ARTIKKELI / 09.10.2026

Pienikin kohtaaminen voi merkitä paljon

Maailman mielenterveyspäivää vietetään 10. 10.2026. Tänä vuonna MIELI ry kannustaa kysymään: mitä sinulle oikeasti kuuluu? Jos läheisen jaksamisesta herää huoli, tärkeintä on pysähtyä, kysyä ja kuunnella.

Viime vuodet ovat koetelleet ihmisten turvallisuuden tunnetta monella tavalla. Pandemia muutti kohtaamista ja arkea. Sota Euroopassa, maailman epävarmuus ja heikentynyt taloustilanne ovat lisänneet huolta ja vaikeuttaneet monen arkea.

Mielen hyvinvoinnin merkitys korostuu epävarmoina aikoina. Oma Hämeen mielenterveys- ja päihdeyksikön osastonhoitaja Heidi Kemmo muistuttaa, että mieli on mukana kaikissa elämäntilanteissa ja kohtaamisissa.

– Asioimme missä tahansa tai teemme mitä tahansa, mieli kulkee mukana. Sen huomioiminen pienilläkin asioilla, kuten kysymällä mitä sinulle kuuluu tai miten sinä jaksat, voi olla todella merkityksellistä, Kemmo sanoo.

Suomessa MIELI ry kysyy vuoden 2026 kampanjassaan: ”Mitä sulle oikeasti kuuluu?” Kampanja kannustaa kysymään, kuuntelemaan, olemaan läsnä ja ohjaamaan tarvittaessa avun piiriin.

Kokemus kuulluksi tulemisesta on tärkeä

Mielenterveys- ja päihdepalveluissa kerätään säännöllisesti asiakaspalautetta. Kemmon mukaan palautteissa korostuu vahvasti ihmisen kokemus siitä, että hänet on kohdattu ja kuultu aidosti ja arvokkaasti.

– Mielenterveyttä ei voi erottaa muusta terveydestä. Jo pysähtymällä ja kysymällä ”Mitä sinulle kuuluu?” voimme synnyttää keskustelun, jolla voi olla suuri merkitys. Se voi myös auttaa ehkäisemään tilanteen vaikeutumista.

Kysymys toimii parhaiten silloin, kun vastaukselle on aikaa. Ohimennen lausuttu ”mitä kuuluu” voi jäädä kohteliaisuudeksi. Aito kohtaaminen syntyy siitä, että kysyjä pysähtyy kuuntelemaan myös silloin, kun vastaus on odottamaton tai vaikea.

Kohtaa. Kysy. Kuuntele.

Läheinen voi huomata muutoksen ensimmäisenä

Psyykkisen voinnin selvä heikkeneminen näkyy usein toimintakyvyn laskuna. Ihminen ei ehkä jaksa tai saa hoidetuksi tavallisia asioitaan. Työstä tai koulusta voi tulla poissaoloja, ja myös nukkuminen, keskittyminen tai päihteiden käyttö voivat muuttua.

Kemmon mukaan läheinen huomaa muutoksen usein ennen kuin ihminen itse ymmärtää tilanteensa heikentyneen.

Huolen voi ottaa puheeksi kertomalla rauhallisesti omasta havainnostaan:

”Minulla on herännyt huoli sinun jaksamisestasi.”

”Olen miettinyt, onko sinulla kaikki hyvin.”

– Kun oman ajatuksen tai tunteen sanoo ääneen, lähestymistapa on kuulijalle lempeä. Samalla välittyy viesti siitä, että välitän sinusta, Kemmo kertoo.

Kysyjän tehtävänä ei ole ratkaista kaikkea. Tärkeää on kuunnella, suhtautua kerrottuun vakavasti ja auttaa tarvittaessa ottamaan yhteyttä ammattilaiseen.

Yhdellä yhteydenotolla apua ja tilanteen arviointia

Jos oma psyykkinen vointi heikkenee tai läheisen tilanne huolestuttaa, apua voi hakea Oma Hämeen mielenterveys- ja päihdepalvelujen Ensilinjasta. Palvelu on tarkoitettu yli 18-vuotiaille. Ensilinjasta saa ohjausta, neuvontaa ja hoidon tarpeen arviointia. Yhteyttä voi ottaa myös Terveys-chatin kautta. 

Ensilinjassa tilannetta kartoitetaan esitietolomakkeen ja ammattilaisen kanssa käytävän keskustelun avulla. Kysymykset valikoituvat sen mukaan, millaiseen oireeseen tai huoleen ihminen hakee apua.

Esitiedoissa voidaan kysyä esimerkiksi mielialasta, oireiden kestosta, asioiden aloittamisen tai loppuun saattamisen vaikeudesta, keskittymisestä, väsymyksestä, nukkumisesta, ahdistuksesta, päihteiden käytöstä sekä itseen tai muihin kohdistuvista vaarallisista ajatuksista.

– Esitietojen ja yhteisen keskustelun kautta valitaan tarkoituksenmukaisin hoitomuoto. Tilanteen mukaan voidaan varata esimerkiksi vastaanottoaika kriisityöntekijälle. Ensilinjasta voidaan varata aika myös vastaanoton lääkärille. Ajan mielenterveys- ja päihdeyksikköön sekä vastaanoton lääkärille saa samassa yhteydenotossa, Kemmo kertoo.

Avun hakijan ei tarvitse etukäteen tietää, millaista hoitoa hän tarvitsee. Ammattilainen auttaa arvioimaan tilanteen ja sopivan etenemistavan.

