ARTIKKELI / 25.06.2026

“Voin olla sellainen turvallinen ihminen, jota omassa nuoruudessani ei ollut”

Lastensuojelun Kokemus innovaatioiksi ja oppimiseksi Kanta-Hämeen lastensuojelussa -hanke (KokoOma) kouluttaa nuoria kokemusasiantuntijoita lastensuojelulaitosten kummeiksi ja vertaistukihenkilöiksi.  

Jokioislainen Janika Korhonen, 22, ja hämeenlinnalainen Eetu Uschanov, 23, hakivat välittömästi mukaan valmennukseen, kun kuulivat KokoOma-hankkeen järjestämästä mahdollisuudesta kouluttautua lastensuojelun kokemusasiantuntijaksi. Omat kokemukset ovat auttaneet heitä ymmärtämään, mitä vaikeassa tilanteessa oleva nuori tarvitsee. Siksi päätös hakea mukaan oli helppo. 

KokoOma-hanke rakentaa lastensuojelun osallisuutta uudella tavalla Kanta-Hämeessä – mukana myös kokemusasiantuntija - Oma Häme 

Vertaisuudella Eetu ja Janika haluavat antaa nuorille sellaisia kokemuksia, joita he ehkä itsekin olisivat kaivanneet: tunnetta selviämisestä, turvallisuutta ja luottamusta tulevaisuuteen ja itseensä. 

– On tärkeää, että nuorella on edes yksi turvallinen aikuinen, jolle voi puhua. Koen merkitykselliseksi, jos pystyn olemaan sellainen ihminen, jota ei omassa nuoruudessani ollut. Olisin kaivannut enemmän turvaa omaankin laitoselämään, nyt jälkihuollossa oleva Janika sanoo. 

– Haluan näyttää omalla esimerkilläni, että vaikka nyt tuntuisi huonolta, tulevaisuus voi näyttää ihan toisenlaiselta. Minulla on aikaisemmin ollut tosi vaikea luottaa aikuisiin – mutta tiedän, että jos nuori saa edes yhden luotettavan ihmisen, kenelle jutella, se voi avata mahdollisuuksia ja uskallusta puhua muillekin, Eetu lisää. 

Kokemusasiantuntija toimii sillanrakentajana 

Kanta-Hämeen hyvinvointialueen KokoOma-hankkeessa on tunnistettu tarve inhimillisempään ja läsnä olevaan kohtaamiseen lastensuojelussa. Keväällä järjestettiin valmennus, jossa koulutettiin nuoria sekä kummeiksi lastensuojelun sijaishuoltoyksiköihin että vertaistukihenkilöiksi yksittäisille nuorille. Kevään valmennukseen osallistui kahdeksan nuorta. Samalla neljä ammattilaista kouluttautui vetämään vastaavaa toimintaa myös tulevaisuudessa. 

Ajatus nuorten tukemisesta syntyi yhdessä Oma Hämeen RIOT! -nuorten kehittäjäryhmän kanssa, josta myös kaikki nuoret löytyivät koulutukseen. Valmennuksesta kiinnostuneita olisi ollut jopa enemmän kuin oli mahdollisuuksia ottaa mukaan. Valmennus sisälsi esimerkiksi arvo- ja kohtaamistyöskentelyä, tietoa lastensuojelussa toimimisesta ja luottamuksellisuuden merkityksestä sekä oman elämäntarinan käsittelyä. 

– Valmennus oli hyvin tasa-arvoinen tilanne, jossa myös vetäjät jakoivat omat tarinansa, nuoret kiittelevät.  

Kummitoiminnassa nuoret käyvät sovitussa sijaishuollon yksikössä säännöllisesti. 

Kohtaavaan hengaamiseen perustuva toiminta voi olla mitä vain keskustelusta kummien ohjaamaan puuhasteluun. Nuorilla on mahdollisuus toimia myös vertaistukihenkilönä yhdelle nuorelle kerrallaan. Tuki voi olla hyvin arkista tai toiminnallista – vaikka kuntosalilla käymistä tai asuntojen etsimistä – sellaista toimintaa, jossa voi toisen kanssa saada positiivisia ja vahvistavia kokemuksia ihmisistä sekä yhteiskunnasta.   

 – Kokemusasiantuntijat voivat toimia siltana nuorten ja ammattilaisten välillä. He ymmärtävät kokemuksen kautta asioita, joita ei välttämättä näe pelkästään työntekijän näkökulmasta. Hankkeessa meillä on tavoitteena lisätä lastensuojeluun inhimillisyyttä ja uusia tapoja kohdata nuoria. Parhaimmillaan toiminta voi vähentää syrjäytymisriskiä, projektipäällikkö Tuukka Pajuniemi sanoo. 

Lastensuojeluun on nimetty kaksi koordinaattoria, jotka huolehtivat mm. vertaistukihenkilötoiminnasta ja tukevat kokemusasiantuntijoita tehtävissään, mutta myös ammattilaisia lastensuojelun kehittämisessä kokemustiedon avulla, kun KokoOma-hanke päättyy lokakuussa. Varsinainen kummitoiminta pyritään käynnistämään heti kesän aikana. Hankkeessa on kehitetty nuorten toiminnan lisäksi myös uudenlaista vanhempien vertaistoimintaa.

