ARTIKKELI / 12.01.2026

Blogi: Seinistä palveluihin

Kanta-Hämeen hyvinvointialue on viimeisten vuosien aikana ostanut ja vaihtanut useita kiinteistöjä alueen kuntien kanssa. Joulukuussa aluevaltuusto hyväksyi palveluverkon kannalta keskeisten rakennusten kiinteistökaupat. Niitä tehdään Hämeenlinnan, Riihimäen, Jokioisten, Forssan ja Hausjärven kanssa, kun valtioneuvosto on myöntänyt Oma Hämeelle lainanottovaltuuden. Minulta on kysytty, miksi toimimme näin? Avaan taustoja tässä blogissa.

Kanta-Hämeen hyvinvointialue on niin sanottu sirpalealue, jonka toimipisteet ovat sote-uudistuksen alussa olleet pääosin vuokrakohteita. Sote-uudistuksen tullessa voimaan hyvinvointialueen kunnilta vuokraamien tilojen vuokra-aika ja vuokrataso määriteltiin laissa vuokra-asetuksella. Oma Hämeen maksamat vuokrat ovat myös määräytyneet vuokra-asetuksen ja markkinatilanteen mukaan. Tämä on nostanut voimakkaasti hyvinvointialueen toimitilakustannuksia.

Kustannusten laskeminen onkin ollut yksi keskeinen tekijä kiinteistökauppojen valmistelussa. Mikä parasta, kiinteistökauppojen taloudelliset hyödyt ovat näkyneet heti hyvinvointialueen tuloslaskelmassa.  

Toimitilojen omistaminen mahdollistaa Oma Hämeelle tilojen joustavan kehittämisen puhtaasti omasta näkökulmasta. Edessämme ovat sykliset vuosikymmenet, kun väestörakenne muuttuu ennusteiden mukaan suuresti Kanta-Hämeessä seuraavilla vuosikymmenillä. Väestön ikääntyminen tulee nostamaan palveluiden kysyntää 2030-luvulla. Mutta 2040- ja 2050-luvuilla kysyntä tulee todennäköisesti laskemaan.

On myös nähtävissä, että samaan aikaan sote-palveluiden tuottamisen tavat muuttuvat ja teknologia kehittyy, mikä taas edellyttää toimitilojen kehittämistä ja muutosinvestointeja. Omien kiinteistöjen muokkaaminen ja kehittäminen on merkittävästi helpompaa kuin vuokrakohteiden.

Muutos- ja korjauskustannukset on huomioitu

Kiinteistökauppojen yhteydessä on arvioitu myös kiinteistöjen toiminnallista ja teknistä kuntoa sekä käyttöikää. Olemme tietoisia, ettemme ole ostaneet uusia toimitiloja. Kiinteistöjen kunto on myös vaikuttanut kohteiden kauppahintaan.

Tällä hetkellä tarkennamme kiinteistökohtaisia elinkaarisuunnitelmia. Tavoitteena on, että pystymme jatkamaan näiden keskeisten kiinteistöjen elinkaarta ja vaiheistamaan uusien kohteiden rakennusinvestointeja. Investoinneissa on myös huomioitava väestörakenteen muutokset, koska uuden rakennuksen elinkaari on noin 50 vuotta. Suunnittelussa on siis huomioitava, miltä Kanta-Hämeen väestörakenne näyttää vuosina 2050–2070 ja arvioitava tilatarpeita, jotta meillä ei ole tulevaisuudessa mitään kiinteistöpommia käsissämme.

Kaikki toteutetut kiinteistökaupat ovat vähentäneet muita talouden sopeuttamistarpeita. Esimerkiksi Hämeenlinnan kanssa tehdyt kiinteistökaupat paransivat meidän tulostamme yli seitsemän miljoonaa euroa vuodessa, Riihimäen kanssa tehty kiinteistöjärjestely paransi tulosta miljoonan vuodessa, samoin Forssan sairaalasta tehty kauppa. Eli kaikkiaan yhdeksän miljoonaa euroa vuodessa. Kaupoissa on huomioitu myös tulevat muutos- ja korjauskustannukset sekä mahdolliset purkukustannukset.

