ARTIKKELI / 07.10.2025

Blogi: "Kunpa joku näkisi minut" – ikääntyneiden yksinäisyys koskettaa

Yksinäisyyden kokemus vaikuttaa ikääntyneeseen monin eri tavoin, valtaosin se koetaan hyvinvointia heikentävänä tekijänä. Yksinäisyys voi herättää pelkoa, surua, toivottomuutta, masentuneisuutta tai tyhjyyttä. Sen on havaittu aiheuttavan kehossa vastaavanlaisia fyysisiä reaktioita kuin kipu. Joskus yksinäisyys ja yksin olo ovat myös omia valintoja, eivätkä näin aiheuta ikäviä tunteita.  

Kanta-Hämeessä 10 % yli 65-vuotta täyttäneistä ja 12 % yli 75-vuotta täyttäneistä kokee itsensä yksinäiseksi (Sotkanetin tilasto). Osuus on kasvanut kahdessa vuodessa. Positiivista mielenterveyttä kokee vain noin neljännes yli 65-vuotta ja yli 75-vuotta täyttäneistä. Ikääntyneiden yksinäisyys on merkittävä ja kasvava yhteiskunnallinen haaste. 

Yksinäisyyden myötä voi tuntua siltä, että elämän merkitys häviää. Elämänlaadulle on ensiarvoisen tärkeää olla yhteydessä toisiin ihmisiin sekä saada kokemus siitä, että on osa jotakin ryhmää tai yhteisöä. Pahimmillaan yksinäisyys on syrjäytymistä ja on käytetty nimitystä myös sosiaalisesta kuolemasta. Yksinäiset kokevat elämänlaatunsa heikommaksi ja heillä on kohonnut itsemurhariski. Ei siis ole ihme, että Maailman mielenterveysjärjestö (WHO) pitää ikääntyneiden yksinäisyyttä yhtenä teollistuneen maailman suurimmista ongelmista. 

Yksinäisyys koskettaa – ja ikääntyneiden yksinäisyys on jotain, jota emme voi sivuuttaa. Meillä jokaisella on mahdollisuus auttaa. Kysyimme Kanta-Hämeessä asuvilta ikääntyneiltä anonyymin Forms-kyselyn kautta sitä, mitä he kaipaavat eniten silloin, kuin kokevat olonsa yksinäiseksi. Näin he vastasivat: 

”Sitä että joku kysyisi, Mitä sinulle kuuluu? Sitä että olisi jotain mitä odottaa, olisi jokin sovittu tapaaminen, puhelu, tapahtuma. Sitä, että tuntisi että kuuluu johonkin porukkaan. Sitä, että kun jotain itselle merkityksellistä tapahtuu sen voisi jakaa jonkun kanssa. Olisi joku, jolle soittaa tai joka tulisi käymään.” 

”Olisi joku, joka voisi jakaa elämän palasia” 

” Puhelinsoittoa, että edes joku soittaisi. Kysyisi mitä kuuluu tai juttelisi ihan mitä vaan.” 

”Joskus on ollut useita päiviä peräkkäin, etten ole puhunut kenenkään elävän ihmisen kanssa. Silloin kaipaan juttukaveria.” 

” Joskus nautin yksinolosta. Mutta yksinäisinä hetkinä kaipaan toisen ihmisen kosketusta.” 

” Toista ihmistä, ystävää” 

”Lenkkiseuraa” 

”Kunpa joku näkisi minut” 

Tällä viikolla vietetään vanhusten viikkoa ja kunnat, järjestöt ja seurakunnat järjestävät paljon erilaista toimintaa ja mahdollisuuksia kohtaamisille. Kanta-Hämeen hyvinvointialue järjestää webinaarin 8. lokakuuta Onni kasvaa yhteist(yö)ssä - Oma Häme ja kunnat asukkaidenhyvinvoinnin asialla. Webinaarissa ammattilaiset kertovat keinoista edistää omaa hyvinvointia sekä palveluista, joihin on mahdollista ottaa yhteyttä elämän eri käänteissä.

Yksinäisyyden vähentäminen ei vaadi suuria tekoja – usein jo yksi ystävällinen sana, soitto tai hetki toisen kanssa riittää. Meistä jokainen voi olla se ihminen, joka huomaa toisen. Jokainen kohtaaminen, hymy tai viesti voi olla toiselle askel pois yksinäisyydestä. Vanhusten viikko muistuttaa meitä siitä, että yhteisöllisyys ei synny itsestään – se rakennetaan teoilla. Kunpa joku näkisi minut – ehkä juuri sinä voit olla se joku. 

 

 

 

 

 

 

 

Minna Ritakorpi 
asiantuntija, elintapaohjaus