Kuinka päästään samalle viivalle?

Nykyiselle poliittisen päätöksenteon kulttuurille ominaisesti sote-uudistuksessa on päätetty suuria linjanvetoja selvittämättä niiden vaikutuksia pidemmälle. Viimeisin esimerkki tästä on tuoda valinnanvapaus sote-palveluihin, mikä edellyttää sosiaalipalvelujen, perusterveydenhuollon ja soveltuvin osin myös erikoissairaanhoidon palvelujen yhtiöittämistä.

Tämä on välttämätöntä, jotta yksityiset palvelut saataisiin ”samalle viivalle” julkisten kanssa. Osakeyhtiömuoto toden totta mahdollistaa paremman vertailtavuuden kustannusrakenteista ja on täten avoimempi tapa toimia kuin kuntayhtymä tai kunnan virasto-organisaatio, vaikka usein kansalaiskeskustelussa yhtiöittäminen nähdäänkin täysin päinvastaisessa valossa.

Yhtiöittämispykälä kuitenkin aiheutti jälleen kerran sote-järjestämislain lykkääntymisen, sillä valmistelevat virkamiehet eivät olleet varautuneet näin radikaaliin vaihtoehtoon ja – yllätys, yllätys – kun asiaa on tarkemmin ajateltu, on törmätty moniin ongelmiin ja odottamattomiin seurauksiin.

Ei oltu esimerkiksi pohdittu, mitä ”samalle viivalle” asettuminen tarkoittaa esimerkiksi kunta-alan eläkejärjestelmän kannalta. Ongelma on järisyttävää kaliiberia ja uhkaa suomalaisen yhteiskunnan perusrakenteita monellakin tapaa.

***

Monimutkaisen problematiikan avaamiseksi täytyy palata 1970-80-luvuille, kun nykyisen rahastoivan eläkejärjestelmän perustuksia luotiin. Eläkemaksujen rahastointi alkoi kuntien eläkkeistä vastaavan KEVAn toimesta hieman myöhemmin kuin yksityisen sektorin eläkevakuuttajilla. Kunta-alan työntekijät ovat myös suurelta osin naisia, joiden eliniänodote on miehiä pidempi, mikä lisää KEVAn eläkerasituksen määrää tulevaisuudessa.

Kaikesta näistä tekijöistä johtuen KEVAn rahoitettavaksi on syntynyt jo nyt noin 15 miljardin euron ”käppi” verrattuna yksityisen sektorin eläkevakuuttajiin, mikä taas näkyy huomattavasti korkeampana eläkevakuutusmaksuna työntekijöiden palkkakuiteissa.

Myös julkisen sektorin työehtosopimukset ovat monin osin epäedullisia verrattuna yksityisten alojen tesseihin. Pidemmillä lomilla yms. etuuksilla on vuosien saatossa korvattu matalampaa palkkatasoa ja palkankorotuksia. Viime vuosina, erityisesti ns. Sari Sairaanhoitaja -palkkakierroksen jälkeen julkisen sektorin palkkojen kehitys on ollut myös epäterveessä kierteessä verrattuna yksityisen sektorin tekemiin sopimuksiin, mikä heikentää kilpailutilanteessa julkisen palvelun asemaa verrattuina yksityiseen tarjontaan.

Näiden kehityskulkujen seurauksena ei ole vaikeaa päätellä, että avattaessa sote-palvelut valinnanvapauden piiriin, markkina tulee pääosin, etenkin isoissa kaupungeissa siirtymään suurelta osin yksityisille tuottajille. Maakunnan omistamat yhtiöt ovat nykyisillä suunnitelmilla kilpailukyvyttömiä, sillä niiden eläkevakuuttaminen ollaan sitomassa KEVAn kalliimpaan maksutasoon, eikä keinoja myöskään siirtyä yksityisten alojen edullisempiin työehtosopimuksiin taida olla tarjolla.

Viivat ovat siis kovin kaukana toisistaan lähtötilanteessa, sillä yksityiset palveluntuottajat pääsevät starttaamaan kisaan edeltä ja ilman historiallisia lyijyliivejä.

Nyt suunnitellulla tavalla julkisten eläkkeiden maksatus ei siis lupausten mukaan tule onnistumaan, jos ja kun suuri osa nykyisistä sote-sektorin eläkemaksujen kerryttäjistä siirtyy yksityisen palvelukseen. Sote-uudistuksen perään tarvittaisiin myös eläkejärjestelmän reformi tai julkisen sektorin eläkkeiden maksatus tulisi siirtää rahoitettavaksi suoraan veronmaksajien kukkarosta.

Oma kysymyksensä sitten on kansantalouden kehitys tilanteessa, jossa soten miljardimarkkinat siirretään julkiselta sektorilta aggressiivista verosuunnittelua harjoittavien monikansallisten jättien syliin. Oli julkisen sektorin toiminta tehottomampaa tai ei, niin siellä pyörivät rahat ovat pääosin jääneet kansantalouden kiertoon Suomen rajojen sisällä ja lisänneet kotimaista kulutuskysyntää ja työllisyyttä. Jos veronkiertoa ei pystytä jollain ihmeen keinolla torppaamaan, Suomesta avautuu vuolas rahan virta erinäisille paratiisisaarille.

***

Meillä Oma Häme -hankkeessa ollaan pyrkimässä valinnanvapauskokeilun piiriin, mikä on viisasta. Ainakin Hämeenlinnan kaupungilla on runsaasti kokemusta yhtiöittämisen ja palvelujen markkinoille viemisen sudenkuopista. Yllä avattuihin ongelmiin epäedullisista työehtosopimuksista ja eläkemaksuista on törmätty niin ruokapalveluiden kuin työterveydenhuollon yhtiöittämisien kohdalla ja päädytty siihen, että ainoa mahdollisuus on toimia ns. in-house-maailmassa.

Jos maan hallitus ei kykene järkevästi ratkaisemaan näitä, ja muun muassa kiinteistöjen siirtoon liittyvää ongelmakenttää hyvin nopeassa aikataulussa, on turha toivoa uusien maakuntien aloittavan vuonna 2019. Oma Häme -hankkeessa tuleekin kuljettaa koko ajan rinnalla myös mahdollisuutta oman maakunnallisen sote-kuntayhtymän käynnistämiseen. Erinomainen väliraportti pohjustaa maakunnan kuntien sitoutumista, josta tarvitaan valtuustotason päätöksiä jo ensi syksynä.

Kamalinta olisi vuosikausien valmistelun jälkeen todeta viimeisessä päätöksentekovaiheessa, että yksittäinen kunta kaataisi koko maakunnan yhteisen hankkeen. Tästä löytyy varoittavia esimerkkejä ympäri Suomea, viimeksi naapurista Päijät-Hämeestä.

Iisakki Kiemunki
Puheenjohtaja, Oma Häme ohjausryhmä

Oma Häme
Oma Häme

Meitä varten

Ei kommentteja

Osallistu keskusteluun