Yhteinen kieli, yhteinen mieli?

Oma Hämeen työryhmissä on aika ajoin noussut esiin kysymys yhteisestä sote-kielestä. Asiantuntijat ovat pohtineet: ”Mistä me tarkalleen puhumme, kun puhumme lähetteestä, palveluohjauksesta tai tukipalveluista?”

Ja jos asiantuntijatkaan eivät aina ymmärrä toisiaan, niin miten tavallinen palvelujen käyttäjä – asukas, asiakas, potilas – voisi pysyä kärryillä?

Kangerteleeko sote-kielemme?

Brasilialainen kasvatustieteilijä Paulo Freire tunnetaan ajatuksestaan, jonka mukaan ihmisen on opittava lukemaan kieltä, jotta hän voi ymmärtää maailman mieltä.

Freire toimi lukutaidottomien aikuisten parissa. Hänen keskeinen ideansa oli opettaa aikuisia lukemaan ja kirjoittamaan heidän oman elinympäristönsä sanastolla. Siispä maaorja opetteli työkalujen nimiä.

Sote-uudistuksessakin ymmärtämisen pulmia on yritetty ymmärtää.

Uudistuksen valtakunnallisilla nettisivuilla on sote-sanasto. Siihen on listattu hallintotermejä, kuten erityistason palvelut, järjestämisvastuu, lähipalvelu, tuotantorakenne.

Ja termien selityksiä, kuten ”Sairaanhoitopiirien kuntayhtymien yliopistollisissa ja muissa keskussairaaloissa tarjoamia erikoissairaanhoidon palveluja, joiden järjestäminen ja tuottaminen on perusteltua toteuttaa vain joissakin terveydenhuollon toimintayksiköissä. Myös kehitysvammahuollon kuntayhtymien tarjoamat ja jotkut sosiaalihuollon (mm. päihdehuollon) palvelut kuuluvat tähän ryhmään. Sote-uudistuksessa tavoitellaan integraatiota, jossa perustason ja erityistason palvelut integroitaisiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Tällöin luovuttaisiin erityistason palvelujen hallinnollisesta määrittelystä sekä perus- ja erityistason palveluiden käsitteistä”.

Myös laeissa keskeiset termit määritellään.

Esimerkiksi kesäkuun lopulla julkaistussa luonnoksessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaista käsitteellä sosiaali- ja terveydenhuolto tarkoitetaan maakunnan järjestämisvastuulla olevia sosiaalihuollon ja terveydenhuollon tehtäviä ja palveluja sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä.

Asiakas tarkoittaa maakunnan asukkaita ja muita, joille maakunnan on lakiin perustuen järjestettävä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja.

Valinnanvapauskin on määritelty lakiluonnoksessa. Se tarkoittaa asiakkaan oikeutta valita maakunnan järjestämisvastuuseen kuuluvan palvelun tuottaja.

Niin, yksinkertaista. Onko kielellä sitten väliä? Eikö asiakkaalle ole olennaista, että palvelut pelaavat?

Paulo Freiren ajatusten pointti on siinä, että samalla kun ihminen tulee lukutaitoiseksi, hän tulee tietoiseksi ja osalliseksi omasta ympäristöstään. Kieltä ja lukutaitoa ei silloin ole annettu ylhäältä päin, vaan ihminen on itse ottanut maailmaansa haltuun. Hänestä on tullut subjekti.

Kysymys on siis paljon puhutusta osallisuudesta!

Siten meidän on välittömästi osallisuutta edistääksemme ryhdyttävä kehittämään yhteistä kantahämäläistä sote-kieltä. Kootkaamme Oma Sote -sanasto!

Ei se tietenkään sitä tarkoita, että kaikesta tarvitsee olla yhtä mieltä. Freirenkin ajatuksissa olennaista on kriittisyys vallitsevia olosuhteita kohtaan.

Mutta että toisinaan ymmärtäisimme toisiamme. Ja että emme olisi palvelujen kohteita, vaan niiden käyttäjiä ja kehittäjiä.

Lähdetään liikkeelle aakkosista. Kielitoimiston sanakirjan mukaan sote = sosiaali- ja terveydenhuolto. Soteerata = ruskistaa pannussa kuumassa rasvassa nopeasti. Ei, kenties sote-uudistus on sittenkin jotakin hitaasti keskilämpöisessä uunissa haudutettua…

Kohdataan Elomessuilla Hämeenlinnassa!

Leena Rantala
Leena Rantala

Projektiassistentti

Ei kommentteja

Osallistu keskusteluun