Tervetuloa osteoporoosipolulle! Täältä löydät joko itsellesi tai läheisellesi tietoa osteoporoosin ennaltaehkäisystä, riskitekjöistä, diagnosoinnista ja hoidosta. Polku tarjoaa myös ohjeita elintapamuutoksiin ja muihin palveluihin, jotka auttavat sinua hallitsemaan osteoporoosia ja parantamaan elämänlaatuasi.
Luusto on elävää kudosta, jonka hyvinvointiin voit vaikuttaa omilla elintavoillasi. Luusto myös uusiutuu koko elämän ajan. Luustoterveelliset elintavat tukevat kokonaisvaltaista hyvinvointiasi ja ennaltaehkäisevät monia sairauksia, kuten osteoporoosia.
Liikunta kaikessa muodossaan on erittäin tärkeää hyvinvoinnille. Luusto tarvitsee säännöllistä liikuntaa uudistuakseen ja vahvistuakseen.
Päivittäin kannattaa liikkua monipuolisesti, kuten siirtyä paikasta toiseen kävellen tai pyörällä ja valita portaat hissin sijasta. Pitkäaikaista istumista on hyvä tauottaa jaloittelemalla tai esimerkiksi tekemällä taukojumppaliikkeitä. Arkiliikkumisen lisäksi on suositeltavaa harrastaa myös luustoa kuormittavampaa liikuntaa.
Luuston kuntoa ylläpitäviä liikkumismuotoja ovat erityisesti ne, joissa tulee tärähdyksiä ja suunnanmuutoksia. Näitä liikuntamuotoja ovat esimerkiksi pallo- ja mailapelit, juoksu, erilaiset jumpat ja tanssit sekä lihaskuntoharjoittelu. Myös epätasaisessa maastossa kävely eli esimerkiksi metsässä kävely harjoittaa elimistöä ja luuston kuntoa eri tavoin kuin tasamaalla kävely. Aikuisiässä liikunta ylläpitää luun vahvuutta ja ikääntyessä liikunta hidastaa luun menetystä. Itselle mieluisa liikuntamuoto tuo hyvää mieltä ja lisäksi ehkäisee kaatumista ja monia sairauksia, kuten osteoporoosia.
Luustoterveellinen ravitsemus on riittävää, monipuolista ja sisältää riittävästi kalsiumia sekä D-vitamiinia. Lisäksi ikääntyessä on tärkeää kiinnittää huomiota riittävään proteiinin saantiin. Tietoa ja videoita ikääntyvän monipuolisesta ravitsemuksesta on koottu Oma Hämeen sivuille.
Kalsium antaa luustolle ja hampaille lujuuden. Jos kalsiumin saanti on niukkaa, luustosta irtoaa kalsiumia kehon tärkeiden elintoimintojen turvaamiseksi. Iän myötä kalsiumin imeytyminen heikkenee. Riittävä kalsiumin saanti on erityisen tärkeä kasvavilla lapsilla, nuorilla aikuisilla sekä vaihdevuosi-ikäisillä ja sitä vanhemmilla naisilla. Kalsiumin saantisuositus aikuisella on 950 mg päivässä. Osteoporoosia sairastavalla kalsiumin saantisuositus on 1000-1500 mg päivässä. Ensisijaisesti kalsiumin lähteenä suositaan ravintoa. Tarvittaessa käytetään kalsiumia ravintolisänä 500 mg-1000 mg päivässä.
Kalsiumin hyviä lähteitä ovat esimerkiksi:
Riittävän kalsiumin saannin tukemiseksi suositellaan 4-5 dl rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita tai vastaavia kalsiumilla täydennettyjä kasvipohjaisia valmisteita päivässä. Tämä riittää turvaamaan kalsiumin saannin silloin, kun ruokavalio sisältää myös monipuolisesti kasviksia ja palkokasveja, kalaa, pähkinöitä ja siemeniä.
