ARTIKKELI / 12.01.2026

Blogi: Seinistä palveluihin

Kanta-Hämeen hyvinvointialue on viimeisten vuosien aikana ostanut ja vaihtanut useita kiinteistöjä alueen kuntien kanssa. Joulukuussa aluevaltuusto hyväksyi palveluverkon kannalta keskeisten rakennusten kiinteistökaupat. Niitä tehdään Hämeenlinnan, Riihimäen, Jokioisten, Forssan ja Hausjärven kanssa, kun valtioneuvosto on myöntänyt Oma Hämeelle lainanottovaltuuden. Minulta on kysytty, miksi toimimme näin? Avaan taustoja tässä blogissa.

Kanta-Hämeen hyvinvointialue on niin sanottu sirpalealue, jonka toimipisteet ovat sote-uudistuksen alussa olleet pääosin vuokrakohteita. Sote-uudistuksen tullessa voimaan hyvinvointialueen kunnilta vuokraamien tilojen vuokra-aika ja vuokrataso määriteltiin laissa vuokra-asetuksella. Oma Hämeen maksamat vuokrat ovat myös määräytyneet vuokra-asetuksen ja markkinatilanteen mukaan. Tämä on nostanut voimakkaasti hyvinvointialueen toimitilakustannuksia.

Kustannusten laskeminen onkin ollut yksi keskeinen tekijä kiinteistökauppojen valmistelussa. Mikä parasta, kiinteistökauppojen taloudelliset hyödyt ovat näkyneet heti hyvinvointialueen tuloslaskelmassa.  

Toimitilojen omistaminen mahdollistaa Oma Hämeelle tilojen joustavan kehittämisen puhtaasti omasta näkökulmasta. Edessämme ovat sykliset vuosikymmenet, kun väestörakenne muuttuu ennusteiden mukaan suuresti Kanta-Hämeessä seuraavilla vuosikymmenillä. Väestön ikääntyminen tulee nostamaan palveluiden kysyntää 2030-luvulla. Mutta 2040- ja 2050-luvuilla kysyntä tulee todennäköisesti laskemaan.

On myös nähtävissä, että samaan aikaan sote-palveluiden tuottamisen tavat muuttuvat ja teknologia kehittyy, mikä taas edellyttää toimitilojen kehittämistä ja muutosinvestointeja. Omien kiinteistöjen muokkaaminen ja kehittäminen on merkittävästi helpompaa kuin vuokrakohteiden.

Muutos- ja korjauskustannukset on huomioitu

Kiinteistökauppojen yhteydessä on arvioitu myös kiinteistöjen toiminnallista ja teknistä kuntoa sekä käyttöikää. Olemme tietoisia, ettemme ole ostaneet uusia toimitiloja. Kiinteistöjen kunto on myös vaikuttanut kohteiden kauppahintaan.

Tällä hetkellä tarkennamme kiinteistökohtaisia elinkaarisuunnitelmia. Tavoitteena on, että pystymme jatkamaan näiden keskeisten kiinteistöjen elinkaarta ja vaiheistamaan uusien kohteiden rakennusinvestointeja. Investoinneissa on myös huomioitava väestörakenteen muutokset, koska uuden rakennuksen elinkaari on noin 50 vuotta. Suunnittelussa on siis huomioitava, miltä Kanta-Hämeen väestörakenne näyttää vuosina 2050–2070 ja arvioitava tilatarpeita, jotta meillä ei ole tulevaisuudessa mitään kiinteistöpommia käsissämme.

Kaikki toteutetut kiinteistökaupat ovat vähentäneet muita talouden sopeuttamistarpeita. Esimerkiksi Hämeenlinnan kanssa tehdyt kiinteistökaupat paransivat meidän tulostamme yli seitsemän miljoonaa euroa vuodessa, Riihimäen kanssa tehty kiinteistöjärjestely paransi tulosta miljoonan vuodessa, samoin Forssan sairaalasta tehty kauppa. Eli kaikkiaan yhdeksän miljoonaa euroa vuodessa. Kaupoissa on huomioitu myös tulevat muutos- ja korjauskustannukset sekä mahdolliset purkukustannukset.

Joulukuussa päätetyt kiinteistökaupat noudattavat samaa logiikkaa. Ne parantavat hyvinvointialueen tulosta noin miljoona euroa vuodessa. Taas olemme miljoonan lähempänä lakisääteistä velvoitetta alijäämien kattamisesta. Ja mikä hienointa: 10 vuodessa tämä tarkoittaa 10 miljoonan euron säästöä.

Kun mietitte, miksi joku palvelu siirtyy tai työntekijän työpiste muuttuu, niin muistakaa, että jokainen seinistä säästetty euro vähentää muita sopeuttamistarpeita. Se vapauttaa euroja tärkeimpään eli palveluihin.

rahoitus- ja investointijohtaja
Petrus Kukkonen

ARTIKKELI / 27.12.2025

Turvanasi jouluna – joulu rakentuu yhdessäolosta Juteinikodissa

Juteinikoti on 16-paikkainen kehitysvammaisten ympärivuotinen asumisyksikkö Hattulassa, jossa asukkaat ovat iältään 19–84-vuotiaita. Joulun aikaan arki saa Juteinikodissa erityistä lämpöä, ja juhlan suunnitteluun panostetaan hyvissä ajoin yhdessä asukkaiden ja heidän omaistensa kanssa.

Asukkaiden joulunajan toiveet ja suunnitelmat kartoitetaan etukäteen. Osa asukkaista viettää joulua omaistensa luona. Tänä jouluaattona Juteinikodissa joulua viettää seitsemän asukasta. Paikalla on kolme ohjaajaa, kun normaalisti heitä on kuusi.

Joulun odotus näkyy ja tuntuu Juteinikodissa jo joulukuun alusta alkaen. Joulukalentereilla on tärkeä rooli arjen rytmittäjinä: asukkaiden omien kalentereiden lisäksi talossa on yhteinen joulukalenteri. Siinä jokaiselle 24 päivälle on oma pieni samettipussukka, jonka asukkaat avaavat vuorollaan. Pussista löytyy yleensä pieni suklaa, jouluinen koriste sekä kortti, jossa on päivän numero.

Tunnelmaan virittäydytään koristelemalla tiloja. Joulukuusi koristellaan yhdessä heti marras–joulukuun vaihteessa, jotta sen kauneudesta ehditään nauttia mahdollisimman pitkään. Yhteisistä tiloista löytyy kynttelikköjä, tekstiilejä, silkkikukkia ja valoketjuja. Jokainen asukas saa koristella myös oman huoneensa haluamallaan tavalla.

Perinteet rytmittävät joulun odotusta

Itsenäisyyspäivänä Juteinikodissa katsottiin yhdessä Linnan juhlia, joka on monelle yksi joulunalusajan kohokohdista. Joulun odotukseen kuuluvat myös yhteiset askarteluhetket, joissa tehdään esimerkiksi joulukortteja ja -koristeita. Värittäminen on suosittua ympäri vuoden – joulun alla tietenkin jouluisin aihein.

Joulumieli vahvistuu myös musiikin myötä. Yhteisissä laulu- ja musisointihetkissä lauletaan tuttuja joululauluja, kuten Kulkuset, Joulupuu on rakennettu ja Kello löi jo viisi. Lauluja säestetään rytmisoittimin, ja Jouluradio soi taustalla ahkerasti. Joulun tuoksua saadaan pipari- ja torttupajoista. Sekä asukkaat että henkilökunta pukeutuvat mielellään tonttulakkeihin ja muihin jouluisiin asusteisiin.

Joulunalusaikaan osallistutaan mahdollisuuksien mukaan myös kodin ulkopuolisiin tapahtumiin. Läheisessä tapahtumakeskuksessa järjestetty Toivon Joulu -tapahtuma joulupukkeineen oli asukkaille tänä vuonna mieleenpainuvana elämys. Tänä vuonna ilahduttivat myös läheisen päiväkodin ja alakoulun oppilaiden tekemät joulukortit. Lisäksi Juteinikodissa järjestettiin omat pikkujoulut yhteistyössä seurakunnan diakoniatyön kanssa.

Jouluaattoa Juteinikodissa vietetään perinteisesti ja kiireettömässä tunnelmassa. Päivä alkaa joulurauhan julistuksen kuuntelemisella, ja moni seuraa mielellään jouluisia televisio-ohjelmia. Illansuussa nautitaan yhteinen jouluateria, jota seuraa rauhallinen joulun hetki – ja joka vuosi myös joulupukki on löytänyt tiensä Juteinikotiin.

Juteinikodissa joulussa tärkeintä on lämmin tunnelma ja yhdessäolo.

ARTIKKELI / 25.12.2025

Turvanasi jouluna – lasten osastolla on joulun taikaa ja uuden odottelua

Kanta-Hämeen keskussairaalan lasten osastolla joulua vietetään erityisellä lämmöllä ja huolenpidolla. Kaikki toivovat, että lapset saisivat viettää joulunsa terveinä kotona, mutta jos sairaalahoitoa tarvitaan, osastolla ollaan valmiina auttamaan myös pyhinä. Jokainen pieni potilas ja perhe kohdataan joulunakin samalla turvallisuudella ja ammattitaidolla – ja tunnelmaa rakennetaan pienillä, merkityksellisillä eleillä. 

Tänä jouluna ilmassa on myös uuden odottelua 

Tänä vuonna joulun tunnelmaan sekoittuu myös odotusta. Ensi vuonna edessä oleva muutto uuteen Ahveniston sairaalaan alkaa tuntua jo arjessa: katse on samaan aikaan tässä hetkessä ja tulevassa. 

– Valmisteluja on tehty jo etukäteen, ja muutto tuo mukanaan paljon uutta. Silti kaikkein tärkein pysyy: lapsen ja perheen turvallinen hoito ja kohtaaminen – myös jouluna, kertoo osastonhoitaja Mari Kesälä. 

Joulutunnelma syntyy pienistä teoista 

Lasten osastolla joulun henkeä luodaan käytännön arjen keskelle lempeästi: osastolla voi näkyä joulukoristeita ja valoja, ja työntekijöillä saattaa olla tonttulakkeja tuomassa hymyä hetkiin. Ennen joulua lapsille jaetaan joulukalentereita, ja osasto pyrkii siihen, että jouluna jokainen lapsi kokee olevansa huomioitu ja joulupukkikin vierailee ilahduttamassa lapsia ja lapsen mielisiä. 

– Lapset ja nuoret saavat ikään sopivan joulumuistamisen. Se tuo usein hymyn kasvoille, vaikka sairaalaympäristö ei olisikaan se paikka, missä joulua toivoisi viettävänsä, Kesälä sanoo. 

Osaston joulumuistamisia mahdollistavat osaston omat järjestelyt sekä lahjoittajat, jotka haluavat tuoda iloa pienille potilaille ja heidän perheilleen. 

Valmiina jouluna – tiimi työssä lasten parhaaksi 

Joulun pyhinä lasten osastolla työskentelee aina tarpeellinen määrä henkilökuntaa. Päivittäiseen tiimiin kuuluu hoitajia, lääkäri ja laitoshuoltaja, ja tarvittaessa apua saadaan myös muualta sairaalasta. Tavoite on selkeä: varmistaa, että jokainen lapsi saa tarvitsemansa hoidon ja huolenpidon myös jouluna. 

Vaikka osastolla elettävä arki on sairaalan arkea, jouluna tunnelmassa on usein jotakin erityistä. Perheiden kiitollisuus ja lasten pienet ilon hetket koskettavat – ja henkilökunnalle on tärkeää, että lapsi ja perhe voivat tuntea olonsa mahdollisimman turvalliseksi myös pyhien aikana. 

Vinkki perheille: joulun taika on usein yksinkertaista 

Lasten osaston väki muistuttaa, että lasten joulussa tärkeintä ovat usein pienet asiat: lämpö, läsnäolo ja yhdessäolo. 

– Lapset eivät kaipaa täydellisiä juhlia, vaan turvallista oloa, läheisyyttä ja rauhaa. Jos vain mahdollista, hidastakaa ja olkaa läsnä, lasten osaston henkilökunta vinkkaa. 