– Esimerkiksi Riihimäellä Mäkikujan perhetukikeskuksessa Juttutuvista on tullut jo säännöllisiä kohtaamispaikkoja vanhemmille, kertoo kokemustaustainen hanketyöntekijä Jaana Litokorpi. 

"Nuorten ääntä pitää kuulla enemmän" 

Eetu ja Janika haluavat rakentaa kummitoimintaa ennen kaikkea nuorten toiveiden pohjalta. Heille tärkeintä on viedä läsnäoloa ja hyväksyntää sinne, missä nuoret sitä kaipaavat. RIOT! kehittämistä kokemustiedolla -kehittäjäryhmään osallistuessaan he ovat päässeet vaikuttamaan laajemminkin nuoria koskeviin asioihin, osallistumalla palveluiden kehittämiseen tai ottamalla kantaa esimerkiksi lastensuojelun kansalliseen uudistamiseen. 

– Lastensuojeluun pitäisi saada enemmän mukaan nuorten omaa näkökulmaa. Nuoria pitäisi kuulla enemmän ja kohdata yksilöinä, Janika ja Eetu sanovat. 

Heille tärkeintä on kuitenkin se, että he voivat välittää eteenpäin sitä tukea, jota ovat itse saaneet. Eetua on hänen omassa matkassaan eniten auttanut itseluottamuksen vahvistuminen. 

– Sitä olen saanut ohjaajalta, kavereilta, läheisiltä ihmisiltä ja omalta työntekijältäni. Jos luotat itseesi, olet oman elämäsi johtaja ja kaikki polut ovat valideja. Haluan antaa tätä viestiä nuorille, joiden tulevaisuus näyttää epätoivoiselta. 

Jaana Litokorpi (vasemmalla) toimii hankkeessa kokemustaustaisena työntekijänä vanhemmalta vanhemmalle –toimintamallissa. Hanketiimiin kuuluu lisäksi Minna Väinölä ja Tuukka Pajuniemi.

Kokemus innovaatioiksi ja oppimiseksi Kanta-Hämeen lastensuojelussa -hanke (KokoOma): 

Kokemus innovaatioiksi ja oppimiseksi Kanta-Hämeen lastensuojelussa -hanke eli KokoOma-hanke kehittää Kanta-Hämeen lastensuojeluun uusia toimintamalleja, jotka vahvistavat asiakkaiden ja heidän läheistensä osallisuutta, vertaistukea ja kokemustiedon hyödyntämistä.

Euroopan sosiaalirahaston (ESR+) osarahoittamassa hankkeessa kokeillaan käytännön ratkaisuja yhdessä asiakkaiden kanssa ja kehitetään niiden pohjalta pysyviä toimintatapoja lastensuojeluun. Hanke jatkuu Kanta-Hämeen hyvinvointialueella lokakuuhun 2026 asti. 

KokoOma-hanke Instagramissa: https://www.instagram.com/kokoomahanke  

RIOT! kehittämistä kokemustiedolla -kehittäjäryhmä Instagramissa: https://www.instagram.com/riot_kehittajaryhma/  

Lue myös: KokoOma-hanke rakentaa lastensuojelun osallisuutta uudella tavalla Kanta-Hämeessä – mukana myös kokemusasiantuntija - Oma Häme 

ARTIKKELI / 10.06.2026

Blogi: Soten korjausliike vai uusi kierros jossittelua?

Kuluvan vuoden aikana on noussut näkemyksiä siitä, miten sotea pitäisi korjata (pelastustoimi on ilmeisesti kunnossa, kun siitä puhutaan hyvin vähän). Nämä ajatukset ovat näkyneet myös arviointiryhmien esityksissä niillä alueilla, jotka ovat arviointimenettelyssä. Arviointiryhmien työssä erikoissairaanhoidon keskittäminen on ollut yksi keskeisimmistä – ellei jopa näkyvin – teema.

Lapissa tämä on näkynyt keskusteluna Meri-Lapin palvelurakenteesta, ja Keski-Suomessa on esitetty tiettyjen erikoisalojen keskittämistä Pohjois-Savoon. Keskittämisen lisäksi alueita on pyydetty lisäämään yhteistyötä ja monissa yhteyksissä on melko suoraan esitetty, että alueiden määrää tulisi vähentää, jotta syntyisi "isommat hartiat". Nämä suorat esitykset perustuvat nimenomaan talouslukuihin, mutta välillä tuntuu siltä, että meillä on tässä valtakunnassa käytössä erilaisia taskulaskimia. En nimittäin ymmärrä, miten nämä kaksi tekijää yksinään ratkaisisivat soten keskeiset ongelmat.