Joulukuussa päätetyt kiinteistökaupat noudattavat samaa logiikkaa. Ne parantavat hyvinvointialueen tulosta noin miljoona euroa vuodessa. Taas olemme miljoonan lähempänä lakisääteistä velvoitetta alijäämien kattamisesta. Ja mikä hienointa: 10 vuodessa tämä tarkoittaa 10 miljoonan euron säästöä.

Kun mietitte, miksi joku palvelu siirtyy tai työntekijän työpiste muuttuu, niin muistakaa, että jokainen seinistä säästetty euro vähentää muita sopeuttamistarpeita. Se vapauttaa euroja tärkeimpään eli palveluihin.

rahoitus- ja investointijohtaja
Petrus Kukkonen

ARTIKKELI / 19.12.2025

Blogi: Pehmeä budjetti, kovat seuraukset?

Aloitin tänä syksynä väitöskirjaopinnot Tampereen yliopistossa. Aiheenani on hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmän ohjaus- ja kannustinvaikutukset. Ensimmäisessä artikkelitutkimuksessani osalta olen perehtynyt erityisesti János Kornain pehmeän budjettirajoitteen teoriaan, joka näyttää toteutuvan vaiheittain myös Suomessa.

Kornai on edesmennyt unkarilainen ekonomisti, joka kehitti taloustieteen käsitteensä kuvaamaan tilannetta, jossa organisaation (kuten hyvinvointialueen) menot ja tulot eivät ole tiukasti sidoksissa toisiinsa, koska ylimääräinen rahoitus (esimerkiksi valtiolta) pehmentää budjettia johtaen alijäämiin tai ylikulutukseen.

Hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmä Suomessa on pyritty rakentamaan muodollisesti ”kovaksi”. Alueilla ei ole verotusoikeutta ja rahoitus on yleiskatteellista. Lisäksi alijäämiin liittyy tasapainotusvelvoite sekä mahdollisuus valtion hallinnollisiin toimenpiteisiin, kuten arviointimenettelyihin. Olemme juuri nyt Suomessa vedenjakajalla: onko budjettiohjaus aidosti kova vai toteutuuko Kornain pehmeän budjetoinnin teoria? Oli mielenkiintoista huomata, että Marina Erholan työryhmän raportissakin viitattiin pehmeään budjetointiin.

Kyseisen teorian viitekehyksessä eri tutkijat ovat ottaneet kantaa myös lisärahoitusmekanismeihin. Niissä korostetaan, että lisärahoituksen on oltava kertaluonteista ja ehdollista, jotta pehmeän budjetoinnin teoria ei toteudu. Mikäli lisärahoituksesta muodostuisi toistuva käytäntö, syntyy odotus tulevistakin ”pelastuksista”, ja budjettikurista tulisi varsin pehmeä käsite.

Mielestäni lisärahoitus voisi olla toimiva osaa järjestelmää, mutta ensin meidän pitäisi löytää pehmeän ja kovan budjettirajoitteen rajat. Lisärahoituksesta on nykytilanteessa muodostunut enemmän juridinen prosessi kuin palveluiden turvaamisen prosessi. 

Lisäaika ei tee autuaaksi

Nyt paljon tapetilla ollut lisäaika, jota myönnetään hyvinvointialueille alijäämien kattamiseen, on samantyyppinen elementti kuin lisärahoitus rahoitusjärjestelmässä. Ajattelen, että lisäaika on tarpeellinen väline juuri tässä hetkessä, mutta kertaluonteisena. Nykyisen lainsäädännön mukaan hyvinvointialueiden on katettava vuosina 2023 ja 2024 syntyneet alijäämät vuoden 2026 loppuun mennessä. Nyt hallitus on antamassa noin kymmenelle hyvinvointialueelle lisäaikaa saada taloutensa kuntoon vuoteen 2027 tai 2028 mennessä. Lisäaikaa on haettava erikseen ja sen myöntämisestä päätetään erikseen.

Näen, että lisäajan myöntämisen on oltava selkeästi rajattu ja perusteltu, jotta yhdenvertaisuus alueiden välillä voidaan todentaa. Itseäni hieman pohdituttaa, mitä lakiesitykseen kirjattu harkinta tarkoittaa. Harkinta on sinänsä hyvä asia, mutta harkintavalta voi kääntyä mielivallaksi, jos harkinnan periaatteet eivät ole selkeitä ja ennalta määriteltyjä. On kuitenkin todettava, että lisäaika ei tee autuaaksi, kun tarkastelee rahoitusuran kehitystä eri alueilla.

