Agenttien matkassa: Kun ”vain SOTE” ei riitä

Yksi kiinnostavista kehittämisen kohteista LAPE-hankkeessa on lapsibudjetointi (tuttavallisesti LABU). Lapsibudjetointia on LAPE-hankkeen aikana käsitelty muutamissa seminaareissa, mutta viesti ei välttämättä ole ollut kovin selkeä sen suhteen miten lähdetään liikkeelle. Kuinka valmisteltavat SOTE-tietopaketit sidotaan kokonaisuuteen? Miten linkitys tapahtuu JHS-palveluluokitustyöhön. Mitä pitää ottaa huomioon kun rakennetaan maakuntien budjettia?

Kanta-Hämeen LAPE-hankesuunnitelmaan on kirjattu, että lapsibudjetointia olisi tarkoitus päästä pilotoimaan jo hankkeen aikana. Ilokseni olen huomannut, että joissakin maakuntamme kunnissa odotellaan liikkeelle lähtöä ”sormet syyhyten” tässä kokonaisuudessa. Kuun alussa pidetyillä sivistysjohtajien neuvottelupäivillä Maria-Kaisa Aula oli lausunut jotkin taikasanat, jotka olivat viimeistään herättäneet sivistystoimen edustajat siihen, että tässä on yksi hyvä paikka yhteistyölle lasten- ja nuorten SOTE-palveluiden sekä maakuntaan jäävien lasten ja nuorten palveluiden välillä.

Pilotoinnin aloittaminen vaatii sitä, että meillä pitää olla jonkinlainen näkemys / varmuus siitä, että tehtävä työ tukee tulevaa budjettirakennetta. En halua joutua siihen tilanteeseen, että hankkeen päättyessä joudumme toteamaan, että meillä oli aiheesta hyvää keskustelua, mutta emme voi hyödyntää tekemäämme työtä.

Kuulemani ja näkemäni perusteella liputan voimakkaasti Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa tehdyn rakenteen puolesta. Mallissa tarkastellaan kokonaisuutena sitä euromäärää joka käytetään lasten, nuorten ja perheiden palveluiden tuottamiseen. Palvelut on jaoteltu kolmeen eri kategoriaan lähtien liikkeelle universaalipalveluista päätyen raskaampiin palveluihin. Pohjois-Pohjanmaalla tehdyn työn lähtökohtana on ollut laajentaa lasten, nuorten ja perheiden palvelupaketti peruspalveluista erityispalveluihin sisältäen sivistys- ja kulttuuripalvelut siten, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmasta muodostuu kokonaiskäsitys (elämänkaari).

Jo aiemminkin, mutta erityisesti tämän vuotisen LAPE-matkan aikana käsitykseni vahvistuu siitä, että palveluiden näkökulmasta perusta lasten ja nuorten hyvinvoinnista rakennetaan universaalipalveluissa kuten päiväkodeissa, kouluissa, neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa. Toki tämä tapahtuu yhteistyössä vanhempien kanssa. Jos lapsen / nuoren matkalla syntyy haasteita, on tarvittava lisätuki kyettävä mahdollisuuksien mukaan jalkauttaa niihin kehitysyhteisöihin, joissa lapset ja nuoret ovat jo valmiiksi.

Näkisin, että LABU voi olla yksi tekijä joka mahdollistaa entistä paremman yhteistyön eri palveluiden välillä ja auttaa hahmottamaan palvelut kokonaisuutena oli sitten palvelujen tuottaja kunta tai maakunta.

LAPE-hankeen toisena kärkenä perhekeskustoimintamallin rakentamisen lisäksi on lapsen oikeuksia ja tietoperusteisuutta vahvistava toimintakulttuurin muutos. Mielestäni yksi tapa lähestyä tuota tavoitetta on hyvän LABU-mallin rakentaminen.

Jari Pekuri
Jari Pekuri

Muutosagentti, lapsi- ja perhepalvelut

Ei kommentteja

Osallistu keskusteluun