Riittävää kalsiumin saantia voi mitata kalsium-laskurilla:
Proteiini on lujien luiden ja vahvojen lihasten rakennusaine. Proteiinin riittävä saanti tukee mm. toimintakykyä ja immuunipuolustusta. Proteiini tukee myös luustolle tärkeän D-vitamiinin muuntumista aktiiviseen muotoon. Proteiinia saat esimerkiksi seuraavista:
Pyri lisäämään proteiinin lähde jokaiselle päivän aterialle. Syömiskertoja on hyvä olla vähintään 4 päivän aikana. Aamu-, ilta- ja välipaloilla hyödynnä esimerkiksi maitorahkaa, raejuustoa, soijajogurttia, kananmunaa, maitoa, piimää tai soijajuomaa. Pääaterioilla eli lounaalla ja pävällisellä pyri syömään oman kämmenen kokoinen annos kalaa, siipikarjaa, lihaa, tofua, papuja tai linssejä.
D-vitamiini auttaa luustolle tärkeää kalsiumia imeytymään suolistosta ja tukee luusolujen uusiutumista. Sillä on vaikutusta myös lihasten toimintaan. D-vitamiinia muodostuu iholla kesäaikaan auringonvalon vaikutuksesta.
Kasvisruokavaliota noudattaville suositellaan D-vitamiinilisää käytettäväksi päivittäin. Yli 75-vuotiaille suositellaan D-vitamiinilisää 20 mikrogrammaa vuorokaudessa ympäri vuoden. Aikuisille (18–74-vuotiaille) 10 µg/vrk D-vitamiinilisää suositellaan loka-maaliskuussa, mikäli käytössä ei ole päivittäin D-vitaminoituja maito- tai kasvipohjaisia valmisteita ja rasvalevitteitä ja/tai kalaa 2–3 kertaa viikossa. Osteoporoosia sairastavalle sopiva D-vitamiinilisä on tyypillisesti 20 µg/vrk. Tarvittaessa lisän suuruutta muutetaan laboratoriotutkimusten perusteella.
Hyviä D-vitamiinin lähteitä ovat:
Myös ruokavalion hyvä rasvan laatu edistää iäkkäiden luusto- ja lihasterveyttä. Pehmeää rasvaa saat esimerkiksi kasviöljyistä, kasvirasvalevitteistä ja öljypohjaisesta salaatinkastikkeesta sekä pähkinöistä, siemenistä ja rasvaisesta kalasta. Kasviöljyä suositellaan käytettäväksi vähintään 25 g (noin 3 ruokalusikallista) päivässä. Pähkinöitä taas suositellaan 2-3 ruokalusikallista päivässä.
Kanta-Hämeen ikäihmisiä ohjataan kaatumisvaaran itsearviointituloksen perusteella kuntoutus- ja liikuntapalveluihin tasapainoa ylläpitävien ja kehittävien harjoitteiden saamiseksi.
Osteoporoosi eli luukato on sairaus, jossa luun määrä ja rakenne heikkenevät vähitellen. Luista tulee hauraita ja ne murtuvat tavallista helpommin – joskus jopa ilman selkeää vammaa. Sairaus kehittyy usein hitaasti eikä aiheuta kipua tai muita oireita, minkä vuoksi sitä voi olla vaikea tunnistaa. Usein ensimmäinen merkki on luunmurtuma esimerkiksi ranteessa, lonkassa tai selkärangassa. Osteoporoosi jaetaan kahteen päätyyppiin sen mukaan, mikä sen aiheuttaa. Nämä päätyypit ovat primaarinen ja sekundaarinen osteoporoosi.
Primaarinen osteoporoosi on yleisin luukadon muoto. Se liittyy tavallisesti ikääntymiseen, ja erityisesti naisilla riski kasvaa vaihdevuosien jälkeen. Tämä johtuu estrogeenihormonin vähenemisestä: estrogeeni tasapainottaa luun muodostumisen ja hajoamisen prosesseja, ja sen vähentyessä luu alkaa haurastua nopeammin. Jos osteoporoosille ei löydetä mitään muuta taustasyytä, sitä pidetään myös primaarisena.
