Agenttien matkassa: Tohtori Ei sanoo kyllä

LAPE-hankkeessa on takana kevät ja osa kesästä (… vielä on kesää jäljellä…). Noin puolen vuoden hankerupeaman jälkeen on paikka tehdä pikainen vilkaisu siihen, missä hankkeessa mennään.

Kuten aiemmassa blogissa olen todennut, on hanke hyvässä vauhdissa kohti konkretiaa. Mutta edelleen haetaan sitä, mikä on esimerkiksi yksittäisen kolmannen sektorin toimijan rooli hankkeessa. Lähdimme liikkeelle laajalla yhteistyökumppaniverkostolla ja haluamme pitää siitä myös kiinni. Merkittävin yhdessäpitovoima on se, että jokainen toimija kokee oman roolinsa merkittäväksi. Tähän hankehenkilöstön on tarkoitus erityisesti panostaa alkavan syksyn aikana.

Olen kesällä seurannut itseäni viisaampien keskusteluja LAPE:sta. Yhä voimakkaammin nousee esille kysymys: Kuinka lasten ja nuorten sote-palvelut ja kuntaan jäävät palvelut tekevät yhteistyötä? Yleisesti on hyväksytty se lähtökohta, että esimerkiksi lapselle annettu tuki on vaikuttavinta ja ongelmien ratkaisu helpointa siinä ympäristössä, niissä kehitysyhteisöissä, joissa lapsi arkeansa viettää. Kun hankkeen loputtua arvioimme, onnistuimmeko hankkeessa vai emme, määrittää tuo yhteistyön tekemisen taso kuntapalvelujen ja sote-palvelujen välillä erityisen paljon sitä, minkä arvosanan hanke saa. Merkittävää on siis se, näyttäytyvätkö palvelut lapselle, nuorelle ja perheelle yhtenä kokonaisuutena vai siiloutuneina erillisinä palveluina.

En malta olla toteamatta, että kahden viime kuukauden aikana tämä sote-maailma on ollut todella mielenkiintoista niin valtakunnan tasolla kuin mikrokoossa oman työpöydän ääressä. Tässä vaiheessa kaikki jo tietävät, että sote- ja maakuntauudistus siirtyi vuodella eteenpäin. Saamme valmisteluaikaa lisää yhden vuoden. Toivottavasti tämä osataan käyttää järkevästi muistaen se, mihin uudistuksessa pyritään. Agentin pulssia nostatti asian käsittely eduskunnassa kuin myös kesäkuun hallituskriisi, joka ei sitten ollutkaan kriisi. Kuka voi enää väittää, että politiikka on tylsää.

Lähes koko kesän töissä viettäneenä huomasin miettiväni, voiko työstänsä nauttia kun muut ovat lomalla. Totesin, että kyllä voi, kunhan tekeminen on riittävän mielenkiintoista. Tästä osittain on kiittäminen Flomedikin miehiä ja ikäihmisten ja omaishoidon muutosagenttikollegaa.

Kesän aikana rakentuneen yhteistyökuvion myötä on muuten tulossa todella mielenkiintoinen sähköinen työkalu palvelutarpeen arvioinnin tueksi.

Jari Pekuri
Jari Pekuri

Muutosagentti, lapsi- ja perhepalvelut

Ei kommentteja

Osallistu keskusteluun