Kornain teorian mukaan pehmeän budjettirajoitteen riskiä voidaan pienentää vahvistamalla monivuotista talouskehitystä ja ottamalla käyttöön sääntöpohjaisia shokkikomponentteja. Elementtejä, joissa valtio kantaa vain tarkasti määritellyt suurshokit. Riskiä voidaan pienentää myös varmistamalla, että palveluntuottajien korvausmalleissa ylitysvastuu on määritelty selkeästi ja ennakolta. Rahoituksen jälkikäteistarkistusta voi pitää sääntöpohjaisena shokkikomponenttina, joka korjaa yllättäviä kustannusshokkeja. Se kuitenkin tulee ”liian myöhään”, kun 2023 alijäämät huomioidaan vuoden 2025 rahoituksessa.

Kovuus lisäisi selkeyttä 

Kun hyvinvointialueisen nykyistä rahoitustilannetta arvioidaan Kornain teoriaa vasten, niin voidaan todeta, että tehdyt ratkaisut ovat lisänneet pehmeän budjettirajoitteen riskejä. Erityisesti rahoitusuran ennustavuutta ei ole vahvistettu, vaan pikemminkin heikennetty.

Olisi kriittisen tärkeää, että tietäisimme, mitä rahoitusuraa vasten teemme ratkaisuesityksiä hyvinvointialueen päättäjille. Rahoitusjärjestelmään tehdyt muutokset ovat vieneet kehitystä väärään suuntaan. Tämän syksyn aikana esitetyt muutokset vain lisäävät epävarmuutta ja heikentävät todennäköisesti ennustettavuutta entisestään.

Henkilökohtaisesti kannatan kovia budjettirajoitteita, koska silloin pelisäännöt ovat selkeämmät ja alueiden yhdenvertaisuus voi toteutua paremmin. Tämä kuitenkin vaatii sen, että rahoitusjärjestelmän ennustettavuutta parannetaan merkittävästi.

rahoitus- ja investointijohtaja
Petrus Kukkonen
 

UUTINEN / 16.12.2025

Aluevaltuusto päätti talousarviosta lukuisten äänestysten jälkeen

Aluevaltuuston 16. joulukuuta pidetyn kokouksen laajimpana asiana oli vuoden 2026 talousarvioesitys. Budjettikeskustelu kesti yli 7 tuntia. Voit katsoa kokouksen tallenteen tästä. 

Oma Häme on laatinut vuoden 2026 talousarviotaan erittäin haastavassa taloustilanteessa. Vuosien 2023 ja 2024 yhteenlaskettu alijäämä on noin 109 miljoonaa euroa, ja lain mukaan alijäämä on katettava vuoden 2026 loppuun mennessä. Samanaikaisesti hyvinvointialueen menot kasvavat valtion rahoitusta nopeammin, ja ennakkolaskelmat osoittavat valtion rahoituksen heikentyvän edelleen vuosina 2026–2028.  

Talousarvio 2026: hyvinvointialueen alijäämän kattaminen aikataulussa jatkuu - Oma Häme

Talousarviosta pidettiin valtuustossa pitkiä puheenvuoroja. Kokouksen muut päätökset on koottu tähän tiedotteeseen.

Keskustelun avasi aluehallituksen puheenjohtaja Kaisa Lepola (sd.). Hän muistutti, että Oma Häme on onnistunut pitämään asiakkaiden palveluajat ja henkilömitoitukset kunnossa haastavasta taloustilanteesta huolimatta. Puolueiden ryhmäpuheenvuoroissa ja yleiskeskustelussa nostettiin esille toisaalta yhteistä ponnistelua alijäämien kattamiseksi, mutta myös huolta taloushaasteiden vaikutuksista asiakkaisiin.

Osa valtuutetuista oli huolissaan asiakkaiden luottamuksen säilymisestä palveluiden saatavuuteen ja toimivuuteen. Hyvinvointialueille asetettu vaatimus alijäämien kattamisesta ja sen talousarviossa näkyvät seuraukset nousivat esille monissa puheenvuoroissa. Esimerkiksi ikäihmisten ympärivuorokautisten asumisen paikkojen väheneminen sai kritiikkiä.

