Blogi: Tulevaisuuden tavat auttaa ja tulla autetuksi

Olen työskennellyt suunnittelijan tehtävissä helmikuusta lähtien. Vuoden aikana olen saattanut tuntea sote-uudistuksen luissa ja ytimissä. Olen saanut tarkastella silmästä silmään tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeen keskeisintä tavoitetta: sosiaali- ja terveydenhuollon perustason palveluita on uudistettava tavalla, jossa näiden saatavuus paranee ja vaikuttavuus kohtaa ihmisten todellisen avuntarpeen kanssa entistä paremmin.

Siinä missä olen saanut tarkastella tämän hankkeen tavoitteita, joku voisi todeta kolikolla olevan myös kääntöpuoli: työssäni keskustelen toistuvasti itseni mutta myös muiden asiantuntijoiden ja asiakastyön ammattilaisten kanssa siitä, mitä tämä tavoite yhtenä muiden joukossa oikeasti tarkoittaa. Tavoite paperilla on sanoja, tavuja ja yksittäisiä kirjaimia siinä missä ensimmäisen luokan aapisessa. Tiedän, että nämä näyttävät tutulta mutta silti joskus tuntuu siltä, ettei tämä homma ihan aukea – aivan kuin olisin unohtanut, miten lukea.

Ennen hanketyössä aloittamista työskentelin nuorisoikäisten tukipalvelussa, jossa ihmisten tuen tarve vaihteli luonnollisesti perhekohtaisesti mutta oli jollakin tavoin läsnä aina. Yllätyksekseni olen kuluneen vuoden aikana innostunut vielä entistäkin enemmän miettimään sitä, millä tavoin ihmisten tuen tarve tulee kohdatuksi. Olen kohdannut sisimmässäni asustelevan kehittäjäpersoonan aivan uudella tavalla. Ja onnekseni olen tämän vuoden aikana saanut olla keskeinen osa koneistoa, jossa vaikuttavampaa huomista on alettu petaamaan tulevaisuuden ratkaisuilla.

Digitaalista dialogia?

Kanta-Hämeessä on menneen vuoden aikana pilotoitu värikkäin tavoin Ninchat-alustaa. Tämä on mahdollistanut päivystyksellistä chat-toimintaa terveyskeskuksissa, joissa ei vielä muutama vuosi sitten ehkä osattu unelmoida tällaisesta. Toisaalla Ninchatin tietoturvallinen viestintäalusta korvasi olemassa olevia yhteydenottokanavia. Kaikkien osapuolten, niin kuntalaisten kuin työntekijöidenkin kokemukset pilotista ovat olleet ensisijaisesti positiivisia. Ajoittaisesta ’lukutaidottomuudestani’ huolimatta ajattelen, että tämä(kin) pilotti on asian ytimessä hankkeen tavoitteiden osalta: me ammattilaiset asettaudumme yhteiseen rintamaan, entistä lähemmäksi kaikkia niitä, jotka kokevat sähköiset asiointiväylät itsellensä luonteviksi. Yhteiset, positiiviset kokemukset vahvistavat käsitystä siitä, että kuljemme oikeaan suuntaan.

Ninchat-alustan pilotoinnin ja käyttöönoton rinnalla olen pyrkinyt omissa työtehtävissäni edistämään myös DigiFinlandin ylläpitämän Omaolon käyttöönottoa. Pandemiatilanne on tehnyt Omaolosta löytyvät oirearviot entistäkin tunnetuimmiksi, mutta Omaolon muut sisällöt ovat tässä hetkessä vielä kovin vieraita niin ammattilaisille kuin kuntalaisillekin. Vaikka Omaolon kaltaisen, kansallisen palvelun kehittäminen tuntuu joskus siltä kuin hiusraja kipuaisi jokaisena päivänä sentin korkeammalle, palvelun potentiaali on mielestäni suuri. Yhteiset rakenteet kehittyvät hitaasti mutta varmasti. Erityisesti Omaolo on pakottanut minut kysymään itseltäni jo aikaisemmin todetun: miten tuemme ihmisiä tulevaisuudessa ja millä tavoin haluamme heidän auttavan itseään tai tulevan autetuiksi. 

Saatavuus ja vaikuttavuus paranevat, kun nuijimme raja-aidat alas ja sytytämme turhat siilot palamaan. Omaolosta löytyvät hyvinvointitarkastus ja hyvinvointivalmennukset voivat auttaa niin sosiaali- kuin terveydenhuollonkin ammattihenkilöä tarkastelemaan oman työn kohdettaan – ihmistä ja tämän moniulotteisuutta – aivan uudella tavalla. Myönnän kuitenkin, miten vielä vuosi sitten en ehkä olisi osannut itsekään ajatella, että hyödyntäisin perustyössäni Omaolosta löytyvää hyvinvointitarkastusta. Olisin ehkä kysynyt, miksi perhepalveluiden työntekijänä haluan tietää uuden asiakasperheen vanhemmalta tämän suun terveydestä tai elämänlaadusta. Nyt asiaan juurta jaksaen perehtyneenä ymmärrän, kuinka tärkeää hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuden näkökulmasta on se, että perinteisesti ajateltuna niin sosiaali- kuin terveydenhuollon ammattihenkilöt uskaltavat tutustua maaperään ja digitaalisiin työvälineisiin, jotka ovat tähän mennessä tuntuneet vierailta. Tavoitteenani on jatkaa Omaolon parissa työskentelyä ensi vuoden aikana. Tänä syksynä tulevaisuuden haaveissa on elänyt systemaattinen pilotointi, jossa asiakastyötä tekevät ammattilaiset saisivat entistä enemmän tukea palvelun käytössä.

Tulevaisuus on jo huomenna

Toivon, että loppusyksy ja pian vaihtuva vuosi pitävät sisällään rakentavia mutta ennen kaikkea eteenpäin katsovia kohtaamisia Kanta-Hämeessä työskentelevien ammattilaisten kanssa. Toivon myös, että kiireiseen arkeen mahtuu hengähdystaukoja, joissa niin yksittäiset työntekijät kuin kokonaiset tiimitkin voivat pysähtyä pohtimaan omaa työtään ja kysyä itseltään samoja asioita, joita olen edellä ihmetellyt. Edessämme on ajat, joissa uusi ja vanha heitetään samanaikaisesti tehosekoittimeen. Tehosekoittimen kierrosnopeus kertoo hyvin tekemämme uudistuksen aikataulusta, joka on intensiivinen. Meistä kenelläkään ei vielä tässä hetkessä ole tietoa siitä, minkälainen pirtelö tehosekoittimesta kaadetaan lasiin, mutta uskon alueemme löytävän yhdessä sekoitukseen juuri sopivat ainekset. Sellaiset, joiden avulla hahmotamme yhdessä, mitkä ovat hämäläisten ammattiosaajien entistäkin ehommat, innovatiiviset tavat tukea ihmisten hyvinvointia.

Tuukka Pajuniemi
Projektisuunnittelija, lapset, nuoret & perheet


Viimeisimmät uutiset

01

Kanta-Hämeen hyvinvointialueen poliittisen seurantaryhmän tiedote

3.12.2021

02

Blogi: Huoleton lapsuus ja nuoruus vaatii aikuisilta pysähtymistä ja kuuntelemista

2.12.2021

03

Kanta-Hämeen sote-hankkeiden joulukuun 2021 uutiskirje

1.12.2021

04

Sote-palveluiden yhtenäistäminen on aloitettu Kanta-Hämeessä – rahoituksen epävarmuus hidastaa hyvinvointialueen valmistelua

30.11.2021