Keskittymisvaikeudet voivat näkyä lapsen arjessa esimerkiksi ohjeiden unohtamisena, tehtävien aloittamisen tai loppuun saattamisen vaikeutena sekä helposti herpaantuvana tarkkaavaisuutena. Tältä polulta löydät tietoa keskittymisvaikeuksista, tukipalveluista ja siitä, miten lapsen tilannetta selvitetään yhteistyössä kodin, koulun ja ammattilaisten kanssa.
Päivitetty 12.8.2026
Keskittymisvaikeus voi näkyä kotona siten, että lapsi uppoutuu helposti omiin ajatuksiinsa ja toiminta etenee hitaasti. Lapsi saattaa unohtaa ohjeita, jättää tehtäviä kesken tai tarvita paljon muistuttelua. Hän voi myös häiriintyä helposti, kadottaa tavaroitaan tai tehdä huolimattomuusvirheitä. Toisaalta lapsi voi uppoutua pitkäksi aikaa itseään kiinnostavaan tekemiseen eikä huomaa ajan kulumista, jolloin mukavan toiminnan lopettaminen voi olla vaikeaa.
Koulussa keskittymisvaikeus voi näkyä haaveiluna, hitaana työskentelynä ja tehtävien aloittamisen vaikeutena. Lapsi ei välttämättä muista moniosaisia ohjeita, unohtaa mitä oli tekemässä tai tarvitsee mallia muilta lapsilta. Tehtävät voivat jäädä kesken, työvälineet unohtua tai tavaroita kadota. Lapsi voi myös häiriintyä helposti ja siirtyminen paikasta toiseen voi olla hidasta.
Jos lapsen keskittyminen huolestuttaa, ensimmäinen askel on ottaa asia puheeksi koulussa. Ota yhteyttä lapsen opettajaan, jotta voitte yhdessä kartoittaa koulussa jo käytössä olevat tukitoimet ja tarvittaessa vahvistaa niitä.
Tilanteen alkukartoitusta varten vanhempi tai lapsen opettaja ottaa yhteyttä kuraattoriin tai muuhun lapsen asioissa aktiivisesti työskentelevään sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilaiseen. Jos lapsella on jo kontakti oppilashuollon työntekijään, tehdään yhteydenotto häneen (kuraattori, kouluterveydenhoitaja, psykologi). Yhteydenotosta alkaa tilanteen arvointi ja tukitoimet
Yhteydenotto voidaan tehdä puhelimitse tai Wilman kautta.
Yhteys- ja lisätietoja:
Lapsen tilannetta arvioidaan yhdessä perheen, koulun ja ammattilaisten kanssa. Samalla käynnistetään tarvittavat tukitoimet ja seurataan niiden vaikutuksia. Tarvittaessa lapsi voidaan ohjata lisäarvioihin tai tutkimuksiin, jotta hän saa juuri omaan tilanteeseensa sopivaa tukea.
Keskittymisvaikeuksien alkukartoituksen tekee pääsääntöisesti opiskeluhuollon työntekijä. Jos lapsella on jo kontakti johonkin muuhun hyvinvointialueen työntekijään, voidaan alkukartoitus tehdä myös siellä. Kartoituksessa kerätään tietoa lapsen arjesta ja elintavoista, kuten unesta, ravinnosta, liikkumistottumuksista ja ruutuajasta, sekä kuormitustekijöistä. Alkukartoituksessa arvioidaan, mihin tukeen perheellä on juuri nyt tarvetta ja millä tavoin lapsen arjen rakenteita voidaan vahvistaa.
Varhaisen tuen menetelmät valitaan aina lapsen ja perheen tilanteen perusteella. Ammattilainen arvioi yhdessä perheen kanssa, millainen tuki vastaa parhaiten arjen haasteisiin ja tavoitteisiin. Tuki voi sisältää yksittäisiä ohjauskäyntejä, ryhmätoimintaa tai useamman tapaamiskerran kokonaisuuden. Menetelmiä voidaan myös yhdistellä perheen tarpeiden mukaan.