Sekundaarisessa osteoporoosissa luukadon taustalla on jokin selkeä ulkoinen tai sisäinen syy. Tällaisia voivat olla tietyt pitkäaikaiset sairaudet (esimerkiksi reuma, kilpirauhasen liikatoiminta tai suolistosairaudet) tai lääkkeet, kuten kortisonivalmisteet. Myös perimällä on merkitystä – jos suvussa on esiintynyt osteoporoosia, oma riski voi olla suurempi. Siksi on tärkeää tunnistaa nämä riskitekijät ajoissa, jotta ennaltaehkäisy ja hoito voidaan aloittaa varhain. Yleisimmistä osteoporoosiriskiä lisäävistä sairauksista on kerrottu tämän kohdan välilehdillä.
Myös elintavoilla on merkitystä luuston kuntoon. Osteoporoosiriskiä lisääviä elintapoja ovat:
Myös vajaaravitsemus ja heikko lihaskunto lisäävät kaatumiseen ja murtumien riskiä. Vajaaravitsemus tarkoittaa tilannetta, jossa ruokavaliosta saadaan tarpeeseen nähden riittämättömästi energiaa, proteiinia tai muita ravintoaineita. Vajaaravitsemuksen riskiä voit arvioida esimerkiksi seuraamalla painoasi säännöllisesti vähintään kerran kuukaudessa. Mikäli paino laskee tahattomasti, viittaa se vajaaravitsemukseen. Ota tällöin yhteyttä omaan terveysasemaasi. Hyvä ravitsemus ehkäisee vajaaravitsemusta ja tukee hyvinvointia ja toimintakykyä.
Tyypin 1 diabetesta sairastavilla on alentunut luuntiheys ja suurentunut murtumariski. Tyypin 2 diabetes vaikuttaa luuston aineenvaihduntaan. Lonkkamurtumia esiintyy enemmän diabetesta sairastavilla kuin muulla väestöllä. Lisäksi diabetekseen liittyvä heikentynyt näkökyky ja jalkojen haavaumat vaikuttavat tasapainoon ja sitä kautta kaatumisriskiin. Ennaltaehkäisyn ja hoidon keinoina ovat terveelliset elintavat eli samalla kun hoidat diabetesta, hoidat myös osteoporoosia.
Tulehdukselliset suolistosairaudet (Inflammatory Bowel Disease, IBD) ovat kroonisia sairauksia, joissa taudin lepo- ja tulehdusvaiheet vuorottelevat. Yleisimpiä IBD-sairauksia ovat paksusuolen limakalvoille rajoittuva haavainen paksusuolentulehdus ja Crohnin tauti. Sairauden vuoksi elimistössä on jatkuva tulehdustila, joka vaikuttaa haitallisesti luukudoksen uudistumiseen. Myös mahdollinen suun kautta otettu kortisonilääkitys heikentää luun muodostusta ja vähentää kalsiumin imeytymistä.
Keliakia on krooninen autoimmuunisairaus, jossa ruoan gluteeni aiheuttaa ohutsuolen limakalvolla tulehduksen ja suolinukan vaurion. Tämä estää luustoterveydelle tärkeiden ravintoaineiden imeytymistä, mikä voi olla yhteydessä osteoporoosiin. Gluteenittomalla ruokavaliolla keliakiaa sairastava turvaa myös luustonsa terveyden. Ikääntyessä keliakia saattaa ilmaantua oireettomana. Keliakian ensioire voi olla murtuma.
Syöpä ja syöpähoidot saattavat haurastuttaa luustoa. Luuston haurastuminen voi ilmaantua hyvinkin pitkällä aikajänteellä. Lisäksi rintasyövän ja eturauhassyövän hoidossa käytettävät hoidot voivat estää elimistön omaa hormonituotantoa, mikä johtaa usein luuston haurastumiseen.
Nivelreumassa nivelkalvot tulehtuvat ja vapauttavat tulehdustekijöitä ympäröiviin kudoksiin. Nämä aiheuttavat ympäröivän
ruston kulumista ja haurastuttavat myös nivelen lähellä sijaitsevaa luuta. Nivelreuma tuo haasteita luustoterveyteen myös siten, että kivuliaat nivelet hankaloittavat liikkumista. Lisäksi kipuja ja turvotusta vähentävien kortisonilääkkeiden pitkäaikainen käyttö haurastuttaa luuta.
