuden edistämisessä. Hän uskoo, että yhteistyö ja avoin vuorovaikutus ovat avainasemassa, jotta asiakkaat ja potilaat voivat tuntea olonsa turvalliseksi.

– Haluan olla mukana luomassa yhteisöä, jossa kynnys kysyä apua tai neuvoa on matala. On tärkeää, että voimme kaikki oppia toisiltamme ja kehittää toimintaamme yhdessä, hän toteaa.

Kati on loistava esimerkki siitä, kuinka vahva ammattitaito, positiivinen asenne ja yhteistyö voivat luoda hyvinvointia koko organisaatiolle ja sen asiakkaille.

ARTIKKELI / 03.10.2024

Blogi: Hyvinvointialueen toiminnan ja talouden johtaminen nykyisessä rahoitusjärjestelmässä on vaikeaa

1990-luvulla Heikki Hela lauloi unettomasta yöstä, joka turhat toiveet vie. Tänä päivänä unettomia öitä tekee hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmä, joka jaksaa aina vain yllättää.

Viime viikolla julkaistut tiedot muuttivat kaikkien alueiden rahoitusta keskellä talousarvioiden valmisteluprosessia. Osa sai helpotusta ja osa sai lisää säästöpaineita. On riski, että alueet jäävät odottamaan, josko se ensi kerralla heilahtaisi parikymmentä miljoonaa parempaan suuntaan. Tällä kertaa Kanta-Hämeen rahoitus hieman nousi, joten saimme hieman liikkumatilaa. On kuitenkin hyvä todeta, ettei hyvinvointialueen snorkkeli ole vielä pinnalla. Meidän tulee rohkeasti viedä eteenpäin talousohjelmiamme.  

Tällä kertaa rahoituksen tasoa heilauttivat sosiaali- ja terveydenhuollon tarvekertoimet, joita Terveyden ja hyvinvoinnin laitos päivitti. On hyvä, että tietoja korjataan. Mutta nyt pitäisi pysähtyä miettimään, miten tällaisilta muutoksilta vältytään tulevaisuudessa ja rahoituksen tason ennustettavuutta parannetaan. Tarvekertoimilla pyritään kuvamaan väestön palveluntarvetta, esimerkiksi sairastavuutta.

Tarvekertoimien päivityksen taakse jää toinen tekijä, joka vaikuttaa voimakkaasti tulevaisuudessa hyvinvointialueiden rahoitukseen. Se on väestömäärä. Kun sukeltaa syvemmälle hyvinvointialueiden rahoituksen perusteisiin, niin useassa laskentakaavassa on kertoimena väestömäärä. Melko pienellä simuloinnilla on jo nähtävissä, että pidemmällä aikavälillä väestömäärä vaikuttaa tarvetekijöitä enemmän hyvinvointialueiden rahoitukseen. 

Esimerkki (Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen data 31.12.2022):

Vantaa-Keravan tarvekertoimet ovat seuraavat:
Terveydenhuolto                     0,89
Sosiaalihuolto                          0,575
Vanhustenhuolto                     0,838

Näiden perusteella Vantaa-Keravan rahoitus kasvaa tarveperusteisesti vuodelle 2025 1,938 prosenttia.

Kanta-Hämeen tarvekertoimet ovat
Terveydenhuolto                     1,031
Sosiaalihuolto                          1,207
Vanhustenhuolto                     1,001

Näiden perusteella Kanta-Hämeen rahoitus kasvaa tarveperusteisesti vuodelle 2025 0,641 prosenttia.

Kanta-Hämeen tarvekertoimet ovat korkeammat, mutta vaikutus rahoitukseen on noin 1,4 prosenttia pienempi eli Vantaa-Keravan väestömäärän kasvu nostaa palvelutarvepohjaista rahoitusta voimakkaasti.

Todellisuudessa rahoitusjärjestelmä ei siis pohjaudu tarpeeseen, vaan väestömäärän muutokseen. Alueet, joiden väestömäärä kasvaa, hyötyvät tästä laskentamallista. Tämä olisi oikein, jos palveluntarve kulkisi käsi kädessä väestömäärän kanssa, mutta näin asia ei kuitenkaan ole. Olisi tärkeää, että järjestelmässä huomioitaisiin paremmin väestörakenteen muutos, ei väestömäärän muutos.

Rahoitusjärjestelmän korjaamisella alkaa olemaan kova kiire, koska alueet tulevat nopeasti eriarvoistumaan nykyisellä rahoitusmallilla. Parin vuoden päästä alueiden erot ovat huomattavia ja silloin niiden korjaaminen on jo merkittävästi vaikeampaa.