Jouluna lasten osastolla tehdään parhaamme, jotta pienet potilaat ja heidän perheensä voivat kokea joulun lämpöä myös hoidon keskellä. Toive on silti sama kuin kaikilla: rauhallinen ja iloinen joulu. 

ARTIKKELI / 24.12.2025

Turvanasi jouluna – Joulussa on tänä vuonna uuden odottelua synnytys- ja naistentautien yksikössä

Joulu on monelle rauhoittumisen ja yhdessäolon aikaa, mutta Kanta-Hämeen keskussairaalan synnytys- ja naistentautien yksikössä sekä vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuyksikössä joulupyhät kuluvat tärkeän työn äärellä – perheitä kohdaten, hoitaen ja ohjaten, vuorokauden ympäri. 

Tänä jouluna ilmassa on lisäksi jotain erityistä: uuden odottelua. Ensi vuonna edessä oleva muutto uuteen Ahveniston sairaalaan, eli Assiin alkaa tuntua jo arjessa. Uusia tiloja odotellaan innolla, ja valmisteluja on tehty pitkäjänteisesti pitkin vuotta. 

– Uusi sairaala on jo mielessä monella tavalla. Valmisteluja on tehty etukäteen ja kevään korvalla pääsemme myös esittelemään uutta asiakkaille, kertoo apulaisosastonhoitaja ja kätilö Veera Karhu. 

Joulu näkyy pieninä asioina – työn ydin pysyy samana 

Vaikka tuleva muutto tuo arkeen odotusta ja suunnittelua, jouluna työ jatkuu tällä hetkellä vielä tutuissa tiloissa ja tutulla varmuudella. 

Yksiköissä joulun taika näkyy pieninä asioina: joulukoristeita on ripoteltu esille ja tunnelma on monelle lämmin, vaikka vuorot rytmittävät päivää kuten muulloinkin. 

– Sitä ei aina tiedä, ovatko joulunpäivät rauhallisia vai kiireisiä. Mutta kaikkeen ollaan moniammatillisesti valmiina – niin kuin aina, Veera kuvaa. 

Turva on läsnä myös jouluna 

Synnytys- ja naistentautien yksikössä sekä vastasyntyneiden teho- ja tarkkailussa ammattilaiset ovat joulunakin tavoitettavissa, vastassa ja valmiina auttamaan. 

Jouluna syntyvät vauvat, perheiden suuret tunteet ja joskus yllättävätkin tilanteet muistuttavat siitä, miksi työtä tehdään: jotta jokainen perhe saa hoidon, tuen ja turvan silloinkin, kun muu Suomi viettää joulua. 

Yksikön väki haluaa toivottaa rauhaisaa joulun aikaa kaikille! 

ARTIKKELI / 23.12.2025

Turvanasi jouluna – tonttupolku ja puurojuhla luovat taianomaisia hetkiä ikäihmisille

Monissa Oma Hämeen ikäihmisten asumisyksiköissä joulun valmistelu aloitettiin jo hyvissä ajoin ja joulutunnelmaa on luotu mitä moninaisimmilla tavoilla. 

Riihikodilla päätettiin tänä vuonna luoda joulun tunnelmaa herättelemällä jouluisia muistoja eri aistien kautta. Riihikodin aulaan on rakennettu jouluinen tila ja aisti-/tonttupolku, joka jatkuu aina sisäpihalle asti. Ulkoilemaan pääsee oikeaan kuusimetsään, jota koristavat jouluiset valot, lyhdyt ja tontut. 

Riihikodin aistipolulla joulu kuuluu, tuoksuu, maistuu ja näkyy; on kellon kilinää, piparin makua, havujen, kanelin ja kardemumman tuoksua sekä jouluinen postikorttiseinä. Ne herättävät muistelemaan, millaisia muistoja asukkailla on omista tärkeistä jouluista vuosien varrelta. Joulutunnelma ja tonttupolku on saanut asukkailta ihastuneen vastaanoton. 

– Me menimme joka joulu reellä kirkkoon, eräs asukas tokaisi, kun kuuli kilisevän joulukellon äänen. 

Aulasta löytyy myös jouluinen valokuvanurkkaus, jossa voi käydä ottamassa valokuvia yhdessä läheisten tai hoitajien kanssa – ja moni asukas onkin hyödyntänyt tilaisuutta. Jouluinen aula on rakennettu Riihikodin virikeohjaajan ohjauksella yhdessä asukkaiden ja Villavan yksikön tettiläisten kanssa. 

– Jouluiseen tonttupolkuun saatiin lahjoituksena joulukoristeita, joulukuusia sekä jouluvaloja riihimäkeläisistä sosiaalisen median ryhmistä. Todella moni Riihimäkeläinen halusi olla mukana ilahduttamassa ja rakentamassa joulun tunnelmaa Riihikodin ikäihmisille. He kokivat auttamisen tuovan joulumieltä itselleenkin, lähijohtaja Tiia Santala kiittelee. 

Lammin puurojuhlalla on vuosien perinteet 

Lammilla Pellavakodin ja Sinipellavan puurojuhlalla on pitkät perinteet - eikä tänäkään vuonna siitä ole tingitty. Jo ennen joulua vietettävät puurojuhlat ovat pidettyjä ja odotettuja tapahtumia sekä asukkaille että heidän omaisilleen. Juhlatila koristellaan jouluiseen tunnelmaan yhdessä asukkaiden kanssa ja puurojuhlassa tarjoillaan perinteistä riisipuuroa, rusinasoppaa sekä glögiä ja pipareita. Ohjelmassa on joululauluja, yhteislaulua ja jouluinen tietovisailu. 

Puurojuhlalla on vuosien perinteet; se oli jo aikaisemmalla vanhainkodilla tärkeä kokoontumisjuhla, jossa saatiin olla yhdessä ja jota arvostettiin paljon. Juhlavieraita oli joka joulu ihastuttamassa joulutunnelman lisäksi joulukuusi, joka koristeltiin yhdessä asukkaiden kanssa.  

Puurojuhlan jälkeen asumisyksiköissä laskeudutaan joulun viettoon. Jouluaatto Sinipellavassa ja Pellavakodilla sujuu rauhallisissa merkeissä joulun tunnelmasta ja yhdessäolosta nauttien.  

Joulutunnelmaa luo Porkkalan kartanolta lahjoituksina saadut joulukukat, sekä lukuisat joulukoristeet ja kyntteliköt. Ruokasalissa soi aattopäivän ajan klassiset joululaulut ja puolen päivän aikaan asukkaat kuuntelevat perinteisen joulurauhanjulistuksen, nauttivat maukkaan jouluaterian laatikoineen ja kinkkuineen kiireettömästi. Lammin seurakunta käy joka joulu tervehtimässä asukkaita jouluhartauden merkeissä ja toivottamassa kaikille hyvää joulua. 

– Päiväkahvin aikaan asukkaille on tarjolla herkullisia joulutorttuja ja pipareita, ja joulupukkikin vierailee lahjojen kera. Päivällisellä herkuttelemme yhdessä joulupuurolla ja rusinasopalla. Joulupyhien aikaa rauhoitetaan yhdessä ololle ja vietetään aikaa läheisten kanssa, sanoo ohjaaja Virpi Peippola. 

Joulun vieraina Panzo-poni ja joulupukki

Hattulassa Willa Katinalassa jouluun laskeudutaan koristelemalla yksikkö jouluvaloilla ja koristelamalla joulukuusi. Asukkaat pääsevät laulamaan joululauluja ja leipomaan jouluherkkuja.  

Joulun perinteisiin kuuluu vuosittain ensimmäisen adventin Hattulan seurakunnan jouluhartaus sekä Lions Clubin vuosittain lahjoittamat herkulliset täytekakut. 

– Pikkujouluja vietetään kaikissa ryhmäkodeissa, joissa perinteisesti kuullaan Hattulan Pyhän Ristin kuoron esitykset, joulupukki vierailee ja tänä vuonna meillä oli myös meillä usein vieraileva Panzo-poni mukana. Omaiset ja läheiset ovat lämpimästi tervetulleita tilaisuuksiin, kertoo lähijohtaja Päivi Luopajärvi. 

Oma Hämeen asumisyksiköt toivottavat kaikille lämmintä joulua! 

ARTIKKELI / 19.12.2025

Blogi: Joulu eron jälkeen

Joulu on monelle vuoden kohokohta, johon liittyy paljon odotuksia yhdessäolosta, rentoutumisesta ja levosta. Ensimmäinen joulu eron jälkeen voi tuntua kaikelta muulta kuin juhlalta. Miten kestän yksinolon ilman lapsia? Miltä joulu tuntuu ilman puolisoa ja lapsia? Miten voisin viettää joulua myös lasten kanssa?  

Ensimmäinen joulu eron jälkeen voi olla vaikein. Ikäviä tunteita, kuten ahdistusta, surua ja ikävää, voi kuitenkin herätä vielä vuosia eron jälkeenkin. On tärkeää hyväksyä, että nämä tunteet kuuluvat asiaan. Älä pakota itseäsi iloon, jos tarvitset aikaa toipua parisuhteen päättymisestä ja sopeutumisesta uudenlaiseen joulun aikaan.  

Eroon liittyy menetys, joka juhla-aikana monesti korostuu. Vanhat tavat viettää perhejoulua muuttuvat. Tilalle olisi luotava uudenlaisia joulun viettämisen tapoja, niin yhdessä lasten kanssa kuin erillään lapsista. Ensimmäinen joulu eron jälkeen voi tuntua vaikealta, mutta se ei onneksi määritä kaikkia tulevia jouluja ja vuodenvaihteita. 

Älä jää yksin

Jos vietät joulua ilman lapsia, voit luoda uusia perinteitä ja viettää joulunpyhiä oman aikataulun mukaisesti. Millainen joulu tuntuu sinusta joululta, tuo lepoa ja yhteyttä toisiin ihmisiin sen mukaan, mitä tarvitset? Joulupöytään voi valita juuri ne itselle parhaiten maistuvat ruuat. Ota yhteyttä ystäviin ja läheisiin. Ota kyläilykutsut vastaan.  

Joulua voi viettää myös erilaisin vaihtoehdoin: metsäretkeily, leffamaraton, lautapeli-ilta ystävien kanssa, ruokamaistelut, hotelliyöpyminen, risteily tai reissu uudelle paikkakunnalle. Valitse mielimusiikkia kuunneltavaksi, lukemista, kirjoita kirje läheiselle, tai puuhastele muuta, mistä itse pidät ja nautit. Joulussa oleellista ei ole se, miltä se muiden silmissä näyttää,. Olennaista on se, että se tuntuu sinulle itsellesi sopivalta ja tuo itselle hyvää mieltä ja lepoa. 

Lapsilla joulun viettäminen vanhempien eron jälkeen voi herättää ristiriitaisiakin tunteita. Iloa ja kaipausta rinnakkain. Lapset voivat olla iloisia mahdollisesta kahdesta joulusta, jos joulu valmistellaan molempien vanhempien luo koristeineen, lahjoineen ja ruokineen. Samalla läsnä voivat olla muistot ja kokemukset aiemmista yhtenä perheenä vietetyistä jouluista, ikävä toista vanhempaa kohtaan ja kaipaus aikaan, jolloin vielä oltiin ja elettiin yhdessä. Lapselle on yleensä tärkeää nähdä vanhemmat mukana päiväkodin tai koulun järjestämissä joulun ajan tapahtumissa ja juhlissa. 

Lapsille turvallinen joulu

Parhaimmat lahjan vanhemmat antavat lapsilleen, kun he pyrkivät mahdollistamaan toisen vanhemman luona vietettävää aikaa jouluna tai joulun aikaan tai yhteyden muulla tavoin lapselle. Tämä vaatii vanhemmilta tahtoa tehdä kompromisseja – sen muistamista, ettei lapsi lähtökohtaisesti eroa vanhemmistaan, vaan ero on aikuisten välinen asia. Jos mahdollista, voiko joulupäivän joulupöydän ääressä tai aaton joulupukin vierailussa olla läsnä vanhemmat yhdessä? Voiko aaton ilonhetkiä videoida tai välittää videopuheluna toisaalla asuvalle vanhemmalle?