Huolestuttaako oma tai läheisesi jaksaminen?

Yli 18-vuotiaat: Ota yhteyttä Oma Hämeen mielenterveys- ja päihdepalvelujen Ensilinjaan, kun tarvitset ohjausta, neuvontaa tai arviota tilanteestasi.

Voit ottaa yhteyttä myös Terveys-chatissa Oma Häme -sovelluksen tai Oma Hämeen verkkosivujen kautta. Mielenterveys- ja päihdepalvelujen ammattilaiset ovat chatissa tavoitettavissa arkisin kello 9–15. Terveys-chat palvelee kokonaisuudessaan arkisin kello 8–20. 

Ota yhteyttä mielenterveys- ja päihdepalveluihin
Siirry Oma Hämeen Terveys-chatiin
Lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin tukemisen polku

Jos tilanne on kiireellinen, soita Päivystysapuun numeroon 116117. Jos jonkun henki tai turvallisuus on välittömässä vaarassa, soita 112.

Lisää tietoa ja tukea

Oma Häme: mielen hyvinvointi
MIELI ry: Maailman mielenterveyspäivä 2026
Mielenterveystalo: omahoito-ohjelmat
MIELI Kriisipuhelin

ARTIKKELI / 09.10.2026

Tietävätkö läheisesi elinluovutustahtosi?

Elinsiirto voi pelastaa vakavasti sairaan ihmisen hengen tai parantaa merkittävästi hänen elämänlaatuaan. Elinluovutusviikkoa vietetään 3.–10.10.2026. Viikko kannustaa pohtimaan omaa elinluovutustahtoa, kirjaamaan sen OmaKantaan ja kertomaan siitä läheisille.

Suomessa noin 400 ihmistä odottaa elinsiirtoa. Sopivista siirrettävistä elimistä on jatkuva pula, ja osalle sairastuneista elinsiirto on ainoa mahdollisuus jatkaa elämää.

Tämän vuoden elinluovutusviikon teemana on elinsiirron ihme. Onnistuneen siirron merkitys näkyy usein tavallisissa, ihmiselle tärkeissä asioissa: jaksamisessa, mahdollisuudessa palata opiskelemaan tai työelämään sekä ajassa perheen ja ystävien kanssa. Elinsiirron saanut voi elää luovutetun elimen ansiosta jopa vuosikymmeniä.

Oma tahto kannattaa tehdä näkyväksi

Elinluovutustahto kertoo, saako elimiäsi ja kudoksiasi käyttää kuolemasi jälkeen toisen ihmisen hoitamiseen.

Suomessa elinluovutukseen voidaan edetä, jos ihminen ei ole eläessään vastustanut sitä. Terveydenhuollon ammattilaisten on kuitenkin pyrittävä selvittämään vainajan tahto. Siksi oma kanta kannattaa ilmaista etukäteen.

Kerro tahdostasi myös läheisillesi. Kun asia on käyty yhdessä läpi, he voivat välittää tiedon tahdostasi tilanteessa, jossa et enää itse pysty sitä kertomaan.

Näin kirjaat elinluovutustahdon OmaKantaan

Kirjaudu OmaKantaan kanta.fi-sivuston kautta esimerkiksi verkkopankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella. Valitse valikosta Elinluovutustahto.

Vastaa kysymykseen, luovutatko elimesi ja kudoksesi elinsiirtoon kuolemasi jälkeen, ja tallenna vastauksesi. Myönteiseen tahdonilmaisuun voit halutessasi lisätä tarkentavia tietoja.

OmaKantaan tallennettu elinluovutustahto on terveydenhuollon ammattilaisten käytettävissä. Voit myös muuttaa tahtoasi myöhemmin samassa osiossa.

Ota elinluovutustahto puheeksi läheisesi kanssa ja kirjaa oma päätöksesi talteen.

Kirjaudu OmaKantaan kanta.fi-sivuston kautta
Lue lisää elinluovutuksesta ja elinluovutusviikosta

ARTIKKELI / 08.10.2026

Blogi: Kuka huolehtii aivoterveydestäsi? Vastaus voi yllättää

Jos kysyisin, kuka vastaa aivoterveydestäsi, moni vastaisi: minä itse. 

Vastaus on osittain oikea. Omilla valinnoilla on suuri merkitys. Liikunta, ravitsemus, uni, sosiaaliset suhteet ja aivojen aktiivinen käyttö ovat kaikki aivoterveyden kulmakiviä. 

Mutta yksin ne eivät riitä. 

Aivoterveyden taustalla toimii laaja joukko ihmisiä, yhteisöjä ja organisaatioita. Kunnat, järjestöt, hyvinvointialueet ja tutkimustoimijat rakentavat yhdessä edellytyksiä sille, että aivoterveyttä tukevat valinnat ovat mahdollisia jokaiselle. 

Aivoterveys kuuluu meille kaikille, mutta sen mahdollistaminen on yhteinen tehtävä.  

Aivoterveyttä rakennetaan yhdessä 

Juuri tähän ajatukseen perustuu FINGER-malli, kansainvälisesti tunnettu suomalainen toimintamalli, jonka tavoitteena on tukea muistia ja ehkäistä muistisairauksia. FINGER perustuu viiteen osa-alueeseen: 

• terveellinen ravitsemus 

• liikunta 

• aivojen aktiivinen käyttö 

• sosiaalinen aktiivisuus 

• sydän- ja verisuoniterveydestä huolehtiminen 

Vaikka osa-alueet näyttävät selkeiltä, niiden toteutuminen vaatii monen toimijan yhteistyötä. Kuvittelemme helposti, että kyse on yksittäisen ihmisen päätöksistä, mutta todellisuudessa jokaisen arjen valintoihin vaikuttavat monet ympärillä olevat rakenteet ja palvelut. 