Muistisairauksia sairastavilla henkilöillä on suurentunut riski saada lonkkamurtuma. Alhainen painoindeksi, painon lasku, vähentynyt lihasmassa ja heikentynyt ravitsemustila sekä vähentynyt liikunta heikentävät luustoa, lihaksia ja tasapainoa ja lisäävät kaatumistapaturmien ja murtumien riskiä. Myös heikentynyt ympäristön hahmottaminen ja toimintakyky lisäävät riskiä kaatumisiin.
MS-tautiin liittyy alhaisempi luun mineraalitiheys ja suurempi osteoporoosin esiintyvyys kuin väestöllä keskimäärin. MS-taudissa kohonnut murtumariski saattaa liittyä elimistön mataliin D-vitamiinipitoisuuksiin, liikkumisen vähenemiseen ja heikentyneeseen toimintakykyyn.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla saattaa olla suurempi luuston mineraalitiheys kuin normaalisti, sillä vajaatoiminnassa luun hajoaminen hidastuu. Sen sijaan liikahoidettu vajaatoiminta heikentää luuston kuntoa ja altistaa osteoporoosille.
Kilpirauhasen liikatoiminnassa ylimääräinen kilpirauhashormoni kiihdyttää luun uusiutumista. Luun hajoaminen lisääntyy enemmän kuin luun rakentuminen, jolloin luu haurastuu. Mikäli pitkäaikainen kilpirauhasen liikatoiminta jää hoitamatta, lisääntyy riski sairastua osteoporoosiin.
Lisäkilpirauhasen liikatoiminnassa lisäkilpirauhashormonia valmistuu liikaa, jolloin kalsiumia siirtyy luustosta verenkiertoon ja luusto heikkenee.
Anoreksiaan liittyy pieni luun mineraalitiheys ja heikentynyt luuston rakenne ja lujuus. Nämä lisäävät osteoporoosin ja pienenergisten murtumien riskiä. Tytöillä erityisesti murrosiän aikana estrogeeni lisää luumassan kertymistä ja tukee luuston kasvua. Vajaaravitsemuksen synnyttämä estrogeenituotannon väheneminen saattaa aiheuttaa häiriöitä kuukautiskierrossa. Vastaavasti miehillä ja pojilla matala testosteronipitoisuus ei tue luuston kasvua. Yli 50 %:lla anoreksiaa sairastavista tytöistä on merkittävä luukato jo vuoden kuluttua diagnoosista.
Kroonisen munuaisten vajaatoiminnan edetessä munuaiskerästen suodosnopeuden (GFR:n) heikentyminen saa aikaan aineenvaihduntahäiriöiden sarjan. Veren kalsiumpitoisuus laskee munuaisissa tapahtuvan aktiivisen D-vitamiinin tuotannon vähetessä. Vajaatoimintaiset munuaiset eivät kykene erittämään ravinnosta saatavaa fosforia riittävästi virtsaan, jolloin sen määrä veressä nousee. Nämä muutokset johtavat lisäkilpirauhashormonin liikaeritykseen, joka puolestaan heikentää luuston normaalia uudelleenmuodostumista. Luustossa alkaa tapahtua hajoamista ja sen mineralisaatio häiriintyy, mikä voi altistaa luun murtumille ja osteoporoosille.
Osteoporoosin ensioireena voi olla luun murtuma. Osteoporoosissa luun tiheys ja laatu ovat heikentyneet, ja siksi se lisää murtumariskiä. Jos epäilet saaneesi luun murtuman, ole yhteydessä maksuttomaan Päivystysapuun, numeroon 116117. Saat neuvoja hoitoon hakeutumiseksi.
Murtuma todetaan ja yleensä myös hoidetaan päivystyksessä. Voit tulla paikalle autolla, jos voit matkustaa turvallisesti. Älä kuitenkaan aja itse, jos olet loukkaantunut.
Murtuman laadusta ja asuinkunnastasi riippuen sinut ohjataan jatkoseurantaan joko Kanta-Hämeen keskussairaalan ortopedian polikinikalle tai omalle terveysasemallesi. Ortopedian poliklinikalle aika varataan ensihoitokäynnin yhteydessä, terveysasemalle ajanvaraus ohjataan tekemään itse.