On totta, että erikoissairaanhoito yksittäisenä kokonaisuutena on merkittävä menoerä hyvinvointialueiden budjeteissa, se muodostaa noin kolmanneksen kokonaiskustannuksista. Kyse on kuitenkin hoidoista ja palveluista, joita ei käytännössä voida lopettaa. Tai voidaan, mutta seuraukset olisivat potilaille kohtalokkaita. Jos palveluita ei lopeteta, miten toiminnan siirtäminen alueelta A alueelle B sitten säästäisi merkittävästi rahaa? Jonkin verran säästöjä voi syntyä palveluiden kokoamisesta yhteen hallinnollisesta näkökulmasta (hyvin pieni säästö), mutta saman hoidon tai vastaanottokäynnin potilas tarvitsee riippumatta siitä, tapahtuuko se alueella A vai alueella B.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna etäisyydet kasvavat ja välilliset kustannukset lisääntyvät. Ihmiset joutuvat olemaan pidempään poissa töistä, matkakulut kasvavat ja palveluiden saavutettavuus heikkenee. Sitten tulee vaikein kysymys: jos toiminta X siirretään alueelta A alueelle B, on hyvin todennäköistä, että alueelle A jää vajaakäytöllä olevia tiloja ja alueella B tarvitaan lisää kapasiteettia. Jos siirtyvä toiminta olisi esimerkiksi osa leikkaustoiminnasta, seurauksena voisi olla, että toisaalla leikkaussaleja jää tyhjiksi ja toisaalla rakennetaan uusia tai laajennetaan olemassa olevia tiloja. Toinen keskustelussa usein unohtuva näkökulma on toiminnallinen kokonaisuus. Ei ole sattumaa, että sairaala ja sen päivystys rakentuvat tiettyjen erikoisalojen ympärille. Ei tuolikaan pysy kunnolla pystyssä, jos siitä katkaisee yhden jalan – ja satulatuoli taitaa romahtaa.

Puretaan väliin vielä yksi myytti: isompi yksikkö ei tarkoita sitä, että toiminta olisi laadukkaampaa. Terveydenhuollossa tärkeintä on, että hoito on laadukasta ja potilasturvallista. Jos sairaala ei pysty tuottamaan laadukasta hoitoa, toimintaa ei pidä jatkaa sellaisenaan, sanoi eräs johtajaylilääkärikin aikoinaan. Se pitää korjata tai tarvittaessa siirtää toiseen sairaalaan. Eli keskittäminen ei itsessään ole laadun tae, eikä suurempi yksikkö ole automaattisesti parempi kuin pienempi.

Kurkataanpa sitten kustannuspuolta, sillä se näyttää olevan esitysten ytimessä. Toimin aikoinaan Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin palvelutuotantojohtajana, ja yksi tehtävistäni oli optimoida palvelutuotannon kustannusrakennetta. Kävimme läpi useita erikoisaloja siitä näkökulmasta, olisiko palvelu järkevää tuottaa itse vai ostaa toiselta sairaanhoitopiiriltä tai yksityiseltä toimijalta. Joka kerta, kun arvioimme kokonaiskustannuksia, olivat ostopalveluiden kustannukset joko samalla tasolla tai korkeammat kuin omassa tuotannossa. Lisäksi tunnistimme välillisiä kustannusriskejä, koska erikoissairaanhoito on toiminnallinen kokonaisuus. Esimerkiksi ortopedi saattaa tarvita neurologin konsultaatiota osana hoitoprosessia. Jos neurologia olisi keskitetty alueelle X, jokainen konsultaatio muodostaisi uuden laskutettavan kustannuserän, eikä yhteistyö olisi samanlaista kuin oman talon sisällä tehty. Ammattilaiset eivät ole robotteja, vaan ihmisiä, jotka toimivat työyhteisössä. Tästä näkökulmasta en ymmärrä, mistä todellinen säästö syntyisi, jos erikoissairaanhoitoa siirretään paikasta toiseen.

Ymmärrän kyllä, että erittäin pitkällä aikavälillä, esimerkiksi 15–20 vuoden perspektiivissä, säästöjä voi syntyä. Siihen mennessä palvelut, teknologia ja hoitomenetelmät ovat kuitenkin todennäköisesti muuttuneet merkittävästi. Tällöin tämän päivän keskittämisratkaisut voivat osoittautua tarpeettomiksi tai jopa kustannuksia lisääviksi ja laatua heikentäviksi. Voimme loputtomasti väitellä erikoissairaanhoidon työnjaosta, mutta todelliset säästöt syntyvät tarveperusteisesta yhteistyöstä, ei valtakunnallisesti ohjatusta yhteistyöstä.

Sisä-Suomen YTA-alueella, johon kuuluvat Kanta-Hämeen lisäksi Pirkanmaa ja Etelä-Pohjanmaa, yhteistyötä tehdään jo monilla osa-alueilla. Meillä on muun muassa Sydänsairaala, Coxa, Fimlab ja Tuomi Logistiikka. Nämä yhteistyökokonaisuudet eivät ole syntyneet siksi, että meitä olisi ohjattu tekemään yhteistyötä. Ne ovat syntyneet alueiden omasta tahtotilasta sekä yhteisesti tunnistetusta tarpeesta. Voisi olla, että meillä olisi yhteinen Tähtisairaala, jos se olisi sopinut hallitusohjelmaan, mutta ei sopinut Sipilän kaudella. Epäilenkin, että valtion "informaatio-ohjaus" pikemminkin syventää poteroita kuin avaa uusia yhteistyökanavia.

Onko alueiden yhdistäminen sitten se paljon puhuttu hopealuoti? Jokainen hyvinvointialueiden talouslukuja tarkastellut näkee melko nopeasti, ettei ole. Rakenteiden muuttaminen tässä hetkessä aiheuttaisi vain uuden käänteen, joka pysäyttäisi kehittämistyön pitkäksi aikaa. Hyvinvointialueiden yhdistäminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että seuraavat 2–3 vuotta käytettäisiin taas organisaatio- ja johtamisrakenteiden rakentamiseen sekä toiminnan vakauttamiseen. Lisäksi syntyisi huomattava määrä kustannuksia tietojärjestelmien yhteensovittamisen, palveluiden yhdistämisen ja toiminnan harmonisoinnin kautta.