FINGER näkyy arjessa enemmän kuin huomaammekaan 

Monelle FINGER kuulostaa tutkimusohjelmalta tai ammattilaisten käyttämältä mallilta. Todellisuudessa se näkyy jo jokaisen jokapäiväisessä elämässä. 

Aivoja aktivoit, kun opettelet uuden reseptin, ratkot ristisanatehtävää, käyt kirjastossa, osallistut luennolle tai opetat lapsenlapselle uuden taidon. Harrastat liikuntaa, kun kävelet lähikauppaan, hoidat pihaa, käyt uimahallissa tai osallistut liikuntaryhmään. Sosiaalinen aktiivisuus voi olla kahvittelu naapurin kanssa, kuoroharjoitukset, yhdistystoiminta tai vapaaehtoistehtävä. Sydän- ja verisuoniterveyttä puolestaan tukevat terveelliset elintavat, kuten tupakoimattomuus, terveellinen ravinto, riittävä liikunta ja hyvä uni, sekä perussairauksien hyvä omahoito ja säännöllisistä terveystarkastuksista huolehtiminen. 

Aivoterveyden näkökulmasta pienilläkin teoilla on merkitystä. Kaiken ei tarvitse muuttua kerralla. 

Kuka mahdollistaa aivoterveyttä tukevan arjen? 

Vaikka FINGER näkyy yksilön arjessa, sen toteutuminen ei ole ainoastaan yksilön vastuulla. 

Kunnat luovat puitteet 

Kunnat mahdollistavat paljon sellaista, mitä emme välttämättä yhdistä aivoterveyteen. Lähiliikuntapaikat, turvalliset kävelyreitit, uimahallit, kirjastot, kulttuuritapahtumat, kansalaisopistojen kurssit ja yhteisölliset tapahtumat luovat mahdollisuuksia liikkua, oppia uutta ja kohdata muita ihmisiä. 

Kun kuntalainen osallistuu luontoretkelle, käy kuntosalilla, osallistuu ravitsemusluennolle tai löytää uuden harrastuksen, hän samalla vahvistaa aivoterveyttään. 

Järjestöt rakentavat osallisuutta 

Yksinäisyys on yksi merkittävistä hyvinvointia heikentävistä tekijöistä. Järjestöt tarjoavat vertaistukea, harrastuksia, vapaaehtoistoimintaa ja matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja. 

Monelle järjestön järjestämä liikuntaryhmä, muistikerho tai vapaaehtoistoiminta voi olla juuri se ensimmäinen askel, joka tuo lisää hyvinvointia, uusia ystäviä ja motivaatiota elämäntapamuutoksiin. 

Hyvinvointialue tunnistaa ja ohjaa 

Hyvinvointialueen tehtävänä on tukea asukkaita silloin, kun tarvitaan ammattilaisen apua tai ohjausta. 

Aivoterveyden näkökulmasta tärkeää on, että riskitekijät tunnistetaan ajoissa ja ihminen löytää tarvitsemansa tuen piiriin. Aivoterveyttä tukevat pitkälti samat tekijät kuin sydän- ja verisuoniterveyttä: verenpaineen seuranta, tupakoimattomuus, terveellinen ravinto, riittävä liikunta, hyvä uni sekä perussairauksien hyvä hoitotasapaino. Lisäksi diabeteksen ehkäisy ja hoito, elintapaohjaus, liikuntaneuvonta sekä muistioireiden varhainen tunnistaminen ovat samalla myös aivoterveyden edistämistä. 

Oma Hämeessä rakennetaan parhaillaan alueellista aivoterveyspolkua, jossa eteneminen rakentuu vaiheittain tunnistamisesta ohjaukseen. Tavoitteena on, että aivoterveyteen liittyvät riskitekijät havaitaan mahdollisimman varhain ja asukas ohjautuu sujuvasti tarvitsemiensa palvelujen ja tuen pariin. Näin ennaltaehkäisy ei jää yksittäisiksi teoiksi, vaan siitä muodostuu osa asukkaan arkea ja palvelupolkua. 

Tutkimus tuo vaikuttavuuden 

Yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimusorganisaatiot tuottavat tietoa siitä, millaiset toimintatavat todella tukevat aivoterveyttä. Ilman tutkimusta emme tietäisi, mitkä keinot vaikuttavat tehokkaimmin muistisairauksien ehkäisyyn. 

Tutkimustieto auttaa myös kehittämään palveluita niin, että voimavarat kohdentuvat oikeisiin asioihin ja hyödyttävät meistä mahdollisimman monia. 

Aivoterveyden merkitys korostuu entisestään väestön ikääntyessä. Muistisairauksien määrän ennustetaan kasvavan tulevina vuosikymmeninä, minkä vuoksi ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen merkitys kasvaa koko ajan. Siksi tarvitaan sekä tutkimukseen perustuvia toimintamalleja että käytännön yhteistyötä, joka tuo ne osaksi ihmisten arkea. 

Syksyllä siirrytään Muistijäljessä entistä vahvemmin käytäntöön 

Muistijälki-hankkeessa aivoterveyttä edistäviä toimintamalleja viedään tänä syksynä yhä vahvemmin käytäntöön. 