Lapselle turvallisuutta lisätään sovinnollisuuteen pyrkivällä joulun viettämisellä. Turvallinen joulu lapselle tarkoittaa rauhallista ilmapiiriä ilman riitoja. Tunnetta, että joulu on edelleen juhla, ei taistelukenttä. Kun ilmapiiri on turvallinen, joulu voi olla edelleen ilon aikaa, vaikka sitä vietetäänkin eri lailla kuin aiemmin. 

Muista nämä:

1) Joulun ajankohta 

Jos lapset viettävät osan joulusta toisessa kodissa, muista, ettei joulu ole vain yksi päivä. Voitte juhlia ja viettää joulua myös etukäteen tai jälkikäteen. Tärkeintä on yhdessäolo. 

2) Huolehdi itsestäsi 

Joulu voi korostaa yksinäisyyttä. Sovi tapaamisia ystävien kanssa, lähde joulukonserttiin tai vietä aikaa luonnossa. Jos olo on raskas, puhu läheiselle tai ammattilaiselle.  

3) Suunnittele ja sovi yhdessä 

Jos mahdollista, sovi toisen vanhemman kanssa, miten joulun aikaa lasten kanssa olisi hyvä viettää. Onko mahdollista jakaa joulun ja uuden vuoden pyhät vuosittain tai löytää uusia yhteisiäkin tapoja viettää joulun lasten kanssa? 

4) Luo turvaa lapselle 

Kerro lapselle, miten joulua tänä vuonna vietetään ja missä ja kenen kanssa hän joulun aikaa viettää. Anna lapselle mahdollisuus olla yhteydessä toiseen vanhempaan, isovanhempiin ja muihin hänelle tärkeisiin ihmisiin. 

Tukea on saatavilla myös joulun aikaan  

Apua eroon -chatistä ja Apua väkivaltaan -chatistä arkipäivisin (paitsi 24.–26.12. 2025 ja 1.1. ja 6.1.2026).

Mieli ry:n Kriisipuhelin 09-2525 011 päivystää 24/7 myös juhla-aikoina. 

Nollalinja 080005005 päivystää 24/ 7 myös juhla-aikoina. Puhelin on tarkoitettu lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeville. 

Oma Hämeen lapsiperheiden palveluohjaus- ja neuvonta arkipäivisin 

Päivi Hietanen 
Ensi- ja turvakotien liitto 
Ero lapsiperheessä työn asiantuntija 

Minna Ritakorpi 
elintapaohjauksen asiantuntija
Oma Häme 

ARTIKKELI / 19.12.2025

Blogi: Pehmeä budjetti, kovat seuraukset?

Aloitin tänä syksynä väitöskirjaopinnot Tampereen yliopistossa. Aiheenani on hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmän ohjaus- ja kannustinvaikutukset. Ensimmäisessä artikkelitutkimuksessani osalta olen perehtynyt erityisesti János Kornain pehmeän budjettirajoitteen teoriaan, joka näyttää toteutuvan vaiheittain myös Suomessa.

Kornai on edesmennyt unkarilainen ekonomisti, joka kehitti taloustieteen käsitteensä kuvaamaan tilannetta, jossa organisaation (kuten hyvinvointialueen) menot ja tulot eivät ole tiukasti sidoksissa toisiinsa, koska ylimääräinen rahoitus (esimerkiksi valtiolta) pehmentää budjettia johtaen alijäämiin tai ylikulutukseen.

Hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmä Suomessa on pyritty rakentamaan muodollisesti ”kovaksi”. Alueilla ei ole verotusoikeutta ja rahoitus on yleiskatteellista. Lisäksi alijäämiin liittyy tasapainotusvelvoite sekä mahdollisuus valtion hallinnollisiin toimenpiteisiin, kuten arviointimenettelyihin. Olemme juuri nyt Suomessa vedenjakajalla: onko budjettiohjaus aidosti kova vai toteutuuko Kornain pehmeän budjetoinnin teoria? Oli mielenkiintoista huomata, että Marina Erholan työryhmän raportissakin viitattiin pehmeään budjetointiin.

Kyseisen teorian viitekehyksessä eri tutkijat ovat ottaneet kantaa myös lisärahoitusmekanismeihin. Niissä korostetaan, että lisärahoituksen on oltava kertaluonteista ja ehdollista, jotta pehmeän budjetoinnin teoria ei toteudu. Mikäli lisärahoituksesta muodostuisi toistuva käytäntö, syntyy odotus tulevistakin ”pelastuksista”, ja budjettikurista tulisi varsin pehmeä käsite.

Mielestäni lisärahoitus voisi olla toimiva osaa järjestelmää, mutta ensin meidän pitäisi löytää pehmeän ja kovan budjettirajoitteen rajat. Lisärahoituksesta on nykytilanteessa muodostunut enemmän juridinen prosessi kuin palveluiden turvaamisen prosessi. 

Lisäaika ei tee autuaaksi

Nyt paljon tapetilla ollut lisäaika, jota myönnetään hyvinvointialueille alijäämien kattamiseen, on samantyyppinen elementti kuin lisärahoitus rahoitusjärjestelmässä. Ajattelen, että lisäaika on tarpeellinen väline juuri tässä hetkessä, mutta kertaluonteisena. Nykyisen lainsäädännön mukaan hyvinvointialueiden on katettava vuosina 2023 ja 2024 syntyneet alijäämät vuoden 2026 loppuun mennessä. Nyt hallitus on antamassa noin kymmenelle hyvinvointialueelle lisäaikaa saada taloutensa kuntoon vuoteen 2027 tai 2028 mennessä. Lisäaikaa on haettava erikseen ja sen myöntämisestä päätetään erikseen.

Näen, että lisäajan myöntämisen on oltava selkeästi rajattu ja perusteltu, jotta yhdenvertaisuus alueiden välillä voidaan todentaa. Itseäni hieman pohdituttaa, mitä lakiesitykseen kirjattu harkinta tarkoittaa. Harkinta on sinänsä hyvä asia, mutta harkintavalta voi kääntyä mielivallaksi, jos harkinnan periaatteet eivät ole selkeitä ja ennalta määriteltyjä. On kuitenkin todettava, että lisäaika ei tee autuaaksi, kun tarkastelee rahoitusuran kehitystä eri alueilla.

Kornain teorian mukaan pehmeän budjettirajoitteen riskiä voidaan pienentää vahvistamalla monivuotista talouskehitystä ja ottamalla käyttöön sääntöpohjaisia shokkikomponentteja. Elementtejä, joissa valtio kantaa vain tarkasti määritellyt suurshokit. Riskiä voidaan pienentää myös varmistamalla, että palveluntuottajien korvausmalleissa ylitysvastuu on määritelty selkeästi ja ennakolta. Rahoituksen jälkikäteistarkistusta voi pitää sääntöpohjaisena shokkikomponenttina, joka korjaa yllättäviä kustannusshokkeja. Se kuitenkin tulee ”liian myöhään”, kun 2023 alijäämät huomioidaan vuoden 2025 rahoituksessa.

Kovuus lisäisi selkeyttä 

Kun hyvinvointialueisen nykyistä rahoitustilannetta arvioidaan Kornain teoriaa vasten, niin voidaan todeta, että tehdyt ratkaisut ovat lisänneet pehmeän budjettirajoitteen riskejä. Erityisesti rahoitusuran ennustavuutta ei ole vahvistettu, vaan pikemminkin heikennetty.

Olisi kriittisen tärkeää, että tietäisimme, mitä rahoitusuraa vasten teemme ratkaisuesityksiä hyvinvointialueen päättäjille. Rahoitusjärjestelmään tehdyt muutokset ovat vieneet kehitystä väärään suuntaan. Tämän syksyn aikana esitetyt muutokset vain lisäävät epävarmuutta ja heikentävät todennäköisesti ennustettavuutta entisestään.

Henkilökohtaisesti kannatan kovia budjettirajoitteita, koska silloin pelisäännöt ovat selkeämmät ja alueiden yhdenvertaisuus voi toteutua paremmin. Tämä kuitenkin vaatii sen, että rahoitusjärjestelmän ennustettavuutta parannetaan merkittävästi.

rahoitus- ja investointijohtaja
Petrus Kukkonen
 

ARTIKKELI / 10.12.2025

Assin blogi: Assi – enemmän kuin sairaala

Assi ei ole vain uusi sairaala. Se on matka, joka alkoi vuosia sitten – asiakkaiden, ammattilaisten ja asiantuntijoiden toiveista, tarpeista ja näkemyksistä. Suunnittelupöydille kerättiin kokemuksia arjesta: siitä, mikä toimii, mikä ei, mitä tarvitaan ja mitä toivotaan. Syntyi yhteinen suunta – ei pelkästään tiloista, vaan tavoista kohdata, hoitaa ja olla ihmisen tukena, aidosti ja arvokkaasti.

Olen saanut kulkea tätä matkaa viestinnän ytimessä vuodesta 2020 alkaen – siveltimenä, joka on piirtänyt näkyväksi sitä, mitä yhdessä on tehty. Olen seurannut, miten ideat muuttuvat suunnitelmiksi, suunnitelmat päätöksiksi ja päätökset lopulta konkreettisiksi rakenteiksi, käytännöiksi ja kohtaamisiksi. Työ on ollut kaikkea sitä, mitä muutosviestintä parhaimmillaan on: kuuntelemista, ennakointia, mittaamista, jatkuvaa oppimista ja dialogia palveluiden, henkilöstön ja asiakkaiden välillä. On ollut etuoikeus rakentaa viestintää, joka tukee hanketta – ja ennen kaikkea ihmisiä sen takana.
Assin rakentaminen on ollut kuin sillan rakentamista kahden maailman välille. Toisella puolella on nykyisyys – kaikki hyvä, toimiva ja inhimillinen. Toisella puolella on tulevaisuus – mahdollisuudet, teknologia ja yhteiset uudet ratkaisut. Sillan perustukset on valettu yhteistyöstä. Jokainen tukipilari on rakentunut dialogista, ymmärryksestä ja pitkäjänteisestä työstä.

Tämän sillan ovat rakentaneet ihmiset – osaajat, joiden ammattitaito ja sitoutuminen ovat kannatelleet hanketta vuosien ajan. He ovat purkaneet siiloja, kuunnelleet huolia, ratkoneet solmuja ja rakentaneet uutta yhdessä – kerros kerrokselta, kohtaaminen kohtaamiselta. Olen saanut seurata heidän työtään aivan perustuksista lähtien: valamisesta ja paaluttamisesta aina siihen hienovaraiseen osaamiseen, jolla suuri hanke muuttuu toimivaksi kokonaisuudeksi.

Yksi suurimmista ilonaiheista on se, että ammattilaisemme saavat nyt uudet, modernit ja toimivat tilat työnsä tueksi. Tiloissa, joissa jokainen yksityiskohta on suunniteltu arkea helpottamaan – ja siksi myös asiakkaalle, potilaalle, omaiselle ja kävijälle Assi tuo jotain uutta ja kaivattua. Selkeyttä, rauhaa, esteettömyyttä, selkeitä kulkureittejä ja viihtyisiä odotustiloja. Kun ammattilainen voi hyvin, potilas voi paremmin. Kun tila tukee hoitoa, hoito vaikuttaa enemmän.

Assi on kohta valmis – ainakin rakentamisen osalta. Todellinen työ alkaa pian: uusien tilojen kalustus ja testaus, toimintatapojen siirtäminen arkeen, uuden opettelu ja opitun soveltaminen. Yhteinen polku jatkuu – nyt vain käytännössä.

Ja kun tämä polku jatkuu kohti seuraavia askeleita, ympärillä on jo joulukuun pehmeä valo. Assissa joulun tunnelmaa on aina rakennettu yhdessä – lämpimin teoin, pienillä yllätyksillä ja omalla joulutiimillämme, joka on vuosittain tuonut toimistolle hivenen taikaa. Tänä vuonna joulun toi Ota lapsi mukaan töihin -päivä: pienet kädet ripustivat koristeita ja sytyttivät valoja. Se muistutti meitä siitä, miksi tätä kaikkea rakennetaan – tulevaisuutta varten.

Assi on enemmän kuin sairaala. Se on lupaus. Ja tänä jouluna se tuntuu erityisen kirkkaalta.
Rauhaisaa joulunaikaa kaikille!