Käytännössä moni asia alkaisi jälleen alusta, samalla tavalla kuin hyvinvointialueiden aloitettua toimintansa vuonna 2023. Onko siis järkevää esittää, että koko soten uudistusrumba käynnistetään uudelleen ja kesken nykyisen järjestelmän vakiinnuttamisen? Saa olla aikamoinen taikuri, joka taikoo kahdesta tai kolmesta köyhästä alueesta rikkaan alueen pelkästään hallintoa vähentämällä, koska samat palvelut on joka tapauksessa tuotettava väestölle.

Yksi alueiden yhdistämiseen liittyvä näkökulma jää kuitenkin vähälle huomiolle: poliittinen järjestelmä. Alueiden yhdistyminen voisi muuttaa vaalipiirejä, poliittisia voimasuhteita ja päätöksenteon painopisteitä sekä siirtää päätöksentekoa kauemmas osasta asukkaita. En sukella tähän teemaan tämän syvemmin. Totean kuitenkin sen, että virkamiehen näkökulmasta päätöksentekokykyinen poliittinen rakenne on ratkaisevan tärkeä asia. Kanta-Hämeessä meillä on ollut päätöksentekokykyä, siitä iso kiitos poliittisille päättäjille.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että rahoitusjärjestelmällä ajetaan alueita vähitellen taloudelliseen ahdinkoon, jotta alueiden määrän vähentämisestä tulisi poliittisesti helpompi vaihtoehto. On erikoista, että valtakunnallisesti käydään hyvin vähän keskustelua siitä, että rahoitusjärjestelmän ns. tekniset tarkistukset leikkasivat hyvinvointialueilta muutamassa kuukaudessa noin 695 miljoonaa euroa. Samalla meillä on useita alueita, joiden pitäisi nopeasti ikääntyvän väestön keskellä tuottaa sote- ja pelastuspalvelut käytännössä rahoituksen nollakasvulla. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki sopimusten mukaiset palkankorotukset, inflaation vaikutukset ja muut kustannusten nousut on katettava täysimääräisesti toiminnasta säästämällä.

Jotain on todella pahasti pielessä, jos järjestelmä toimii näin. Jos kuntien valtionosuusjärjestelmästä leikattaisiin vuositarkistuksen yhteydessä 695 miljoonaa euroa, keskustelu olisi todennäköisesti huomattavasti äänekkäämpää. Nyt asia jäi yllättävän vähälle huomiolle, vaikka vaikutukset hyvinvointialueiden toimintaedellytyksiin ovat erittäin merkittäviä.

rahoitus- ja investointijohtaja
Petrus Kukkonen
Oma Häme

ARTIKKELI / 08.06.2026

Tekoäly keventää hoitotyön johtajien aivokuormaa – uusi opinnäytetyö nostaa esiin konkreettiset hyödyt

Hoitotyön johtajat työskentelevät jatkuvasti muuttuvassa ja kuormittavassa työympäristössä, jossa henkilöstöpula, kasvavat vaatimukset ja tiedon määrä lisäävät kognitiivista kuormaa. 

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Digitaaliset palvelut sosiaali- ja terveysalalla YAMK-tutkintoa suorittavat Mari Koivuranta (kuvassa vasemmalla) ja Vera Paalanen tutkivat opinnäytetyössään tekoälyn hyödyntämisen mahdollisuuksia hoitotyön johtajan aivokuorman keventämiseen. Tekoälyä hyödyntämällä hoitotyön johtaja voi kohdistaa oman kognitiivisen työpanoksensa tehokkaammin sitä vaativiin tehtäviin.

Tekoäly hoitotyön johtajan tukena

Opinnäytetyön tuloksissa tekoälylle kuvattiin mahdollisuuksia informaatiotyöskentelyn tueksi sekä paremman tiedolla johtamisen mahdollistamiseksi. Tekoäly toimii johtajan päätöksenteon tukena analysoimalla suuria tietomääriä, tunnistamalla datasta trendejä sekä tuottamalla ennakoivaa tietoa. Lisäksi tekoälyn hyödyntäminen voi edistää työhyvinvointia automatisoimalla rutiinitehtäviä, mikä vähentää kiireen tunnetta ja työn keskeytyksiä. Tulokset osoittivat myös, että tekoäly voi tehostaa työn tekemistä nopeuttamalla esimerkiksi raportointia, tiedonhakua ja dokumentointia.

Keskeinen löydös on, että tekoäly vapauttaa johtajien aikaa vaativaan aivotyöhön, kuten henkilöstön kohtaamiseen, kehittämiseen ja strategiseen suunnitteluun. Lisäksi tekoäly voi tukea resurssien kohdentamista ja helpottaa viestintää.