Pilotoinnin tavoitteena on testata, miten aivoterveyden edistäminen, riskien tunnistaminen, ohjaus ja FINGER-mallin mukainen tuki voidaan sovittaa osaksi kuntien, järjestöjen ja hyvinvointialueen normaalia toimintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aivoterveys voi tulla vastaan esimerkiksi paikallisissa tapahtumissa, neuvonnassa tai erilaisissa palveluissa. 

Tällainen polku voi alkaa hyvin yksinkertaisesti. Kuntalainen osallistuu paikalliseen tapahtumaan, tekee muistisairauksien riskitestin ja keskustelee ammattilaisen kanssa omasta tilanteestaan. Keskustelun pohjalta hän löytää itselleen sopivia palveluja ja toimintoja. Vähitellen mukaan voi tulla liikuntaa, uusia sosiaalisia kontakteja, tietoa ravitsemuksesta tai osallistumista ryhmätoimintaan. Tällainen polku ei synny itsestään, vaan rakentuu kuntien, järjestöjen, hyvinvointialueen ja muiden toimijoiden yhteistyöstä. 

Yksi voi hyötyä liikuntaneuvonnasta, toinen ravitsemusohjauksesta ja kolmas yhteisöllisestä ryhmätoiminnasta. Tärkeintä on, että oikea tuki löytyy oikeaan aikaan ja että palvelut muodostavat asukkaan näkökulmasta sujuvan kokonaisuuden. 

Tavoitteena ei ole rakentaa uusia irrallisia palveluja, vaan yhdistää jo olemassa olevat voimavarat toimivaksi kokonaisuudeksi. Kun kunnat, järjestöt, hyvinvointialue ja tutkimustoimijat tekevät yhteistyötä, voidaan tarjota asukkaille nykyistä vaikuttavampaa tukea aivoterveyden vahvistamiseen. 

Mitä aivoterveydestä huolehtiminen tarkoittaa juuri sinun kohdallasi? 

Tärkeä kysymys ei ole, toteutanko FINGER-mallia täydellisesti. 

Tärkeämpi kysymys on: Mitä aivoterveydestä huolehtiminen tarkoittaa juuri minun kohdallani? 

Joku tarvitsee lisää liikettä arkeensa. Toinen hyötyisi monipuolisemmasta ravitsemuksesta. Kolmannen hyvinvointia tukisi uusi harrastus, vertaistuki tai lisää sosiaalisia kontakteja. Pienetkin muutokset voivat olla merkityksellisiä. 

Aivoterveys kuuluu kaikkiin elämänvaiheisiin 

Aivoterveyden edistäminen ei tarkoita pelkästään muistisairauksien ehkäisyä. Se tarkoittaa myös toimintakykyä, osallisuutta, oppimista, hyvää arkea ja mahdollisuutta elää omannäköistä elämää mahdollisimman pitkään. 

Vaikka tämä kirjoitus puhuttelee erityisesti 60 vuotta täyttäneitä ja sitä vanhempia, aivoterveydestä huolehtiminen ei ala vasta myöhemmällä iällä. Sen perusta rakentuu jo varhain työiässä arjen valinnoissa, palautumisessa, unessa, liikkumisessa, ravitsemuksessa ja sosiaalisissa suhteissa. Siksi aivoterveys on hyvä ottaa puheeksi ajoissa – ei pelotteluna, vaan mahdollisuutena vahvistaa hyvinvointia ja toimintakykyä tuleville vuosille. 

Aivoterveyden vahvistaminen ei ole vain investointi yksittäisen ihmisen hyvinvointiin, vaan myös koko yhteiskunnan tulevaisuuteen. 

Aivoterveys on yhteinen investointi tulevaisuuteen 

Aivoterveyden edistäminen on kaikkien yhteinen tehtävä, jossa kunnat, hyvinvointialue, järjestöt, tutkimustoimijat sekä asukkaat rakentavat yhdessä terveempää tulevaisuutta. 

Parhaimmillaan se näkyy parempana toimintakykynä, elämänlaatuna, osallisuuden kokemuksina ja hyvinvointina. Samalla se voi vähentää muistisairauksien riskiä ja tukea itsenäistä arkea mahdollisimman pitkään. 

Siksi tärkeä kysymys ei ole vain: 

"Mitä minä voin tehdä aivoterveyteni eteen?" 

Yhtä tärkeää on kysyä: 

"Miten me yhdessä voimme rakentaa ympäristöjä, palveluja ja yhteisöjä, jotka tukevat aivoterveyttä jokaisessa elämänvaiheessa?" 

Tiedätkö oman riskisi? 

Aivoterveydestä huolehtiminen alkaa omasta tilanteesta. Yksi hyvä tapa pysähtyä asian äärelle on tehdä muistisairauksien riskitesti. 

Riskitesti auttaa tunnistamaan sellaisia elintapoihin ja hyvinvointiin liittyviä tekijöitä, joihin voi itse vaikuttaa. Samalla se voi herättää pohtimaan, mitä pieniä muutoksia juuri sinun arkeesi kannattaisi tehdä. 

Tee testi ja pysähdy hetkeksi pohtimaan, mikä olisi juuri sinun seuraava aivoterveystekosi. 