Hyvinvointialueen toiminnan ja talouden johtaminen suoraan rahoitusjärjestelmän ohjaamana olisi käytännössä suunnittelematonta poukkoilua. Alueen näkökulmasta onkin tärkeää keskittyä siihen, miten toimintamenot kehittyvät eri toiminnoissa. Onneksi alueet osaavat suhtautua tilanteeseen rauhallisesti ja rakentavasti. Toivottavasti järjestelmää voidaan korjata yhdessä alueita kuunnellen.

Petrus Kukkonen, rahoitus- ja investointijohtaja 

ARTIKKELI / 25.09.2024

Tanja Pihlavamäen työpäivät ovat täynnä toimintaa ja nopeita ratkaisuja

Tanja Pihlavamäki on kasvanut ammatillisesti monen mutkan kautta kulkeneen matkan varrella. Lopulta matka on johdattanut hänet Kanta-Hämeen hyvinvointialueen kuvantamisen yksiköiden osastonhoitajaksi. Hänen urapolkunsa on ollut värikäs, ja sen varrelta on tarttunut runsaasti kokemusta sekä syvällistä osaamista.

– Koko työurani on ollut hyvin moniammatillinen, ja vaikka matkani kuvantamisen pariin alkoi Hämeenlinnan kaupungin röntgenhoitajana, olen jatkuvasti hakenut uutta oppia. Tämä johti minut Riihimäelle ja lopulta nykyiseen tehtävääni hyvinvointialueen myötä, Tanja kertoo.

Arjen tulipalojen sammuttaja

Tanjan työpäivät ovat täynnä toimintaa ja nopeita ratkaisuja vaativia tilanteita. Hän aloittaa päivänsä aina tarkistamalla, mikä on henkilöstötilanne eri yksiköissä ja missä mahdollisesti tarvitaan apua.

– Henkilöstön saatavuudessa on haasteita, ja työ on ajoittain pelkkää tulipalojen sammuttamista. Yhteistyö apulaisosastonhoitajien kanssa on äärimmäisen tärkeää, sillä toimipaikkojen välillä on ollut monenlaisia tapoja tehdä asioita, Tanja kuvailee arkeaan.

Pitkäjänteinen työ kuvantamisen toimintojen yhtenäistämiseksi on kuitenkin alkanut tuottaa tulosta. Tanja korostaa tiimityön merkitystä, ja yhteistyö eri yksiköiden välillä onkin syventynyt hyvinvointialueen myötä.

– Meillä on ihan huipputiimi! Jokaisessa yksikössämme on ensiluokkaisen osaavia tekijöitä, ja on ollut hienoa nähdä, kuinka muutokset ovat edenneet yhdessä tehden.

Moottoripyöräilyä ja elämän tuulia

Kun työpäivä on ohi, Tanja siirtyy rakkaan harrastuksensa pariin. Moottoripyöräily Harley-Davidsonilla tuo hänelle vapautta ja mahdollisuuden rentoutua täysin.

– Paras tapa nollata työasiat on hypätä pyörän selkään ja antaa tuulen tuivertaa tukassa. Rokki soi kypärässä, maisemat vaihtuvat, ja stressi kaikkoaa. Moottoripyöräily on tuonut elämääni paljon tärkeää ja rakasta, hän kertoo hymyillen.

Tanja tunnustaa, että talvella hän vaipuu "horrostilaan", mutta kesä herättää hänet eloon.

Opiskelijat ja tulevaisuuden suunnitelmat

Tanja ei ole vain aktiivinen työssään, vaan hän haluaa myös kehittää alaansa ja toimia tulevien ammattilaisten mentorina. Hänen aloitteestaan Kanta-Hämeen hyvinvointialueella on käynnistetty koulutusyhteistyö röntgenhoitajaopiskelijoiden kanssa.

– Meillä on nyt 14 loistavaa opiskelijaa, joiden opinnot ovat hyvässä vauhdissa. Tämä on minulle pyhä asia! On mahtavaa nähdä, kuinka motivoituneita opiskelijat ovat ja kuinka hienosti henkilökuntamme on lähtenyt mukaan opiskelijoiden ohjaukseen, Tanja kertoo ylpeänä.

Tulevaisuuden tavoitteetkin ovat selkeät. Tanja aikoo jatkaa kehitystyötä ja varmistaa, että kuvantamisen palvelut kehittyvät Kanta-Hämeessä edelleen.

– Johtajaksi johtajan paikalle, tietenkin! Minulla ja tiimillämme on suuria suunnitelmia, ja haluan kasvattaa tietoisuutta diagnostiikasta hyvinvointialueellamme, hän sanoo pilke silmäkulmassa.