Tulevaisuudessa tekoälyä toivotaan hyödynnettävän entistä tehokkaammin tiedolla johtamisen tukena, esimerkiksi RAI-mittarin tulosten hyödyntämisessä nähtiin useita mahdollisuuksia. Ennakoiva johtaminen on merkityksellistä, sillä hyvinvointialueen väestön tarpeet muuttuvat väestörakenteen kehityksen mukaan. Huoltosuhteen muutos muokkaa alueen sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta ja jatkuva taloudellinen paine vaatii kehittämään uusia tapoja tehdä työtä vaikuttavasti.

Tekoäly hoitotyön johtamisen tukena on niukasti tutkittu aihealue

Opinnäytetyö toteutettiin Kanta-Hämeen hyvinvointialueen aihe-ehdotuksen pohjalta. Tarkoituksena työssä oli selvittää tekoälyn hyödyntämisen mahdollisuuksia hoitotyön johtajan aivokuorman keventämiseen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, miten tekoälyä voi hyödyntää päivittäistyön tukena ja luoda kehittämissuositukset hyvinvointialueen hyödynnettäväksi. Opinnäytetyö tukee Oma Hämeen vahvaa digitaalista kehitystä ja edelläkävijyyttä aiheen parissa, ja tämä on mainittu myös hyvinvointialueen tuottamassa toimintaympäristöanalyysissä.

Opinnäytetyön menetelmäksi valikoitui integratiivinen kirjallisuuskatsaus, jonka avulla luotiin analysoitu näkemys jo tehdystä tutkimuksesta sekä havaittiin useita tutkimusaukkoja, joita tulee jatkossa tutkia laajemman tuntemuksen saavuttamiseksi. Opinnäytetyön kehittämisosuus toteutettiin osallistavana aivoriihityöskentelynä ikäihmisten asumispalveluiden toimialan teknologiatyöryhmän kanssa keväällä 2026. Tekoälyä ja hoitotyön johtamista yhdessä on tutkittu niukasti, joten jatkossa olisi mielekästä tarkastella tätä näkökulmaa syvemmin.

Aivoriihen tulokset vahvistivat kirjallisuuskatsauksen havaintoja ja toivat esiin uusia käytännön ideoita, kuten tekoälyn hyödyntämisen tiedolla johtamisessa, raportoinnin automatisoinnissa ja ennakoivassa suunnittelussa.

Opinnäytetyön tuotoksena laadittiin toimeksiantajalle selkeä huoneentaulu, joka kokoaa konkreettiset kehittämissuositukset hoitotyön johtajien arjen tueksi. Suositukset on suunniteltu niin, että ne ovat helposti käyttöönotettavissa ja sovellettavissa eri yksiköissä. Keskeisiä suosituksia ovat: tekoälyavusteinen raportointi ja tiedonhaku, rutiinitehtävien automatisointi, ennakoivan analytiikan hyödyntäminen johtamisessa, tekoälypohjaiset työkalut esihenkilöiden ajanhallinnan tueksi ja henkilöstön kouluttaminen tekoälyn turvalliseen käyttöön.

Tekoälyn hyödyntäminen hoitotyön johtamisessa on ajankohtainen ja nopeasti kehittyvä alue. Tulokset osoittavat, että onnistunut käyttöönotto edellyttää eettistä harkintaa, henkilöstön koulutusta ja vahvaa johtamista. Tulokset osoittavat, että tekoäly ei korvaa hoitotyön johtajia, vaan toimii heidän työnsä tukena. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta tekoälyn vaikutuksista johtajien työhyvinvointiin ja kehittämissuositusten käytännön vaikuttavuuteen. Oma Häme voi hyödyntää tuloksia suoraan osana johtamisen kehittämistä ja tekoälyn käyttöönottoa.

Valmis opinnäytetyö on luettavissa Theseus-palvelussa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052818171

ARTIKKELI / 02.06.2026

Blogi: Sosiaali- ja terveydenhuollon keskeinen rooli väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyssä

Väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä on perinteisesti ehkäisty Suomessa korostamalla turvallisuusviranomaisten roolia. Niiden työtä tukemaan on kehitetty erityisesti kolmannen sektorin Exit-työn malleja. Viime vuosina on alettu myös yhä enemmän ymmärtää, miten tärkeä ennaltaehkäisevä rooli on sosiaali- ja terveydenhuollolla.

Euroopan komissio korostaa väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ehkäisyssä the whole-of-society -näkökulmaa. Se tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että ehkäisytyöhön osallistuvat niin päättäjät, tutkijat kuin käytännön työn tekijät kaikilla aloilla. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla on tässä keskeinen rooli.

Perinteisesti sosiaali- ja terveysviranomaiset ovat lähestyneet väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ehkäisyä ikään kuin puhtaasti turvallisuus-, valmius- ja varautumiskysymyksenä, joka kuuluu poliisiviranomaisten tehtävään tai jota toteutetaan lähinnä poikkeus- ja häiriötilanteissa. Kun sosiaali- ja terveysviranomaiset ovat olleet mukana, kyse on ollut lähinnä uhrien ja tekijöiden auttamisesta silloin, kun jotain on jo tapahtunut.

Turvallisuusnäkökulma

Turvallisuusnäkökulmassa korostuvat perinteisesti sellaiset seikat kuten lainvalvonta, kontrolli, ilmoitusvelvollisuudet, tiedonvaihto, seuranta, uhka-arviot ja väkivaltatekoihin puuttuminen, valmius ja varautuminen sekä reagointi poikkeus- ja häiriötilanteissa. Nämä näkökulmat ovat tärkeässä roolissa, kun hyvinvointialueet laativat turvallisuus-, valmius- ja varautumissuunnitelmiaan, ja kun ilmoitusvelvollisuuskynnys ylittyy, tai monialaista yhteistyötä tarvitaan.