Oletko riskissä sairastua muistisairauteen? - Hyvinvointisi tueksi - Oma Häme 

Muistaakseni huomenna - Hyvinvointisi tueksi - Oma Häme

Leena Onttonen  
Projektiasiantuntija   
Muistijälki - Aivoterveyttä elämänvarrelle -hanke  
Kanta-Hämeen hyvinvointialue  
Terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisen määräraha (STM)   

Muistijälki – aivoterveyttä elämän varrelle -hanke on Sosiaali- ja terveysministeriön terveyden edistämisen määrärahalla rahoitettu hanke vuosille 2025–2027. Hanketta toteuttavat yhteistyössä päätoteuttaja Kanta-Hämeen hyvinvointialue sekä osatoteuttajat Kanta-Hämeen Muistiyhdistys ry ja Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK).

ARTIKKELI / 07.10.2026

Oma koti, mutta ihmisiä lähellä – yhteisöllinen asuminen tuo ikäihmisille turvaa ja yhteisöä arkeen

Yhteisöllinen asuminen tarjoaa ikääntyneille mahdollisuuden asua omassa kodissaan, mutta olla samalla osana yhteisöä. Yhteisöllinen asuminen toteuttaa käytännössä yhtä Oma Hämeen strategian keskeistä tavoitetta: ennaltaehkäisyä. Tarkoituksena on tukea ikääntyneiden toimintakykyä, osallisuutta ja itsenäistä arkea. Kaksi asukasta kertoo omista kokemuksistaan Kanta-Hämeessä.

Helena Riihijärvi, 72, istuu tottuneesti pianon ääreen. Musiikki on kulkenut mukana koko hänen elämänsä ajan. Hämeenlinnassa Esperi Hoivapalvelukeskus Hoivian yhteisöllisen asumisen yksikössä hän soittaa ja laulaa paljon sekä odottaa erityisesti viikoittaista karaokea, jossa pääsee esittämään omat suosikkilaulunsa. Helena yrittää usein houkutella muitakin musiikin pariin. 

– Kun minä tulin tänne, täällä ei paljon laulettu. Kun yksi aloittaa laulamisen, se tarttuu muihinkin, Helena naurahtaa. 

Karaoke, bingo, tuolijumppa ja yhteiset tapahtumat rytmittävät yhteisöllisen asumisen arkea Hoiviassa. Silti tärkein asia tulee muusta kuin tekemisestä. 

– Ei tämä olisi mitään ilman muita ihmisiä. Toiset ihmiset tuovat iloa, Helena sanoo. 

Oma koti säilyy yhteisön keskellä 

Yhteisöllisessä asumisessa jokaisella asukkaalla on oma asunto, mutta yhteisiä tiloja jaetaan muiden kanssa. Helena asuu kaksion kaltaisessa asunnossa, jossa on olohuone-keittiö, makuuhuone ja kylpyhuone. Yksikössä on yhteisiä tiloja, joissa kokoonnutaan ruokailuihin, viriketoimintaan ja seurusteluun.  

Hoiviassa hoitajat tai fysioterapeutit järjestävät yhteisöllistä toimintaa päivittäin. Siihen voi kuulua jumppaa, pelejä kuten bingoa ja visailua, musiikkia, ulkoilua ja muuta asukkaiden toiveiden mukaisesti. Lisäksi ulkopuolinen vapaaehtoinen käy joka maanantai pitämässä asukkaille Tullaan tutuiksi -ryhmää. 

Työntekijät Sanna Tuhkio ja Minna Taiponen korostavat, että tällainen asumismuoto mahdollistaa melko itsenäisen elämän, mutta antaa hoitajien tarjoavan tuen ja turvan. 

– Omaiset tykkäävät, kun läheiset saavat asua omissa asunnoissaan. Lisäksi asunnot ovat tilavia ja asukkaat voivat sisustaa ne omannäköisiksi. Asukkaat tykkäävät, kun voivat vierailla toistensa luona, mutta tarvittaessa oman rauhan saa omalla asunnolla. 

"Yksin asuessa pelotti enemmän" 

Myös 76-vuotias Toini Välimäki on asunut yhteisöllisen asumisen yksikössä jo useita vuosia. Hänen kotinsa sijaitsee Oitin Seniorikodissa, joka on Palveluneliö Oy yhteisöllinen asumisyksikkö Hausjärvellä. 

Toinin mielestä yksi suurimmista eduista yhteisöllisessä asumisessa on turvallisuuden tunne. 

– Yksin asuessa pelotti enemmän. Täällä on ihmisiä ympärillä ja apua saa tarvittaessa. Hoitajat ovat paikalla päivittäin aamusta iltaan. Yöaikaan apua saa turvarannekkeen avulla, hän sanoo. 

Myös Toinin arkeen kuuluu päivittäin järjestettyä toimintaa. Ohjelmassa voi olla esimerkiksi bingoa, musiikkia, ulkoilua, pelejä, jumppaa tai erilaisia ryhmähetkiä. Asukkaat pääsevät myös vaikuttamaan toiminnan sisältöön. Viikoittaisissa asukaskokouksissa annetaan sekä ruusuja että risuja ja esitetään uusia toiveita. Päivittäiset yhteiset ruokailutkaan eivät ole vain ateriahetkiä, vaan myös päivän tärkeimpiä kohtaamisia. 

Omat harrastukset näkyvät 

Toini viihtyy myös omien harrastustensa parissa. Hoitajat tulostavat hänelle värityskuvia, sillä värittäminen on ollut mieluista jo kouluajoista lähtien. Hän osallistuu mielellään yhteisiin laulutilaisuuksiin. 

–  Minähän tykkään erityisesti värittämisestä ja noista laulujutuista, Toini sanoo. 