Kirjoittajana Oma Hämeen viestintäpäällikkö Elina Savolainen.
Elina on Oma Hämeen viestintäpäällikkö ja muutosviestinnän asiantuntija. Hän on vastannut Assi-hankkeen viestinnästä vuodesta 2020 alkaen ja erikoistunut kriisi- ja häiriötilanneviestintään, strategiseen ennakointiin sekä inhimilliseen johtamisviestintään. Työyhteisössä Elinaa kutsutaan viestintäkeijukaiseksi – yhdistelmä raudanlujaa ammattitaitoa, hyvää tahtoa ja ihmisläheistä otetta.

ARTIKKELI / 05.12.2025

Blogi: Arjen peruspilarit rakoilevat edelleen – onneksi edistysaskeleitakin on nähtävillä Kanta-Hämeessä

Uudet kouluterveyskyselyn tulokset julkaistiin tänä syksynä ja ne paljastavat sekä myönteisiä kehityskulkuja että huolestuttavia merkkejä lasten ja nuorten hyvinvoinnissa Kanta-Hämeessä. Alueen oppilaiden kokemukset terveydestä, arjen kuormituksesta ja kouluyhteisön ilmapiiristä vaihtelevat. Uudet luvut tarjoavat tärkeää tietoa siitä, mihin suuntaan tulisi huomio seuraavaksi suunnata, kun edistetään lasten ja nuorten hyvinvointia. 

Vuonna 2025 kouluterveyskysely kattoi perusopetuksessa 89 % kaikista 4. ja 5. luokkien oppilaista, 76 % 8. ja 9. luokkien oppilaista ja lukiolaisista 73 % Kanta-Hämeessä. Ammatillisessa oppilaitoksessa vastaajaosuus on pienempi, vain 38 %. Tämä tulee huomioida tuloksia tulkittaessa. 

Kokemus tuen määrästä kasvussa, mutta ahdistus ei hellitä 

Lasten ja nuorten heikkenevään mielen hyvinvointiin on vuosien saatossa havahduttu ja panostettu, mutta edelleen pitkäjänteistä työtä tarvitaan, sillä moni nuorten mielen hyvinvointia kuvaavan indikaattorin tulos on pysynyt ennallaan. Kanta-Hämeessä tytöillä on ahdistuneisuutta edelleen suhteessa enemmän kuin pojilla. Noin kolmanneksella yläkoulu-, lukio- ja ammattikouluikäisistä tytöistä on kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta. Osittain varmasti tästä syystä tytöistä yli puolet on ollut huolissaan mielialastaan kuluneen 12 kuukauden aikana, eikä muutosta ole kahden vuoden aikana ilmennyt. Korkeaa positiivista mielenterveyttä kokee 8–10 % tytöistä.  

Positiivinen muutos on tapahtunut siinä, että yhä useampi yläkoulu-, lukio- ja ammattikouluikäinen nuori on saanut tukea vanhemmiltaan mielialaan liittyviin huoliin: 8.–9.-luokkalaisilla muutos on suurin, osuus on kasvanut 78 %:sta 86 %:iin. Yhä useampi saa myös tukea opettajilta ja ystäviltä.  

Uni maistuu, mutta koululounas ei 

Riittävä ja laadukas uni on arjessa jaksamisen perusta. Riittävä unenmäärä on monelle 7–9 tuntia yössä, minkä vuoksi kouluterveyskyselyssä selvitetään vähintään 8 tuntia nukkuvien määrää. Kanta-Hämeen lasten ja nuorten unitottumukset eivät poikkea muusta maasta, ja yli puolet nukkuu vähintään 8 tuntia (8.–9. lk. 62 %, lukio 61 %, ammattioppilaitos 50 %). 4.–5.-luokkalaisista 86 % kokee nukkuvansa tarpeeksi. Kaikissa ikäryhmissä nukahtamisvaikeuksista kärsivien ja kesken yöunien heräävien osuudet ovat myös laskusuunnassa.  

Viime vuosina on paljon puhuttu lasten ja nuorten vähäisestä liikkumisesta eikä suurta muutosta liikkumista mittaavissa indikaattoreissa ole tullut. Neljännes (25 %) 8.–9.-luokkalaisista ja lukiolaisista harrastaa vapaa-ajallaan hengästyttävää liikuntaa korkeintaan tunnin viikossa. Ammatillisessa oppilaitoksessa vastaava osuus on 40 %. Muutos siinä, kuinka moni harrastaa vapaa-ajallaan itsenäisesti minkälaista tahansa liikuntaa, vaihtelee ikäryhmäkohtaisesti: Lukiolaisten (79 %) ja ammattikoululaisten (67 %) vapaa-ajalla liikkuvien määrä on kasvussa, kun taas yläkoululaisten osuus on selkeästi laskenut (74 %:sta 70 %:iin.) Onneksi kuitenkin joitakin positiivisia valonpilkahduksia on nähtävillä: 8.–9.-luokkalaisista vähintään tunnin päivässä liikkuvien osuus on noussut.  

Yhä harvemman lapsen ja nuoren päivään kuuluu koululounas: Yläkouluikäisistä 51 % ja lukioikäisistä 63 % syö koululounaan. Molemmissa ikäryhmissä osuus on merkittävästi laskenut ja on pienempi verrattuna koko Suomeen. Onneksi ammattikoululaiset tekevät tässä poikkeuksen: 59 % syö päivittäin koululounaan, kun vuonna 2023 vastaava luku oli 51 %. Muutoksia päivän tärkeimmän aterian eli aamupalan syömistottumuksissa ei ole nähtävillä: 4.–5.-luokkalaisista kolmannes syö aamupalan, yläkoulu- ja lukioikäisistä yli puolet. Päivän ravitsevia aterioita saatetaan korvata energiajuomilla: niitä päivittäin juovien osuus on kasvussa.  

Raittiiden nuorten määrä lisääntynyt, nikotiinipussien käyttö nousussa  

Nuorten tupakointi ja alkoholinkäyttö on vähentynyt. Kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista nuorista raittiita on 65 prosenttia pojista ja 68 prosenttia tytöistä. Ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista noin 36 % on raittiita. Nuorten osuus, jotka ovat tosi humalassa kuukausittain, on vähentynyt vuoden 2023 kouluterveyskyselyn tuloksista. Nikotiinipussien käyttö on nuorilla yleistynyt selvästi verrattuna edelliseen, vuoden 2023 tehtyyn kouluterveyskyselyyn. 20 % ammattiin opiskelevista nuorista käyttää päivittäin nikotiinipusseja. Käyttö on yleistynyt myös yläkouluissa ja lukioissa. Poikien rahapelaaminen on lisääntynyt, yli 10 prosenttia alaikäisistä pojista pelaa viikoittain rahapelejä. 

Nuorten netin käyttö 

Ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista 26 % on yrittänyt usein viettää vähemmän aikaa netissä, mutta ei ole onnistunut. Lukiossa vastaava määrä on 34 % ja 8.–9.-luokkalaista 31 %. Kaikilla kouluasteilla 9–10 % koululaisista ja opiskelijoista kokee netin käyttönsä liiallisena.  

Kanta-Hämeessä lapsilla ja nuorilla on kaiken kaikkiaan hyvinvoinnissa kaksijakoista kehitystä. Erityisesti mielenterveyden haasteet, vähäinen koululounaan syöminen ja lisääntynyt nikotiinipussien käyttö ovat huolenaiheina. Alueella on kuitenkin useita positiivisia kehityssuuntia – usean indikaattorin osalta Kanta-Hämeessä tilanne on edistynyt paremmin kuin muualla Suomessa (Kuva). Yhteistyötä tilanteen muuttamiseksi tarvitaan – toimenpiteitä tulee tehdä laaja-alaisesti kouluissa ja oppilaitoksissa, kodeissa, harrastuksissa, eri palveluissa. Aivan kaikkialla, niin alueellisesti kuin kansallisestikin.  

Anna Kenni, Ehkäisevän päihdetyön asiantuntija 

Minna Ritakorpi, Elintapaohjauksen asiantuntija 

ARTIKKELI / 04.12.2025

Lähihoitaja Riitta Kaleva jatkaa töitä, vaikka mahdollisuus olisi jo eläkkeelle: “Nämä ihmiset ovat minulle liian tärkeitä”

Riitta Kaleva parkkeeraa tottuneesti polkupyöränsä Voutilakeskuksen pihalle Hämeenlinnassa. Tuttu työmatka on taittunut pyörän selässä kesät talvet jo lähes 17 vuoden ajan. 

Riitta työskentelee kahdessa vuorossa ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikössä, jossa hän toimii iäkkäiden apuna kaikissa arjen hetkissä. Erityisesti kuntouttava hoitotyö on ollut aina lähellä hänen sydäntään.

– Ikäihmiset ovat olleet minun kutsumukseni aina. Saan niin paljon toisten auttamisesta. Iäkkäät osaavat olla kiitollisia pienestä - sitä samaa he ovat opettaneet minullekin. Ja heillä on loistava huumorintaju. Ei aina edes muista tekevänsä töitä, kun saa nauraa päivien aikana niin paljon, Riitta naurahtaa. 

66-vuotiaalla Riitalla olisi ollut mahdollisuus jäädä jo pariin kertaan eläkkeelle: keväällä 2024 ja aiemmin tapaturmaeläkkeelle vuonna 2017. Hän on kuitenkin kaikkien yllätykseksi halunnut jatkaa töiden tekemistä.  

– Tämä ei ole minulle pelkkä työ. Tämä on osa elämää. Nämä ihmiset ovat minulle niin tärkeitä, etten osaa edes ajatella jääväni pois, Riitta hymyilee. 

Tapaturma ei estänyt töiden jatkamista 

Riitta on tehnyt hoitotyötä koko aikuisikänsä. Hän valmistui lähihoitajaksi 1990-luvun lopulla aikuisopiskelijana, mutta hoitoalalla hän oli jo aiemmin, muun muassa hoitoapulaisena Forssan aluesairaalassa. Hämeenlinnaan hän tuli Jokioisilta vuonna 2008. Sittemmin Voutilakeskus ja työpaikka on siirtynyt hyvinvointialueelle. 

– Forssassa jo opin, miten tärkeää on, että ihminen saa tehdä itse. Siitä jäi pysyvä kiinnostus kuntouttavaan hoitotyöhön, hän kertoo. 

Vuonna 2017 sattui ikävä työtapaturma. Hoitovälinevaraston lattialle oli jäänyt ainetta, johon hän liukastui pahasti. Seurauksena oli kaksi leikkausta: toinen olkapäähän ja toinen ranteeseen. Edessä oli pitkä kuntoutus. 

– Olin sairaslomalla lähes vuoden. Mutta minulle annettiin mahdollisuus kuntoutua työn kautta. Aloitin kevyillä työtehtävillä ja pikkuhiljaa palasin entiseen rytmiin. Olisin voinut jäädä tapaturmaeläkkeelle, mutta en suostunut. Sain lopulta vakuutusyhtiöltä luvan tehdä 60-prosenttista työaikaa, ja se sopii minulle edelleen täydellisesti. Kolme työpäivää viikossa pitää mielen virkeänä. 

Tapaturma opetti myös uutta näkökulmaa.  

– Se opetti kiitollisuutta siitä, että saa tehdä tätä työtä ja olla mukana arjessa. 

“Elämä ei ole suorittamista, vaan olemista” 

Nykyään hänen työnsä ytimessä on läsnäolo. 

– En tykkää sanasta kiire. Kun keskityn yhteen ihmiseen ja hetkeen, kaikki sujuu rauhallisemmin. Siitä oppii, että elämä ei ole suorittamista, vaan olemista. Kun joku sanoo “istu hetki” tai pyytää seuraa, yritän aina olla läsnä. Joskus se on minuutti, joskus kymmenen. Mutta se hetki on sille ihmiselle tärkeä. 

Läsnäolon ajatus on auennut hänelle Tommy Hellstenin kirjojen kautta. 

– Siinä oli yksinkertainen oivallus: kun isoäiti kuori perunoita, hän vain keskittyi perunoiden kuorimiseen. Ei miettinyt seuraavaa asiaa. Kun sen ymmärsi, muuttui moni asia, Riitta kertoo. 

