Vapaata valintaa valmistellaan – mitä sen toteutuminen voisi tarkoittaa?

Itse uskon, että jos Brommelsin vapaan valinnan malli toteutuisi, iso joukko kansalaisia haluaisi käyttää valinnan vapauttaan ja listautua valitsemaansa sosiaali- ja terveyskeskukseen, kirjoittaa projektipäällikkö Jukka Lindberg blogissaan.

 

TÄSTÄ ON KYSYMYS

Professori Mats Brommels työryhmineen julkaisi 31.5.2016 väliraportin vapaan valinnan toteuttamisen malleista suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Esityksessä on monia näkökulmia muun muassa palvelun käyttäjän valinnanvapauteen, palvelujen rahoitukseen, ohjaukseen ja palvelujen tuotantoon. Ehdotukset pähkinänkuoressa.

Materiaalit löytyvät sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta.

Itse uskon, että jos Brommelsin vapaan valinnan malli toteutuisi, iso joukko kansalaisia haluaisi käyttää valinnan vapauttaan ja listautua valitsemaansa sosiaali- ja terveyskeskukseen.

Meihin kohdistettaisiin varmasti markkinointia – TV-mainokset saisivat uutta sisältöä. Joku tuottajista lupaisi nopeaa lääkärille pääsyä silloin tällöin sairastaville, toinen houkuttelisi hyvillä neuvolapalveluilla, kolmas voisi tarjota lapsiperheille sopivia palvelupaketteja.

Palvelun tuottajat varmasti jakaisivat meitä erilaisiin ryhmiin ja kohdistaisi eri ryhmille erityistä markkinointia. On varmaa, että jotkut ryhmät olisivat kiinnostavampia kuin toiset ja meille erilaiset asiat olisivat markkinointivaltteja. Joku arvostaa nopeutta, joku hyvää palvelua. Joillekin meistä saavutettavuus on tärkeä asia tai hoidon pysyvät tulokset.

Voisiko käydä myös niin, että on myös meitä, jotka eivät olisi palvelun tuottajien kannalta kovin kiinnostavia? Vastaako maakunnalta tullut korvaus myös monisairaiden ja paljon palveluja käyttävien palvelutarvetta? Näkisimmekö myös mainoksia, joissa monisairaita, paljon palveluja tarvitsevia, kroonisista sairauksista tai päihde- ja mielenterveyshäiriöistä kärsiviä suorastaan houkutellaan listautumaan asiakkaiksi?

Voisiko käydä myös niin, että on myös meitä, jotka eivät olisi palvelun tuottajien kannalta kovin kiinnostavia?

Terveyden ja hyvinvoinnin lisääminen edellyttää monissa kohdissa myös isoa panostusta meiltä itseltämme. Monet terveysongelmat helpottuvat vasta, kun teemme itse oman osuutemme – pidämme itsemme kokonaisvaltaisesti kunnossa ja poissa palvelujen piiristä. Monet sosiaaliset ja psyykkiset kysymykset eivät ratkea ilman meidän omia toimiamme.

Vain äärimmäisen harvoin olemme tilanteessa, jossa ammattilainen parantaa vaivamme ilman omia ponnistelujamme vaikkapa elämäntapojen, ruokatottumusten muutosten ja pulmien omaehtoisten ratkaisujen kautta. Teemme hyvinvointia vähintään yhtä paljon itse ja omissa lähiverkostoissamme kuin saamme palvelujen kautta.

Syntyisikö vapaan valinnan kautta myös sellaisia sosiaali- ja terveyskeskuksia, jotka paneutuisivat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin? Jotka eivät tyytyisi vain hoitamaan sisään vyöryviä ongelmia mahdollisimman sutjakasti. Ne panostaisivat palveluvalikkoihin, jotka luovat kokonaisvaltaista hyvää oloa, terveyttä ja hyvinvointia ja pärjäämistä.

En mene tässä kirjoituksessani niihin kaikkiin kysymyksenasetteluihin, joita ehdotettu malli nostaa. Niitä on eri näkökulmista paljon.

Itse toivon, että vapaan valinnan toteuttamistavasta käydään laaja julkinen keskustelu, jossa voimme nähdä sekä mahdollisuudet että riskit ja keskustella niistä monista eri näkökulmista. Pidän vapaata valintaa tärkeänä arvona, mutta vain yhtenä niistä. Vapaa valinta suosii joitain ryhmiä ja käsitykseni mukaan erityisesti niitä, joilla on vahva asema ja paljon mahdollisuuksia.

Ollaanko nyt siinä kohdassa, jonka emeritusprofessori Juhani Lehto kuvasi osuvasti eräässä keskustelutilaisuudessa: Meidän pitäisi nyt valita, minkä ketjun asiakaskortin otamme sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Päivittäistavarakaupan kortteja on lompakossamme useita. Tässä asiassa pitää valita vain yksi kortti – ja vaihtaa saa vasta puolen vuoden päästä – vaikka ei pitäisikään kyseisen tarjoajan tuotteista.

Lisääntyykö valinnan vapaus – ja jos lisääntyy, niin kenen?