Sekä Toinin että Helenan kokemuksissa toistuu sama ajatus: yhteisöllisessä asumisessa seura on lähellä, mutta oma rauha säilyy. Yhteiseen toimintaan voi osallistua silloin, kun siltä tuntuu, ja halutessaan vetäytyä omaan asuntoon. Yhteinen arki rakentuu monenlaisista ihmisistä ja heidän omista kiinnostuksenkohteistaan. 

– Kyllä vähän käydään kylässä toistemme luona. Oma asunto on kuitenkin oma koti. Eikä täällä tarvitse olla erityisen sosiaalinen – tähän tottuu pikkuhiljaa, Helena sanoo. 

Kun Helenalta kysyy, voisiko hän kuvitella asuvansa yhteisöllisessä asumisessa loppuelämänsä, vastaus tulee empimättä. 

– Minnepä täältä menisi? 

Mitä yhteisöllinen asuminen tarkoittaa?   

Sosiaalihuoltolain mukainen yhteisöllinen asuminen tarjoaa kodinomaisen vaihtoehdon kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon välille. Kyseessä on esteetön ja turvallinen asumisyksikkö, jossa jokaisella asukkaalla on oma vuokra-asunto sekä mahdollisuus osallistua sosiaalista kanssakäymistä edistävään toimintaan. Kotihoito ja tukipalvelut järjestetään yksilöllisen tarpeen mukaan. Pitkäaikaisessa yhteisöllisessä asumisessa ei ole hoitohenkilöstöä paikalla ympäri vuorokauden, vaan asiakkaiden tarpeiden mukaisesti.  

Laki yhteisöllisen asumisen järjestämisestä on tullut voimaan vuonna 2023. Oma Hämeellä on erikseen myös lyhytaikaista yhteisöllistä asumista, joita järjestetään ns. Kotia kohti -yksiköissä.  Kanta-Hämeen hyvinvointialue lisää noin 150 pitkäaikaisen yhteisöllisen asumisen paikkaa seuraavan kolmen vuoden aikana. 

Yhteisölliseen asumiseen asiakkaat ohjautuvat asiakasohjauksen kautta palvelutarpeen arvioinnin perusteella. Yhteisöllisessä asumisessa asiakkaalla on oma asunto, ja hän maksaa vuokran sekä tarvitsemansa palvelut. Säännöllisiä maksuja ovat esimerkiksi kotihoidon asiakasmaksu, ateria- ja muut tukipalvelumaksut sekä yhteisöllistä toimintaa tukevan SKE-toiminnan maksu.  

Oma Häme ottaa käyttöön pian pari uutta yksikköä. Forssan Tyykihovin on suunniteltu muuttuvan sosiaalihuoltolain mukaiseksi yhteisölliseksi asumiseksi alkuvuonna 2027. Myös Tammelan Tammikartano on siirtymässä yhteisöllisen asumisen käyttöön. Muutos ei vaikuta nykyisten asukkaiden asumiseen tai palveluihin. Jatkossa Tyykihovin ja myöhemmin myös Tammikartanon asukkailla on aiempaa enemmän mahdollisuuksia osallistua yhteiseen, suunniteltuun toimintaan muiden asukkaiden kanssa.   

Ikäihmisten yhteisöllinen asuminen - Oma Häme 

Yhteisöllisen asumisen kilpailutus herätti runsaasti kiinnostusta – Oma Häme lisää asuinpaikkoja ikäihmisille - Oma Häme 

Ennaltaehkäisy osana strategiaa 

Yhteisöllinen asuminen on yksi käytännön esimerkki siitä, mitä Oma Hämeen strategiassa tarkoitetaan ennaltaehkäisyssä onnistumisella. Tavoitteena on tarjota ikääntyneille oikea-aikainen ja turvallinen asumismuoto, joka tukee toimintakykyä, osallisuutta ja itsenäistä arkea. 

Oma Hämeen uusi strategia vuosille 2026–2030 ohjaa hyvinvointialueen toimintaa tulevina vuosina. Tässä juttusarjassa kerromme käytännön esimerkkien kautta, mitä strategian neljä painopistettä tarkoittavat asukkaiden palveluissa ja henkilöstön työssä. 

ARTIKKELI / 05.10.2026

Uusi sairaala käyttöön – yhdessä oppien, tukien ja onnistuen

Ahveniston sairaala (Assi) on ollut käytössä jo usean kuukauden ajan. Uuden sairaalan käyttöönotto on ollut merkittävä muutos asiakkaille, henkilöstölle ja koko työyhteisölle. Käyttöönoton alkuvaihe tuo väistämättä mukanaan uuden opettelua ja samalla mahdollisuuden rakentaa entistä parempia palveluita ja toimintatapoja.
 
Asiakkaille Assin käyttöönotto näkyy uusina tiloina, kulkureitteinä ja toimintakäytäntöinä. Jotta asiointi olisi mahdollisimman sujuvaa, asiakasopastusta järjestettiin laajasti muun muassa yhteistyössä järjestöjen, vapaaehtoisten ja Tavastian lähihoitajaopiskelijoiden kanssa. Ensimmäisten kolmen kuukauden ajan opastajat olivat näkyvästi läsnä sairaalan aulatiloissa neuvomassa asiakkaita ja vastaamassa käytännön kysymyksiin.
 
Moni asiakas koki henkilökohtaisen kohtaamisen tärkeäksi. Uudessa ympäristössä ystävällinen opastus lisäsi turvallisuuden tunnetta ja helpotti epävarmuutta. Samalla saatiin arvokasta palautetta. Esimerkiksi sairaalan sisällä oleviin opasteisiin on palautteen perusteella jo tehty muutoksia.
 
