Agenttien matkassa: Hopeaevä

Kirjallisuudessa ja elokuvissa luotu mielikuva agenttien elämän ja työn mystisyydestä muuttuu toisenlaiseksi mitä syvemmälle reaalielämässä agenttityöhön sukeltaa. En tiedä johtuuko se siitä, että tehtävänä on olla muutosagentti, mutta oveluuden ja ujuttautumisen taitojen sijaan sitä huomaa arjen olevan enemmänkin kykyä muokkautua, uiskennella, tehdä sulavia liikkeitä ja mukautua. Olla valppaana ja kuunnella. Avuksi on, jos osaa toimia kuin kala vedessä tilanteessa kuin tilanteessa ja solahtaa vaivattomasti teemasta toiseen.

Miksi näissä asioissa onnistuminen on muutosagenttina olennaista? Tässä blogissa avaan asiaa neljän teeman ja niihin liittyvien aatoksieni kautta. Listaa voisi jatkaa varmasti loputtomasti, mutta jos sen kykenisin tekemään, olisin aika valmis työni osalta. Haaste jo sinällään on tietää ja muistaa joka hetki, ettei kykene edes hahmottamaan kaikkea, mitä pitäisi.

1. Kokemusasiantuntijuus osallisuuden keinona ja kehittämisen lähtökohtana

Oletko joskus asioinut sosiaali- ja terveyspalveluissa ja antanut kokemuksesi perusteella ammattilaiselle palautetta hänen työnsä kehittämiseksi? Nosta kätesi ylös! Vai oletko sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilainen, joka on kuullut asiakkaan kuvauksen hänen kokemuksistaan ja ottanut niistä opiksesi työssäsi tai kehittänyt palautteen avulla työyhteisöäsi? Nosta kätesi ylös! Kuvittelisin, ettei taida monikaan käsi edes henkisesti nousta ylös. Olen siitä aikalailla varma. Mutta voi miten kiinnostavaa kokemusasiantuntijuus onkaan!

Olen ollut nyt kaksi kertaa Kanta-Hämeessä sihteeri-puheenjohtajana kokemusasiantuntijaseminaareihin kuuluvissa työpajoissa, joissa palveluohjauksen ja hoidon tarpeen ammattilaiset kiertävät keskustelemassa eri palveluissa mukana olleiden kokemusasiantuntijaryhmien kanssa. Keskustelua on käyty monesta näkökulmasta: Miten löytää palvelut ja mistä niistä saa tietoa? Millainen on ensikontakti? Millainen oli palvelutarpeen arviointi ja miltä se tuntui? Miten itse palveluihin siirtyminen sujui? Mitä koko palvelukokonaisuudesta arvioisi ja haluaisi tuoda esiin? Työpajoissa ammattilaiset eivät ole kuulleet vain ”oman substanssinsa” kokemusasiantuntijoita, vaan tarkoituksella on menty myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Kun puhutaan siitä, mitä kuntalaiset sosiaali- ja terveyspalveluissa kohtaavat, ilmiöt ovat tuttuja palvelusisällöstä riippumatta. Itse olen oppinut keskusteluja kuulemalla sen, että meidän pitäisi mennä ”back to basics” ja lisäksi laittaa kaikki ammattilaiset alttiiksi yhä uudelleen ja uudelleen epämukavuusalueille – niissä kasvaa eniten.

2. Eri toimijoiden välinen yhteistyö

Yhteistyössä on voimaa! Yhteistyöllä eteenpäin! Yhteistyöllä se sujuu! Mutta miten se sujuu ja kenen näkökulmasta? Mistä yhteistyön voima tulee? Miksi se auttaa? Kun on vastannut kaikkiin edellä oleviin kysymyksiin, voi jatkaa miettimällä sitä, miksi yhteistyön taso ja määrä vaihtelevat? Miksei yhteistyö ole itsestäänselvyys? Mistä saadaan motivaatio ja tarkoitus yhteistyön tekemiselle? Miten pitää sitä yllä joka päivä, joka vuorossa, kaikissa henkilökohtaisen elämän tilanteissa, jotka väkisin puskevat työpäivään läpi tai kaikissa niissä työyhteisön tilanteissa, jotka värittävät samaista työpäivää?