Hoitotyössä ratkaisut löytyvätkin joskus pienistä oivalluksista. Riitta muistaa hyvin erään muistisairaan asukkaan, jonka oli hyvin vaikeaa rauhoittua. 

– Hänelle iltarukous oli ollut aina tosi tärkeä asia. Hän ei enää muistanut sanoja, mutta minä tiesin sen rukouksen. Laitettiin kädet ristiin ja luin sen hänen puolestaan. Hän rauhoittui heti. Siinä se läsnäolo taas oli. 

“Ikäihmisissä on elämänviisautta ja huumoria” 

Pitkän uran aikana Riitta on oppinut, että hoitotyössä ongelmat ratkotaan yhdessä. 

– Sanon aina, että ei ole ongelmia, on ratkaisuja. Se auttaa suhtautumaan kaikkeen rakentavasti. Työtä voi tehdä myös luovasti: olen itse löytänyt spontaaniuden iän myötä ja saatan laulaa asukkaille, vaikka ennen ajattelin, etten osaa laulaa yhtään.  

Voutilakeskuksesta Riitta kiittelee yhteisöllisyyttä. Myös yhteistyö kotisairaalan liikkuvan yksikön Gerbiilin kanssa on tuonut paljon ja turvaa, kun asukasta ei tarvitse välttämättä lähteä viemään sairaalaan, vaan apu tulee paikan päälle.  

– Gerbiili tulee aina tarvittaessa. Meillä on myös ihana työporukka. Täällä sanotaan joka päivä toiselle “kiitos työpäivästä”. Se on pieni, mutta tärkeä asia. 

Työn ulkopuolella Riitta nauttii hiljaisuudesta, lukemisesta ja käsitöistä. Myös pyöräily pitää kehon ja mielen virkeänä.  

– Se on liikuntaa, mutta myös omaa aikaa – saa ajatukset järjestykseen ennen työpäivää ja sen jälkeen. 

Eläkkeelle jäämistä Riitta ei aio edes suunnitella. Kun työterveyslääkäri kysyi viimeksi asiaa, Riitta vastasi, ettei aio jäädä koskaan eläkkeelle. Jos joskus fyysinen työ käy liian raskaaksi, Riitta on jo miettinyt vaihtoehdon. 

– Voin tehdä vapaaehtoistyötä. Ihmisten parissa haluan olla joka tapauksessa. 

– Tämä työ antaa niin paljon, ettei siitä halua päästää irti. Menen töihin joka kerta ilolla – ja lähden hyvillä mielin kotiin. Ikäihmisiltä saa niin paljon elämänviisautta, huumoria ja kiitollisuutta, hän toteaa.

ARTIKKELI / 28.11.2025

KokoOma-hanke rakentaa lastensuojelun osallisuutta uudella tavalla Kanta-Hämeessä – mukana vahvasti myös kokemusasiantuntija

Minna Väinölä, Jaana Litokorpi ja Tuukka Pajuniemi työskentelevät KokoOma-hankkeessa. Hankkeella tuli tänä syksynä ensimmäinen vuosi täyteen.  

Kanta-Hämeen hyvinvointialueella kehitetään uudenlaista toimintakulttuuria lastensuojeluun. Tavoitteena on juurruttaa arkeen käytäntöjä, joissa lastensuojelun ammattilaiset ja asiakkaat voivat oppia toisiltaan.

Syksyllä 2024 alkaneen KokoOma-hankkeen (Kokemus innovaatioiksi ja oppimiseksi Kanta-Hämeen lastensuojelussa -hanke) tavoitteena on tarjota lastensuojelun asiakkaille ja ammattilaisille monipuolista vertaisoppimistoimintaa ja luoda niistä pysyviä käytäntöjä sekä ammattilaisten että asiakkaiden tueksi. Hankkeen tarkoituksena on luoda toimintatapoja, jotka tukevat perhettä ja vanhemmuutta lastensuojelun eri vaiheissa, jotta perheen vuorovaikutussuhteet vahvistuvat.

Hankkeen tavoitteena on myös kehittää kokemusasiantuntijuutta uudella tavalla. Oma Hämeessä ei koskaan ole aikaisemmin työskennellyt kokemustaustaista työntekijää. Nyt hankkeen tiimiin kuuluu Jaana Litokorpi, joka tuo hankkeeseen lastensuojelun palveluiden läpikäyneen vanhemman näkökulman – ja on siten apuna muille vastaavassa tilanteessa oleville.

– Kokemustaustainen työntekijä ymmärtää, miltä lastensuojelun asiakkuus tuntuu. Jokaisella on omanlainen polkunsa, ja siihen voi liittyä monenlaista taakkaa ja häpeän tunnetta. Kokemusasiantuntija voi tuoda toivoa ja uskoa muutoksen mahdollisuuteen – ja auttaa purkamaan häpeän kulttuuria, Litokorpi kertoo.

Hankkeessa mietitäänkin mahdollisuuksia kokemusasiantuntijoiden tuen mahdollistamiseen myös tulevaisuudessa.

– Tavoitteena on, että lastensuojelun eri vaiheissa olisi kokemusasiantuntijan tukea tarjolla. Hankkeessa valmistelemme tätä, ja nyt Jaanan rooli on ollut jo merkittävä – hänet on otettu hyvin vastaan ja hänet on koettu läheiseksi, projektisuunnittelija Minna Väinölä jatkaa. 

Ensimmäinen vuosi tuonut konkreettisia tuloksia  

Hanketiimi kehittää lastensuojelun toimintatapoja yhdessä ammattilaisten kanssa kolmella eri osa-alueella. Näistä on jo ensimmäisen vuoden aikana saatu konkreettisia tuloksia.

Vertaisryhmätoiminta:  

• Lastensuojelun asiakkaille tarjotaan vertaisryhmätoimintaa. Tavoitteena on, että ryhmien järjestämisestä tulee entistä mielekkäämpi osa lastensuojelun työntekijän työtä ja asiakkaat ymmärtävät toiminnan merkityksen.
• Tähän mennessä järjestetty mm. vanhemmille suunnattuja kynnyksettömiä vertaistilaisuuksia Juttutupien muodossa eri puolilla maakuntaa sekä Kesäcamp-leiri itsenäistyville nuorille. Vuoden 2026 alussa käynnistyvät Tähkä-ryhmät sijoitettujen lasten vanhemmille Forssassa ja Hämeenlinnassa.
• Lisäksi marraskuussa 2025 on aloitettu työntekijöiden koulutus vertaisryhmäohjaajiksi, jotta ryhmätoiminta vakiintuisi osaksi arkea.

Vertaisoppiminen:

• Lastensuojelun ammattilaiset saavat säännöllisesti ammatillisen vertaisoppimismahdollisuuden, ja näissä tuokioissa syntyneet ajatukset, oivallukset ja toimintasuositukset on tarkoitus jalkauttaa kaikkien lastensuojelun ammattilaisten työn tueksi.
• Ammattilaisille on tähän mennessä kehitetty vertaisoppimisen tilaisuuksia tai foorumeita. Niiden tavoitteena on luoda lastensuojeluun kannustava vertaisoppimisen toimintakulttuuri, jossa virheistä voidaan oppia ja ammattilaiset tukevat toisiaan työssään.  

Kokemustoiminta:

• Hankkeessa kehitetään rakenteita kokemustaustaisten henkilöiden pysyvälle mukanaololle lastensuojelussa. Yksi kokeiluista on ollut Kokemuskonsultaatio, johon työntekijät voivat osallistua pop-up -tyyppisesti ja keskustella kokemustaustaisen työntekijän kanssa omasta asiakastyöstään – tai asiakkaan kanssa yhdessä. Kevään 2025 kokeilu oli niin suosittu, että sitä jatkettiin syksyllä. Myös kokemustaustaista tukityötä kehitetään lastensuojelun asiakkaan vanhemmalle.  

Toimintatavat halutaan viedä syvemmälle rakenteisiin  

KokoOma-hanke aloitettiin Kanta-Hämeessä, koska maakunnassa nähtiin tarpeellisena vahvistaa nimenomaan lastensuojelun asiakaslähtöisyyttä ja kehittää yhteisöllisiä toimintatapoja. Kanta-Hämeessä on pitkään ollut vertaisryhmätoimintaa, mutta käytännöt ovat vaihdelleet kunnittain, ja juurtuminen osaksi hyvinvointialueen toimintatapaa vaatii vielä lisätyötä.

Projektipäällikkö Tuukka Pajuniemen mukaan KokoOma-hankkeessa halutaankin viedä kehittämistyötä syvemmälle rakenteisiin.

– Monissa sote-hankkeissa hienot toimintamallit katoavat hankkeen päättyessä. Me taas keskitymme siihen, että toiminta juurtuu ammattilaisten työhön jo hankkeen aikana: siten voimme vaikuttaa toimintakulttuuriin pidemmällä aikavälillä. Esimerkiksi vertaistoimintaa eivät järjestä hankeihmiset, vaan toiminta pyritään saamaan lastensuojelun ammattilaisten arkeen.

Hanketta toteutetaan yhteistyönä. Kaikki kokeilut ja ideat syntyvät yhdessä ammattilaisten kanssa. Hankkeen myötä lastensuojeluun on jo syntynyt uudenlaista kokeilukulttuuria.

– Ammattilaisten osallistuminen on ollut huikeaa. Ilman heidän panostaan kehittämistä ei voisi tehdä, eikä tuloksia juurruttaa tulevaisuuteen. Kokeileva työote on parhaimmillaan vastalääke jäykille rakenteille. Se tuo inhimillisyyttä ja asiakaslähtöisyyttä työhön, Pajuniemi sanoo.

Asiakkaille hanke näkyy vähitellen lisääntyvänä vertaistukena ja osallistumisen mahdollisuuksina, ammattilaisille taas työssä jaksamisen ja yhteisen oppimisen rakenteina.  

KokoOma-hanke lyhyesti:  

• KokoOma-hanke toteutetaan Kanta-Hämeen hyvinvointialueen ja aiemmin sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksen yhteistyönä. Hankkeen kesto on 1.9.2024–31.10.2026.
• Hanke on osa kansallista Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen ESR+ TL5.1 -hankeverkostoa ja Sosiaaliset innovaatiot -kokonaisuutta. Kokonaisuudessa on hankkeita parhaillaan käynnissä yli toistakymmentä, ja näitä yhdistää tavoite uudistaa lastensuojelun palvelujärjestelmä.
• Rahoitus tulee Euroopan sosiaalirahasto plussasta (ESR+), ja Oma Häme vastaa 20 prosentin omarahoitusosuudesta.  

Seuraa hanketta Instagramissa: @kokoomahanke  

ARTIKKELI / 25.11.2025

Blogi: Et ole yksin – kokemusasiantuntija rohkaisee ottamaan väkivallan puheeksi

Tänään 25.11. vietetään kansainvälistä YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää, joka aloittaa Oranssien päivien -kampanjan. Lähisuhteessa tapahtuva väkivalta on Suomessa yleistä ja viranomaisten tietoon tulleissa pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa uhri on useimmiten nainen*.

Väkivallasta puhuminen on ensimmäinen askel kohti muutosta ja jokaisella on mahdollisuus vahvistaa kanssaihmisten hyvinvointia niin työntekijänä kuin kansalaisenakin. Kanta-Hämeen hyvinvointialueella väkivallan vastaisen työskentelyn tärkeäksi osaksi on noussut kokemusasiantuntijatoiminta, jotta yhä harvempi vaikenisi väkivallasta.

– Olemme saaneet tehdä sydäntä koskettavaa yhteistyötä kokemusasiantuntijan kanssa. Kokemusasiantuntija on ollut mukana kouluttamassa ammattilaisia ja antanut arvokasta näkemystä esimerkiksi kuntalaisille suunnatun viestinnän ja palveluiden saavutettavuuden kehittämiseksi, kertoo Satu Lyytinen, lähisuhdeväkivaltatyön koordinaattori.

Kokemusasiantuntija tuo omalla kokemuksellaan ja sanoituksellaan vertaisuutta sekä toivoa mukaan ammattilaisten osaamisen rinnalle. Kokemusasiantuntijan osaamista esimerkiksi väkivallan puheeksi ottoon kannustamisessa ei voi korvata.