Murtumaan johtaneen tapahtuman tarkka kuvaus ja osteoporoosin riskitekijöiden tunnistaminen ovat tärkeitä tarkempien tutkimustarpeiden ja jatko-ohjauksen kannalta.
Jos murtumasi on syntynyt matalaenergisesti eli kaaduttuasi samalla tasolla tai pudottuasi alle metrin korkeudelta, tilannettasi on tärkeää selvittää tarkemmin. Päivystysklinikalla on käynnissä pilotti, jossa matalaenergisen murtuman saaneille annetaan lisätietoa ja ohjataan täyttämään osteoporoosin riskitesti. Testi palautetaan täytettynä omalle terveysasemalle. Testituloksen jälkeen sinuun otetaan yhteyttä ja saat ohjeet jatkotoimenpiteisiin. Tämä käytäntö pilotin aikana koskee rajattua asiakasryhmää.
Luuston terveyttä ja osteoporoosin riskiä on tärkeää arvioida myös itsenäisesti ja ottaa asia puheeksi lääkärin kanssa.
Lähes kaikkien kipsaamalla hoidettujen murtumien paranemisen seurantaa varten on jo päivystyskäynnin yhteydessä varattu aika Kanta-Hämeen keskussairaalan ortopedian poliklinikalle, jossa toimii myös murtumien hoitoon erikoistunut murtumapoliklinikka.
Saat lääkärivastaanottoa tai tutkimusta koskevasta ajanvarauksesta muistutusviestin päivää ennen käyntiä. Huomioithan, että tiedon mahdollisen uudelleen kipsauksen ajankohdasta saat ajanvarauskirjeessä. Voit tarkastella tulevia ajanvarauksia myös Oma Häme -sovelluksesta.
Jos murtumasi on hoidettu kipsauksen sijaan leikkauksella, saat tarkemmat ohjeistukset paranemisen seurantaa ja jatkokuntoutusta koskien leikkauksen yhteydessä.
Osteoporoosin hoidontarvetta tulisi arvioida jokaisen kontaktin yhteydessä erityisesti, kun olet saanut murtuman. Osteoporoosin hoitoa arvioidaan myös muun, osteoporoosin riskiä lisäävän sairauden hoidon tai seurannan aikana sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa. Hoitava lääkäri kartoittaa kokonaistilanteesi ja ohjaa tarvittaessa jatkotutkimuksiin.
Ota yhteyttä hoidontarpeen arvioimiseksi omaan terveysasemaasi. Linkki yhteystietoihin on tämän polun kohdan alaosassa. Voit ottaa yhteyttä myös chat-palvelun kautta. Chat avautuu Oma Hämeen verkkosivujen oikeasta alakulmasta.
Kiinnitä huomiota suun terveyteesi ja käy säännöllisesti hammastutkimuksissa sinulle yksilöllisesti määritetyin aikavälein. Suun ja hampaiston hyvinvointi on edellytyksenä lääkityksille, joita voi tarvita osteoporoosin hoidossa. Muista myös seuraavat:
Osteoporoosin diagnosoimiseksi tehdään tutkimuksia, joista yleisin on luuntiheysmittaus (DXA). Tällä mittauksella selvitetään röntgensäteilyä käyttämällä, onko luusto haurastunut ja jos on, niin missä määrin. Tutkimus on kivuton ja se tehdään Kanta-Hämeen keskussairaalan isotooppiyksikössä.
Muita osteoporoosin hoitoon tai seurantaan liittyviä tutkimuksia ovat:
Tutkimustulosten valmistuttua varaa soitto- tai vastaanottoaika lääkärille omalta terveysasemalta. Tulosten perusteella tehdään yhdessä osteoporoosin hoitosuunnitelma ja aloitetaan mahdollinen lääkitys.