Varhaisen tuen vaiheita on
Lisätietoja:
Koulun tuki käynnistyy välittömästi huolen herättyä ja tukitoimia vahvistetaan vastaamaan lapsen tuen tarvetta. Tukitoimet voivat sisältää selkeämpiä ohjeita, ennakoituja siirtymiä, arjen struktuurin vahvistamista, rauhoittumispaikkojen käyttöä sekä opetuksen mukauttamista lapsen yksilöllisiin tarpeisiin. Koulun tukitoimien riittävyyttä arvioidaan koko prosessin ajan opettajan sekä monialaisen asiantuntijaryhmän toimesta.
Lisätietoja:
Tukitoimipankki lasten ja nuorten nepsy-vaikeuksien tukemiseen - KOJU.NMI.FI
Tarmokkaasti nepsystä-käsikirja - Opetus- ja kulttuuriministeriö (pdf)
Jos koulun ja kodin tukitoimet eivät yksin riitä tai lapsen haasteet näyttävät jatkuvan, tilannetta tarkastellaan moniammatillisessa asiantuntijaryhmässä. Ryhmässä voi olla mukana opettaja, kuraattori, terveydenhoitaja, erityisopettaja, psykologi sekä tarpeen mukaan muita asiantuntijoita. Ryhmän tehtävänä on katsoa kokonaisuutta eri näkökulmista ja arvioida, onko käytössä olevia tukikeinoja tarpeen vahvistaa tai laajentaa. Samalla mietitään, tarvitseeko lapsen tilanne lisäselvityksiä esimerkiksi oppimisvaikeuksista, aistisäätelystä tai toiminnanohjauksesta.
Kun lapsen tilanteessa nousee esiin tarve tarkemmalle selvitykselle, lapsi voidaan ohjata psykologin tutkimuksiin tai toimintaterapeutin arvioon.
Tutkimusten tarkoituksena on varmistaa, että arkea tuetaan lapsen tarpeiden mukaiseksi.
Kun alkuvaiheen tukitoimet on toteutettu ja perhe on saanut ohjausta arkeen, kouluterveydenhoitaja kokoaa yhteen kaikki lapsen tuen kannalta oleelliset tiedot.
Vastaanotolla tarkastellaan lapsen terveydentilaa, kasvua ja hyvinvointia.
Koti ja opettaja täyttää terveydenhoitajalta saamat ADHD‑RS‑lomakkeet.
Terveydenhoitaja tekee kootun yhteenvetoon, jossa on koulun tukitoimet ja opettajien havainnot, alkukartoituksen tiedot, tarvittavat terveystiedot ja ADHD-RS kyselyn pisteytys. Kun kokonaisuus on valmis terveydenhoitaja varaa tarpeen mukaan lapselle ajan Oma Suuntaan lääkärin arviota varten.
Oma Suunta vastaanotolla lääkäri arvioi lapsen kokonaistilannetta kaikista kerätyistä tiedoista käsin. Vastaanotolle tullaan vasta, kun kaikki aiemmat vaiheet on käyty läpi ja lapsen arkea on tuettu monialaisesti.
Lääkäri tekee arvioinnin siitä, tarvitaanko diagnoosia vai riittävätkö jo tehdyt tukitoimet. Jos diagnoosi asetetaan, perhe saa ohjauksen ADHD‑strategiaryhmään.
Tässä vaiheessa arvioidaan myös mahdollinen kuntoutuksen tarve.
Lapsen tarvitsema tuki määräytyy hänen yksilöllisen tilanteensa mukaan. Osa lapsista hyötyy koulun tukitoimista ja arjen rakenteiden vahvistamisesta. Osa tarvitsee lisäksi kuntoutusta, ryhmämuotoista tukea tai muuta ammattilaisten tarjoamaa ohjausta. Tukea arvioidaan ja mukautetaan lapsen tarpeiden muuttuessa.
