Ennakointi ja kannustaminen
Mistä apu jumitukseen ja jännitykseen?
Ennakointi on haastavien tilanteiden tunnistamista, niiden ennaltaehkäisemistä ja toimintasuunnitelmien tekemistä. Monille lapsille siirtymätilanteet ja muutokset aiheuttavat epävarmuutta ja vastustusta, joka voi ilmetä kiukutteluna, uhmakkuutena ja levottomuutena. Kun lapsi tietää mitä häneltä odotetaan, hänen on helpompi toimia toivotulla tavalla uusissakin tilanteissa.
Ennakoi aamu
Valmistelkaa jo illalla seuraavaa aamua
- vaatteet valmiiksi
- repun pakkaaminen
- tarkistakaa Wilmasta tai Päikystä onko jotain erityistä huomioitavaa koulu- tai päiväkotipäivää varten
- huomioikaa säätila, tarvitaanko aamulla esim. sadevaatteet.
Tehkää toimintasuunnitelma aamuja varten
- mitä tehdään, kuka tekee, missä järjestyksessä tehdään, mihin aikaan pitää olla tehtynä.
Aamutoimet-kuvasarja auttaa lasta ohjaamaan omaa toimintaansa ja siirtymään sujuvammin toiminnosta toiseen. Apuna voi käyttää myös esimerkiksi Time timer-ajastinta tai sovellusta, josta lapsen on helppo hahmottaa eri toimintoihin käytettävää aikaa. Varatkaa riittävästi aikaa aamutoimiin. Vanhemman kiire ja stressi tarttuu helposti lapseen.
Ennakoi uudet asiat
Kerro tulossa olevista muutoksista tai uusista tilanteista lapselle ajoissa ja varaa aikaa keskustelulle ja lapsen kysymyksille. Moni lapsi jännittää uusia tilanteita, vaikka ne olisivat lapselle mieluisia ja hauskoja. Jännityksen takia esimerkiksi huvipuistoreissu voi mennä riehumiseksi tai lapsi alkaa jumittaa eikä haluakaan osallistua mihinkään.
Tehkää perheen viikkokalenteri, johon merkitsette tulevat tapahtumat.
Ennakoi käyttäytyminen esim. kauppareissulla
Käykää etukäteen läpi, miten kaupassa toimitaan esim. ostetaanko tänään herkkuja vai onko herkkupäivä jonain toisena päivänä.
Piirretty tai kuvitettu suunnitelma auttaa lasta muistamaan ja pitämään mielessä sovitut asiat. Myös ostoslistan voi tehdä piirtämällä, jolloin lapsi voi seurata listasta mitä ostetaan.
Kauppaan ei kannata lähteä nälkäisen ja väsyneen lapsen kanssa, pieni välipala ennen lähtöä auttaa jaksamaan.
Kun lapsi saa osallistua, asiat yleensä sujuvat helpommin.
Kehu ja kannusta lasta
Jokainen tarvitsee kehuja, kannustusta ja positiivista palautetta. Kehuminen voi kuitenkin arjessa helposti unohtua, jos ei siihen kiinnitä huomiota. Hyväksyvä katse, hymy, halaus, pään silitys, yläfemma, peukuttaminen tai mikä tahansa muu tapa, jolla huomiot lasta myönteisellä tavalla on myös kehumista. On hyvä muistaa, että lapsen käytöksessä se lisääntyy, mihin huomiota kiinnitetään.
Lasta voi kehua esimerkiksi
- Yrittämisestä: “Mahtavaa, että yritit! Ensi kerralla varmasti onnistuu” Tämä vahvistaa lapsen uskoa siihen, että kannattaa yrittää ja kannustaa yrittämään toisenkin kerran.
- Toiminnasta: ”Olipa hienoa, kun keräsit kaikki legot” Kannattaa täsmentää, mistä asiasta lasta kehutaan. Pelkkä ”hyvä” ei ehkä kerro lapselle kehun aihetta.
- Harjoittelusta: ”Osaatpa jo solmia kengännauhat taitavasti, kun olet ahkerasti harjoitellut.”
- Muuten vaan: ”Olet ihana/kiva /suloinen lapsi.” Kehumisen ei pidä aina liittyä suorittamiseen, vaan lapsi on arvokas omana itsenään, sellaisena kuin on.
- Kehu muille: (lapsen kuullen esim. puhelimessa mummille) ”etpä mummi usko, miten hienosti Ville tänään auttoi vauvan nukuttamisessa”.
- Oman myönteisen tunteen kautta: ”Olen tosi iloinen, kun muistit laittaa vaatteet naulakkoon” Tämä vahvistaa lapsessa tunnetta siitä, että hän on hyväksytty ja tuottaa iloa vanhemmalle.
Palkkio / tarrataulukon avulla voit kannustaa lasta harjoittelemaan jotakin tiettyä taitoa. Taulukkoon valitaan yksi harjoiteltava asia. Lapsen kanssa sovitaan selkeästi, millaisesta käyttäytymisestä tarran saa ja montako tarraa tarvitaan palkkion saamiseen. Palkkio voi olla jotain yhteistä, mukavaa tekemistä.
Kasvatuksen liikennevalot – miten niitä käytetään
Aluksi on tärkeä käydä yhdessä lapsen kanssa läpi, mitä mikäkin väri tarkoittaa ja mitä niistä seuraa.
Vihreä väri kannustaa yrittämään ja tarkoittaa ”Hyvä, kiitos hyvästä suorituksesta”. Sen tarkoituksena on antaa välitöntä positiivista palautetta. Liikennevalojen käytössä olisikin erityisen tärkeää käyttää vihreää valoa eniten, jotta lapsen innostus säilyy. Varsinkin, kun aloittaa liikennevalojen käytön, voi parina ensimmäisenä kuukautena käyttää ainoastaan vihreää, jotta lapsi kokee menetelmän positiivisena. Vanhempien on hyvä näyttää vihreää valoa jo pienimmistäkin hyvistä aikomuksista, yrittämisestä ja teoista.
Positiivinen palaute tekee hyvää lapsen itsetunnolle, ja kun lapsi saa kiitosta toimiessaan halutulla tavalla, hän oletettavasti toimii niin aina kun voi. On hyvä muistaa, että se, mihin kiinnitetään huomiota, lisääntyy.
Keltainen väri tarjoaa lapselle mahdollisuuden vielä muuttaa toimintaansa ja korjata tilanne vihreälle. Se tarkoittaa ”Varo!”, pysähdy ja mieti. Keltaista väriä voi näyttää lapselle silloin, kun toiminta alkaa muuttua liian villiksi ja levottomaksi. Keltaisen avulla lapsen ei -toivottuun toimintaan pystytään vaikuttamaan ennalta ehkäisevästi, koska sillä on pysäyttävä vaikutus. Keltainen väri saa lapsen itse miettimään tekojensa kannattavuutta.
Punaista väriä käytetään viimeisenä keinona pysäyttämään ei-toivottu käyttäytyminen. Punaisella tarkoitetaan ”Seis!”, tilanne on katkaistava. Punaista väriä ei saisi antaa lapselle ilman varoitusta, vaan se otetaan käyttöön vasta, kun ollaan jo kahdesti näytetty keltaista, mutta käytös ei ole muuttunut. Lapsen väkivaltainen tai tuhoava käytös on ainoa asia, josta voidaan antaa suoraan punainen väri.