Suun ja hampaiston hyvä terveys on edellytys joidenkin luustolääkkeiden aloitukselle. Varaathan ajan mahdollisimman pian suun ja hampaiston tutkimukseen hammaslääkärille omalla alueellasi (Hämeenlinna, Riihimäki tai Forssa). Muista kertoa ajanvarauksen yhteydessä, että sairastat osteoporoosia, johon ollaan aloittamassa lääkitystä. Näin sinut osataan ohjata tutkimukseen kiireellisemmin. Ajanvarauksen voi tehdä puhelinsoiton lisäksi myös maksuttomassa Suun terveydenhuollon chat-palvelussa.
Diagnoosin jälkeen lääkäri voi ohjata sinut jonkun muun ammattilaisen vastaanotolle saamaan tukea ja ohjausta. Osteoporoosi on sairaus, joka vaatii pitkäjänteistä omahoitoa, hoitoon sitoutumista ja joskus elintapamuutoksia.
Hoitaja auttaa sinua ymmärtämään sairautta ja sen hoitoa. Häneltä saat myös neuvoja lääkkeiden ottotapaan liittyvissä asioissa. Hoitajalta saat tukea pitkäaikaiseen hoitoon sitoutumisessa, ja hänen kanssaan voit pohtia tarvittaeaa realistisia tavoitteita elintapamuutoksille. Tarvittaessa hoitaja ohjaa sinut elintapamuutosta tukeviin palveluihin, esim. luuston terveyttä tukevan ruokavalion toteuttamiseksi, liikuntaneuvontaan tai kaatumisriskin arvioon.
Kanta-Hämeessä saa tukea elintapamuutoksiin terveysasemien ryhmätoiminnassa tai elintapaohjauksen etäryhmässä. Lisäksi voit osallistua liikuntaneuvontaan, jossa saat yksilöllistä neuvontaa esimerkiksi arkiliikkumisen lisäämiseen ja muihin hyviin elintapoihin.
Liikuntaneuvonnan tavoitteena on, että asiakas motivoituu liikkumaan itselleen mieluisalla tavalla, omaa terveyttään ja hyvinvointiaan edistäen. Terveydenhuollon ammattilainen voi suositella ja ohjata sinut liikuntasuunnittelijalle. Liikuntaneuvontaan et tarvitse lähetettä, voit myös itse ottaa yhteyttä liikuntasuunnittelijaan ja varata ajan.
Ravitsemusneuvontaa voit saada esimerkiksi hoitajan vastaanottokäynnillä tai ryhmämuotoisena asuinalueellasi tarjottujen palvelujen mukaisesti. Tarvittaessa hoitaja tai lääkäri arvioi ja määrittää ravitsemusterapian tarpeen. Ravitsemusterapiaan voidaan ohjata esimerkiksi, mikäli kärsit vajaaravitsemuksesta tai sinulla on hoitoon vaikuttavia ruokavaliorajoitteita. Mikäli itse toivot aikaa ravitsemusterapeutille, ota yhteyttä omaan terveysasemaasi hoidontarpeen arvion tekemiseksi. Erikoissairaanhoidon ravitsemusterapiaan Kanta-Hämeen keskussairaalaan vaaditaan erikoislääkärin lähete.
Diagnoosin saaminen voi olla suuri kriisi. Sairastuneena voi tulla monia tunteita: vihaa, pettymystä, turhautumista, katkeruutta ja syyllisyyttä. Tunteiden sanoittaminen ja niiden jakaminen tukee mielesi hyvinvointia.
Oma Hämeen mielenterveyspalveluista saat tukea ja keskusteluapua. Jos olet huolissasi omasta tai läheisesi mielenterveydestä, voit ottaa yhteyttä omalle terveysasemallesi, neuvolaan, työterveyteen tai oman alueesi mielenterveys- ja päihdepalveluihin.
Jos tarvitset neuvoja ja tukea murtuma-alueen kuntoutumiseen, voit olla yhteydessä puhelimitse Kuntoutuksen Ensilinjaan tai Terveys-chatin kautta. Chat avautuu Oma Hämeen verkkosivujen oikeasta alalaidasta.
Osteoporoosin hoitoon on tarjolla paljon tietoa, jota saat ammattilaisilta. Myös Luustoliitto on tuottanut monipuolista tietosisältöä osteoporoosiin liittyen.
Kokemusten jakaminen muiden osteoporoosia sairastavien kanssa tukee jaksamista ja omahoidon toteuttamista. Voit myös itse lähteä vapaaehtoiseksi vertaistukijaksi.