– Myös Oranssien päivien -kampanjan osana haluamme yhdessä kokemusasiantuntijan kanssa vahvistaa turvallisia ihmissuhteita ja kannustaa väkivallasta puhumiseen, Lyytinen toteaa.
Lähisuhteessa tapahtuvalle väkivallalle on tyypillistä, että se alkaa vähitellen ja haitalliset vuorovaikutuksen tavat tai väkivalta voi ajan kuluessa normalisoitua.

– Jos huomaa usein miettivänsä, onko omassa parisuhteessa kaikki hyvin, kannattaa ehdottomasti hakeutua pohtimaan asiaa osaavien ammattilaisten kanssa. Joskus esimerkiksi henkinen väkivalta voi olla niin vaikeasti tunnistettavaa, ettei siitä oikein saa otetta itsekään. Oma olo voi olla vain epämääräisesti huono. Henkisen väkivallan tunnistamista vaikeuttaa myös se, että parisuhteessa on usein myös hyviä hetkiä ja suvantovaiheita, jolloin tekijä lupaa muutosta. Niinä hetkinä usein työntää taka-alalle huonot hetket ja elämä vain soljuu eteenpäin, sanoittaa kokemusasiantuntija Johanna Sirpoma.

Hyvistä hetkistä huolimatta väkivaltainen suhde ei kuitenkaan tule itsestään muuttumaan paremmaksi, vaan se yleensä vain pahenee ajan myötä.

– Hyvä, normaali parisuhde antaa enemmän kuin ottaa. Jos mietit parisuhteen tilaa useammin kuin sen hyviä puolia, voi olla hyvä hetki miettiä, kannattaisiko suhdetta pohtia myös ammattilaisen kanssa, Sirpoma toteaa.

Perinteisesti saatetaan ajatella, että fyysinen väkivalta on seurauksiltaan satuttavinta, mutta esimerkiksi henkisen väkivallan kokemiseen on syytä suhtautua vakavasti. Henkinen väkivalta vahingoittaa psyykkistä hyvinvointia ja seuraukset voivat olla hyvin haitallisia.

– Väkivallan kokemukset aiheuttavat syyllisyyttä ja häpeää, mutta ne tulisi saada työnnettyä taka-alalle omissa ajatuksissa avun piiriin hakeutumiseksi. Esimerkiksi väkivaltatyön ammattilaiset ovat luotettavia ja ymmärtäväisiä kuuntelijoita, joiden kanssa voi miettiä rauhassa oman elämän suuntaa. Häpeä ja syyllisyys hälvenevät kyllä, kun uskaltautuu puhumaan kokemastaan avoimemmin, kannustaa Johanna Sirpoma.

Jos olet tullut kohdelluksi väkivaltaisesti tai satuttanut läheistäsi, löydät lisätietoa ja yhteystiedot auttaviin tahoihin kootusti Apua lähisuhdeväkivaltaan - Oma Häme – aihesivulta.

*Lähde: Tilastokeskuksen tiedote pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksista 06/2025

Kirjoittajat: 

Satu Lyytinen, lähisuhdeväkivaltatyön koordinaattori

Johanna Sirpoma, kokemusasiantuntija

ARTIKKELI / 25.11.2025

Blogi: Päihdehäiriö ja toipumisen esteet – miksi stigma voi olla hengenvaarallinen?

Päihdehäiriö ei ole valinta, vaan sairaus, joka vaikuttaa ihmisen aivoihin, käyttäytymiseen ja elämään kokonaisvaltaisesti. Silti päihteidenkäyttöön liittyy edelleen vahva stigma, joka voi olla yhtä tuhoisa kuin itse sairaus. Leimautumisen pelko estää monia hakeutumasta hoitoon ajoissa – ja pahimmillaan tämä voi maksaa ihmishenkiä.

                                                                                                        Projektiasiantuntija Hilla Saira

Stigma ja sen seuraukset

Kun päihteidenkäyttäjä pelkää tuomitsemista, hän saattaa vältellä hoitoa tai jopa hätätilanteessa avun soittamista. On tilanteita, joissa ihmiset eivät uskalla soittaa ambulanssia, koska asunnossa on laittomaksi luokiteltuja huumausaineita. Tämä pelko lisää riskiä huumekuolemille, vaikka nopea apu voisi pelastaa henkiä.

Stigma ei ole vain sosiaalinen ongelma – se on terveysriski. Jokainen viivästynyt hoitoon hakeutuminen voi johtaa vakaviin komplikaatioihin, yliannostuksiin ja kuolemaan.

Matalan kynnyksen hoito – elintärkeä ratkaisu

Hoitoon pääsyn pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja nopeaa. Jokaisella palveluportaalla – terveyskeskuksesta sosiaalipalveluihin – tulisi kysyä päihteiden käytöstä luontevasti ja ilman syyllistävää sävyä. Mitä luonnollisempaa päihteistä puhuminen on, sitä helpompi on hakeutua hoitoon ilman pelkoa leimautumisesta.

Miten voimme muuttaa tilannetta?

• Normalisoidaan keskustelu: Päihteistä puhuminen ei saa olla tabu. Kun kysymys päihteiden käytöstä on yhtä luonteva kuin kysymys tupakoinnista, stigma alkaa murtua.
• Tarjotaan matalan kynnyksen palveluja: Hoitoon pääsy ei saa olla monimutkainen prosessi. Nopeus ja helppous pelastavat henkiä.
• Koulutetaan ammattilaisia: Jokainen terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden työntekijä tarvitsee tietoa ja taitoa kohdata päihteitä käyttävä ihminen arvostavasti.

Toipuminen on mahdollista, mutta se vaatii yhteiskunnalta rohkeutta purkaa stigmaa ja rakentaa palveluja, jotka todella tavoittavat apua tarvitsevat. Jokainen askel kohti avoimuutta ja hyväksyntää voi olla askel kohti pelastettua henkeä.

Oma Hämeen mielenterveys- ja päihdepalveluiden projektiasiantuntija Hilla Saira

ARTIKKELI / 19.11.2025

Blogi: Perehdytys varmistaa sujuvan alun Assissa

Kun Kanta-Hämeen keskussairaalan toiminnot siirtyvät Ahveniston sairaalaan, muutto ei ole vain tavaroiden ja laitteiden siirtämistä. Yhtä tärkeää on huolehtia siitä, että jokainen työntekijä, asiakaspalvelija ja yhteistyökumppani tuntee uuden ympäristön ja sen toimintatavat heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Tässä onnistumisen avain on perehdytys.

Kattavat perehdytykset järjestetään jokaiselle yksikölle, jotta uudet tilat, kulkureitit ja toimintamallit tulevat tutuiksi ennen muuttoa. Perehdytyksissä käydään läpi kaikki ne asiat, jotka helpottavat arjen sujumista heti ensimmäisestä työpäivästä lähtien. Asiakaspalveluhenkilöstö on usein ensimmäinen kosketuspinta asiakkaaseen. Siksi heille järjestetään oma koulutuspäivä, jossa perehdytään uusiin osoitteisiin, sisäänkäynteihin ja asiakkaiden ohjaamiseen oikeisiin palvelupisteisiin. Yhtenäinen ja selkeä palvelu tuo turvaa sekä asiakkaalle että henkilökunnalle.

Muutossa huomioidaan myös viranomaisten ja yhteistyökumppaneiden perehdytys. Pelastuslaitos saa koulutuksen sairaalan sisäänkäynneistä, reiteistä ja pelastuskartoista, jotta turvallisuus on varmistettu kaikissa tilanteissa. Logistiikkatoimijoille puolestaan annetaan ohjeet huoltoreiteistä ja purkupaikoista, jotta kuljetukset sujuvat hallitusti.

Perehdytyksessä hyödynnetään uutta teknologiaa: perinteisten tilaisuuksien ja kirjallisten ohjeiden lisäksi perehdyttäjät tuottavat videomateriaaleja, joita voidaan hyödyntää myöhemmin yksiköiden perehdytyksessä. Tämä mahdollistaa sen, että tieto on helposti saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta ja tukee oppimista myös muuton jälkeen.

On myös erityisen ilahduttavaa, että perehdytykseen on haluttu panostaa niin, että sen tekevät tekijät itse – ne, jotka tuntevat työn ja toimintaympäristön parhaiten. Näin syntyy aito, käytännönläheinen ja omaan työhön pohjautuva perehdytys, joka tukee henkilöstöä parhaalla mahdollisella tavalla.

Ennen sairaalan avautumista opasteet ja ohjeet testataan yhdessä henkilöstön, asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Palautteen avulla voidaan vielä hioa yksityiskohdat kuntoon. Lisäksi perehdytys jatkuu muuton jälkeen – palautteen keruulla, henkilöstökyselyillä ja seurantatilaisuuksilla varmistetaan, että arki Assissa lähtee käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla.

Perehdytys on investointi sujuvaan alkuun. Kun henkilöstö ja kumppanit tuntevat uudet tilat ja toimintamallit, asiakkaatkin kokevat muutoksen turvallisena ja selkeänä. Ahveniston sairaalaan muuttaminen on suuri yhteinen askel – ja perehdytys tekee siitä askeleen, jonka voimme ottaa varmoilla mielin.

Kirjoittajana Oma Hämeen Ahveniston sairaalahankkeen perehdytysvastaava, anestesiavastuuhoitaja Sanna Kiuru.
Sanna on kokenut leikkaus- ja anestesiayksikön ammattilainen, jolle perehdyttäminen on aina ollut sydämenasia. Assin perehdytyskokonaisuuden rakentamisessa hän on ollut keskeinen tekijä, joka tuo tiimiin käytännönläheistä hoitotyön osaamista, selkeyttä ja inhimillisyyttä. Sanna tunnetaan rauhallisesta otteestaan, kyvystään löytää yhteinen suunta monialaisen tiimin kanssa sekä halustaan varmistaa, että jokainen uusi työntekijä saa turvallisen ja sujuvan alun uudessa sairaalassa. Hän uskoo vahvasti yhdessä tekemiseen – ja siihen, että Assista tulee ”kaikille sopiva sairaala”.

ARTIKKELI / 17.11.2025

Blogi: Milloin syöminen on tasapainoista ja mitkä merkit voivat viitata syömishäiriöön? 

Syöminen on välttämätön ja tärkeä osa elämää – se tuo energiaa, iloa ja yhteisöllisyyttä. Moni kuitenkin miettii joskus omaa syömistään: syönkö oikein, liikaa tai liian vähän? On tavallista, että ruokailutottumukset vaihtelevat elämäntilanteiden mukana, mutta joskus syömiseen voi alkaa liittyä ajatuksia ja käytöstä, jotka kuormittavat arkea ja mieltä  

Riittävä ja säännöllinen syömistapa sekä kyky pitää syöminen joustavana ovat tärkeitä syömisen taitoja. Lisäksi ruokailu tuo parhaimmillaan nautintoa ja hyvää oloa. Kaikki ateriat eivät ole täydellisiä, eikä tarvitsekaan olla. Kokonaisuus ratkaisee!  

Tasapainoisen syömisen piirteitä:  

• Syödään suunnilleen säännöllisesti päivän mittaan.  
• Ruokavalio on monipuolinen ja siihen kuuluu myös herkkuja.  
• Nälkä ja kylläisyys ohjaavat syömistä, kehon viestejä kuunnellaan.  
• Ruoka ei hallitse ajatuksia, vaan on osa elämää muiden asioiden rinnalla.  

Milloin kannattaa pysähtyä pohtimaan omaa syömistä?  

Syömiseen liittyvä huoli voi olla merkki siitä, että keho tai mieli kaipaa apua. Syömishäiriöille tyypillistä on, että ruokailu, paino tai liikunta alkavat hallita elämää ja ajatuksia.  

Mahdollisia varoitusmerkkejä voivat olla:  

• Ruokien jakaminen ”hyviin” ja ”pahoihin” ja monien ruokien välttely ilman lääketieteellistä syytä.  
• Aterioiden väliin jättäminen, kalorien tarkka laskeminen tai tarve kompensoida syömistä esimerkiksi runsaammalla liikunnalla.  
• Syömiseen liittyvä häpeä, salailu tai voimakas syyllisyys.  
• Painon voimakas vaihtelu tai jatkuva tyytymättömyys omaan kehoon.  
• Yhteisistä ruokailuista vetäytyminen.  