Tanja Pihlavamäki on inspiroiva esimerkki siitä, kuinka monipuolinen osaaminen, intohimo kehittymiseen ja vahva yhteistyö voivat viedä pitkälle – niin työelämässä kuin moottoripyörän selässäkin.
 

ARTIKKELI / 18.09.2024

Blogi: Riittävätkö rahat, hyvinvointialue?

Rahoitus- ja investointijohtaja Petrus Kukkonen pohtii blogissaan hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmää.

Keskustelu hyvinvointialueiden taloustilanteesta on käynyt kuumana alkusyksyn aikana. Ilmassa on paljon korjausehdotuksia, mutta hyvin vähän kysytään, miksi alijäämää on syntynyt. Hyvinvointialueen rahoitusjärjestelmään perehtyessäni kävi hyvin helposti selville jo vuonna 2022, että alueet tulevat tekemään merkittävää alijäämää vuosina 2023–2024. Suomen inflaatio oli historiallisen korkealla tasolla ja myös korot lähtivät voimakkaaseen nousuun. Lisäksi sotesektorin palkkaratkaisu ylitti yleisen palkkatason, johon hyvinvointialueen rahoitusmalli perustuu. On kuitenkin todettava ja annettava synninpäästö rahoituslakeja laatineille virkamiehille: hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmää ei ole laadittu vastaamaan näihin poikkeuksellisiin muutoksiin, eikä muutoksia pystytty ennustamaan.

Lakeja laatinut ministeriö on ollut suhteellisen hiljaa rahoitusjärjestelmän ongelmista ja asiaa on riepoteltu niin politiikassa kuin mediassa. Itseäni pohdituttaa se, että kenen etu on hyvinvointialueiden parjaus – kansalaisenko?

Hyvinvointialueiden ensimmäisten vuosien toiminnan ja talouden suunnittelua on vahvasti ohjannut alijäämien kattaminen, joka pitäisi tehdä vuoden 2026 loppuun mennessä. Tämä lainkohta on aiheuttanut paljon harmia ja turhautumista kaikilla hyvinvointialueilla. On hyvä todeta, että alijäämät olisivat syntyneet myös kuntapohjaisessa järjestelmässä. Nyt alijäämä ongelmat vain pintautuvat valtakunnalliseen keskusteluun. Kuntapohjaisessa järjestelmässä keskusteltaisiin tällä hetkellä lisätalousarvioiden laatimisesta, kuntaveron korotuksista tai kustannusleikkauksista. Kaikki toimijat ovat tienneet jo vuodesta 2023 lähtien, että tavoite on mahdotonta saavuttaa, jos samalla pyritään tuottamaan kansalaisille lakisääteiset palvelut. Syntyneiden alijäämien kattamisen sijaan olisi tärkeää, että alueiden taloudet saataisiin vuositasolla tasapainoon ja kansalaisten palveluita voitaisiin kehittää pitkäjänteisesti.   

Toivottavasti kaikilta löytyisi malttia ja hyvinvointialueille annettaisiin työrauha taloustilanteen parantamiseksi ja toiminnan uudistamiseksi. Vuosi 2025 tulee olemaan ensimmäinen ns. normaali vuosi, kun rahoituksen tasoa korjataan jälkirahoituksella. Jälkirahoituskaan ei ole ongelmatonta, koska se kohtelee alueita eri tavoin, osa voittaa, osa häviää.  Ettei asia olisi niin yksinkertainen, tulee rahoitusjärjestelmä tarjoamaan hyvinvointialueille yllätyksiä myös tulevina vuosina erilaisten leikkurien muodossa. Leikkureiden vaikutukset yksittäisille alueille tarkentuvat myöhemmin.

Petrus Kukkonen, rahoitus- ja investointijohtaja 

ARTIKKELI / 06.09.2024

Blogi: Motivoivatko moitteet?

Keskustelin tällä viikolla lastensuojelun tilanteesta toimialan johdon kanssa. Budjetti oli ylittynyt, koska lastensuojeluun oli onnistuttu rekrytoimaan mitoituksen mukainen määrä päteviä sosiaalityöntekijöitä palvelukseemme.

Tilanne ei ole kovin tyypillinen Suomessa. Kuntapohjaisessa järjestelmässä rekrytointeja ei saatu tehtyä ja näin ollen rahaakaan ei oltu aiemmin käytetty. Täytettävät virkapohjat siirtyivät sote-uudistuksen mukana hyvinvointialueelle, mutta rahaa ei siirtynyt, koska rekrytoinneissa ei aiemmin onnistuttu.