Turvallisuusnäkökulma ei kuitenkaan riitä. Sosiaali- ja terveysviranomaisten on lähdettävä liikkeelle ensisijaisesti niiden lakisääteisistä ja eettisistä omista tavoitteistaan.

Sosiaalihuoltolain avulla edistetään väestön hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Lisäksi sosiaalihuoltolain avulla vähennetään eriarvoisuutta ja edistetään osallisuutta. Sosiaalihuoltolain tarkoituksena on myös turvata yhdenvertaiset ja tarpeenmukaiset palvelut sekä edistää asiakaskeskeisyyttä sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa. Näiden tavoitteiden toteutumiseksi tehdään monialaista yhteistyötä.

Terveydenhuoltolain avulla edistetään puolestaan ennen kaikkea väestön terveyttä, hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä, sosiaalista turvallisuutta, yhdenvertaisuutta ja asiakaskeskeisyyttä. Yhteistyötä tehdään terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa ollaan kiinnostuneita yksilöstä ja hänen hyvinvoinnistaan. Samalla tehdään yhteistyötä myös perheiden, läheisten ja yhteisöjen kanssa sekä moniammatillisesti.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa kyse on pitkälti kohtaamistyöstä

Aito kohtaaminen ja vuorovaikutus sekä riittävän pitkäjänteinen työskentely synnyttävät luottamusta, ja ihminen kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi. Edistetään suojaavia tekijöitä, kuten lasten ja nuorten tasapainoista kasvua ja kehitystä, hyvän vanhemmuuden taitoja, koulutusta ja työllistymistä, osallisuutta, tunnetaitoja, resilienssiä sekä psyykkistä ja fyysistä terveyttä, joiden kautta syntyy rakentava suhde ympäristöön. Tuetaan ihmisten kasvua ja kehitystä kohti myönteisiä ja rakentavia ihmissuhteita. Oli kyse sitten uhreista, tekijöistä tai sivullisista, nämä sosiaali- ja terveystyön lähtökohdat luovat työlle perustan. 

Julkisesta sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavien hyvinvointialueiden tuleekin luoda toimivat rakenteet, prosessit ja toimintamallit ehkäistäkseen väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä oman tehtävänsä mukaisessa roolissa. Toiminnan on ulotuttava organisaatioiden kaikille tasoille, eli kattavasti myös käytännön työntekijöiden tasolle.

Turvallisuus-, varautumis- ja valmiussuunnittelussa väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ehkäisy tulee ottaa huomioon. Lisäksi, ja ennen kaikkea sosiaali- ja terveystyössä on luotava käytännöt, joilla ehkäistään väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä sekä puuttumalla siihen moniammatillisesti että ottamalla asiat puheeksi jo varhaisessa vaiheessa, kun huoli vasta orastaa.

Tarvitaan myös uutta osaamista. Tarvitaan ilmiötasoista ymmärrystä, kykyä tunnistaa ilmiötä, kykyä kohdata asiakkaat ja potilaat ensisijaisesti ainutkertaisina ihmisinä myös tämän ilmiön yhteydessä, ottaa huoli puheeksi sekä tehdä työtä pitkäjänteisesti. Tarvitaan vaikuttavia keinoja ja menetelmiä ilmiön ja yksilön ja hänen sosiaalisen verkostonsa haasteiden syvenemisen ehkäisemiseksi. Väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ehkäisy on tärkeä osa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävää.

Tiina Hofström
Erityisasiantuntija
Kanta-Hämeen hyvinvointialue

ARTIKKELI / 28.05.2026

Blogi: Muuttuva labyrintti – hyvinvointialueet menettelyjen kierteessä

Hyvinvointialueiden talouden ohjaus ei enää näytä, eikä tunnu ratkaisukeskeiseltä. Enemmänkin tämä alkaa näyttää menettelyjen kierteeltä, joka vain syvenee koko ajan.

Valtio rahoittajana ja eri ministeriöt tuntuvat kehittävän uusia menettelyjä sitä tahtia, että perässä on vaikea pysyä. Meillä on jo käytössä lisärahamenettely, ennakollinen arviointimenettely, lainanottovaltuusmenettely ja varsinainen arviointimenettely. Nyt eduskunnassa valmistellaan vielä lisäaikamenettelyä.

Ymmärrän kyllä, että ohjaukseen tarvitaan välineitä. Mutta kun poikkeusmenettelyistä tulee arkea, ollaan aika kaukana normaalista. Kun tähän lisätään oikaisupyynnöt ja oikeudelliset prosessit, kokonaisuus alkaa näyttää jo aika hurjalta. Kanta-Hämekin on mukana lainanottovaltuusmenettelyssä ja meillä on avoinna kaksi oikaisupyyntöä rahoituksesta ja kuulemismenettelystä. Taas yksi menettely lisää. Samaan aikaan nämä prosessit, menettelyt ja ohjaus vievät huomiota pois siitä, minkä pitäisi olla keskiössä eli palveluiden uudistaminen ja kehittäminen.