Syömishäiriölle tyypillinen käyttäytyminen ei aina näy ulospäin. Ihminen voi näyttää hyvinvoivalta, vaikka mielessä käydään kovaa kamppailua ruoan ja kehonkuvan kanssa. Syömishäiriöoireita voi esiintyä sukupuoleen, ikään ja kehon kokoon katsomatta.  

Apua on saatavilla  

Syömishäiriöstä voi toipua, ja mitä varhaisemmassa vaiheessa apua haetaan, sitä parempi on ennuste. Jos oma tai läheisen syöminen mietityttää, apua voi hakea esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta, terveyskeskuksesta tai Oma Hämeen chat-palvelusta.  Syöminen saa olla ilon ja hyvinvoinnin lähde!  

 ravitsemusterapeutit Jessica Sonko ja Lotta Pelkonen, Oma Häme

ARTIKKELI / 13.11.2025

Blogi: Sytytetty kynttilä kertoo rakkaudesta ja kaipuusta

Suru, viha, syyllisyys, häpeä, kaipuu, tyhjyys – tunteet, joita itsemurhan tehneiden läheiset usein kokevat. Nämä tunteet tulevat aalloissa ja yllättäenkin. Suru ei ole suoraviivainen prosessi, se ei noudata aikatauluja ja etene tasaisesti. Välillä ei jaksa nousta sängystä, kun toisena hetkenä vanhat muistot naurattavat niin, että mahaan sattuu. Surua ei voi myöskään suorittaa – se ei ole tehtävä, vaan aina osa elämää.  

Surun lisäksi raastavinta on usein syyllisyys – mitä minä olisin voinut tehdä, estääkseni tapahtuneen? Tärkeintä on muistaa, että itsemurha ei ole kenenkään syy – ei sinun, eikä hänen. Se on usein seurausta mielen sairaudesta, joka voi hämärtää toivon ja estää näkemästä ulospääsyä.

Syyllisyys voi tuoda mukanaan myös ajatuksen omasta hyvinvoinnista – saanko minä voida hyvin? Tee sitä, mitä läheisesikin sinulle toivoisi: anna hellyyttä ja hoivaa. Sinä saat nauraa uudelleen. Sinä saat suunnitella tulevaa. Sinä saat olla onnellinen, vaikka suru kulkisi rinnalla. Elämä ei palaa entiselleen, mutta se voi jatkua. Muisto rakkaastasi ei katoa, mutta sen rinnalle voi tulla lempeyttä, kiitollisuutta ja rauhaa. 

Surussa ei myöskään kannata jäädä yksin: ajatusten ja tunteiden yhdessä jakaminen luo toivoa ja lohtua. Pidä yhteyttä läheisiisi. Myös ulkopuolista apua on tarjolla: ammattilaiset voivat auttaa jäsentämään ajatuksia, jotka tuntuvat liian raskailta yksin kantaa. Kanta-Hämeessä on useita tahoja, jotka tarjoavat tukea, kuuntelua ja apua läheisensä menettäneille myös silloin, kun menetys on tapahtunut itsemurhan kautta. 

Tukea itsemurhan tehneiden läheiselle: 

• Oma Hämeen mielenterveys- ja päihdepalveluiden puhelin ja chat-palvelut 
• Oma Hämeen sosiaali- ja kriisipäivystys akuuteissa läheisen menetykseen liittyvissä tilanteissa 
• Mieli ry:n keskusteluapu kriisivastaanotolla 
• Surunauha ry:stä vertaistukea 
• Kanta-Hämeen mielenterveysomaiset ry Finfamilta tukea ja neuvontaa 

Kanta-Hämeessä järjestetään sunnuntaina useita kynttilätapahtumia, joissa on mahdollisuus sytyttää kynttilä läheisen muistolle. Tutustu tarkemmin järjestettäviin tapahtumiin täältä: Surunauha ry:n verkkosivuilta.  

Liisi Mäkelä, projektiasiantuntija
Minna Ritakorpi, elintapaohjauksen koordinaattori

ARTIKKELI / 07.11.2025

Ikäihmisten asiakasohjausta kehitetään yhdenmukaisemmaksi – projektipäällikkö Sanna Huhtakallio esittäytyy

Projektipäällikön tavoitteena on luoda asiakasohjauksesta kokonaisnäkemys. Kiireisen arjen vastapainona Sanna harrastaa voimanostoa ja kutoo islantilaisia villapaitoja.  

Ikäihmisten toimialalla on lokakuun loppupuolella aloittanut uusi projektipäällikkö, Sanna Huhtakallio. Hän on aloittanut Oma Hämeessä täysin uudessa tehtävässä: ikäihmisten asiakasohjauksen kehittämisen parissa. Sanna vetää kevääseen 2027 kestävää projektia, jonka tavoitteena on selvittää, miten ikäihmisten asiakasohjausta ja asiakkaiden palvelutarpeen arviointia voitaisiin kehittää entistä paremmaksi. Suunnitelmana on vajaan parin vuoden aikana saada jonkinlainen kokonaisnäkemys hyvinvointialueen asiakasohjauksesta yli tulosaluerajojen. Vastaavanlaista projektia on tehty monilla hyvinvointialueilla.

– Tavoitteena on, että tulevaisuudessa asiakasohjaus olisi tasa-arvoinen ja mitattava kokonaisuus ikäihmisten toimialan kaikilla tulosalueilla. Vaikka asiat toimivat, tällä hetkellä yhtenäistä kokonaiskuvaa ei ole. Tarkoituksena on kehittää asiakasohjauksen malli, jota voidaan pilotoida. Yhteiselle näkemykselle on ollut tarvetta: sote-uudistuksen jälkeen hyvinvointialueilla on ollut tarvetta miettiä, mikä on vaikuttavaa ja kustannustehokasta ja miten asiat voidaan hoitaa yhdenmukaisesti, Sanna kuvailee.

Työn merkityksellisyys tulee asiakkaista

Projektin alkuvaiheessa Sannalla on tarkka kuva, miten hän lähtee tutustumaan hyvinvointialueeseen ja toimialaan: hän aikoo haastatella asiakasohjauksen tulosaluejohtajan, lähijohtajat sekä kiertää kaikki toimipisteet ja jutella jokaisen työtekijän kanssa siitä, mitkä asiat toimivat ja mitkä vaativat kehittämistä.

– Asiakasohjaus on se paikka, jossa ihminen kohdataan. Siksi on tärkeää, että siellä asiat hoituvat hyvin ja asiakas ohjataan oikeaan palveluun oikeaan aikaan. Pidän merkityksellisenä sitä, että saan kehittää palveluja, jotka oikeasti merkitsevät asiakkaille jotain eli teen töitä asiakkaiden hyväksi, Sanna kuvailee.

Sanna siirtyi Oma Hämeelle Helsingin kaupungilta, jossa hän työskenteli viimeisimmäksi tiedonhallinnossa ja aiemmin vammaispalveluiden kehittämisen parissa. Hän on ollut myös sähköpiirtäjänä, sekä sairaanhoitajana perusterveydenhoidossa ja erikoissairaanhoidossa. Koulutustaustaa hänellä on myös terveystieteiden maisterin tutkinto, tuotekehitystyön ammattitutkinto sekä kirjaamisvalmennuksia ja sisäisiä valmennuskoulutuksia.

– Palvelujen kehittäminen on ollut minulle aina äärimmäisen mielenkiintoista. Työskentely tiedonhallinnassa antoi puolestaan eri tavalla näkökulmaa asioiden käsittelyprosessiin ja siihen, miten tiedon pitäisi liikkua eri toimijoiden välillä. Oma Häme vaikuttaa mielenkiintoiselta työpaikalta: melko uusi organisaatio, laaja kokonaisuus ja yhteistyörajapintoja on paljon.   

Voimanosto ja islantilaiset villapaidat vievät työstä vapaalle  

Oma Hämeen joustavat työskentelymahdollisuudet mahdollistavat myös Sannalle etätöiden tekemisen. Hän työskentelee pääasiassa kotonaan Päijät-Hämeessä, Heinolassa. Töiden vastapainona hän purkaa stressiä kahdella hyvin erilaisella harrastuksella: voimanostolla ja neulomisella.   

– Kudon islantilaisia villapaitoja lapsille ja ystäville. Painoja käyn nostamassa ohjatusti 2–5 kertaa viikossa. Näen sen hyvänä panostuksena tulevaisuuteen. Painoja nostellessa ei voi ajatella muuta kuin seuraavia toistoja, joten se on hyvä keino päästä irti työasioista, Sanna hymyilee.

Kanta-Hämeen hyvinvointialueen hän näkee menevän koko ajan oikeaan suuntaan – ja alueella on tehty paljon hyvää.

– Toivon, että edelleen tulevaisuudessa palvelut ovat edelleen vaikuttavia ja tehokkaita, ja asiakkaita kohtaavia. Tähän on tehty alueella hyvää työtä. Lisäksi teknologiaa ja digitaalisia ratkaisuja on kehitetty todella paljon, ja varmasti siihen panostetaan jatkossakin.   

  Ikäihmisten asiakasohjaus - Oma Häme 

ARTIKKELI / 03.11.2025

Blogi: Riippuvuuden puheeksiotto – välittämisen voima arjessa

Riippuvuus on ilmiö, joka koskettaa monia – suoraan tai läheisen kautta. Se ei aina näy ulospäin, eikä sitä aina tunnisteta ajoissa. Siksi puheeksiotto on yksi tärkeimmistä keinoista ehkäistä haittoja ja tukea muutosta. Se ei ole syyttelyä, vaan välittämistä. Se on teko, joka voi muuttaa elämän suunnan.

Mitä riippuvuus on – ja miksi se voi jäädä huomaamatta?

Riippuvuus voi olla fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista. Se voi ilmetä pakonomaisena tarpeena käyttää ainetta tai harjoittaa toimintaa, vaikka siitä aiheutuu haittaa. Fyysisessä riippuvuudessa keho tottuu aineeseen, psyykkisessä käyttö lievittää esimerkiksi ahdistusta tai tylsyyttä, ja sosiaalisessa riippuvuudessa korostuu tarve kuulua ryhmään tai saada hyväksyntää.

Usein riippuvuus mielletään yksilön ongelmaksi, vaikka siihen vaikuttavat myös yhteiskunnalliset tekijät. Lääketieteellisesti kyse on aivojen sairaudesta, jossa kyky hallita käyttöä heikentyy. Arkikielessä riippuvuus saatetaan nähdä tapana tai tottumuksena – erityisesti nuorten keskuudessa – eikä sen haitallisuutta aina tunnisteta.

Varhainen puuttuminen – miksi se on tärkeää?

Puheeksiottaminen ajoissa voi:
•    Ehkäistä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja
•    Auttaa tunnistamaan riskin vakavan riippuvuuden kehittymiselle
•    Ylläpitää toivoa, välittämistä ja muutoksen mahdollisuutta
•    Suojata kehittyviä aivoja – erityisesti nuorilla
•    Säästää resursseja – ehkäisy on tehokkaampaa kuin korjaaminen

Nuoren kohdalla aikuisen rooli on erityisen tärkeä. Nuori ei aina itse tunnista ongelmaa, mutta voi hyötyä tiedosta ja tuesta. Aikuinen voi olla se, joka näkee ensimmäiset merkit ja uskaltaa kysyä.

Miten ottaa riippuvuus puheeksi?

Puheeksiotto vaatii herkkyyttä, kunnioitusta ja rohkeutta. Tässä muutamia käytännön vinkkejä:

1.    Valitse oikea hetki ja paikka. Keskustele rauhallisessa ja luottamuksellisessa ympäristössä, kahden kesken.
2.    Aloita huolen ilmaisemisella. Esimerkiksi: “Olen huomannut, että… ja haluaisin jutella siitä.”
3.    Kysy – älä syytä. Käytä avoimia kysymyksiä: “Miten sä itse koet sun pelaamisen/juomisen?” tai “Oletko miettinyt, miksi käytät?”
4.    Kuuntele aidosti. Älä tuomitse tai vähättele. Anna tilaa kertoa oma näkökulma.
5.    Tuo huoli esiin rakentavasti. Kerro, mitä olet huomannut ja miksi se huolestuttaa sinua.
6.    Tarjoa tukea – älä uhkaa. “Haluaisin, että voit hyvin – voitaisko miettiä yhdessä, mitä tälle voisi tehdä?”
7.    Hyödynnä tietoa ja ymmärrystä. Kerro, että riippuvuus ei ole heikkoutta. Etsikää tietoa yhdessä.