Henkilöstölle käyttöönotto tarkoitti uusien tilojen, teknologioiden ja toimintamallien omaksumista. Pitkä valmistelutyö, koulutukset ja harjoitukset loivat hyvän pohjan onnistumiselle. Todellinen oppiminen tapahtuu usein vasta käytännön työssä.
 
Ensimmäiset kuukaudet vaativat joustavuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä ratkaista eteen tulevia tilanteita yhdessä. Uudet työprosessit hioutuivat käytännön kokemusten kautta, ja pienetkin onnistumiset vahvistivat luottamusta siihen, että suunta on oikea.
 
Monen asian hiominen ja uuden oppiminen on vaatinut niin henkilöstöltä kuin lähijohtajiltakin poikkeuksellista paineensietokykyä. Henkilöstön työhyvinvoinnin huomioiminen on erityisen tärkeää, samoin niiden havaintojen, poikkeamien ja onnistumisten kuuleminen, joita uudessa sairaalassa toimimiseen liittyy.
 
Käyttöönoton ehkä merkittävin onnistuminen liittyi työyhteisöihin ja erilaisiin verkostoihin. Muutos kosketti kaikkia ammattiryhmiä ja onnistuminen edellytti tiivistä yhteistyötä yli yksikkö- ja organisaatiorajojen. Haasteita ratkottiin yhdessä, tietoa jaettiin avoimesti ja apua tarjottiin matalalla kynnyksellä.
 
Muutoksen keskellä syntyi uusia verkostoja, toimintatapoja ja yhteistyön muotoja, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Laaja-alaiset verkostot mahdollistivat sen, että uusi sairaala pystyttiin ottamaan käyttöön suunniteltua aikaisemmin. Muutoin muutto olisi ollut vasta elokuussa kesälomien jälkeen.

Käyttöönotto on yksi vaihe matkalla kohti entistä toimivampaa sairaalaa. Asiakkaiden kokemukset, henkilöstön havainnot ja yhdessä rakennetut ratkaisut auttavat kehittämään toimintaa edelleen. Vielä on hiottavaa, korjattavaa, kehitettävää ja hienosäätöä.
Uusi sairaala on merkittävä asia meille kanta-hämäläisille. Assissa on käynyt paljon vieraita eri puolilta Suomea. Vierailijat ovat olleet vaikuttuneita Ahveniston sairaalasta ja siitä, että jo vierailun aikana sairaalan sisällä voi aistia lämpöä, kotoisuutta, inhimillisyyttä ja positiivista ilmapiiriä.
 
Tämän inhimillisyyden luovat ihmiset siellä: meidän potilaamme, heidän läheisensä ja henkilöstö. Näillä kohtaamisilla on isoin arvo Assissa.

Kirjoittajana Oma Hämeen kehittämispäällikkö Lilli Väisänen.
Hän on sairaanhoitaja ja kehittämispäällikkö, joka on omistanut uransa terveydenhuollon inhimillisyyden ja potilaskokemuksen kehittämiselle. Hän uskoo, että pienet teot – lämmin kohtaaminen, kuunteleva katse ja arvostava vuorovaikutus – voivat tehdä sairaalakokemuksesta turvallisemman ja merkityksellisemmän.

ARTIKKELI / 18.09.2026

Blogi: Yliannostus ei näytä aina siltä kuin elokuvissa

Mitä ajatuksia sinulle herää tilanteessa, jossa näet puistossa, rappukäytävässä tai vaikkapa juhlissa tajuttomalta vaikuttavan henkilön? Ajatteletko, että hän nukkuu päihtymyksensä pois, herää kyllä myöhemmin tai ettei asia kuulu sinulle? Juuri tällaiset ajatukset voivat viivästyttää avun saamista tilanteessa, jossa jokainen minuutti on tärkeä.

Elokuvissa yliannostus kuvataan usein dramaattisena tapahtumana: henkilö lyyhistyy maahan, menettää tajuntansa välittömästi ja ympärillä olevat ymmärtävät heti tilanteen vakavuuden. Tosielämässä tilanne on usein paljon vaikeampi tunnistaa.

Yliannostuksen saanut henkilö voi näyttää vain nukkuvalta. Hän saattaa istua penkillä pää painuksissa, nukkua rappukäytävässä tai maata puistossa. Hengitys voi olla hidasta, pinnallista tai epäsäännöllistä. Ulospäin voi näyttää siltä, että henkilö vain lepää tai on vahvasti päihtynyt.

Mutta entä jos hän ei herääkään?

Moni luottaa siihen, että ihminen herää ajan myötä omin avuin. Päihteiden aiheuttama tajuttomuus ei kuitenkaan ole tavallista unta. Tajuttoman ihmisen hengitys voi heikentyä tai pysähtyä kokonaan. Ilman apua tilanne voi muuttua nopeasti hengenvaaralliseksi.

Erityisen vaarallista on monipäihdekäyttö, jossa käytetään samanaikaisesti useampia päihteitä. Alkoholin yhdistäminen lääkkeisiin, opioideihin, bentsodiatsepiineihin tai muihin keskushermostoa lamaaviin aineisiin lisää vakavan myrkytyksen ja hengityslaman riskiä merkittävästi.

Viime aikoina huolta on herättänyt myös nuorten imppaus eli liuottimien, aerosolien, kaasujen ja muiden kemikaalien hengittäminen päihtymistarkoituksessa. Koska aineita löytyy tavallisista arjen tuotteista, niitä saatetaan pitää huumeita vaarattomampina.