Kaikkien vastauksien luulisi olevan itsestään selviä ja rationaalisesti toimeenpantavissa, mutta mitä syvemmälle keskusteluissa yhteistyötahojen kanssa ja kesken sukellamme, sen monimuotoisemmaksi maailma näyttää muuttuvan.

Arjessamme on loputtomien mahdollisuuksien ja parantamisen maailma, mutta miten voimme toteuttaa sen mielekkäästi ilman paperinmakuisia toimintamalleja ja prosesseja?

3. Tietojärjestelmät, hyvinvointiteknologia, tiedon kulku, tietosuoja, rekisterit, tiedon kertyminen, tietojohtaminen (… jne. jne.)

On inhimillistä olettaa, kun menee lääkärille tai muun sote-ammattilaisen pakeille, että hän tietää, mitä asiassani on tähän saakka tapahtunut. Olettaa, että voi siirtyä suoraan ajankohtaisiin asioihin ja kaikki menneet asiainhaarat otetaan automaattisesti huomioon ammattilaisen osaavissa ajatuskuvioissa ja päätelmissä pohjautuen niin ammattitietoon kuin itseäni koskevaan historiatietoon. Ei pitäisi olettaa.

Muutosvalmisteluissa minulle hämmentävimpiä ovat olleet ICT- ja tekniset asiat. Niiden pitäisi olla mahdollistajia palvelutehtävässä, mutta ovatko ne arkielämässä. Useinkaan eivät. Miksi eivät? Yllätyksettömästi usein päädymme tavoin tai toisin rahaan. Onneksi maassamme on valtavan paljon osaajia, jotka ymmärtävät ICT-maailman vesiä ja uivat siellä ketterästi. Ne vedet, virtaukset ja riutat ovat kaltaiselleni uiskentelijalle kovin vieraat ja pelottavat. Voi yrittää pitää toisen evästä kiinni, kysellä ja arvioida reittejä. Minua kuitenkin huimaa pelko siitä, miten kyetään yhdistämään soveltamisympäristön virtauksiin sopiva käytännön järkevyys ja sen tarpeet näiden merien omiin lainalaisuuksiin. Huima haaste!

4. Valinnanvapaus ja maakuntaan rakentuva toimintakokonaisuus

Olemme saaneet luettavaksemme vapaan valinnan lakiehdotuksen version 3.0. Se maalaa omanlaistaan kuvaa tulevaisuudesta: koko sote-järjestelmästä, mutta mitä suurimmassa määrin sen osa-alueista. On lukemattomia kysymyksiä siitä, mitä sen sisällöt tarkoittavat eri asioiden näkökulmista. Millainen palvelujärjestelmä ikääntyneiden yhteensovitettujen palveluiden tekemisessä on sen mukaan? Miten voimme implementoida miettimämme hyvät käytännöt ja prosessit tähän uuteen maailmaan, kun se eroaa kovin nykyisestä? Mikä on ikääntyneiden palveluiden taloudellinen ja organisatorinen todellisuus ja vaikutusmahdollisuudet maakuntakonsernissa liikelaitoksineen ja vastuineen kaikkineen? Miten osallisuus? Henkilöstö? Sopimukset? Poliittinen päätöksenteko ja vaikuttaminen?

Yksi vanha viisas neuvo pitää muutosagentinkin liukuvassa liikkeessä kaikissa virtauksissa: kaikki liittyy kaikkeen.

Annukka

Annukka Kuismin
Annukka Kuismin

Muutosagentti, ikäihmiset ja omaishoito

Ei kommentteja

Osallistu keskusteluun