Jukka Lindberg, projektipäällikkö, Oma Häme –hanke, jukka.lindberg@omahame.fi

 

BROMMELSIN TYÖRYHMÄN ESITYS PÄHKINÄNKUORESSA

Professori Mats Brommels työryhmineen julkaisi 31.5.2016 väliraportin vapaan valinnan toteuttamisen malleista suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Työryhmän esitys antaisi kaikille kansalaisille oikeuden valita väestövastuinen sosiaali- ja terveyskeskus palvelun tuottajiksi hyväksyttyjen julkisten, yksityisten tai kolmannen sektorin toimijoiden joukosta.

Tämän palveluntuottajan vastuulla olisi tarjota laajasti perusterveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluja.

Kansalainen kääntyisi oman sosiaali- ja terveyskeskuksen puoleen tarvitessaan sosiaalityötä, sosiaaliohjausta, sosiaalista kuntoutusta, perhetyötä, päihdetyötä, mielenterveystyötä, kasvatus- ja perheneuvontaa, yleislääkärin vastaanottoa, terveydenhoitajan ja sairaanhoitajan itsenäistä vastaanottoa sekä äitiys- ja lastenneuvolapalveluita.

Tuleva maakunta maksaisi näille palvelun tuottajille karkeasti tarpeisiini suhteutetun korvauksen ja saisin palvelut maksamalla kuhunkin palveluun liittyvän mahdollisen asiakasmaksun.

Mikäli kansalainen tarvitsisi muita vapaan valinnan piirissä olevia palveluja tai vaikkapa erikoissairaanhoitoa, niin sosiaali- ja terveyskeskus kirjoittaisi lähetteen tai tekisi palvelutarpeen arvion.

Muita palveluita olisivat muun muassa kotiin annettavat palvelut, asumispalvelut, laitospalvelut, liikkumista tukevat palvelut, kuntoutus- ja terapiapalvelut, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto ja suun terveydenhuolto.

Koko palvelujärjestelmän rahoituksen keräisi valtio, joka jakaisi maakunnille palvelujen järjestämistä ja rahoittamista varten yhden rahapotin. Kanta-Hämeessä se tarkoittaisi noin 550 miljoonan euron suuruusluokkaa.

Maakunta puolestaan maksaisi sosiaali- ja terveyskeskukselle jokaisesta listautuneesta kansalaisesta laskennallisen summan.

Jos joku kansalainen ei listautuisi mihinkään, olisi maakunnalla velvollisuus osoittaa hänelle väestövastuullinen sosiaali- ja terveyskeskus.

Materiaalit löytyvät sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta.

 

Jukka Lindberg

Muutosjohtaja, 040 595 0631, jukka.lindberg@hame.fi

3 Kommenttia
  • Timo Kaunisto
    Posted at 20:16h, 04 kesäkuun Vastaa

    Tässä esitetyssä Brommelsin mallissa ”kermankuorinnan” mahdollisuus on olemassa, vieläpä varsin suurena, jos uudistukseen mennään valinnanvapaus (lue: yksityiset palveluntuottajat) edellä. Pitäisin kiinni hallitusohjelmaan kirjatusta marssijärjestyksestä: ensin integraatio ja rahoitus, vasta sen jälkeen valinnanvapaus. Kysymys on paitsi kukkaron paksuuteen liittyvästä tasa-arvoisuudesta myös alueellisesta palvelujen saatavuudesta.

  • Sari Rautio
    Posted at 21:54h, 05 kesäkuun Vastaa

    Erinomaista pohdintaa. Valinnanvapaus on osallisuutta, ja tuota Lindbergin esiinnostamaa vaikuttamista omaan elämäänsä. Jokainen meistä tietää että koettu hyvinvointi koostuu paljon muistakin asioista kuin vain niistä palveluista joita tietty pitää tarvittaessa saada. Nopeasti, luotettavasti ja pitkäjänteisesti. Mieluusti myös ystävällisesti ja omia arvojamme kunnioittaen. Olennaista on myös valinnanvapauden laajuus- onko valittavana Ruotsinlaivan seisova pöytä vai tori josta saa poimia sieltä ja täältä mitä mieleen juolahtaa ja eteentulee. Palvelupakettien kokeileminen on kiinnostava näkökulma.
    Parasta valinnanvapaudessa on että se pakottaa näkökulman ihmiseen. Pois organisaatioista, ja rakenteista, mutta toivottaa on että prosessit säilyvät fokuksessa. Siksi valinnanvapautta on kokeiltava ennen koko maan kattavaa järjestämistä. Itse asiassa valinnanvapaus asettaa ison haasteen järjestäjälle, julkiselle vallalle. Sen pitää osata määritellä tavoitetila ja tulokset mitä halutaan. Tuottajat sitten keksivät keinot, annetuissa kustannus ja laaturaameissa. Tavoitteen määrittelystä näet kaikki lähtee.

  • Leena Toivonen
    Posted at 21:37h, 06 kesäkuun Vastaa

    Valinnanvapaus on helpompi menettää kuin saada. Valinnanvapaus menee usein arvovalintoja tehdessä, kuten tahtoessaan asua haja-asutusalueella. En usko, että valinnanvapaus jaloimmassa merkityksessään toteutuu niille, jotka tällä hetkellä asuvat kaukana ns. lähipalveluista. Uskon, että valinnanvapaudesta kannattaa tosissaan keskustella sitten, kun rahoituspohja ja hallinto ovat selvillä. Raha määrää markkinoita ja kaikella on ja tulee olemaan hintansa.

Osallistu keskusteluun