Aineiden pitoisuuksia ja vaikutuksia on kuitenkin vaikeaa arvioida. Imppaus voi aiheuttaa tajuttomuutta, vakavia sydämen rytmihäiriöitä, aivovaurioita ja jopa äkillisen kuoleman. Kyse ei ole harmittomasta päihdekokeilusta, vaan vakavia ja ennakoimattomia terveysriskejä sisältävästä toiminnasta. Siksi on tärkeää, ettei tajuttomalta tai reagoimattomalta vaikuttavaa henkilöä jätetä ilman apua.

Avun hälyttämistä saattaa kuitenkin estää pelko. Mitä jos olen väärässä? Mitä jos henkilö suuttuu? Mitä jos tilanteeseen liittyy laittomia päihteitä tai rikosepäilyjä?

Moni kokee epävarmuutta auttamistilanteissa eikä halua puuttua muiden asioihin. Taustalla voi olla pelkoa, ennakkoluuloja tai ajatus siitä, että joku muu varmasti auttaa. Kyse voi olla myös tiedon puutteesta. Jokaisella pitäisi kuitenkin olla mahdollisuus saada apua hätätilanteessa riippumatta siitä, onko kyse sairauskohtauksesta, tapaturmasta tai päihteisiin liittyvästä myrkytystilanteesta.

Auttajan ei tarvitse osata kaikkea. Auttaminen ei tarkoita vastuun kantamista yksin, vaan tilanteen ottamista vakavasti. Jos näet maassa makaavan tai poikkeuksellisen tiedottoman oloisen henkilön, älä oleta hänen vain nukkuvan. Tilanne kannattaa käydä turvallisesti tarkistamassa, sillä pieni pysähtyminen voi pelastaa ihmishengen.

Hätäkeskukseen soittamiseen ei tarvita varmuutta siitä, että kyseessä on yliannostus tai muu vakava sairauskohtaus. Riittää, että herää huoli henkilön voinnista. Jos kohtaat tajuttoman tai heikosti reagoivan henkilön, puhuttele häntä, arvioi hänen tilaansa ja hälytä tarvittaessa apua. Hätätilanteessa on parempi toimia matalalla kynnyksellä kuin jättää apu pyytämättä epävarmuuden vuoksi. Jokaisella on velvollisuus toimia omien kykyjensä mukaan, eikä kaikkea tarvitse osata itse. Hätäkeskuspäivystäjä arvioi tilanteen ja neuvoo, mitä seuraavaksi tulee tehdä.

Jokainen voi pelastaa hengen

Lokakuun kahdella ensimmäisellä viikolla Teho: Tavoita, ehkäise, hoida – yhteistyöllä kohti huumehaittojen vähentämistä -hanke ja Suomen Punainen Risti (SPR) kampanjoivat päihdemyrkytysten ensiavusta.

Kampanjan tärkein viesti on yksinkertainen: tajuttoman tai reagoimattoman henkilön tilannetta ei saa koskaan ohittaa olankohautuksella. Hän ei välttämättä nuku, eikä välttämättä herää ilman apua.
Kun seuraavan kerran kohtaat kadulla tuupertuneen henkilön:

• Herättele häntä puhuttelemalla.
• Jos hän ei reagoi, soita 112.
• Tarkista hengitys.
• Jos henkilö hengittää normaalisti, käännä hänet kylkiasentoon.
• Jos hengitys puuttuu tai on epänormaalia, aloita hätäkeskuksen ohjeiden mukainen elvytys.

Pieni teko voi olla ratkaiseva ero elämän ja kuoleman välillä.

Katso lisätietoja ensiaputilanteista

Instagram-live 6.10.: Yliannostus ei näytä aina siltä kuin elokuvissa

Tule mukaan Instagram-liveen tiistaina 6.10. klo 18 kuulemaan ja keskustelemaan Teho: Tavoita, ehkäise, hoida -hankkeen projektiasiantuntija Hilla Sairan ja Suomen Punaisen Ristin päihdetyöhön erikoistuneen terveyden edistämisen asiantuntija Kati Laitilan kanssa. Live-lähetys tulee Instagram-tililtä @oma_hame.

Lähetyksessä puhutaan päihdemyrkytyksistä ja yliannostuksista sekä siitä, miten tavallinen ihminen voi tunnistaa hätätilanteen ja toimia oikein.

Livessä käsitellään muun muassa

• miltä yliannostus voi näyttää
• miksi tajutonta tai heikosti reagoivaa henkilöä ei pidä jättää yksin
• milloin apua tulee hälyttää.

Keskustelussa nostetaan esiin myös monipäihdekäytön riskejä sekä nuorten imppaamiseen liittyviä vaaroja.

Tavoitteena on madaltaa kynnystä auttaa. Hätäkeskukseen soittamiseen ei tarvita varmuutta siitä, että kyseessä on yliannostus. Riittää, että henkilön vointi herättää huolta.

Jätä kysymyksesi ennakkoon Instagramin yksityisviestillä tilille @oma_hame. Kysymyksiä voi esittää myös liven aikana.

Tervetuloa seuraamaan ja kysymään. Pieni pysähtyminen ja oikea toiminta voivat pelastaa ihmishengen.

Hilla Saira, projektiasiantuntija, TEHO: tavoita, ehkäise, hoida – yhteistyöllä kohti huumehaittojen vähentämistä -hanke, Kanta-Hämeen hyvinvointialue