Rehellisesti sanottuna olen aika huolissani siitä, mihin tämä johtaa. Aikaa kuluu ainakin valtavasti - ministeriöissä, oikeuskanslerilla ja alueiden virkamiehillä. Tilanne muistuttaa välillä lapsuuden Muuttuva labyrintti -peliä. Hyvinvointialue yrittää rakentaa toiminnan ja talouden reittiä pala kerrallaan. Juuri kun oikea suunta alkaa löytyä, joku siirtää palikoita ja käytävä muuttuu. Ja tällä hetkellä niiden palikoiden siirtely tulee hyvinvointialueille ulkopuolelta.

Uusin muutos on lisäaikamenettely. Hyvinvointialueilla on lakisääteinen velvoite kattaa vuosien 2023 ja 2024 alijäämät tämän vuoden loppuun mennessä. Nyt ministeriössä on valmisteltu mahdollisuutta myöntää lisäaikaa jopa vuoden 2029 loppuun saakka. Lain pitäisi tulla voimaan kesäkuun alussa. Aluevaltuusto on juuri päättänyt, että Oma Häme hakee lisäaikaa, kun se tulee mahdolliseksi. 

Ajatus lisäajasta on sinänsä hyvä. Se auttaisi suunnittelemaan toimenpiteitä järkevämmin, ajoittamaan niitä paremmin ja hallitsemaan vaikutuksia. Mutta samaan aikaan lakimuutoksen valmistelu on tehty kiireellä, ja alueilta odotetaan suunnitelmia vielä nopeammalla aikataululla. 

Tässä kohtaa on pakko kysyä, mihin jäivät hyvän virkavalmistelun periaatteet? Oikeassa elämässä kunnollisten suunnitelmien tekeminen vie 6–8 kuukautta. Nyt niitä tehdään muutamassa viikossa. Meidän isoimpia muutosohjelmiamme: talouden tasapainottamisohjelmia ja palveluverkkosuunnitelmaa, on valmisteltu yli puolen vuoden ajan ennen päätösesitystä. Minua on välillä sanottu nopeaksi virkamieheksi, mutta nyt alkaa Kukkonenkin jo pudota ratsailta.

Moni varmasti miettii, miksi muutostalousarvion ja lisäajan hakemisen valmistelua ei ole aloitettu aiemmin. Syy on aika yksinkertainen. Pelin palikat ovat muuttuneet viime kuukausina todella paljon. Vielä joulukuussa julkaistujen rahoituslaskelmien mukaan lisätoimenpiteitä ei olisi tarvittu. 

Huhtikuussa tilanne muuttui taas: vuosien 2027–2029 rahoituksesta leikattiin noin 90 miljoonaa euroa. Se on iso raha suhteutettuna katettaviin alijäämiin ja Oma Hämeen vuosittaiseen valtion rahoitukseen, joka on esimerkiksi tänä vuonna 828 miljoonaa euroa vuodessa. Siinä kohtaa hiekkaa meni aika reippaasti sekä toiminnan että talouden rattaisiin. Onneksi olimme kuitenkin valmistautuneet muutoksiin.

Otan toisen pelivertauksen, Rubikin kuution. Sitä voi pyörittää loputtomiin ilman, että ratkaisu löytyy. Mutta kun tietää oikeat liikkeet, palaset loksahtavat suht helposti paikoilleen. Nyt tätä hyvinvointialuejärjestelmää pyörittää monta tahoa yhtä aikaa. Valtio rahoittaa, ministeriöt ohjaavat ja alueet yrittävät toteuttaa. Mutta värit eivät asetu paikoilleen, vaan menevät koko ajan enemmän sekaisin. Kukahan rohkenisi tekemään ne oikeat käännöt ? Vaihtoehtoja on kyllä esitetty.

rahoitus- ja investointijohtaja
Petrus Kukkonen
Oma Häme

ARTIKKELI / 15.05.2026

Aimo auttaa löytämään sopivan avun – Karoliina Kärkkäinen kehittää digipalveluita asiakkaiden arjen tueksi

Miten varmistetaan, että asiakas löytää sopivan palvelun silloin, kun sitä tarvitsee? Oma Hämeessä tätä kysymystä ratkotaan määrätietoisesti digitaalisten palveluiden kehittämisessä. Yksi konkreettinen esimerkki siitä on Aimo-tekoälyapuri.

Verkkosivujen projektipäällikkö Karoliina Kärkkäinen on ollut mukana rakentamassa Aimoa alusta asti. Hänen työnsä yhdistää verkkopalvelut, sisällöt, asiakasohjauksen ja teknologian kehittämisen yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi.

– Työskentelen digipalveluiden, tiedonhallinnan ja asiakasohjauksen parissa. Käytännössä työni liittyy verkkosivuihin, intraan ja ohjepankkiin sekä näiden kokonaisuuksien ja kehittämisprojektien koordinointiin, Karoliina kertoo.

Kehittämistyötä asiakkaiden tarpeista

Ajatus Aimosta syntyi käytännön arjesta ja asiakkaiden todellisista tarpeista.

– Huomasimme, että ihmiset etsivät tietoa verkosta, mutta eivät aina löydä oikeaa vastausta tai ymmärrä, mihin palveluun heidän kannattaisi olla yhteydessä. Sisältöä on paljon, ja kokonaisuutta voi olla vaikea hahmottaa, Karoliina sanoo.