Kanta-Hämeen alueella vertaistukea saat Kanta-Hämeen Luustoyhdistyksestä. Osteoporoosidiagnoosin saaneet voivat muun muassa osallistua yhdistyksen järjestämään Luustopiiriin, joka on viisi kertaa kokoontuva, suljettu 10–12 hengen luustokuntoutujien vertaisryhmä. Noin puolitoista tuntia kestävissä tapaamisissa käydään asiantuntijoiden johdolla läpi osteoporoosiin ja sen omahoitoon liittyviä teemoja.
Omahoito on olennainen osa osteoporoosin hoitoa. Se tarkoittaa, että luustoterveelliset elintavat ovat kiinteä osa elämää.
Osteooporoosidiagnoosin jälkeen aloitetaan usein lääkehoito. Myös esimerkiksi kortisonihoidon yhteydessä arvioidaan tarve lääkityksen aloittamiselle. Ennen lääkityksen aloittamista on tärkeää, että suun ja hampaiston kunto tarkastettu.
Yleensä luulääkehoito aloitetaan jollakin seuraavista:
Lääkehoitoa jatketaan pääsääntöisesti 3-5 vuoden ajan, jonka jälkeen arvioidaan uudelleen hoidon ja seurannan tarvetta. Lääkehoidon onnistuminen varmistetaan luuntiheysmittauksella kolmen vuoden välein. Tarvittaessa lääkehoitoa voidaan tehostaa teriparatidi- ja romotsotsumabilääkkeillä. Tämä vaatii erikoislääkärin lausunnon.
Suonensisäinen lääkehoito toteutetaan Päiväsairaaloissa Hämeenlinnassa, Riihimäellä tai Forssassa sisätautilääkärin erikoissairaanhoidon ohjeiden mukaisesti. Käynti vastaa asiakasmaksultaan poliklinikkakäyntiä. Hoidon toteuttaa hoitaja, joka tarvittaessa konsultoi lääkäriä.
Osteoporoosin hoidonseurantaa tehdään luuntiheysmittausten avulla, jotta pystytään toteamaan mahdollisen lääkehoidon tai tehostetun omahoidon vaikutuksia luuston kuntoon. Seurantaa toteuttaa yleisimmin oma terveysasemasi, johon voit olla tarvittaessa yhteydessä. Jos saat suonensisäistä lääkehoitoa, niin hoitovastuu ja seuranta on erikoissairaanhoidossa siihen saakka kuin kyseistä hoitoa toteutetaan.
Osteoporoosia sairastavalle tehdään hoitosuunnitelma yhdessä hoitavan tahon kanssa. Yksilölliset ohjeet hoitoon ja seurantaan saatkin hoitosuunnitelman yhteydessä.
Osteoporoosiin sairastunut pystyy elämään normaalia elämää, kunhan muistaa pitää luustoterveydestään säännöllistä huolta. Hyvät elintavat eli säännöllinen ja monipuolinen liikkuminen ja ravitsemus, riittävä uni ja tupakoimattomuus sekä päihteettömyys tukevat jaksamista ja hyvinvointia.
Vertaistuki on monelle osteoporoosia sairastavalle yhtä merkityksellistä kuin lääkehoito ja liikunta. Muiden kokemukset voivat antaa voimaa hyväksyä sairaus ja löytää keinoja elää sen kanssa täysipainoista elämää. Vertaistukea saat esim. Kanta-Hämeen Luustoyhdistyksestä.
Kaatumisen ennaltaehkäiseminen on tärkeää osteoporoosiin sairastuneelle. Kodin turvallisuutta kaatumisen ennaltaehkäisemiseksi voi lisätä esimerkiksi:
Muista myös ulkoillessasi käyttää pitopohjaisia kenkiä, erityisesti talviaikaan. Tasapainon ylläpito on tärkeää, ja sitä voit parantaa tasapaino- ja lihasvoimaharjoituksilla. Liikkuminen kiirehtimättä epätasaisessa maastossa, esimerkiksi metsässä, kehittää myös tasapainokykyä.