Jäin pohtimaan, tulisiko minun nyt moittia itseäni siitä, etten jo keväällä huomannut puuttua budjettiylitykseen? Vai pitäisikö moittia johtoa palvelun saattamisesta ensi kerran maakunnan historiassa lainmukaiseen tilaan? Vai moittisinko kenties kuntia asian laiminlyömisestä? Valtiovarainministeriötä siitä, ettei rahoitusmalli huomioi tällaista tilannetta? Vai sosiaali- ja terveysministeriötä mitoituksen säätämisestä ilman rahoitusta? Ja mikä näistä moitteista mahtaisi auttaa niitä kantahämäläisiä lapsia eniten?

Valtiolla on kolme keinoa ohjata hyvinvointialueita. Normiohjaus, jossa sosiaali- ja terveysministeriö tai sisäministeriö (pelastustoimen osalta) kirjoittelevat lakeja, asetuksia ja muita ohjeita, joiden noudattamista aluehallintovirasto ja Valvira valvovat. Sitten on resurssiohjaus, jossa valtiovarainministeriö antaa rahoitusta, sen mukaan, mihin eduskunnan enemmistön mielestä kansantaloudellamme on varaa ja valvoo rahan käyttöä.

Kolmantena välineenä on informaatio-ohjaus. Se on tarkoitettu vuorovaikutukseen ohjaavien ministeriöiden ja hyvinvointialueiden välillä. Informaatio-ohjaus toimisi varmasti erinomaisesti, jos normiohjaus ja resurssiohjaus olisivat edes teoriassa sovitettu yhteen. Kun lain vaatimukset ja myönnetty rahoitus eivät kohtaa, muuttuu informaatio-ohjaus moiteohjaukseksi, jossa normiohjausta ja resurssiohjausta edustavat tahot pyrkivät kokouksissa, ja nyttemmin myös julkisuudessa, patistelemaan alueita oman intressinsä suuntaan.

Lopputuloksena on loputon moitepuhe. Joko normien rikkomisesta tai budjetin ylityksestä. Kun se jatkuu riittävän pitkään, siitä vaan lakkaa välittämästä.

Joko olisi aika myös sille, että iloittaisiin edes hetki onnistumisista? Niitäkin on.

Olli Naukkarinen, hyvinvointialuejohtaja

ARTIKKELI / 29.04.2024

Eemeli Kuvaja: “On parempi avoimesti ihmetellä ja kysyä kuin vetää omia johtopäätöksiä”

Kanta-Hämeen sosiaali- ja kriisipäivystyksessä työskentelevä Eemeli Kuvaja kiittää työpaikkaansa yhdenvertaisuudesta. Kuvaja tietää, kuinka vaikeita tilanteita lyhytkasvuiset kohtaavat niin työ- kuin siviilielämässä, ja haluaa avoimuudellaan muuttaa maailmaa paremmaksi. 

Eemeli Kuvaja, 34, valmistui sosiaalityöntekijäksi tänä keväänä. Hän kertoo tienneensä jo pitkään, että sosiaalityö on maailman paras työ, ja että hän sopii hommaan hyvin. 

–  Puhtaan sattuman ja tuttujen henkilöiden kautta päädyin aikoinaan kesätöihin sihteeriksi sosiaalitoimeen. Lopulta tein töitä aika laajalla skaalalla. Minusta näkyi kunnioitus työtä kohtaan sekä kyky oppia ja mukautua, joten työkaverit kehottivat lähteä opiskelemaan alaa, Kuvaja muistelee. 

Opiskeluiden aikana hän kokeili jo sosiaali- ja kriisipäivystystä ja on tehnyt myös vapaaehtoista pelastustyötä. Kanta-Hämeen hyvinvointialueella eli Oma Hämeessä pesti on jatkunut pian vuoden, ja työhaastattelusta lähtien kaikki on sujunut mallikkaasti. 

Koska Kuvaja on lyhytkasvuinen, kohtaaminen uusien ihmisten kanssa tuo aina hetken hämmennyksen. Rohkeus kysyä kuitenkin laukaisee tilanteen. 

 –  Lähijohtajani Terhi Saloranta soitti vielä työpaikkahaastattelun jälkeen ja uskalsi kysyä, että pystynkö esimerkiksi poistumaan nopeasti tai kantamaan pienen lapsen autoon. Nostan hänelle hattua rohkeudesta! Olen fyysinen tyyppi, ja tiesin, ettei noissa tule ongelmia. 

–  Minun on hyvä olla täällä, saan tehdä töitä samoin kuin muutkin ja voin luottaa työkavereihin. 