Muutosesitykset kaatuivat äänestyksissä

Oma Hämeen talousarvion lähtökohtana on talouden tasapainottaminen ja kustannusten kasvun hillitseminen siten, että lakisääteiset palvelut pystytään turvaamaan ja palveluja kehitetään hallitusti myös tulevina vuosina. Aiemmille vuosille asetettuihin talouden tasapainottamistavoitteisiin ei ole kaikilta osin päästy, mikä kasvattaa säästöpaineita. Jotta alijäämä voidaan kattaa määräajassa, hyvinvointialueen tulee tehdä selvästi ylijäämäiset tilinpäätökset vuosina 2025 ja 2026. 

Tällä hetkellä ei ole tietoa siitä, myöntääkö valtio Oma Hämeelle lisäaikaa alijäämien kattamiseen tai hakeeko ja saako hyvinvointialue valtiolta lisärahoitusta. Mahdollinen lisäaika voisi pienentää vuonna 2026 tarvittavaa ylijäämää noin 30 miljoonalla eurolla. Talousarvioon on sisällytetty tästä kokonaisuudesta noin puolet. Mikäli laki ei tule voimaan eikä hyvinvointialue saa lisärahoitusta, valmistellaan jäljelle jäävän 15 miljoonan euron kattamiseen tarvittavat toimet huhtikuussa muutostalousarvion yhteydessä.

Vasemmistoliitto esitti kahta tekstimuutosta, joilla olisi pienennetty talousarvion sopeuttamistoimia 30 miljoonalla. Tämä ei olisi ollut nykyisen alijäämien kattamisvelvoitteen mukaista. Esitykset kaatuivat äänestyksessä 53-6, joten keväällä 2026 päätetään lisäsopeutustoimista sen mukaan, mikä tilanne alijäämien kattamisen suhteen silloin on.

Aluevaltuusto keskusteli vilkkaasti myös ryhmärahasta ja äänesti siitä kahteen kertaan. Aluevaltuustoryhmät saavat hyvinvointialueelta tukea eli ryhmärahaa. Ryhmärahaa voi käyttää muun muassa toimintakuluihin ja viestintään, ei kuitenkaan vaalikampanjointiin. Perussuomalaiset esittivät ryhmärahasta luopumista, mitä kristillisdemokraatit kannattivat. Vasemmistoliitto esitti ryhmärahan pienentämistä 1 500 euroon vuodessa valtuutettua kohden.

Molemmat esitykset kaatuivat äänestyksessä, ja jatkossa ryhmärahaa maksetaan aluehallituksen esityksen mukaisesti 500 euroa nykyistä vähemmän eli 4 000 euroa vuodessa valtuutettua kohden.

Talousarvio hyväksyttiin lopulta esityslistan mukaisesti

Vasemmistoliiton valtuutetut tekivät useita muutosesityksiä toimialojen talousarvioihin. Juhani Lehto (vas.) esitti kolmen miljoonaa euron lisäystä terveydenhuollon henkilöstömenoihin, erityisesti omalääkäri-toimintamallin vahvistamiseksi. Satu Viksten (vas.) esitti kahden miljoonan euron lisäystä mielenterveys- ja päihdepalveluihin, painottuen erityisesti lapsiin ja nuoriin. Molemmat esitykset kaatuivat äänestyksissä selvin luvuin. 

Myöskään Erja Hirviniemen (vas.) ja Sari Auvisen (vas.) muutosesitykset ikäihmisten palveluiden talousarvioon eivät saaneet äänestyksessä riittävää kannatusta. Perhe-, sosiaali- ja vammaispalveluihin esitettiin lisäystä nuorten, työttömien aikuisten tukemiseen, mutta Tarja Kirkkola-Heleniuksen (vas.) esitys hävisi äänestyksessä. 

Keskustan valtuustoryhmä esitti lisäystä pelastustoimen budjettiin ja ensihoidon määrärahoihin, mutta se ei saanut äänestyksessä riittävästi kannatusta.

Aluevaltuusto hyväksyikin talousarvion esityslistan mukaisesti, kuten myös vuosien 2026-2028 taloussuunnitelman. Aluevaltuusto myönsi lisäksi aluehallitukselle valtuuden kohdentaa vuoden 2026 tasapainottamistoimet tulosalueille käyttösuunnitelman 2026 käsittelyn yhteydessä. 

Aluevaltuuston 16.12.2025 kokouksen esityslista