Täydellistä hetkeä ei tarvita – välittäminen riittää. Toistuva keskustelu on tärkeämpää kuin täydellinen hetki. Läheisen rooli voi olla hyvin kuormittava ja raskas, muuta kaikesta ei tarvitse selvitä yksin. Apua on saatavilla. 

Miten tukea lopettamisessa?

Kun riippuvuus on tunnistettu, tuki muutokseen on ratkaisevaa. Tärkeintä on olla rinnalla kulkija:

•    Näytä, että välität. Pysy mukana myös vaikeina hetkinä.
•    Auta löytämään apua. Ohjaa esimerkiksi kouluterveydenhuoltoon, terveydenhuollon palveluihin tai verkkopalveluihin kuten fressis.fi ja mielenterveystalo.fi 
•    Keskustele motivaatiosta. Miettikää yhdessä, mitä hyötyä lopettamisesta voisi olla.
•    Aseta realistisia tavoitteita. Pienet askeleet vievät eteenpäin – lipsahdukset voivat kuulua muutokseen.
•    Tunnista ja kannusta edistystä. Huomaa pienetkin onnistumiset ja vahvista niitä.
•    Tarjoa vaihtoehtoja. Etsikää yhdessä mielekästä tekemistä, joka tuo hyvää oloa ilman riippuvuutta.
•    Kerro vieroitusoireista. Ne ovat ohimeneviä – tieto helpottaa niiden sietämistä.
•    Hyödynnä vertaistukea. Tarinoiden jakaminen voi lisätä toivoa ja uskoa muutokseen.

Riippuvuus ei katso ikää tai muotoa

Riippuvuus voi liittyä alkoholiin, nikotiiniin, pelaamiseen, someen, huumausaineisiin tai mihin tahansa toimintaan, joka alkaa hallita elämää. Pienetkin sanat voivat vaikuttaa – ja joskus juuri ne käynnistävät muutoksen.

Huoli on hyvä syy puhua.
Välittäminen on paras työkalu.
Muutos on mahdollinen.

Anna Kenni, ehkäisevän päihdetyön asiantuntija
hyte- ja osallisuusyksikkö

Lisätietoa hyvinvointialueen mielenterveys- ja päihdepalveluista

Marraskuun ensimmäisellä viikolla vietetään valtakunnallista ehkäisevän päihdetyön viikkoa - lue lisää kampanjasta

ARTIKKELI / 03.11.2025

Blogi: Hyvinvointia elämän taitekohdissa – ilo ja yhteys ehkäisevät yksinäisyyttä

Terveysriskien tunnistaminen ja ennaltaehkäisevä työ ovat avainasemassa oman toimintakyvyn ylläpitämisessä ja hyvinvoinnin edistämisessä kaikissa elämänvaiheissa. Ennaltaehkäisevä työ, yhteenkuuluvuus sekä osallisuus korostuvat myös Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa: Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027.

Ennaltaehkäisevin palveluiden tulisikin olla helposti saavutettavissa ja tarjonnaltaan monimuotoisia. Kuntien, hyvinvointialueen sekä järjestöjen kesken yhteistyö on avainasemassa niin suunnittelussa ja toteutuksessa kuin toiminnan jatkuvuuden varmistamisessa. Kohderyhmän, kuten esimerkiksi ikäihmisten, tarpeiden kuunteleminen ja toiveiden esiin nostaminen luovat yhteyttä toimijoiden välille sekä tukevat asiakaslähtöistä työotetta. Yhteisöllisyyden vahvistaminen, kohtaaminen sekä kuunteleminen ovat tärkeitä hyvinvoinnin tukipilareita. 

Kokonaisvaltaista hyvinvointia voi edistää lisäksi omiin elintapoihin panostamalla. Esimerkiksi arkiliikunnan lisääminen, säännöllinen ateriarytmi, palautumisesta huolehtiminen, keskusteluhetki ystävän kanssa kahvikupin äärellä tai kulttuuritapahtumaan osallistuminen luovat iloa arkeen ja tukevat toimintakykyä merkittävästi. 

Otetaan vaikeatkin aiheet rohkeasti puheeksi 

Yksi elämän isoista taitekohdista on eläkkeelle jääminen. Arki voi tuntua jopa tyhjältä, kun ei ole enää työrytmiä tai työyhteisön tukea. Yksi riski eläkkeelle siirtymisen yhteydessä on päihteiden käytön huomaamaton lisääntyminen. Esimerkiksi alkoholia saatetaan käyttää keinona käsitellä elämänmuutosta. 

Tämän vuoksi on tärkeää puhua päihteistä avoimesti niin omassa lähipiirissä kuin ammattilaisten kanssa – vaikka se tuntuisikin vaikealta. Varhainen puuttuminen ja puheeksi ottaminen ovat keskiössä myös Ehkäisevän päihdetyön viikolla, jota vietetään 3.–9.11.2025. 

Kahvikupin äärellä syntyy hyvinvointia 

Eläkkeelle jääneiden ja jäävien osallisuutta halutaan tukea myös Ikä Iloiten – Selvästi eteenpäin -hankkeessa. Kehitämme hankkeessa ryhmätoimintaa sekä tuomme terveyttä ja hyvinvointia tukevaa tietoa kohtaamispaikkoihin – juuri sinne, missä ikääntyneet muutenkin kokoontuvat. 

Ikä Iloiten -hankkeen työntekijöinä olemme jalkautuneet ryhmätoimintoihin ja saaneet tutustua omaehtoisiin huumoria viliseviin kokoontumisiin, joissa huolehditaan ja avustetaan toisia sekä ylläpidetään osallistujien hyvinvointia ja toimintakykyä – ehkäpä huomaamattakin. Juuri nämä ikäihmisten yhteiset kohtaamiset sekä vuorovaikutustilanteet vaikkapa huoltoasemien kahviloissa luovat iloa ja hyvinvointia arkeen ja siten ovat hyvin merkityksellisiä keinoja terveysriskien ennaltaehkäisyssä. Ne vahvistavat yhteisöllisyyttä, tukevat osallisuutta ja voivat vähentää yksinäisyyttä sekä päihteiden käyttöä. 

Yhteisöllisyyden merkitys hyvinvoinnille 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terve Suomi-tutkimuksen 2022–2023 mukaan itsensä yksinäiseksi tuntevia yli 65-vuotiaita on Suomessa arviolta 128 000. THL:n Sotkanetin tilaston mukaan Kanta-Hämeen hyvinvointialueella itsensä yksinäiseksi tuntevia 65 vuotta täyttäneitä on vuonna 2022 ollut 8,6 % ja vuonna 2024 10,2 %. Yksinäiseksi kokevien määrä siis kasvanut Kanta-Hämeessä muutamassa vuodessa lähes kaksi prosenttiyksikköä. 

Yhteisöllisyys sekä osallisuus ovat avaimia hyvinvointiin. Jokainen voi olla osa toisen ihmisen hyvinvoinnin edistämistä sekä löytää oman tapansa tukea terveyttään ja toimintakykyään. Arjen kohtaamiset, ryhmätoimintaan osallistuminen ja rohkeus puhua vaikeistakin asioista rakentavat siltoja yksinäisyyden yli. Jokainen meistä voi olla osa ennaltaehkäisevää työtä: pienillä teoilla, jotka tuovat iloa ja yhteyttä arkeen sekä rakentavat hyvinvointia. Voit kysyä tänään joltain läheiseltä: "Miten voit?", se voi olla tärkein kysymys, jonka esität. 

Tervetuloa mukaan keskustelemaan Ikä iloiten -hanketyöntekijöiden kanssa aiheesta Oma Hämeen Instagram-livessä 12.11. klo 18:00.  Siirry tästä Oma Hämeen Instagramiin. 

Anuliisa Salovaara 
Projektisuunnittelija, Ikä Iloiten- Selvästi eteenpäin -hanke  

Lue lisää: 

Hankkeet - Oma Häme 

Ikäihmisten hyvinvointi - Hyvinvointisi tueksi - Oma Häme

Blogi: Arjen areenat – arkisia kohtaamisia ja hyvinvoinnin siemeniä ikäihmisille - Oma Häme 

Kanta-Hämeessä alkoi kaksi merkittävää ikäihmisten terveyden edistämishanketta - Oma Häme 

ARTIKKELI / 30.10.2025

Inhimillistä teknologiaa etsimässä, osa 2

Ahveniston sairaalan rakennusvaihe on saatu päätökseen, ja hanke on siirtynyt testaukseen ja varusteluun. Oma Häme on vastaanottanut rakennuksen hallintaansa, ja katseet ovat nyt toiminnan ja teknologian yhteensovittamisessa – siinä vaiheessa, jossa teknologia muuttuu seinistä työvälineiksi.

Sarjan ensimmäisessä osassa tarkastelin inhimillistä teknologiaa asukkaan näkökulmasta. Nyt katse kääntyy henkilöstöön: millaisia konkreettisia hyötyjä moderni teknologia tuo ammattilaisille?

Yksi näkyvimmistä uudistuksista on uudet digitaaliset työvälineet: ajanmukaiset tietokoneet, mobiililaitteet ja kattava tietoliikenneverkko. Lisäksi ovet, kaapit ja lokerot toimivat sähköisillä lukoilla, mikä helpottaa hallintaa ja turvallisuutta.

Potilasvirran hallinta on tärkeä osa toiminnan sujuvuutta. Uusi järjestelmä mahdollistaa potilaiden ohjaamisen ja seuraamisen eri hoitopisteissä – yhdessä itseilmoittautumisen kanssa. Vuodeosastoilla käyttöön otettu tilannekuvajärjestelmä auttaa hahmottamaan potilaiden sijainnin ja tilanteen reaaliajassa ja toimii samalla toiminnanohjauksen tukena.

Sähköinen palvelupyyntösovellus mahdollistaa tukipalveluiden – kuten puhtauspalveluiden, logistiikan ja potilaskuljetusten – tilaamisen ja seuraamisen. Tämä keskitetty järjestelmä on arjen moottori, jonka avulla työ sujuu oikea-aikaisesti ja tarkoituksenmukaisesti.
Leikkaustoimintaan on panostettu erityisesti. Uusi ohjaus- ja kuvansiirtojärjestelmä tukee toimenpiteiden suunnittelua ja toteutusta, parantaa turvallisuutta ja vahvistaa Assin asemaa opetussairaalana. Taustalla toimii älykäs logistiikka, joka varmistaa, että tarvittavat välineet ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Assissa laitteet ja tilat ovat yhteiskäytössä. Ne ovat varattavissa keskitetysti, ja tarvittavat laitteet löydettävissä mobiilisovelluksen avulla. Tämä säästää tiloja ja kustannuksia sekä tehostaa käyttöastetta koko sairaalassa. Lopulta kyse on ihmisistä. Jokainen työntekijä tekee parhaansa, jotta potilaat saavat hyvää hoitoa. Teknologian tehtävä on tukea tätä työtä – ei hallita, vaan helpottaa.

Voimme olla ylpeitä niin uudesta sairaalasta kuin siitä porukasta, joka siellä työskentelee.
Ihanaa ja aurinkoista syksyn jatkoa kaikille!

Kirjoittajana Oma Hämeen Ahveniston sairaalahankkeen ICT-projektipäällikkö Harri Halinen
Hän vastaa teknologiaratkaisujen yhteensovittamisesta ja käyttöönotosta. Hän on keskeisessä roolissa varmistamassa, että moderni teknologia palvelee sekä potilaita että henkilöstöä sujuvasti ja inhimillisesti. Harrilla on pitkä kokemus vaativista ICT-hankkeista, ja hänet tunnetaan ratkaisukeskeisestä otteestaan ja rauhallisesta johtamistyylistään.