“Harvoin he ehtivät jännittää tai kummastella”

Kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovat myös sujuneet hyvin, Kuvaja kertoo. 

–  Sosiaali- ja kriisipäivystyksen kentällä asiakkaiden tilanteet ovat usein niin vaikeita, että harvoin he ehtivät minua jännittää tai kummastella. Päinvastoin he saattavat ajatella, että tuo työntekijäkin ymmärtää omakohtaisesti jotain siitä, kun on vaikeaa. 

–  Ajattelen, että lastensuojelun pitää olla yhdessä tekemistä, ei ylhäältä sanomista. Koen olevani sovittelija ja tulkki, ja siksi lyhytkasvuisuuteni on etu ja rikkaus, jos sen avulla pääsen lähelle asiakasta. 

“Minulla sattuu olemaan tosi vahva resilienssi ja itsetuntemus” 

Kuvaja haluaa avoimuudellaan auttaa niitä lyhytkasvuisia, joilla ei mene niin hyvin. Hän teki gradunsakin lyhytkasvuisten yksinäisyyden kokemuksista, jotka usein linkittyvät myös työelämään. 

On luonnollista vähän hämmentyä, kun tapaa vähemmistöön kuuluvan ihmisen, Kuvaja sanoo. Asenteet ja ennakkoluulot ohjaavat kuitenkin liikaa ajattelua. Harva tietää, että lyhytkasvuisen toimintakyky on usein huomattavasti parempi kuin monissa muissa vammoissa. Jos ei uskalleta kysyä, tehdään vääriä johtopäätöksiä.  

–  Lyhytkasvuisuus tulee näkyviin joka päivä. Ihmiset tuijottavat, suhtautuvat kuin lapseen tai pitävät toimintakyvyttömänä. Vaatii vahvaa persoonaa, ettei tämä kaikki vaikuttaisi yksityiselämään ja töihin pääsemiseen. Toivon siis, että mieluummin ihmetellään ja kysytään avoimesti, Kuvaja rohkaisee. 

–  Minulla sattuu olemaan tosi vahva resilienssi ja itsetuntemus, mutta monien muiden lyhytkasvuisten tilanne on toinen. Olisi hienoa, että hekin pääsisivät puhkeamaan kukkaan. 

“Emme naura heille, vaan heidän kanssaan” 

Kuvaja on mukana MTV3:n Tabu-ohjelmassa, jossa nauretaan yhdessä asioille, joille ei saisi nauraa. Lyhytkasvuisten jakso esitettiin huhtikuun viimeisenä viikonloppuna.  

–  Huumori on älyttömän hyvä keino päästä asioiden äärelle. Ohjelman ydin on se, että emme naura heille, vaan heidän kanssaan. Tiedostamme ongelmat ja taustat, mutta olemme samalla puolella, se on tie eteenpäin. 

–  Päätin lähteä ohjelmaan etenkin siksi, että voisin auttaa muita lyhytkasvuisia. Toivon, että ihmiset kohtaisivat paremmin ja rohkeammin kaltaisiani, joilla ei mene niin hyvin. 

Kun esimerkiksi työn saaminen on ison kiven takana, motivaatio arvostaa työtä on todennäköisesti tosi korkealla ja se näkyy tekemisessä, Kuvaja muistuttaa. Ja nauraa päälle: 

–  Olemme positiivinen riski työnantajalle! 

Kanta-Hämeen sosiaali- ja kriisipäivystys 

Sosiaali- ja kriisipäivystyksen asiakasnumero 03 629 6560 on avoinna ympäri vuorokauden. Mikäli olemme kiireellisellä työtehtävällä, emme pysty vastaanottamaan asiakaspuheluita. 

Kiireellistä apua vaativassa tilanteessa soita aina hätänumeroon 112. 

Sosiaali- ja kriisipäivystyksessä hoidamme: 

• kiireelliset lastensuojeluasiat 

• alaikäisten päihteidenkäyttöön ja rikollisuuteen liittyvät tilanteet 

• perhe- ja lähisuhdeväkivaltatilanteet 

• akuutit traumaattiset kriisitilanteet ensivaiheesta jatkotyöskentelyyn (esim. läheisen kuolema) 

• tilanteet, joissa ikäihminen ei pärjää yksin kotona 

• muut tilanteet, joissa tarvitaan kiireellisesti sosiaalitoimen arviota tai ratkaisuja ja jotka eivät voi odottaa seuraavaan arkipäivään 

Sosiaali- ja kriisipäivystyksessä annetaan myös konsultaatioapua muille viranomaisille.