Aimon kehittämisessä tavoitteena ei ollut rakentaa pelkkää teknologista ratkaisua, vaan aidosti asiakkaiden asiointia helpottava palvelu. Karoliinan rooli kehitystyössä on ollut toimia siltana sisällön, palveluiden ja teknologian välillä.

– Olen ollut mukana määrittelemässä, mitä Aimon pitää osata ja mistä se saa vastauksensa. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että hyvä tekoäly perustuu hyvään, selkeään, rajattuun ja ajantasaiseen verkkosisältöön.

Asiakas voi kysyä omilla sanoillaan

Ennen Aimoa asiakkaat saattoivat joutua etsimään tietoa pitkältäkin verkkosivupolulta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden termit, palvelurakenteet ja yhteydenottokanavat eivät aina olleet helposti hahmotettavia.

– Ongelma ei ollut asiakkaan digitaidoissa, vaan siinä, että tietoa on paljon ja ihmisillä on hyvin erilaisia tarpeita. Asiakkaan voi olla vaikea tietää, millä hakusanalla omaa asiaa pitäisi lähteä etsimään.

Aimo tuo tähän uudenlaisen tavan asioida: asiakkaan ei tarvitse tuntea palveluiden nimiä tai organisaation rakennetta.

– Asiakas voi kysyä asiansa omilla sanoillaan. Aimo auttaa erityisesti tilanteissa, joissa ihminen ei tiedä, mistä lähtisi etsimään vastausta tai mihin hänen kannattaisi olla yhteydessä.

Karoliinan mukaan suurin hyöty asiakkaalle on asioinnin helppous ja matala kynnys.

– Aimo ei kiirehdi, ei moiti eikä oleta osaamista. Se vastaa sillä kielellä, jolla kysymys esitetään, ja on käytettävissä ajasta riippumatta.

Vastuullisuus ohjaa kehittämistä

Tekoälyratkaisujen kehittämisessä turvallisuus ja vastuullisuus ovat keskeisessä roolissa. Tämä on ollut lähtökohta myös Aimon rakentamisessa.

– Aimo ei tee diagnooseja eikä hoitopäätöksiä. Sillä ei ole pääsyä järjestelmiin, vaan se hyödyntää ainoastaan Oma Hämeen virallista, hyväksyttyä ja julkista verkkosisältöä.

Karoliina korostaa, että palvelu on suunniteltu tukemaan asiakasta turvallisesti.

– Aimo ei kerää henkilötietoja eikä muista käyttäjiä. Jos tilanne vaatii ihmiskontaktia, Aimo ohjaa ottamaan yhteyttä ammattilaiseen.

Kehitystyössä käyttäjäpalautteilla on suuri merkitys

Aimo ei ole valmis palvelu, vaan jatkuvasti kehittyvä osa Oma Hämeen digipalveluita. Kehitystyössä käyttäjäpalautteella on suuri merkitys.

– Seuraamme aktiivisesti palautetta ja sitä, millaisia kysymyksiä Aimolle esitetään. Usein palautteet kertovat myös siitä, miten verkkosivujen sisältöjä voidaan kehittää entistä selkeämmiksi.

Kehittämistyössä yhdistyvätkin teknologia ja sisällöntuotanto.

– Aimo kehittyy juuri tämän kautta: sisältö tarkentuu, vastaukset selkeytyvät ja ohjaus paranee. Ilman palautetta kehittäminen olisi vaikeaa.

“Oikea tieto oikeaan aikaan voi helpottaa arkea paljon”

Karoliinaa motivoi työssä erityisesti se, että digipalveluilla voidaan aidosti helpottaa ihmisten arkea.

– Jokainen selkeä ohje, löydetty palvelu tai vältetty turha yhteydenotto on pieni mutta merkityksellinen asia.

Häntä kiinnostaa erityisesti myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulma.

– Kun oikea tieto löytyy oikeaan aikaan, se voi tukea ihmisen arkea ja prosessia yllättävän paljon palvelun rinnalla.

Työn vastapainoksi Karoliinan arki täyttyy luonnosta ja eläimistä.

– Minulla on neljä koiraa, joiden kanssa harrastan muun muassa paimennusta. Lisäksi kesälampaat ovat taas tulossa laitumelle, ja kotona on myös muutama matelija. Kulttuuri on tärkeä vastapaino. Käyn keikoilla ja festareilla ja katson mielelläni elokuvia.

Kaikilla pitää olla mahdollisuus asioida itselleen sopivalla tavalla

Karoliina haluaa myös rohkaista niitä, joille digipalvelut tai tekoäly tuntuvat vierailta.

– Tunne on täysin ymmärrettävä. Kaikilla pitää olla mahdollisuus asioida itselleen sopivalla tavalla.

Digipalvelut eivät korvaa muita kanavia, mutta ne voivat tarjota monelle helpon ja matalan kynnyksen tavan hoitaa asioita silloin, kun se tuntuu itselle luontevalta.

Juuri tähän tarpeeseen myös Aimo on rakennettu.

– Aimo on matalan kynnyksen apuri, jolta voi kysyä omilla sanoillaan asioita silloin kun se itselle sopii.

Kokeile Aimoa Oma Hämeen verkkosivujen etusivulla